Brexit ja sen seuraukset
- Viestiketjun aloittaja trolli123
- Aloitus PVM
Sekoita pussillinen pikakaurahiutaleita veteen ja teelusikalliseen maapähkinävoita. Kaada sekoitus muffinivuokiin ja kypsennä 175-asteisessa uunissa 15 minuutin ajan. Ota keksit pois, annan niiden jäähtyä ja nauti!
miheikki
Greatest Leader
Kai siitä voisi jotain kastiketta tehdä kokeeksi.
Klassikko: Elvis's peanut butter, banana and bacon sandwich.
Minulla myös ollut maapähkinävoita, olen yksinkertaisesti ottanut lusikallisen tai kaksi kun on tehnyt makeaa mieli.
Minulla myös ollut maapähkinävoita, olen yksinkertaisesti ottanut lusikallisen tai kaksi kun on tehnyt makeaa mieli.
Fremen
Greatest Leader
Sopii leivontaan koska ei sekoita reseptien sokerisuhteita, lisäksi sopii erittäin hyvin indonesialaisten satay-tyyppisten tikkuruokien (lähinnä kanaa) mauste-marinaadin perusraaka-aineeksi.
Mutta maistuu kyllä aika pahalta paljaaltaan, se on myönnettävä!
Fremen
Greatest Leader
Tässä hiukan vanhempi artikkeli keväältä The Economistista, englanti on tulevaisuuden esperanto Brexitin jälkeenkin... kiinnostavaa, nyt täällä Virossa kaikkien alle noin kolmekybästen kanssa tulee lähtökohtaisesti käytettyä englanninkieltä koska suomea eivät yksinkertaisesti osaa.
English becomes Esperanto
The institutions of the European Union will still speak (a kind of) English if Britain leaves
From the print edition
BRITAIN has never been a typical European Union (EU) member. It is the only country vetoed for membership (by France), and twice, at that. It joined only in 1973, almost two decades after the original six members established the European Economic Community. It is more free-trading, free-marketeering and Atlanticist than the continent. And it is the only country to hold a referendum on leaving, in 1975, not to mention a second one, due in June.
All this makes it anomalous that the institutions of the EU are dominated by the language of its most recalcitrant member. Legally, the 24 official languages of the 28 members have equal status. Gradually, however, English has displaced French as the most common language between two Eurocrats or parliamentarians who do not share a native tongue. Even so, many French-speakers still expect that, in any gathering, it is acceptable to switch to French and expect the room to follow. (Indeed, most people can, partly because the union’s de facto capital, Brussels, is mostly French-speaking.) No other language’s speakers presume this, though German is often called the third working language.
Steps to heaven
So English is very much first among equals, despite the fact that English voters may favour leaving the EU. (Voters in the other three nations of the United Kingdom are more likely to prefer staying in.) That would leave an odd fact: a union of 450m dominated by a language spoken officially only in the Republic of Ireland (population 4.6m) and Malta (where it is co-official on an island of 450,000), unless Scotland demands and wins a second referendum on independence from Britain, and rejoins the EU.
But even with the Scots, 10m or so native English-speakers will be a tiny minority in a union of over 450m. An increasing number of the others speak English—in 2012 a report found that 38% of the EU’s citizens speak it as a foreign language. Nearly all of those working at EU institutions in Brussels do. What would happen to English without the English?
A sort of Euro-English, influenced by foreign languages, is already in use. Many Europeans use “control” to mean “monitor” because contrôler has that meaning in French. The same goes for “assist”, meaning to attend (assister in French, asistir in Spanish). In other cases, Euro-English is just a naive but incorrect extension of English grammatical rules: many nouns in English that don’t properly pluralise with a final “s” are merrily used in Euro-English, such as “informations” and “competences”. Euro-English also uses words like “actor”, “axis” or “agent” well beyond their narrow range in native English.
Jeremy Gardner, an official at the European Court of Auditors, has written a guide to “Misused English Words and Expressions in EU Publications”, which attempts to correct many of these quirks of Euro-English. It could be that whatever native-speakers might consider correct, Euro-English, second language or no, is becoming a dialect fluently spoken by a large group of people who understand each other perfectly well. Such is the case of English in India or South Africa, where a small group of native speakers is dwarfed by a far larger number of second-language speakers. One effect may be that this dialect would lose some of the tricky bits of English, such as the future perfect progressive (“We will have been working”) that aren’t strictly necessary.
What about the other European languages? The French would be thrilled to restore their language to its old primacy. This will not happen: the French academician who suggested that French be the union’s sole legal language in 2007 (thanks to its supposedly unmatched precision) was surely pitied as much as he was laughed at. But French’s role as the second language of the EU is assured—some old hands still prefer it as a lingua franca. Despite the economic strength and political confidence of modern Germany, the Germans are not keen on pushing their language on others.
All this makes for an odd result. Britain may be a polarising, unusual EU member, but English has become neutral, utilitarian; it is useful because others understand it. Its association with Britain is already weak and set to weaken if “Brexit” comes to pass. Dreamers have long hoped for a neutral auxiliary language that is common to all. Some have even gone to the trouble of inventing such languages. Who knows? English might one day fulfil the destiny intended for Esperanto.
Correction: This article originally stated that an EU without Britain (but possibly with Scotland) would have just 10m native English-speakers in a Union of some 500m. That should have been 450m, to take account of those leaving upon Brexit.
From the print edition: Books and arts
English becomes Esperanto
The institutions of the European Union will still speak (a kind of) English if Britain leaves
From the print edition
BRITAIN has never been a typical European Union (EU) member. It is the only country vetoed for membership (by France), and twice, at that. It joined only in 1973, almost two decades after the original six members established the European Economic Community. It is more free-trading, free-marketeering and Atlanticist than the continent. And it is the only country to hold a referendum on leaving, in 1975, not to mention a second one, due in June.
All this makes it anomalous that the institutions of the EU are dominated by the language of its most recalcitrant member. Legally, the 24 official languages of the 28 members have equal status. Gradually, however, English has displaced French as the most common language between two Eurocrats or parliamentarians who do not share a native tongue. Even so, many French-speakers still expect that, in any gathering, it is acceptable to switch to French and expect the room to follow. (Indeed, most people can, partly because the union’s de facto capital, Brussels, is mostly French-speaking.) No other language’s speakers presume this, though German is often called the third working language.
Steps to heaven
- English becomes Esperanto
So English is very much first among equals, despite the fact that English voters may favour leaving the EU. (Voters in the other three nations of the United Kingdom are more likely to prefer staying in.) That would leave an odd fact: a union of 450m dominated by a language spoken officially only in the Republic of Ireland (population 4.6m) and Malta (where it is co-official on an island of 450,000), unless Scotland demands and wins a second referendum on independence from Britain, and rejoins the EU.
But even with the Scots, 10m or so native English-speakers will be a tiny minority in a union of over 450m. An increasing number of the others speak English—in 2012 a report found that 38% of the EU’s citizens speak it as a foreign language. Nearly all of those working at EU institutions in Brussels do. What would happen to English without the English?
A sort of Euro-English, influenced by foreign languages, is already in use. Many Europeans use “control” to mean “monitor” because contrôler has that meaning in French. The same goes for “assist”, meaning to attend (assister in French, asistir in Spanish). In other cases, Euro-English is just a naive but incorrect extension of English grammatical rules: many nouns in English that don’t properly pluralise with a final “s” are merrily used in Euro-English, such as “informations” and “competences”. Euro-English also uses words like “actor”, “axis” or “agent” well beyond their narrow range in native English.
Jeremy Gardner, an official at the European Court of Auditors, has written a guide to “Misused English Words and Expressions in EU Publications”, which attempts to correct many of these quirks of Euro-English. It could be that whatever native-speakers might consider correct, Euro-English, second language or no, is becoming a dialect fluently spoken by a large group of people who understand each other perfectly well. Such is the case of English in India or South Africa, where a small group of native speakers is dwarfed by a far larger number of second-language speakers. One effect may be that this dialect would lose some of the tricky bits of English, such as the future perfect progressive (“We will have been working”) that aren’t strictly necessary.
What about the other European languages? The French would be thrilled to restore their language to its old primacy. This will not happen: the French academician who suggested that French be the union’s sole legal language in 2007 (thanks to its supposedly unmatched precision) was surely pitied as much as he was laughed at. But French’s role as the second language of the EU is assured—some old hands still prefer it as a lingua franca. Despite the economic strength and political confidence of modern Germany, the Germans are not keen on pushing their language on others.
All this makes for an odd result. Britain may be a polarising, unusual EU member, but English has become neutral, utilitarian; it is useful because others understand it. Its association with Britain is already weak and set to weaken if “Brexit” comes to pass. Dreamers have long hoped for a neutral auxiliary language that is common to all. Some have even gone to the trouble of inventing such languages. Who knows? English might one day fulfil the destiny intended for Esperanto.
Correction: This article originally stated that an EU without Britain (but possibly with Scotland) would have just 10m native English-speakers in a Union of some 500m. That should have been 450m, to take account of those leaving upon Brexit.
From the print edition: Books and arts
- Submit to reddit
- inShare339
Kaarne
Majuri
Britannia aikoo rajoittaa maahanmuuttoa viisumeilla
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001933251.html
Tuo taitaa olla loppu pehmeälle Brexitille ETA--jäsenenä
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001933251.html
Tuo taitaa olla loppu pehmeälle Brexitille ETA--jäsenenä
skärdis
Greatest Leader
Viisumitkin koskisivat vain meitä länsimaiden asukkaita, kun muut tulijat iskevät asylum-korttinsa pöytään.
Vastoin yleistä luuloa pakolaisiasiat eivät ole EU-säädöksiä.
Tuskin ranskalaisetkaan enää väkeä Calaisissa pysäyttämään vaan päästävät läpi Brittien maaperälle.
Jos Britannia valitsee tiukan linjan:
Pankkijohtaja: Britannian pankit alkavat nopeasti siirtyä EU-alueelle
Britannian pankit toivovat vapaan matkustusoikeuden säilyvän EU-alueelle, mutta Britannian johto pitää kiinni EU-kansalaisten matkustusvapauden rajoittamisesta.
http://yle.fi/uutiset/3-9248155
Tässä selitetty taloustieteellisesti miksi. Yllättäen, tämä voi sopia tavalliselle britille.
Notes on Brexit and the Pound
http://krugman.blogs.nytimes.com/2016/10/11/notes-on-brexit-and-the-pound/?_r=0
Ja kyllä. Tavallisia Brittejä ei harmita maahanmuuton rajoitus.
Kysely: Britit ovat valmiita uhraamaan kaupankäynnin maahanmuuton rajoittamisen puolesta
http://www.talouselama.fi/uutiset/k...n-maahanmuuton-rajoittamisen-puolesta-6593503
Pankkijohtaja: Britannian pankit alkavat nopeasti siirtyä EU-alueelle
Britannian pankit toivovat vapaan matkustusoikeuden säilyvän EU-alueelle, mutta Britannian johto pitää kiinni EU-kansalaisten matkustusvapauden rajoittamisesta.
http://yle.fi/uutiset/3-9248155
Tässä selitetty taloustieteellisesti miksi. Yllättäen, tämä voi sopia tavalliselle britille.
Notes on Brexit and the Pound
http://krugman.blogs.nytimes.com/2016/10/11/notes-on-brexit-and-the-pound/?_r=0
Ja kyllä. Tavallisia Brittejä ei harmita maahanmuuton rajoitus.
Kysely: Britit ovat valmiita uhraamaan kaupankäynnin maahanmuuton rajoittamisen puolesta
http://www.talouselama.fi/uutiset/k...n-maahanmuuton-rajoittamisen-puolesta-6593503
Kaipa heitä todentotta kyrpii Asia maahanmuuttajat?
Ilmeisesti. EU:stahan ne ovat tulleet
Mutta on siinä paljon enemmän. Alla tarkemmin.
Tämä Brexit on todella mielenkiintoinen kuvio, edelleenkin.
Vaikka Britannia kokonaisuudessaan kärsisi, on brittien "tuulipukukansan" näkökulmasta tiukka brexit ja pankkien menetys mahdollisesti silti jees.
Tässä on kaksi näkökulmaa. Suhteellinen ja absoluuttinen.
Suhteellisesti ottaen Lontoo ja muu Englanti ovat kuin kaksi eri maailmaa. Brittiläinen yhteiskunta ei jaa hyvää tasaisesti, vaan Lontoon menestys jää hyvätuloisen eliitin hyödyksi.
Juopa muun Englannin ja Lontoon välillä on kasvanut. Ihminen arvottaa onneaan suhteellisuuden kautta. Voi hyvin olla, että ihmiset ovat onnellisempia, vaikka heillä menisi vähän huonommin, jos Lontoossa menee selkeästi huonommin.
Absoluuttisesti ottaen, on jopa mahdollista, että tuulipukukansalla voisi mennä jossain määrin paremmin, vaikka pankit lähtisivätkin. Tai nimenomaan sen takia. Tätä on kuvattu tuossa Krugmannin artikkelissa ylhäällä.
Menestyvä Lontoo on johtanut kalliiseen Puntaan, mikä on ajanut tavallisen tehdastyön pois Englannista. Jos Lontoon finanssikeskus poistuu manner-Eurooppaan, tarkoittaa se punnan kurssin merkittävää devalvoitumista (on jo tapahtunutkin) ja tämä sitten parantaa tuulipukukansan edellytyksiä työllistyä, koska heidän kilpailukykynsä globaalissa työnjaossa parani juuri.
Eli, kieltämällä maahanmuuton ja ajamalla pankit pois, tavallinen kansa voi parantaa ennen kaikkea suhteellista mutta mahdollisesti myös absoluuttista asemaansa. Aika veikeä kuvio.
Ilmeisesti. EU:stahan ne ovat tulleet
Mutta on siinä paljon enemmän. Alla tarkemmin.
Tämä Brexit on todella mielenkiintoinen kuvio, edelleenkin.
Vaikka Britannia kokonaisuudessaan kärsisi, on brittien "tuulipukukansan" näkökulmasta tiukka brexit ja pankkien menetys mahdollisesti silti jees.
Tässä on kaksi näkökulmaa. Suhteellinen ja absoluuttinen.
Suhteellisesti ottaen Lontoo ja muu Englanti ovat kuin kaksi eri maailmaa. Brittiläinen yhteiskunta ei jaa hyvää tasaisesti, vaan Lontoon menestys jää hyvätuloisen eliitin hyödyksi.
Juopa muun Englannin ja Lontoon välillä on kasvanut. Ihminen arvottaa onneaan suhteellisuuden kautta. Voi hyvin olla, että ihmiset ovat onnellisempia, vaikka heillä menisi vähän huonommin, jos Lontoossa menee selkeästi huonommin.
Absoluuttisesti ottaen, on jopa mahdollista, että tuulipukukansalla voisi mennä jossain määrin paremmin, vaikka pankit lähtisivätkin. Tai nimenomaan sen takia. Tätä on kuvattu tuossa Krugmannin artikkelissa ylhäällä.
Menestyvä Lontoo on johtanut kalliiseen Puntaan, mikä on ajanut tavallisen tehdastyön pois Englannista. Jos Lontoon finanssikeskus poistuu manner-Eurooppaan, tarkoittaa se punnan kurssin merkittävää devalvoitumista (on jo tapahtunutkin) ja tämä sitten parantaa tuulipukukansan edellytyksiä työllistyä, koska heidän kilpailukykynsä globaalissa työnjaossa parani juuri.
Eli, kieltämällä maahanmuuton ja ajamalla pankit pois, tavallinen kansa voi parantaa ennen kaikkea suhteellista mutta mahdollisesti myös absoluuttista asemaansa. Aika veikeä kuvio.
Siinä parannetaan oman työn kilpailukykyä ja myöskin parannetaan omaa neuvotteluasemaa siinä, että miten tuota Lontoon menestystä jaetaan ihmisten kesken. Kansa on puhunut ja eliitti vikisee.
Nenialas Idook
Kapteeni
Britanniassa tuomiosituin on päättänyt, että hallitus ei yksin voi tehdä artikla 50:n mukaista esitystä EU:sta eroamiseksi, vaan siihen tarvitaan parlamentin päätös.
Hallitus aikoo valittaa päätöksestä ylempiin oikeusasteisiin.
Hallitus aikoo valittaa päätöksestä ylempiin oikeusasteisiin.
Hmm. Jos kansan mielipide tuohon suuntaan vahvistuu, niin se mutkistaa kuvioita.
Tuore Brexit-kysely: Valtaosa briteistä haluaisikin jäädä Euroopan unioniin
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/independent_brexit_kysely-57301
Tuore Brexit-kysely: Valtaosa briteistä haluaisikin jäädä Euroopan unioniin
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/independent_brexit_kysely-57301
Ai että "valtaosa"? Tässä uutisessa viitattiin kyselyyn, jonka tuloksessa 51% halusi pysyä EU:ssa ja 49% erota. Ei tämä eroa äänestyksen aikaisesta tilanteesta oikeastaan mitenkään. Kysely kertoo yhtä ja varsinainen äänestys toista, ja erot muutenkin tyypillisen kyselyn virhemarginaalin sisällä. Esimerkiksi Financial Timesin brexit-gallupien seurannassa viimeinen tilanne ennen äänestystä oli 48% pysytään - 46% erotaan.
Tyypillistä nykymedian uutisointia. Faktoihin ja jutun taustoihin pureutuminen ei paljon kiinnosta, kun on poliittinen agenda, mitä pitää ajaa (plus sitten tietty klikkauksiakin pitäisi kerätä suunnilleen keinolla millä hyvänsä).
Pitää paikkansa. Siksi kirjoitin, kuten kirjoitin.
Vonka
Supreme Leader
Euro / GBP 2010 - 2016.
Tällä 2016 kehityksellä on jo vaikutusta Helsingin pörssiin. Seuraavilla yhtiöillä on liikevaihtoa punnissa. Raisiolla (27 %, analyytikkoarvio yrityskaupan jälkeen), Metsä Boardilla (9,7 %), Outokummulla (9,0 %), UPM-Kymmenellä (9,0 %), Huhtamäellä (6,0 %) ja Stora Ensolla (5,7 %). Myös Baswarelle ja Koneelle Iso-Britannia on tärkeä markkina-alue, mutta minulla ei ole suhdelukuja. Euron vahvistuminen suhteessa puntaan painaa kassavirtaa negatiivisesti.
Tällä 2016 kehityksellä on jo vaikutusta Helsingin pörssiin. Seuraavilla yhtiöillä on liikevaihtoa punnissa. Raisiolla (27 %, analyytikkoarvio yrityskaupan jälkeen), Metsä Boardilla (9,7 %), Outokummulla (9,0 %), UPM-Kymmenellä (9,0 %), Huhtamäellä (6,0 %) ja Stora Ensolla (5,7 %). Myös Baswarelle ja Koneelle Iso-Britannia on tärkeä markkina-alue, mutta minulla ei ole suhdelukuja. Euron vahvistuminen suhteessa puntaan painaa kassavirtaa negatiivisesti.
krd
Ylipäällikkö
Brexit-tavoitteet vuosivat valokuvassa?:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/brexit_moka_kuvattiin-58291