NHL / KOLUMNI / 16.8.2020 12.00
TUULI MÄÄTTÄ
Katsojat ja media ovat painostaneet NHL-seurat ja -pelaajat ottamaan kantaa poliittisen liikkeen puolesta, kirjoittaa Jatkoajan maajoukkuetoimituksen päällikkö Tuuli Määttä.
NHL:ssä on nähty kuluneena keväänä ja kesänä erikoinen julkinen taisto, jossa äänekkäät katsojat ovat painostaneet jääkiekkoseuroja ja -ammattilaisia tukemaan Black Lives Matter -liikettä.
Monen mielestä tämä on hyvä asia. Black Lives Matter eli BLM on kansanliike ja organisaatio, jotka omien sanojensa mukaan pyrkivät kitkemään rakenteellisen rasismin Yhdysvaltain yhteiskuntajärjestelmästä.
Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen.
Rasismia vastaan – mutta millä keinoilla?
Perusidealtaan BLM-liike on jalo, jopa tarpeellinen. Rasismi, jossa yksilöitä kohdellaan eri tavalla ihonväristä riippuen, on yksilötasolla julmaa ja yhteiskunnan tasolla kestämätöntä. Se on väärin.
Rakenteellinen
rasismi on kuitenkin niin monimutkainen ongelma, ettei edes BLM osaa esittää siihen täsmäratkaisuja. Sen keinot ovat monimutkaisia ja välillä myös omituisia: Liike
sanoo esimerkiksi olevansa kapitalismia
vastaan, se haluaa
vähentää tai
lopettaa poliisin
rahoituksen eikä se kannata länsimaista
ydinperheajattelua. BLM ei edes julista olevansa kaikkea rasismia vastaan vaan erityisesti
mustien puolella.
Kaiken kaikkiaan BLM-liikkeen käytännön vaatimukset – keinot, jolla ongelmaa heidän mielestään pitäisi ryhtyä ratkomaan – jäävät epämääräisiksi ja pitkäaikaisvaikutuksiltaan arvaamattomiksi.
Epämääräisten päämäärien lisäksi BLM-liikkeellä on ollut valitettavia sivuvaikutuksia.
George Floydin kuolema sai aikaan kansanliikkeen, jossa ihmiset ympäri Yhdysvaltoja lähtivät kaduille protestoimaan. Merkittävät koronarajoitukset olivat tuolloin paikoitellen voimassa, mutta niistä
ei juuri välitetty. Osa protesteista
muuttui väkivaltaisiksi mellakoiksi, joissa muun muassa kauppoja ryösteltiin. Esimerkiksi Minneapolisissa ja St. Paulissa mellakointi teki tuhoja
yli viidensadan miljoonan dollarin edestä, minkä takia kuvernööri haki alueelle heinäkuun lopussa liittovaltion hätärahoitusta. BLM-liikkeen nimissä mellakointi ja ryöstely on paikoitellen
levinnyt myös Eurooppaan.
Ymmärrämmekö me kuluttajat ja jääkiekonkatsojat koko kuvion varmasti niin hyvin, että meidän tulee paitsi asettua BLM-liikkeen puolelle, myös painostaa siihen kaikki jääkiekkoilijat?
BLM-liikettä on kannatettava julkisesti
BLM-liikkeen henkeen kuuluu,
ettei siitä sovi olla hiljaa vaan
hiljaisuus tulkitaan sorroksi. Ehkä juuri tämän ajattelun takia katsojat ovat painostaneet
sekä NHL:ää että
yksittäisiä seuroja asettumaan BLM-liikkeen puolelle. Painostuksessa on ollut mukana myös
media.
Eikä riitä, että on rasismia vastaan; on tärkeää olla nimenomaan
BLM-liikkeen puolella. Katsojat ovat jopa pisteyttäneet NHL-seurojen rasisminvastaisia kannanottoja sen mukaan, kuinka selkeästi ne tuovat
esille BLM-liikkeen.
NHL:n ja seurojen lisäksi tulilinjalle ovat joutuneet yksittäiset pelaajat. Pittsburgh Penguinsin (kanadalaista) kapteenia, Sidney Crosbyä, on jo vuosia
vaadittu tukemaan tukemaan BLM-liikettä ja tänä keväänä hän on saanut julkista painostusta myös NHL-pelaajiston sisältä, ainakin
Evander Kanelta. Ilmoilla on myös ajatus, että yksittäisten valkoisten pelaajien täytyy kantaa vastuunsa – ja että
katsojien on pakotettava heidät siihen.
Kannanottojen vaatimisessa ei ole kyse siitä, että katsojat haluaisivat käydä seurojen tai pelaajien kanssa dialogia maailmaa valloittavasta aatteesta. BLM-liikkeen julkinen kritisoiminen on vaikeaa, koska perusteltukin kritiikki kuulostaa helposti rasismilta.
Kritiikkiä esittäneet ihmiset ovat
menettäneet työpaikkojaan paitsi Yhdysvalloissa, myös
Euroopassa. NHL:ssä Boston Bruinsin Tuukka Raskin ei tarvinnut tehdä muuta kuin pitää poliisilippistä päässään, jolloin hän joutui
vahvan kritiikin kohteeksi BLM-liikkeen nimissä.
Tällaisessa keskustelukulttuurissa lienee selvää, ettei yhdelläkään NHL-seuralla tai yksittäisellä pelaajalla ole mahdollisuutta julkisesti asettua millekään muulle kannalle kuin sataprosenttisesti BLM-liikkeen puolelle.
Sosiaalinen vai poliittinen liike?
Ehkä rakenteellisen rasismin vastainen BLM on niin tärkeää, että sen äänitorviksi on valjastettava jokainen taho, jolla on vaikutusvaltaa ja seuraajia somessa. Siihen en osaa ottaa kantaa.
Vierastan kuitenkin sitä, että painostus on saanut NHL-seurat ja -pelaajat julkisesti tukemaan poliittista liikettä, eikä asiasta ole keskusteltu tarpeeksi.
Joidenkin mielestä Black Lives Matter ei ole poliittinen liike vaan sosiaalinen kansannousu, koska se ei ole sitoutunut yhteenkään poliittiseen puolueeseen.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan politiikkaa on 'toiminta jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin t. yhteiskunnallisiin asioihin t. hoidetaan niitä'. Näin ajatellen liike, joka pyrkii kitkemään rakenteellisen rasismin yhteiskuntajärjestelmästä, on nimenomaan poliittinen.
Black Lives Matter
itsekin kuvailee itseään sanoilla "political home for many" eli monen poliittinen koti.
Yhdysvalloissa liikkeen poliittisuutta lisää se, että käytössä on kaksipuoluejärjestelmä. Vallassa on vuorotellen joko demokraattinen tai republikaaninen puolue. Istuva republikaanipresidentti Donald Trump on vahvasti sekä asettunut
BLM-liikettä vastaan että tuominnut urheilun
rasismin vastaiset eleet kansallislaulun aikana. Tämän takia BLM-liikkeen puolesta puhuvat jääkiekkotahot saattavat suoraan näyttää siltä, että ne tukevat demokraattista puoluetta.
Onko meillä oikeutta painostaa jääkiekkoilijoita puolellemme?
Jos tämänhetkinen Black Lives Matter -liikehdintä olisi alkanut jo muutama vuosi sitten, olisin todennäköisesti itsekin ollut mukana sen kannattajajoukoissa.
Haluaisin toki olla nytkin. Haluaisin uskoa, että kantamalla mitättömän korteni keskustelukekoon tekisin edes pienen, symbolisen eleen oikeudenmukaisuuden puolesta. Haluaisin olla samalla puolella muiden hyvää tarkoittavien ihmisten kanssa.
Olen kuitenkin pohtinut viime aikoina seuraavaa: jos osoitan tukeni Black Lives Matter -liikkeelle, teenkö palveluksen tasa-arvolle vai rohkaisenko vain ihmisiä osallistumaan väkivaltaisiksi yltyviin protesteihin aikana, jolloin rajut koronarajoitukset ovat paikoitellen yhä voimassa?
En osaa vastata tähän kysymykseen. En usko, että siihen osaavat vastata NHL-seurat tai -pelaajatkaan. Siksi mielestäni on haitallista, että me katsojat yksisilmäisesti vaadimme heiltä BLM-liikkeen tukemista. Se on karhunpalvelus paitsi jääkiekko-otteluiden yhteisöllisyydelle, myös demokratialle ja sananvapaudelle.
Pohjoisamerikkalaisessa jääkiekossa
rasismi näkyy esimerkiksi ihonväriin perustuvana kiusaamisena, syrjintänä ja jopa pahoinpitelyinä. NHL:n kannattaisi keskittää keinonsa ja vaikutusvaltansa siihen, että rasistiset teot saadaan kytkettyä erityisesti juniorisarjoista ja tekijät joutuvat vastuuseen. NHL:llä on myös oma
Black History Month -ohjelmansa, jonka kautta se pystyy levittämään rasismin vastaista tietoa.
Eikö meidän katsojien kannattaisi vaatia NHL:ltä ja seuroilta ennemmin tätä? Eikö miedän tulisi tukea NHL:n tekoja ruohonjuuritason rasismin kitkemiseksi, ja eikö sen tulisi riittää meille?
Onko meidän tämän lisäksi vaadittava, että kaikki jääkiekkoseurat sitoutuvat liikkeeseen, joka muun muassa vastustaa kapitalismia? Demokraattinen
kapitalismi on Yhdysvaltojen tämänhetkisen talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin perusta. En usko, että kukaan meistä osaa edes kuvitella, miltä Yhdysvallat näyttäisi ilman sitä.
Kysyn uudelleen: Ymmärrämmekö me kuluttajat ja jääkiekonkatsojat koko kuvion varmasti niin hyvin, että meidän kannattaa paitsi asettua BLM-liikkeen puolelle, myös painostaa siihen kaikki jääkiekkoilijat?
Ja vaikka ymmärtäisimmekin, onko meillä silti oikeutta valjastaa jääkiekkoseuroja ja ammattipelaajia ajamaan omaa poliittista agendaamme?
Paitsiossa on Tuuli Määtän pitämä palsta, joka keskittyy jääkiekkokulttuuriin.
