DMR - ase ja taktiikka

Suomen volkssturmi ei kuitenkaan pääsääntöisesti koostu ampumista harrastavista aktiiviressuista, vaan niistä, jotka ovat vm-palveluksessa ampuneet sen 400-700 laakia RK:lla, kokonaisuudessaan. Sillä piipun reiän halkaisijalla tai sen messinkihylsyn pituudella ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, jos kohteeseen ei osuta. Joten kumpaan kannattaa satsata?

VM-palvelus piekkarilla, siihen satsaisin jos taitoon pitää panostaa.
 
Henkilökohtaisesti suosittelisin nuorille piekkarilla ampumista ennen palvelukseen astumista ja palveluksen aikana sitten totullaan isompiin kalibeereihin - jos läpäisee kokeen. Tällä hetkellä nuorisolle ei ole valistusta metsästämisestä taikka ampumisesta yleensäkkään ennen palvelusta. Ei muuta kuin simuloituja laukauksia pleikkarin tai PCn äärellä.
 
Viimeksi muokattu:
Olisiko nyt kuitenkin parempi valinta jokin oikeasti käytössä oleva PV:n patruuna. En usko, että kannattaa lähteä erikoisempiin ratkaisuihin.

..jos edes noin paljon. Menneiltä vuosikymmeniltä on karmeita tarinoita, siellä on porukoita jotka ovat ampuneet muutaman tusinan laukausta koko palveluksen aikana. Toivottavasti ei kuitenkaan jalkaväessä. Eli joo, ihan sama kuinka hieno ase on käytössä jos ei sillä osata ampua, ja nimenomaan liikkuvaan maaliin.

Henk koht kantani tähän DMR-keskusteluun on sama kuin ennenkin, eli mielestäni DMR-aseen ei tulisi käyttää patruunaa joka lisää patruunakirjoa ryhmän sisällä entisestään. Jos on käytössä lyhyt kiväärinpatruuna (oli se sitten 7.62x39 tai 5.56x45) ja pitkä kk-patruuna, niin huollon mahdollistamiseksi pitää DMR:n käyttää sama patia kuin kk:n.

Tosin minut on jo laulettu suohon tästä mielipiteestä useammin kuin kerran, niin käynee nytkin... :p
Siirtyminen 7.62x54R:stä lyhyeen patruunaan olisi askel taakse eikä eteenpäin ja maailmassa jossa läpäisyn ja kantaman tarve on kasvanut ei laskenut. Muutenkin on vähän kyseenalaista kuinka paljon hyötyä on siitä että hätätilanteessa voi käyttää jotain muuta kuin aseeseen tarkoitettua A-tarviketta. Siinä vaiheessa kun tukiampujalta on paukut loppu niin paljonko muilla läsnäolevilla on niitä jäljellä ja tuohan tarkoittaisi että on jo päästy vaikutukseen jos on vähänkään osannut ampua.

Useampi ACOG ryhmässä on kyllä hyvä idea, ja vaikka RK ei varsinainen DMR olekaan, niin kyllä se riittää niiltä etäisyyksiltä miltä niitä on tarkoitus käyttää.
Jos lasketaan vaatimuksia tarpeeksi niin kyllä mutta tämä olisi taas sitä uhkakuvien muokkaamista viholliselta kysymättä. Käytännössä noilla tullaan ampumaan etäisyyksille joihin RK:ta ei koskaan suunniteltu ja se tarkoittaa ohilaukauksia vaikka ampuja olisi kuinka hyvä tahansa.

VM-palvelus piekkarilla, siihen satsaisin jos taitoon pitää panostaa.
Yksi syy AR-perheen valintaan olisi .22 lr aseet vastaavalla laukaisukoneistolla ja vastaavilla hallintalaitteilla.
 
Ajatusleikki: PV päättää yllättäen, että ne vanhat TAK-85:t uusitaan kotimaisilla Sakon tuotteilla ja valinnaksi päätyy esim. T3 CTR tai tämä uusi Tac A1. Kaliberiksi päätyy 308.
Keskustelua!

Ekaksi tulee tässä mieleen että "määrälläkin on laatunsa". Kyseistä kaliberia on Suomen tuvat väärällään ja onhan tuossa pieni ajatuksen hiven, että millai se määrä saataisiin maanpuolustuksen tarkoituksiin?
Kyseisille ampujille välillä vähän muuta treenattavaa kuin hirvikoe. Kuulostaa hyvältä.

Toiseks; Kun asiaa ajattelee hieman pidemmälle ja nimenomaan DMR näkökulmalla, niin eipä ollenkaan hullumpi ajatus jatkaa keskustelua HK417 ympärillä. Sillä saisi ihan toisenlaisen käänteen viime aikoina pyörineeseen puoliautomaattien kieltäminen EU:ssa -keskusteluun. Voihan pulttilukolla tarkkaan ampumista treenata, mutta asteen merkityksemmälliseksi harjoitteet tulisivat DMR-kulmalla kun luvitetaan Euroopan eniten HK417 reserviläisille - Suomessa!

.
 
Viimeksi muokattu:
Mietin tuossa myös sellaista, että jos PV päätyisi hankkimaan noita CTR:iä, niin entäpä jos kaliberi olisikin .260 ja sen lisäksi hankittaisiin joitakin .308 aseita koulutuskäyttöön?
 
Mietin tuossa myös sellaista, että jos PV päätyisi hankkimaan noita CTR:iä, niin entäpä jos kaliberi olisikin .260 ja sen lisäksi hankittaisiin joitakin .308 aseita koulutuskäyttöön?
260 on liian villikissa patruuna. 308 on kummiskin jo käytössä PV:llä. Ja HK417 on todella hyvä ampua tuelta ja useita laukauksia peräkkäin. 417 etu on myös se, ettei tarvitse ostaa kalliimpaa DMR versiota, vaan ihan perusversio on riittävä.
Raskaaksi rynkyksi ottaisin SCAR-H, mutta DMR hommiin 417.
 
308 on kummiskin jo käytössä PV:llä......useita laukauksia peräkkäin........ihan perusversio on riittävä.
Olen myös sitä mieltä, että yleisesti saatavilla oleva, hyvin tulivoimainen työkalu on hyvä tavoite. Perustehokas työkalu joka toimii 300-800m matkalle, suomalaisessa maisemassa.
Työkaluissa tulee pyrkiä edullisuuteen - gun-sexystä ja tacticoolista voi tinkiä.
 
260 on liian villikissa patruuna. 308 on kummiskin jo käytössä PV:llä. Ja HK417 on todella hyvä ampua tuelta ja useita laukauksia peräkkäin. 417 etu on myös se, ettei tarvitse ostaa kalliimpaa DMR versiota, vaan ihan perusversio on riittävä.
Raskaaksi rynkyksi ottaisin SCAR-H, mutta DMR hommiin 417.

Missä osa-alueessa "raskas rynkky" on paras? Siis jos vertaa rynnäkkökivääriin (en tarkoita juuri kotimaista 7.62x39) tai DM -kivääriin. Millä tähtäimellä/varusteilla se on varustettu?
 
Missä osa-alueessa "raskas rynkky" on paras? Siis jos vertaa rynnäkkökivääriin (en tarkoita juuri kotimaista 7.62x39) tai DM -kivääriin. Millä tähtäimellä/varusteilla se on varustettu?
Raskas rynkky ei ole oikein meille tarkoitettu. koska 762x39 riittää läpäisyä. Mutta se on enemmän 556 käyttäville maille. Raskaalle rynkylle pp on ihan sopiva,eli samat varusteet kuin kevyelle versiolle.
Irakissa ja Afgoissa puhtaiden DMR käyttäjä olivat suosittuja maaleja, koska ase erottui muista. Mutta hyvin harva erottaa 417 ja Scar-H 556 versioista.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
SVD:iden käytöstä. Suoraansanottuna en tiedä mikä on meidän tilanne tämän asemallin kohdalla. Sen tiedän että sitä on ainakin ollut käytössä, siellä täällä, mutta mikä on tämänhetkinen suunniteltu jakotilanne ja aseiden kokonaismäärä meidän kaikista ta-kivääreistä, on minulle mysteeri. Ihan mainio kivääri kun se monessa suhteessa onkin, en pitäisi sitä meille realistisena jatkohankintana ellei sitten periaatetasolla sitouduta pitkäksi aikaa käyttämään x54R patruunaa ja muita aseita (=PKM/PKT) laajasti jakotavarana ryhmätasolla piiiitkälle tulevaisuuteen.

SVD on katoavaa kansanperinnettä eikä se ainakaan käytössä olevilla patruunoilla ole tasaväkisesti vertailukelpoinen länsimaisille vaihtoehdoille niin mekaanisen käynnin kuin ergonomiankaan osalta. Jos käytössä olisi SVD:lle erikseen tarkoitettuja venäläisiä tarkkuuspatruunoita, saattaisi sen käynti parantua kilpailukykyiselle tasolle, mutta ergonomia jäisi silti 1950-luvun Neuvostoliiton takamaille.

SVD on toki parempi kuin ei mitään, mutta todellinen 2010-luvun vaihtoehto DMR-kivääriksi se ei enää ole, kun kilpakumppaneina on kuitenkin esimerkiksi HK417, FN SCAR yms. SVD on käytännössä karkealla itäoptiikalla varustettu pitkälle kiväärinpatruunalle pesitetty kerta-automaattikivääri ja sellaisena sitä mielestäni kannattaa pitää.

Vaikka DMR-kiväärin käyttäjät ovat keskimäärin kokemattomia amatöörejä, niin kunnon välineet eivät ainakaan heikennä kohtuullisen lopputuloksen todennäköisyyttä.
 
Siirtyminen 7.62x54R:stä lyhyeen patruunaan olisi askel taakse eikä eteenpäin ja maailmassa jossa läpäisyn ja kantaman tarve on kasvanut ei laskenut. Muutenkin on vähän kyseenalaista kuinka paljon hyötyä on siitä että hätätilanteessa voi käyttää jotain muuta kuin aseeseen tarkoitettua A-tarviketta. Siinä vaiheessa kun tukiampujalta on paukut loppu niin paljonko muilla läsnäolevilla on niitä jäljellä ja tuohan tarkoittaisi että on jo päästy vaikutukseen jos on vähänkään osannut ampua.

.
Senpä vuoksi suosinkin pitkää kk:n patruunaa DMR-käyttöön, kuten huomasit jos tarkkaan luit :)

Oli se pitkä kk:n pati sitten 7,62x54 tai 7,62x51 NATO tai mikä vain.

Ajattelen asiaa lähinnä huollon kannalta, varsinkin tst-tapa 15:ssa huollolla on jo nyt riittävästi murheita. Ei se fataalia ole jos on ryhmätasolle asti logistiikkaketjussa kolmea kivkal A-tarviketta mutta ei se hyväkään ole. Ja totta kai ryhmätasolle asti on toimitusketjussa joka tapauksessa nimikkeitä aika liuta, toki sen ymmärrän.
 
SIG716 ei kuulu olevan vielä ihan valmis tuote.
Ymmärtääkseni ainakin osa ongelmista johtuu siitä ettei jenkki tehdas ole päässyt vastaavaan laadunvalvontaan kuin saksalainen.

Senpä vuoksi suosinkin pitkää kk:n patruunaa DMR-käyttöön, kuten huomasit jos tarkkaan luit :)

Oli se pitkä kk:n pati sitten 7,62x54 tai 7,62x51 NATO tai mikä vain.

Ajattelen asiaa lähinnä huollon kannalta, varsinkin tst-tapa 15:ssa huollolla on jo nyt riittävästi murheita. Ei se fataalia ole jos on ryhmätasolle asti logistiikkaketjussa kolmea kivkal A-tarviketta mutta ei se hyväkään ole. Ja totta kai ryhmätasolle asti on toimitusketjussa joka tapauksessa nimikkeitä aika liuta, toki sen ymmärrän.
Tuo vaatisi sekä konekiväärille että DMR:lle hyvän A-tarvikkeen joka ei ole liian kallis. Muuten menisi kuitenkin kolmea eri kivääripanosta toimitusketjussa joista kahta voi jossain määrin vaihtaa. Kuten PKM voi herkemmillä nalleilla tehdä sen että koko vyö menee yhteen soittoon vaikka vapauttaa liipaisimen.

SVD on toki parempi kuin ei mitään, mutta todellinen 2010-luvun vaihtoehto DMR-kivääriksi se ei enää ole, kun kilpakumppaneina on kuitenkin esimerkiksi HK417, FN SCAR yms. SVD on käytännössä karkealla itäoptiikalla varustettu pitkälle kiväärinpatruunalle pesitetty kerta-automaattikivääri ja sellaisena sitä mielestäni kannattaa pitää.
Nuo kannattaisikin hankkia picatinny kiskoilla ja optiikka erikseen.
 
Sellainen tuli tuossa mieleen kun en ole kovinkaan paljon saanut nauttia valtion paukkuja paukuttamassa vs siviilikuulat että tuo perus esim kk:lle tehdyn jakopaukun käynti voi olla tässä kohtaa liian heikkoa jos pitää yltää tarkasti yksittäislaukauksin vaikkapa 500m päähän tai pidemmälle aina 800m asti osuenkin. Käsittääkseni ainakin Yhdysvaltojen käytössä on jotain Match-tason paukkua näihin DMR hommiin, muistaakseni Black Hillsin lataamaa ainakin. Onko meillä yleisin 7.62x51 kuula perusbulkin tasoista 2-4moan kuulaa vai kotimaisten Lapuan ja Sakon perinteiden mukaisesti ihan soivaa tarkkaa patruunaa vaikka paljon tehdäänkin. Iso osa maailmalla olevasta ylijäämästä ainakin on enemmän tuota suhteellisen bulkkia käynniltään.
 
SIG716 ei kuulu olevan vielä ihan valmis tuote.

Amerikan SIGeissä on vissiin laatuongelmasta johtuvaa epätarkkuutta enemmänkin, MCX ja iX malleissa.

e. vastaus yllä jo olikin.

Missä osa-alueessa "raskas rynkky" on paras? Siis jos vertaa rynnäkkökivääriin (en tarkoita juuri kotimaista 7.62x39) tai DM -kivääriin. Millä tähtäimellä/varusteilla se on varustettu?

Vaikea sanoa. Silloin kun paukkuu niin kaikki aseet paukkuu, eli ametit ovat kohtuullisia. 300-500 metrin tappotantereet, optiikka siihen. Lämppärillä vartiopaikan ase pimeällä. AP-patruunoilla läpäisyä varten.
 
Sellainen tuli tuossa mieleen kun en ole kovinkaan paljon saanut nauttia valtion paukkuja paukuttamassa vs siviilikuulat että tuo perus esim kk:lle tehdyn jakopaukun käynti voi olla tässä kohtaa liian heikkoa jos pitää yltää tarkasti yksittäislaukauksin vaikkapa 500m päähän tai pidemmälle aina 800m asti osuenkin.

Olikos se nyt taistelijan oppaassa, jossa PKM:n kohdalla mainitaan, että ne KK:n patruunat on tehty hieman epäkeskoiksi, jotta varmistetaan että kk:n sarjassa on tarpeeksi hajontaa. Eli ne partuunat on tarkoituksella tehty epätarkoiksi ja eivät tasan sovi yksittäislaukauksiin.
 
Back
Top