DMR - ase ja taktiikka

[Benelli]

Ei.

On huono lähtökohta lähteä rakentamaan DMR kivääriä tavallisesta jalkaväen palveluskivääristä. Se on tie joka ei tuota tyydyttävää tai hyvää lopputulosta, on kokeiltu monessa paikassa monen kokeilijan toimesta. Toisaalta G3:n kanssa lopputulos voisi ehkä olla parempi kun FAL:illa tai M14:sta, mutta silloin puhutaan lopputuloksesta joka on DMR kiväärinä monesti SVD:tä huonompi ainakin ergonomian osalta. G3 on hallintalaitteiden osalta yksi huonoimmista palveluskivääreistä joilla olen koskaan ampunut ja SVD on monessa suhteessa parempi. Ainoa etu joka G3:ssa on SVD:hen verrattuna, on vapaasti värähtelevä piippu.

G3:sta on tehty suhteellisen paljon eri versioita joissa on yhtä paljon vaihtelua kuin AR perheessä. Itse olen ampunut G3 rungon omaavalla DMR:llä jossa on parempi laukaisu kuin SVD:ssä ja nuo laukaisukoneistot ovat pienellä pajoittamisella suhteellisen yhteensopivia. Etuna SVD:hen verrattuna on myös jäykempi runko, hidastettu vastamassa, varmistimen voi poistaa sormi liipaisimella sekä kaksinkertainen tai suurempi lipaskapasiteetti.

DMR kivääriksi siis sellaiseksi suunniteltu, ei muusta kivääristä modifioitu.

Riippuu mitkä ovat rungon rajoitukset ja paljonko aikaa ja rahaa käytetään. Tietysti voi kysyä että jos projektin lopussa vain metallirunko ja muutama muu osa ovat alkuperäisiä niin onko se enää sama ase käytännössä?
Edes kaliperi ei ole aina alkuperäinen kun noita on modattu.

Esimerkki G3 DMR:stä suoraan tehtaalta:
http://www.schwabenarmsgmbh.de/katalog/sar_m41_dmr_hpc.pdf
3480,00 €

Ja kaikkien joukkojen ei ole pakko käyttää samaa DMR:ää kutein sisseille SVD:n keveys on selvä etu.

 

[Falangi]

Briteillä on käytössä amerikkalaisen pikkufirma LMT:n valmistama L129A1. Aseessa on 16" piippu ja iso 6x48 ACOG tähtäin. Mitenköhän tuo pärjää vertailussa 417:lle?

 

[ctg]

Trackingpoint esittelee TFBlle heidän uutta softaansa ja antavat pienen vilauksen heidän uudelle 338 LM alustalle.

Spoiler: Trackingpoint DRM SR-25 and 338 LM

http://www.tracking-point.com/m600/
http://www.tracking-point.com/m800/
http://www.tracking-point.com/m1400/

 

[kimmo.j]

Ei korvaa mutta kompensoi. Kuten olisi ihan kiva jos vihulaisia voi ampua pimeässä.

Kyllä kyky ampua tarkasti pimeässä on tärkeä ominaisuus.
Pointtini on, että jos hankitaan uutta asetta, ei kannata ostaa jo vanhentunutta tuotetta vähäisen säästön takia.

Suomen Drakunovit taitavat olla teknisesti ehtoo puolella, joten modaus ei liene järkevää.
JOs meillä olisi kasapäin hyväkuntoisia aseita, modaus olisi mietinnän arvoinen vaihtoehto.

 

[vastarannankiiski]

G3:sta on tehty suhteellisen paljon eri versioita joissa on yhtä paljon vaihtelua kuin AR perheessä. Itse olen ampunut G3 rungon omaavalla DMR:llä jossa on parempi laukaisu kuin SVD:ssä ja nuo laukaisukoneistot ovat pienellä pajoittamisella suhteellisen yhteensopivia. Etuna SVD:hen verrattuna on myös jäykempi runko, hidastettu vastamassa, varmistimen voi poistaa sormi liipaisimella sekä kaksinkertainen tai suurempi lipaskapasiteetti.

Tässä olen Benellin kanssa hivenen eri miltä.

Kyllä, mutta G3:n DMR versioita ei otettu saksassa laajaan käyttöön missään vaiheessa. Kokeiluversioita kyllä tehtiin mutta laajaan käyttöön ei otettu, syytä en tiedä.

Rungon jäykkyyden hyödystä en tiedä, mutta G3:n runko on pellistä prässätty ja SVD:ssä koneistettu. Myöskään vakiomallisen varmistimen poisto ei onnistu peukalolla G3:ssa vaan se vaatii hieman modifioidun, pidemmän varmistimen. Tuosta lipaskapasiteetin hyödystä en niin tiedä, se ei ole omasta mielestäni varsinainen paremmuuden mittari missään tarkkuukiväärissä, kunhan se on vähintään se kymmenen niinkun SVD:ssä.

Pointtini on se, että G3:sta kuten muustakaan jalkaväenkivääristä ei kannata alkaa modifioimaan DM kivääriä, koska jalkaväenkiväärin ja minkäänlaisen tarkkuuskiväärin vaatimukset ovat usein hyvin erilaiset. Aseet vaativat niin paljon eri muutostöitä, toiset jopa yksilökohtaista tuunaamista ja sepittämistä ennenkun lopputulos on vähintään tyydyttävä. Helpommin ja parempaan lopputulokseen, usein myös halvempaan pääsee valitsemalla suoraan oman DM kiväärin erillisenä mallina kun yrittämällä modifioida jalkaväenkivääriä sellaiseksi. Lopputulos saattaa olla juuri sellainen kun sanot eli että osaa vaihtuu ja paljon sekä rahaa palaa projektiin.

Jos esimerkiksi lähtökohdaksi otetaan vakiomallinen G3a3 joita ylijäämämarkkinoilla maailmalla pyörii niin ne vaatisivat vähintään:

- Koeammunnat useista kivääreistä tarkastuksineen, joilla valitaan parhaimman kuntosimmat ja tarkkakäyntisimmät yksilöt DM käyttöön modifioitaviksi
- Perän jossa on vetopituuden säätö
- Mahdollisesti erillisen poskipakan perän mallista riippuen
- Uuden laukaisukoneiston koska alkuperäinen ei ole lähimainkaan ta käyttöön sopiva, ei edes läheskään SVD:n veroinen
- Kiikarin kiinnitys pitää ratkaista koska perinteinen "HK claw" jolla Hensoldtin Fero Z-24 kiinnittyy aseen laatikkoon on ampumaergonomialtaan surkea, aivan liian korkea
- Kiikari? G3:n viimeisin kiikari eli Fero Z-24 on optisesti laadukas Hensoldtin putki, mutta retiikkeliltään epätyydyttävä eikä ainakaan parempi kun PSO-1
- Erilliset HK:n bipodit, jos sellaisille on tarve

Modattavaa yhtä vanhaa kivääriä kohden alkaa tulla niin paljon että hinta kohoaa. Silti lopputulos on sellainen että puhutaan SVD:n tavoin parhaimmillaan 1-2 MOA:n tarkkuudesta ja 50-60-luvun kivääristä pohjimiltaan.

 

[vastarannankiiski]

http://www.schwabenarmsgmbh.de/katalog/sar_m41_dmr_hpc.pdf
3480,00 €

Tuo Schwaben armsin G3 on DMR jota markkinoidaan "DMR:nä" siviileille jotka sellaisen haluavat, ei viranomaisille, ei sotavoimille. Oletettavasti kyseessä on vanha ja tuunattu HK:n tekemä G3 tai HK:n osista tehty, mikä ei sinällänsä ole ongelma. En usko että firmalla on sitä vaativaa ja HK:n lisenssinä myymää kallista konekantaa jota tuotantolinja vaatii. Lisäksi aseeseen on vaihtunut moni edellämainitussa listassani mainitsemani osa. Lisäksi nuo CAA:n käykäleet ovat laadultaan sellaisessa maineessa että en itse niihin luottaisi missään kovassa käytössä eli hinta kohoaa jonkin verran jos ne vaihdetaan asiallisiin. Hinta on myös ilman optiikkaa.

EDIT: myös edellämainittu, Sar M41:n picatinnykiskon kiinnitys laatikkoon herättää kysymyksiä sen kunnollisesta teosta.

 

[Benelli]

Tässä olen Benellin kanssa hivenen eri miltä.

Kyllä, mutta G3:n DMR versioita ei otettu saksassa laajaan käyttöön missään vaiheessa. Kokeiluversioita kyllä tehtiin mutta laajaan käyttöön ei otettu, syytä en tiedä.

Rungon jäykkyyden hyödystä en tiedä, mutta G3:n runko on pellistä prässätty ja SVD:ssä koneistettu. Myöskään vakiomallisen varmistimen poisto ei onnistu peukalolla G3:ssa vaan se vaatii hieman modifioidun, pidemmän varmistimen. Tuosta lipaskapasiteetin hyödystä en niin tiedä, se ei ole omasta mielestäni varsinainen paremmuuden mittari missään tarkkuukiväärissä, kunhan se on vähintään se kymmenen niinkun SVD:ssä.

Pointtini on se, että G3:sta kuten muustakaan jalkaväenkivääristä ei kannata alkaa modifioimaan DM kivääriä, koska jalkaväenkiväärin ja minkäänlaisen tarkkuuskiväärin vaatimukset ovat usein hyvin erilaiset. Aseet vaativat niin paljon eri muutostöitä, toiset jopa yksilökohtaista tuunaamista ja sepittämistä ennenkun lopputulos on vähintään tyydyttävä. Helpommin ja parempaan lopputulokseen, usein myös halvempaan pääsee valitsemalla suoraan oman DM kiväärin erillisenä mallina kun yrittämällä modifioida jalkaväenkivääriä sellaiseksi. Lopputulos saattaa olla juuri sellainen kun sanot eli että osaa vaihtuu ja paljon sekä rahaa palaa projektiin.

Jos esimerkiksi lähtökohdaksi otetaan vakiomallinen G3a3 joita ylijäämämarkkinoilla maailmalla pyörii niin ne vaatisivat vähintään:

- Koeammunnat useista kivääreistä tarkastuksineen, joilla valitaan parhaimman kuntosimmat ja tarkkakäyntisimmät yksilöt DM käyttöön modifioitaviksi
- Perän jossa on vetopituuden säätö
- Mahdollisesti erillisen poskipakan perän mallista riippuen
- Uuden laukaisukoneiston koska alkuperäinen ei ole lähimainkaan ta käyttöön sopiva, ei edes läheskään SVD:n veroinen
- Kiikarin kiinnitys pitää ratkaista koska perinteinen "HK claw" jolla Hensoldtin Fero Z-24 kiinnittyy aseen laatikkoon on ampumaergonomialtaan surkea, aivan liian korkea
- Kiikari? G3:n viimeisin kiikari eli Fero Z-24 on optisesti laadukas Hensoldtin putki, mutta retiikkeliltään epätyydyttävä eikä ainakaan parempi kun PSO-1
- Erilliset HK:n bipodit, jos sellaisille on tarve

Modattavaa yhtä vanhaa kivääriä kohden alkaa tulla niin paljon että hinta kohoaa. Silti lopputulos on sellainen että puhutaan SVD:n tavoin parhaimmillaan 1-2 MOA:n tarkkuudesta ja 50-60-luvun kivääristä pohjimiltaan.

Niin firman uusia aseita ostaessa rauhanaikana ei kannata. Asia on eri jos SA-vaiheessa hankitaan käytettyä G3 kalustoa josta tietty porukka pajoittaa DMR-kivääreitä paikallisjoukoille ja muille joille ei ole uudempaa jakaa.
Tai jos kyseessä on ressun oma projekti. G3 pohjaisia DMR:iä tulee näkymään vähän ainakin reservistä tulevassa kalustossa.

 

[DM]

Briteillä on käytössä amerikkalaisen pikkufirma LMT:n valmistama L129A1. Aseessa on 16" piippu ja iso 6x48 ACOG tähtäin. Mitenköhän tuo pärjää vertailussa 417:lle?

Ainakin 6x ACOG on melkoinen kompromissi. Joo, on siinä 6x suurennus, mutta painaa tonnin, kapea näkökenttä ja päälle tuleva punapistetähtäin nousee tolkuttoman korkealle.

 

[vastarannankiiski]

Niin firman uusia aseita ostaessa rauhanaikana ei kannata. Asia on eri jos SA-vaiheessa hankitaan käytettyä G3 kalustoa josta tietty porukka pajoittaa DMR-kivääreitä paikallisjoukoille ja muille joille ei ole uudempaa jakaa.
Tai jos kyseessä on ressun oma projekti. G3 pohjaisia DMR:iä tulee näkymään vähän ainakin reservistä tulevassa kalustossa.

Olen Benelli muuten samaa mieltä kanssasi periaatteen tasolla, mutta käytännössä tämä ei tulisi minun mielestäni onnistumaan. En usko että SA tilanteessa kriisin ollessa päällä olisi aikaa tai mahdollisuuksia alkaa hankkimaan aseita ja osia ja sepittämään aseita. Se pitäisi tehdä valmiiksi, käyttöä odottamaan.

Oma näkemykseni varustautumisesta tässä asiassa ja muissakin sotamateriaalihankinnoissa on seuraava. Sota ja kriisit käydään sillä kalustolla ja materiaalilla joka on sen alkaessa varastoissa valmiina joukoille jaettavaksi. Vihollisen ensimmäinen ja voimakkain isku torjutaan sillä kalustolla joka on annettavissa joukoille käsiin ja käyttöön ensimmäisinä päivinä ja viikon aikana. En usko sellaiseen sotaan, jonka menestysstrategiana olisi alkaa tuottamaan ja kasaamaan materiaalia myrskypilvien kerääntyessä taivaalle tai sodan ollessa jo ovella. Ei, varautumisen pitää olla hyvällä tasolla jo syvimmän rauhan aikana. Perinteinen malli, eli materiaalia käytetään hiljalleen pois aina vanhimmasta erästä alkaen ja uutta hankitaan vastaavasti tilalle siten että vajausta ei pääse syntymään ja määrä pysyy enemmän kun riittävänä koko ajan.

 

[Rauhantekijä]

Oma näkemykseni varustautumisesta tässä asiassa ja muissakin sotamateriaalihankinnoissa on seuraava. Sota ja kriisit käydään sillä kalustolla ja materiaalilla joka on sen alkaessa varastoissa valmiina joukoille jaettavaksi. .... varautumisen pitää olla hyvällä tasolla jo syvimmän rauhan aikana.

Tuosta varmaan kaikki ollaan aikalailla samaa mieltä. Se mitä tässä keskustelussa voidaan saavuttaa on juttua puolarista, jollainen olisi mahdollinen varastoon hankittava ja jollainen olisi edullinen siihen toimeen mitä tämä keskustelu koskee. Mikäli DMR ajatus saisi nostetta laajemmin PV puolella, siitä ja valitusta aseesta juontuisi myös viite ressuille, että millaista kannattaisi treenata / hankkia omaan kaappiin.
Onko siinä nyt niin suurta eroa varastoidaanko DMR asetta valtiolla vai ampujan kaapissa, kunhan ne vaan muuten ovat yhteneväisellä linjalla patruunansa ja huoltonsa suhteen?

PV nyt ei ole tässä meillä mukana keskustelijana, joten niillä ideoilla mennään mitä kirjoittajat tänne tuovat. Jatkakaa työkaluista.


.

 

[Falangi]

Ainakin 6x ACOG on melkoinen kompromissi. Joo, on siinä 6x suurennus, mutta painaa tonnin, kapea näkökenttä ja päälle tuleva punapistetähtäin nousee tolkuttoman korkealle.

Wikipedian mukaan aseeseen on (briteillä) saatavilla myös joku valinnainen Schmidt & Benderi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Lewis_Machine_and_Tool_Company#L129A1

The primary optic chosen by the British for the L129A1 is a Trijicon ACOG TA648-RMR-UKS (NSN: 1005-99-305-9104).[9] The ACOG’s body is made of 7075 T6 aircraft aluminum, the same as the rifle’s receiver. A fiber-optic powers the reticle during daylight hours and a tritium light source in low or no light conditions. The aiming chevron’s brightness is adjustable by the user. The unit’s reticle has a built-in bullet drop compensator for 7.62×51mm NATO from 100 to 1,200 meters. To transition from long range to close-quarter battle, there is a Picatinny rail on the ACOG’s top that accepts a 1.2-ounce Trijicon 1× LED Rugged Miniature Reflex sight with a red dot powered by a CR2032 battery. Additional accessories include the optional L17A2 Schmidt & Bender 3-12 × 50 Sniper Scope, the OTIS 7.62 mm Sniper Cleaning System, a small Dewey rod to clean the chamber, a front sight adjustment tool and a rail-mounted, quick-detachable sling mount so the sling may be mounted anywhere on the rail.

edit. ilmeisesti kuvatunlainen.

 

[Benelli]

Olen Benelli muuten samaa mieltä kanssasi periaatteen tasolla, mutta käytännössä tämä ei tulisi minun mielestäni onnistumaan. En usko että SA tilanteessa kriisin ollessa päällä olisi aikaa tai mahdollisuuksia alkaa hankkimaan aseita ja osia ja sepittämään aseita. Se pitäisi tehdä valmiiksi, käyttöä odottamaan.

Miksi oletat että sota olisi nopeasti ohi tai että yhteydet ulkomaille katkeavat? Käytännössä emme tule ikinä pääsemään siihen että rauhanaikana kasattu arsenaali olisi ideaali tai kaikilta osin riittävä.

Oma näkemykseni varustautumisesta tässä asiassa ja muissakin sotamateriaalihankinnoissa on seuraava. Sota ja kriisit käydään sillä kalustolla ja materiaalilla joka on sen alkaessa varastoissa valmiina joukoille jaettavaksi. Vihollisen ensimmäinen ja voimakkain isku torjutaan sillä kalustolla joka on annettavissa joukoille käsiin ja käyttöön ensimmäisinä päivinä ja viikon aikana. En usko sellaiseen sotaan, jonka menestysstrategiana olisi alkaa tuottamaan ja kasaamaan materiaalia myrskypilvien kerääntyessä taivaalle tai sodan ollessa jo ovella. Ei, varautumisen pitää olla hyvällä tasolla jo syvimmän rauhan aikana. Perinteinen malli, eli materiaalia käytetään hiljalleen pois aina vanhimmasta erästä alkaen ja uutta hankitaan vastaavasti tilalle siten että vajausta ei pääse syntymään ja määrä pysyy enemmän kun riittävänä koko ajan.

Näyttääkö siltä että varautuminen on hyvällä tasolla?

 

[vastarannankiiski]

Onko siinä nyt niin suurta eroa varastoidaanko DMR asetta valtiolla vai ampujan kaapissa, kunhan ne vaan muuten ovat yhteneväisellä linjalla patruunansa ja huoltonsa suhteen?

SA tilanteessa ei varmastikkaan eikä aseteknisestikään, mutta rauhan aikana byrokratia saattaisi olla pahimmillaan helvetillistä pahoin pelkään jos omia aseita käytettäisiin laajasti sotaväen harjoituksissa. Esimerkiksi vastuukysymykset saattaisivat olla mielenkiintoisia aserikon ja henkilövahinkojen sattuessa. Esimerkiksi kuka on vastuussa ja korvausvelvollinen jos CIP tarkastetulla siviiliaseella ammutaan CIP tarkastamatonta sotavaltion patruunaa harjoituksissa ja sattuu aserikko sekä pahimmillaan henkilövahinko?

Puolustusvoimat eivät pystyisi käytännössä mitenkään valvomaan harjoituksissa käytettyjen siviiliaseiden kuntoa tai siviilien käyttämien tehdaspatruunoiden laatua ja sopivuutta, itseladattujen käytöstä puhumattakaan. Ratkaisut näihin ongelmiin olisivat toki löydettävissä ja sovittavissa varmasti, mutta omasta mielestäni nykyinen kategorinen kielto omien aseiden käytöstä PV:n harjoituksissa ja monissa MPK RY:n harjoituksissa on ihan perusteltu.

 

[vastarannankiiski]

Miksi oletat että sota olisi nopeasti ohi tai että yhteydet ulkomaille katkeavat? Käytännössä emme tule ikinä pääsemään siihen että rauhanaikana kasattu arsenaali olisi ideaali tai kaikilta osin riittävä.


Näyttääkö siltä että varautuminen on hyvällä tasolla?

Olet oikeassa, emme pääse varmasti koskaan rauhanaikana hyvään materiaalitilanteeseen. Mutta oletan myös että kriisitilanteessa yhteydet ulkomaille huononevat, toimitusvaikeuksia esiintyisi ja liikkuminen huonontuisi vaikka ei yhteydet eivät katkeaisi kokonaan. Myös sotatarvikkeiden hinta nousisi, myyjiä ei enään välttämättä olisi ja "ylijäämäkin" saattaisi poistua markkinoilta jos muutkin alkaisivat mobilisoimaan joukkojaan tai ainakin varaamaan niille materiaalia.

Varautumistilanne ei kaikin osin näytä hyvältä, mutta todellisesta tilanteesta minulla ei ole mitään faktatietoa.

 

[Rauhantekijä]

.....rauhan aikana byrokratia saattaisi olla pahimmillaan helvetillistä pahoin pelkään jos omia aseita käytettäisiin laajasti sotaväen harjoituksissa.

Tavoite on määriteltävä ensin. Suomella on aina halutessaan mahdollisuus arvioida omaa byrokratiaansa uudelleen, jos nykytilanne on tavoitetilan esteenä ja Suomen tulee muuttaa käytäntöjä.

Esimerkiksi vastuukysymykset saattaisivat olla mielenkiintoisia aserikon ja henkilövahinkojen sattuessa.

Ratkaisu: oma ase ja omat patruunat ensisijaisesti, patruunoista korvaus ennalta päätetyn hinnan mukaisesti. Vaihtoehto on, että harjoituksissa käyttää armeijan kalustoa kokonaan. Kriisitilanteessa aseesta sopimus valtion kanssa jolloin patruunat tulevat ilmaiseksi valtiolta. Kriisin jalkeen palataan alun tilanteeseen.

Ratkaisut näihin ongelmiin olisivat toki löydettävissä ja sovittavissa varmasti, mutta omasta mielestäni nykyinen kategorinen kielto omien aseiden käytöstä PV:n harjoituksissa ja monissa MPK RY:n harjoituksissa on ihan perusteltu.

Esitin ratkaisun edellä. Hyötyjen näkökulmasta katson, että yksilöt voivat tuoda hyötyjä armeijalle omalla osallistumisellaan ja kalustollaan. Sääntöjä karsittava ja joustavuutta lisättävä jotta ressujen kalusto ja toimet nivoutuvat paremmin PV:n tarpeisiin. Esteet pois.

.

 

[DM]

Raskas rynkky ei ole oikein meille tarkoitettu. koska 762x39 riittää läpäisyä. Mutta se on enemmän 556 käyttäville maille. Raskaalle rynkylle pp on ihan sopiva,eli samat varusteet kuin kevyelle versiolle.
Irakissa ja Afgoissa puhtaiden DMR käyttäjä olivat suosittuja maaleja, koska ase erottui muista. Mutta hyvin harva erottaa 417 ja Scar-H 556 versioista.

Punapistetähtäimessä 7.62 NATO rynkyn päällä ei minusta ole juuri ideaa. Tähtäinhän on soveltuvin lähisomotukseen ja läheltä häviää helposti kevyemmällä kaliiperilla varustetulle vastustajalle, jolla on 10 patruuna enemmän lippaassa. "Raskaassa rynkyssä" saa vain kovemman rekyylin ja hitaamman kertatulen pienemmällä patruunamäärällä kuin 5.56 kiväärillä. Ainoa plussa puiden ja joidenkin mutta ei kaikkien rakenteiden parempi läpäisy.

3.5-4x kiväärikaukoputki laajalla näkökentällä olisi varmaan aika passeli ryhmän tulitukimiehelle. Jos rooli on enemmän tarkka-ampujamaisempi, 3-12x variaabeli lentoratakompesaatiolla joko (mielummin) ristikossa tai rummulla. Jos 7.62 NATO patruunalla on pidempi amet, on aika loogista että tähtäinkin ulottuu pidemmälle kuin perusjantterilla.

Aika selkeä juttu, että mm. britit hommasivat LMT:n kiväärit Afganistaniin. Siellä kun ampumaetäisyydet ovat välillä kovin pitkät ja 4 gramman luodista alkaa loppumaan puhti. Toisin kuin meillä täällä itärajan pusikoissa. Aika harvassa paikassa pystyy tähtäilemään pidemmälle kuin 400 metriin.

 

[vastarannankiiski]

Esitin ratkaisun edellä. Hyötyjen näkökulmasta katson, että yksilöt voivat tuoda hyötyjä armeijalle omalla osallistumisellaan ja kalustollaan. Sääntöjä karsittava ja joustavuutta lisättävä jotta ressujen kalusto ja toimet nivoutuvat paremmin PV:n tarpeisiin. Esteet pois.

Hyviä ja kannatettavia ideoita. Lisäksi oman aseen käyttö harjoituksissa saattaisi lisätä maanpuolustustahtoa ja hyvää pössistä yleisesti harjoituksissa. Myös aseenkäsittelykulttuuri saattaisi tietyin osin parantua huolellisuuden osalta, koska käsiteltäisiin omaa kalustoa eikä valtion. Positiivista sekin olisi.

 

[Vääpeli]

Punapistetähtäimessä 7.62 NATO rynkyn päällä ei minusta ole juuri ideaa. Tähtäinhän on soveltuvin lähisomotukseen ja läheltä häviää helposti kevyemmällä kaliiperilla varustetulle vastustajalle, jolla on 10 patruuna enemmän lippaassa. "Raskaassa rynkyssä" saa vain kovemman rekyylin ja hitaamman kertatulen pienemmällä patruunamäärällä kuin 5.56 kiväärillä. Ainoa plussa puiden ja joidenkin mutta ei kaikkien rakenteiden parempi läpäisy.

3.5-4x kiväärikaukoputki laajalla näkökentällä olisi varmaan aika passeli ryhmän tulitukimiehelle. Jos rooli on enemmän tarkka-ampujamaisempi, 3-12x variaabeli lentoratakompesaatiolla joko (mielummin) ristikossa tai rummulla. Jos 7.62 NATO patruunalla on pidempi amet, on aika loogista että tähtäinkin ulottuu pidemmälle kuin perusjantterilla.

Aika selkeä juttu, että mm. britit hommasivat LMT:n kiväärit Afganistaniin. Siellä kun ampumaetäisyydet ovat välillä kovin pitkät ja 4 gramman luodista alkaa loppumaan puhti. Toisin kuin meillä täällä itärajan pusikoissa. Aika harvassa paikassa pystyy tähtäilemään pidemmälle kuin 400 metriin.

PP on ihan toimiva raskaalle rynkylle. Mutta sen voi unohtaa tästä aiheesta.

DMR ottaisin 1-8x kiikarin. Kiinteät 3x, 4x ei ole oikein toimivia, vaikkakin halpoja. 3-12x on taas jos sit isompi ja herkempi kohuille ja hankala lyhyille etäisyyksille.

 

[vastarannankiiski]

Punapistetähtäimessä 7.62 NATO rynkyn päällä ei minusta ole juuri ideaa. Tähtäinhän on soveltuvin lähisomotukseen ja läheltä häviää helposti kevyemmällä kaliiperilla varustetulle vastustajalle, jolla on 10 patruuna enemmän lippaassa. "Raskaassa rynkyssä" saa vain kovemman rekyylin ja hitaamman kertatulen pienemmällä patruunamäärällä kuin 5.56 kiväärillä. Ainoa plussa puiden ja joidenkin mutta ei kaikkien rakenteiden parempi läpäisy.

Omasta mielestäni punapiste sopii käytännössä kaikkiin jalkaväenaseisiin tarkkuuskivääreitä lukuunottamatta jos vertaa esimerkiksi rautatähtäimiin. Esimerkiksi ruotsalaisten AK4B konversio on ihan asiallinen. Tällä saatiin hivenen parannettua vanhan asejärjestelmän eli G3a3:n suorituskykyä ilman mittavaa aseuudistusta ja samalla kurottua sitä käsittely- ja tulenavausnopeuden rakoa umpeen joka oli päässyt ajan kanssa syntymään vanhojen, pitkien ja hitaiden vakiokuntoisten G3 kiväärien ja uudempien 5.56/5.45 aseiden välille.

 

[DM]

Omasta mielestäni punapiste sopii käytännössä kaikkiin jalkaväenaseisiin tarkkuuskivääreitä lukuunottamatta jos vertaa esimerkiksi rautatähtäimiin. Esimerkiksi ruotsalaisten AK4B konversio on ihan asiallinen. Tällä saatiin hivenen parannettua vanhan asejärjestelmän eli G3a3:n suorituskykyä ilman mittavaa aseuudistusta ja samalla kurottua sitä käsittely- ja tulenavausnopeuden rakoa umpeen joka oli päässyt ajan kanssa syntymään vanhojen, pitkien ja hitaiden vakiokuntoisten G3 kiväärien ja uudempien 5.56/5.45 aseiden välille.

Joo, samaa mieltä. Vanhan upgreidaukseen massoittain se on hyvä, mutta ei ehkä päätähtäimenä uudelle hankittavalle järjestelmällä. Mutta tämä on jo sivussa DM -polulta.