http://m.taloussanomat.fi/kolumnit/2016/04/22/brexit-tahtaa-euroopan-vapautukseen/20164348/145
– Brexit on alkusoitto vieläkin isommalle ja jännittävämmälle hankkeelle, koko mantereen demokraattiselle vapauttamiselle. Voimme pelastaa oman maamme ja opastaa Eurooppaa esimerkillämme.
EU-erokampanjaa, Brexitiä, johtavan Britannian oikeusministerin Michael Goven tiistainen puhe on päässyt loppuhuipennukseensa. En ole uskoa korviani, kun huomaan, ettei Brexitissä olekaan kyse pelkästään Britannian erosta, vaan pyrkimyksestä hajottaa koko EU.
Goven sanat eivät ole syntyneet vahingossa eivätkä ne ole satunnaisia lipsahduksia tai toimittajien kärjistyksiä. Lainaus on niin tarkka kuin osaan tyylikkäästi ja suomen kielen rytmiä noudattaen tehdä.
Tarkistin kuulemani vielä kirjoitetusta ja julkaistusta puheesta. Sen laatinut Gove on sekä kokenut poliitikko – entinen opetusministeri – että valtakunnallisen sanomalehden entinen toimittaja. Hän tietää täsmälleen, miten hänen puheitaan tulkitaan.
Gove kuuluu viralliseksi ja valtion rahoittamaksi erokampanjaksi valitun Vote Leaven johtoryhmään, joka koostuu lähinnä konservatiivihallituksen ministereistä. Populistiset maahanmuuttajavihaajat eivät samaan pöytään sovi.
Goven tarkoitusperistä ei ole mitään epäselvyyttä. Hän uskoo, että Britannia voi näyttää “inspiroivaa esimerkkiä" maailmalle:
– Meidän lähtömme vapauttaisi ja vahvistaisi eurooppalaisia voimia, jotka haluavat toisenlaista tulevaisuutta.
– Tietenkin Britannian EU-ero saattaisi tarttua. Mutta se olisi demokratian tartuttamista.
Tässä vaiheessa brittidemokratian tuntija ei voi kuin irvistää. EU:lla on demokraattisia ongelmia, mutta niitä korjatakseen se tuskin tarvitsee oppituntia valtiolta, jossa kolmasosan äänistä saanut puolue voi muodostaa enemmistöhallituksen ja jonka parlamentin ylähuoneen ainoat vaaleilla valitut edustajat ovat aristokraattien keskuudestaan nimittämiä perintölordeja.
Pelipanokset kohosivat
Brexit-kampanjointia ei voi tulkita pelkästään brittiläiseksi kampanjaksi, jos sen keulahahmot paasaavat koko EU:n hajottamista.
Ranskan kansallisrintaman johtaja Marine Le Pen innostui Goven sanomasta niin, että ilmoitti tulevansa tänne Brexit-kampanjoijien avuksi, vaikka hänen edustamaansa äärikansallista politiikkaa eivät ymmärrä edes Britannian innokkaimmat euroskeptikot.
Kun Govelta kysyttiin, minkälaisena hän näkee EU:sta eronneen Britannian taloudellisen tulevaisuuden, hän maalaisi visioita täydellisestä eurooppalaisesta vapaakaupasta ilman mitään velvoitteita. Britannian tärkeys on sitä luokkaa, että koko Eurooppa polvistuu sen edessä.
Hän kieltäytyi hyväksymästä argumenttia, että EU:n kanssa vapaata kauppaa käyvät vain maat, jotka hyväksyvät työvoiman vapaan liikkuvuuden, useimmat EU-säännöt ja maksavat ainakin jotakin yhteiseen kassaan. Hänen oman hajoamisuskonsa valossa olisikin aika älytöntä visioida tulevaisuuden sopimuksia kohta kuolevan yhteisön kanssa.
Pelkoa ja päiväunia
Jo ennen Goven puhettakin Brexit-kampanjaa on täällä kuvailtu Project Fantasyksi, päiväunien projektiksi, ja EU:ssa pysymistä kannattavaa Bremain-kampanjaa Project Feariksi, pelon projektiksi.
Bremain-väki on kaivanut tutkijoiden kammioista lukuisia toinen toistaan varteenotettavampien talouslähteiden selvityksiä, jotka arvioivat eroriskejä. Yksikään niistä ei ennusta taloudelle ruusuisia päiviä eron seurauksena. Niihin vedoten Bremain-väki toivoo, että ihmiset äänestäisivät kukkarollaan.
Jos Brexitin tavoite onkin nyt eron lisäksi myös EU:n hajottaminen, sen voitto voisi johtaa brittihallitukseen, joka ei neuvottelekaan uutta EU-suhdetta ystävien vaan vihollisten kanssa. Vihollisten, joita se yrittää hajottaa sisältäpäin.
Tässä valossa pelkkiin talouslukuihin perustunut pelon projekti alkaa näyttää päiväunivisiolta, joka on kokonaan unohtanut eron poliittiset seuraukset.
Tämän voisi muuten siirtää yleiseen keskusteluun, tuli pieni kämmi
– Brexit on alkusoitto vieläkin isommalle ja jännittävämmälle hankkeelle, koko mantereen demokraattiselle vapauttamiselle. Voimme pelastaa oman maamme ja opastaa Eurooppaa esimerkillämme.
EU-erokampanjaa, Brexitiä, johtavan Britannian oikeusministerin Michael Goven tiistainen puhe on päässyt loppuhuipennukseensa. En ole uskoa korviani, kun huomaan, ettei Brexitissä olekaan kyse pelkästään Britannian erosta, vaan pyrkimyksestä hajottaa koko EU.
Goven sanat eivät ole syntyneet vahingossa eivätkä ne ole satunnaisia lipsahduksia tai toimittajien kärjistyksiä. Lainaus on niin tarkka kuin osaan tyylikkäästi ja suomen kielen rytmiä noudattaen tehdä.
Tarkistin kuulemani vielä kirjoitetusta ja julkaistusta puheesta. Sen laatinut Gove on sekä kokenut poliitikko – entinen opetusministeri – että valtakunnallisen sanomalehden entinen toimittaja. Hän tietää täsmälleen, miten hänen puheitaan tulkitaan.
Gove kuuluu viralliseksi ja valtion rahoittamaksi erokampanjaksi valitun Vote Leaven johtoryhmään, joka koostuu lähinnä konservatiivihallituksen ministereistä. Populistiset maahanmuuttajavihaajat eivät samaan pöytään sovi.
Goven tarkoitusperistä ei ole mitään epäselvyyttä. Hän uskoo, että Britannia voi näyttää “inspiroivaa esimerkkiä" maailmalle:
– Meidän lähtömme vapauttaisi ja vahvistaisi eurooppalaisia voimia, jotka haluavat toisenlaista tulevaisuutta.
– Tietenkin Britannian EU-ero saattaisi tarttua. Mutta se olisi demokratian tartuttamista.
Tässä vaiheessa brittidemokratian tuntija ei voi kuin irvistää. EU:lla on demokraattisia ongelmia, mutta niitä korjatakseen se tuskin tarvitsee oppituntia valtiolta, jossa kolmasosan äänistä saanut puolue voi muodostaa enemmistöhallituksen ja jonka parlamentin ylähuoneen ainoat vaaleilla valitut edustajat ovat aristokraattien keskuudestaan nimittämiä perintölordeja.
Pelipanokset kohosivat
Brexit-kampanjointia ei voi tulkita pelkästään brittiläiseksi kampanjaksi, jos sen keulahahmot paasaavat koko EU:n hajottamista.
Ranskan kansallisrintaman johtaja Marine Le Pen innostui Goven sanomasta niin, että ilmoitti tulevansa tänne Brexit-kampanjoijien avuksi, vaikka hänen edustamaansa äärikansallista politiikkaa eivät ymmärrä edes Britannian innokkaimmat euroskeptikot.
Kun Govelta kysyttiin, minkälaisena hän näkee EU:sta eronneen Britannian taloudellisen tulevaisuuden, hän maalaisi visioita täydellisestä eurooppalaisesta vapaakaupasta ilman mitään velvoitteita. Britannian tärkeys on sitä luokkaa, että koko Eurooppa polvistuu sen edessä.
Hän kieltäytyi hyväksymästä argumenttia, että EU:n kanssa vapaata kauppaa käyvät vain maat, jotka hyväksyvät työvoiman vapaan liikkuvuuden, useimmat EU-säännöt ja maksavat ainakin jotakin yhteiseen kassaan. Hänen oman hajoamisuskonsa valossa olisikin aika älytöntä visioida tulevaisuuden sopimuksia kohta kuolevan yhteisön kanssa.
Pelkoa ja päiväunia
Jo ennen Goven puhettakin Brexit-kampanjaa on täällä kuvailtu Project Fantasyksi, päiväunien projektiksi, ja EU:ssa pysymistä kannattavaa Bremain-kampanjaa Project Feariksi, pelon projektiksi.
Bremain-väki on kaivanut tutkijoiden kammioista lukuisia toinen toistaan varteenotettavampien talouslähteiden selvityksiä, jotka arvioivat eroriskejä. Yksikään niistä ei ennusta taloudelle ruusuisia päiviä eron seurauksena. Niihin vedoten Bremain-väki toivoo, että ihmiset äänestäisivät kukkarollaan.
Jos Brexitin tavoite onkin nyt eron lisäksi myös EU:n hajottaminen, sen voitto voisi johtaa brittihallitukseen, joka ei neuvottelekaan uutta EU-suhdetta ystävien vaan vihollisten kanssa. Vihollisten, joita se yrittää hajottaa sisältäpäin.
Tässä valossa pelkkiin talouslukuihin perustunut pelon projekti alkaa näyttää päiväunivisiolta, joka on kokonaan unohtanut eron poliittiset seuraukset.
Tämän voisi muuten siirtää yleiseen keskusteluun, tuli pieni kämmi
Viimeksi muokattu:
