DMR - ase ja taktiikka

[kertakenttään]

Voisitko vähän avata tätä? Mistä armeijasta puhutaan ja miksi vihollisia ei pitäisi teilata yli 150 M matkoille?
Hyvä tukiampuja hyvällä kalustolla voi vaikuttaa kilometrin päässä olevaan maaliin.

Niin, ehkä yksi koko ryhmästä pystyy tehokkaasti vaikuttamaan. Ainut syy miksi kaukana olevaa vihollista kannattaa tulittaa on se, jos haluaa heti ampua heittimistöllä päälle. Muuten siinä vaan hukataan patruunoita. Tärkein syy pitää ametit pieninä on bemarit ja muut vaunut, jotka ampuu reippaasti sekä rynkyn, pekarin, sekä tärkeimpänä, kessien/apilaksen ohi.

Eli jos vihollisryhmä on pellon toisella laidalla tuommoiset 300m päässä niin ei ole mitään järkeä tulittaa niitä?

Kuten kuvattu, siinä tapauksessa, että jalkaväki koittaa saada vihollisen pysähtymään ja päälle ammutaan epistä.

 

[tiedotusosasto]

Ryhmässä ainut radio on ryhmänjohtajalla.

Vaunussa myös. Tai päätelaite tmv.

 

[Benelli]

Niin, ehkä yksi koko ryhmästä pystyy tehokkaasti vaikuttamaan. Ainut syy miksi kaukana olevaa vihollista kannattaa tulittaa on se, jos haluaa heti ampua heittimistöllä päälle. Muuten siinä vaan hukataan patruunoita. Tärkein syy pitää ametit pieninä on bemarit ja muut vaunut, jotka ampuu reippaasti sekä rynkyn, pekarin, sekä tärkeimpänä, kessien/apilaksen ohi.

Kuten kuvattu, siinä tapauksessa, että jalkaväki koittaa saada vihollisen pysähtymään ja päälle ammutaan epistä.

Tukiampujan ei tarvitse olla samassa asemassa muiden kanssa ja kohteena voivat olla vaunujen johtajat ja optiikka jos on riittävän vaikuttavaa ( .300 Win Mag AP ) kalustoa. Tietysti asemaan ei tuossa tilanteessa jäädä jähimään liian pitkään ellei ole erinomaisesti linnoitettu. Lisäksi tukiampuja voi olla fyysisen esteen kuten joen, suon tai järven takana ja avata tulen jalkautunutta vihollista vastaan eri suunnasta kuin muu porukka aiheuttaen hämmennystä ja suojaten muiden irtautumista.
IR-suojattu ja vaimentimella varustettu ampuja on myös vaikea havaita. Lyhyemmillä etäisyyksillä aliääniset ammukset ovat myös mahdollisia.

Montako patruunaa per haavoittunut vihulainen on mielestäsi patruunoiden hukkaamista?

 

[SJ]

Voisitko vähän avata tätä? Mistä armeijasta puhutaan ja miksi vihollisia ei pitäisi teilata yli 150 M matkoille?
Hyvä tukiampuja hyvällä kalustolla voi vaikuttaa kilometrin päässä olevaan maaliin.

En usko että hän puhui tukiampujasta, vaan joukosta jossa hän on mukana. Myös sananvalinta, eli "avata tulta" on huono termi tässä yhteydessä, mutta pointti on kai se, että mikäli vaan mahdollista, niin kannattaisi pyrkiä taistelemaan alle tuon matkan. Tämä siis siksi, että PST-aseet toimivat parhaiten alle tuon etäisyyden. Ja jos siis mennään yli PST-aseiden kantaman, niin silloin ollaan kusessa, kun vihollisen tankit pääsevät dominoimaan aluetta tulella, eikä meillä ole mitään muuta kuin epäsuora, jolla panna vastaan.

 

[SJ]

Eli jos vihollisryhmä on pellon toisella laidalla tuommoiset 300m päässä niin ei ole mitään järkeä tulittaa niitä?

Silloin aletaan olla epäsuotuisessa tilanteessa, jos ryhmän IFV on paikalla.

 

[kertakenttään]

Montako patruunaa per haavoittunut vihulainen on mielestäsi patruunoiden hukkaamista?

En nyt osaa vastata mitään suuremmin perusteltua tuohon.

Tukiampujan ei tarvitse olla samassa asemassa muiden kanssa ja kohteena voivat olla vaunujen johtajat ja optiikka jos on riittävän vaikuttavaa ( .300 Win Mag AP ) kalustoa. Tietysti asemaan ei tuossa tilanteessa jäädä jähimään liian pitkään ellei ole erinomaisesti linnoitettu. Lisäksi tukiampuja voi olla fyysisen esteen kuten joen, suon tai järven takana ja avata tulen jalkautunutta vihollista vastaan eri suunnasta kuin muu porukka aiheuttaen hämmennystä ja suojaten muiden irtautumista.
IR-suojattu ja vaimentimella varustettu ampuja on myös vaikea havaita. Lyhyemmillä etäisyyksillä aliääniset ammukset ovat myös mahdollisia.

No, se taas on ihan tilannekohtaista. Tukiampuja kuitenkaan ei lähde itksekseen seikkailemaan jonnekin suojaamaan toimintaa vaan sillä olisi vähintään yksi partion jäsen mukana. Itse näen asian niin, että tukiampuja on se joka laittaa kaiken maailman lusuista läpi itselataavalla .338LM (tai vast) optiikkana joku 2-8x. Lontooksi tukiampuja olisi "ballistic jackhammer".

Se tukiampuja pitää muistaa laittaa siihen oikeaan käyttöympäristöön ja suhteuttaa oikeaan viholliseen.

 

[Benelli]

En nyt osaa vastata mitään suuremmin perusteltua tuohon.

No älä sitten väitä että se olisi paukkujen tuhlausta. Parhaassa tapauksessa vaunu lähtee evakuoimaan haavoittunutta tai isompi kiho on poissa pelistä.

 

[kertakenttään]

No älä sitten väitä että se olisi paukkujen tuhlausta. Parhaassa tapauksessa vaunu lähtee evakuoimaan haavoittunutta tai isompi kiho on poissa pelistä.

Perimmäinen idea on siinä, että jos avataan tuli/sitoudutaan taisteluun pitkälle ametilla niin todennäköisyys tuottaa tappioita käsiaseilla ei ole suuri. Varsinkaan jos ei aiota tehdä mitään muuta. Funkersista voi katsoa, kun jenkit ammuskelee satojen metrien päähän ja odottaan puoli tuntia JDAMia. Jos ammutaan kauas niin parempi toisaalla tapahtua jotain, on se sitten koukku sivustaan tai tulikomento tuliyksikköön. Tulitaistelulla pitää olla jokin tarkoitus, ei pelkästään räiskiminen.

 

[SJ]

Jos ammutaan kauas niin parempi toisaalla tapahtua jotain, on se sitten koukku sivustaan tai tulikomento tuliyksikköön. Tulitaistelulla pitää olla jokin tarkoitus, ei pelkästään räiskiminen.

Joo, etenkin kun se vihollinen on luultavasti tilaamasa epäsuoraa itsekin.

 

[Laamanator]

Voisitko vähän avata tätä? Mistä armeijasta puhutaan ja miksi vihollisia ei pitäisi teilata yli 150 M matkoille?
Hyvä tukiampuja hyvällä kalustolla voi vaikuttaa kilometrin päässä olevaan maaliin.

Eli jos vihollisryhmä on pellon toisella laidalla tuommoiset 300m päässä niin ei ole mitään järkeä tulittaa niitä?

Sen takia vihollisia ei kannata ryhtyä tulittamaan käsiaseilla vähänkään pidemmille ampumaetäisyyksille, koska tulen vaikutus on heikkoa ja sillä paljastaa vain oman joukon sijainnin. Viholliselta saattaa tukiampujan laukauksilla mennä 300 - 400 m päässä pari ukkoa nurin ja liike pysähtyä vähäksi aikaa, kunnes saavat selvitettyä suurin piirtein laukausten alkuperän. Sen jälkeen aloite siirtyykin vastustajalle ja vihollisen tulenjohtaja ryhtyy ammuttamaan epäsuoraa tulta ja voi kutsua jopa ilmatukea, tehden sen kaiken suht huolettomasti varmuusetäisyyksien ulkopuolelta.

Tämän seurauksena niitä paria vihollisen ukkoa kohden on todennäköisesti monen monta omaa ukkoa nurin ja joukon taistelukyky vähintään lamautettu tai jopa menetetty kokonaan, samalla kun joukko on kuitenkin sidottu taistelukosketukseen. Huonossa tapauksessa vihollisen joukko saattaa tulivalmistelun jälkeen vielä hyökätä ja pyrkiä sillä tavoin tilanteen ratkaisemiseen, mikä menestyessään tarkoittaa käytännössä oman joukon tuhoutumista. Lopulta koko tempauksella ei ole saavutettu sotilaallisesta näkökulmasta yhtään mitään, paitsi turpasauna ja kalliita menetyksiä, mitkä heikentävät toiminnan edellytyksiä jatkossa. Taisteluajatuksena ei jatkoon!

Tätä riskiä ei kannata turhaan ottaa, jos ei tilanteen vuoksi ole välttämätön pakko, vaan sen sijaan hakea kerralla omalle tulenkäytölle suurin mahdollinen vaikutus eli käyttää heittimien ja KT:n epäsuoraa tulta, jos sitä vain on käytettävissä ja viestiyhteys olemassa. Joukon yllättäen paljastuessa ja saadessaan vihollisen suora-ammuntatulta osakseen, kannattaa tietysti ampua takaisin. Se on yleensä auttanut, ainakin edellisillä taistelukentillä.

Varsinaisessa TA-toiminnassa, kuten varmasti kaikki tietävät, niin yllä kuvatun tilanteen keskeisin problematiikka hallitaan vanhalla kunnon lyö-ja-juokse taistelutekniikalla, eli muutaman tarkan laukauksen jälkeen partio irtautuu ennen vihollisen vastatoimien käynnistymistä.

 

[Benelli]

Perimmäinen idea on siinä, että jos avataan tuli/sitoudutaan taisteluun pitkälle ametilla niin todennäköisyys tuottaa tappioita käsiaseilla ei ole suuri. Varsinkaan jos ei aiota tehdä mitään muuta. Funkersista voi katsoa, kun jenkit ammuskelee satojen metrien päähän ja odottaan puoli tuntia JDAMia. Jos ammutaan kauas niin parempi toisaalla tapahtua jotain, on se sitten koukku sivustaan tai tulikomento tuliyksikköön. Tulitaistelulla pitää olla jokin tarkoitus, ei pelkästään räiskiminen.

Sen takia vihollisia ei kannata ryhtyä tulittamaan käsiaseilla vähänkään pidemmille ampumaetäisyyksille, koska tulen vaikutus on heikkoa ja sillä paljastaa vain oman joukon sijainnin. Viholliselta saattaa tukiampujan laukauksilla mennä 300 - 400 m päässä pari ukkoa nurin ja liike pysähtyä vähäksi aikaa, kunnes saavat selvitettyä suurin piirtein laukausten alkuperän. Sen jälkeen aloite siirtyykin vastustajalle ja vihollisen tulenjohtaja ryhtyy ammuttamaan epäsuoraa tulta ja voi kutsua jopa ilmatukea, tehden sen kaiken suht huolettomasti varmuusetäisyyksien ulkopuolelta.

Tämän seurauksena niitä paria vihollisen ukkoa kohden on todennäköisesti monen monta omaa ukkoa nurin ja joukon taistelukyky vähintään lamautettu tai jopa menetetty kokonaan, samalla kun joukko on kuitenkin sidottu taistelukosketukseen. Huonossa tapauksessa vihollisen joukko saattaa tulivalmistelun jälkeen vielä hyökätä ja pyrkiä sillä tavoin tilanteen ratkaisemiseen, mikä menestyessään tarkoittaa käytännössä oman joukon tuhoutumista. Lopulta koko tempauksella ei ole saavutettu sotilaallisesta näkökulmasta yhtään mitään, paitsi turpasauna ja kalliita menetyksiä, mitkä heikentävät toiminnan edellytyksiä jatkossa. Taisteluajatuksena ei jatkoon!

Tätä riskiä ei kannata turhaan ottaa, jos ei tilanteen vuoksi ole välttämätön pakko, vaan sen sijaan hakea kerralla omalle tulenkäytölle suurin mahdollinen vaikutus eli käyttää heittimien ja KT:n epäsuoraa tulta, jos sitä vain on käytettävissä ja viestiyhteys olemassa. Joukon yllättäen paljastuessa ja saadessaan vihollisen suora-ammuntatulta osakseen, kannattaa tietysti ampua takaisin. Se on yleensä auttanut, ainakin edellisillä taistelukentillä.

Varsinaisessa TA-toiminnassa, kuten varmasti kaikki tietävät, niin yllä kuvatun tilanteen keskeisin problematiikka hallitaan vanhalla kunnon lyö-ja-juokse taistelutekniikalla, eli muutaman tarkan laukauksen jälkeen partio irtautuu ennen vihollisen vastatoimien käynnistymistä.

Ei ole olemassa mitään rajaa missä TA-toiminta alkaa ja tukiammunta loppuu tai päinvastoin. Jos ampuvat/pommittavat tyhjää metsää niin sehän on meidän kannalta positiivista.

 

[kertakenttään]

Sen takia vihollisia ei kannata ryhtyä tulittamaan käsiaseilla vähänkään pidemmille ampumaetäisyyksille, koska tulen vaikutus on heikkoa ja sillä paljastaa vain oman joukon sijainnin. Viholliselta saattaa tukiampujan laukauksilla mennä 300 - 400 m päässä pari ukkoa nurin ja liike pysähtyä vähäksi aikaa, kunnes saavat selvitettyä suurin piirtein laukausten alkuperän. Sen jälkeen aloite siirtyykin vastustajalle ja vihollisen tulenjohtaja ryhtyy ammuttamaan epäsuoraa tulta ja voi kutsua jopa ilmatukea, tehden sen kaiken suht huolettomasti varmuusetäisyyksien ulkopuolelta.

Tämän seurauksena niitä paria vihollisen ukkoa kohden on todennäköisesti monen monta omaa ukkoa nurin ja joukon taistelukyky vähintään lamautettu tai jopa menetetty kokonaan, samalla kun joukko on kuitenkin sidottu taistelukosketukseen. Huonossa tapauksessa vihollisen joukko saattaa tulivalmistelun jälkeen vielä hyökätä ja pyrkiä sillä tavoin tilanteen ratkaisemiseen, mikä menestyessään tarkoittaa käytännössä oman joukon tuhoutumista. Lopulta koko tempauksella ei ole saavutettu sotilaallisesta näkökulmasta yhtään mitään, paitsi turpasauna ja kalliita menetyksiä, mitkä heikentävät toiminnan edellytyksiä jatkossa. Taisteluajatuksena ei jatkoon!

Tätä riskiä ei kannata turhaan ottaa, jos ei tilanteen vuoksi ole välttämätön pakko, vaan sen sijaan hakea kerralla omalle tulenkäytölle suurin mahdollinen vaikutus eli käyttää heittimien ja KT:n epäsuoraa tulta, jos sitä vain on käytettävissä ja viestiyhteys olemassa. Joukon yllättäen paljastuessa ja saadessaan vihollisen suora-ammuntatulta osakseen, kannattaa tietysti ampua takaisin. Se on yleensä auttanut, ainakin edellisillä taistelukentillä.

Varsinaisessa TA-toiminnassa, kuten varmasti kaikki tietävät, niin yllä kuvatun tilanteen keskeisin problematiikka hallitaan vanhalla kunnon lyö-ja-juokse taistelutekniikalla, eli muutaman tarkan laukauksen jälkeen partio irtautuu ennen vihollisen vastatoimien käynnistymistä.

Juurikin näin kuten tässä on jo hetken aikaa toitotettu. Ehkä tärkeämpää tukiampujalle on havaita maaleja joita ei punapisteellä tai jyvällä nähtäisi.

Ei ole olemassa mitään rajaa missä TA-toiminta alkaa ja tukiammunta loppuu tai päinvastoin. Jos ampuvat/pommittavat tyhjää metsää niin sehän on meidän kannalta positiivista.

Eipä mahda olla. Olihan Häyhäkin ihan tavallinen kiväärimies, jos välineitä katsotaan. Tai no... on siinä mielessä, että tarkka-ammuntaan kuuluu paljon, paljon muutakin kuin tavallinen rynkky ja parempi tähtäin. Eli on. TRG-42 jääkärijoukkueessa ei tee sitä kantavasta jääkäristä tarkka-ampujaa.

 

[vastarannankiiski]

Silloin aletaan olla epäsuotuisessa tilanteessa, jos ryhmän IFV on paikalla.

Ja se muuten usein on, vaikka ei siinä vieressä nököttäisikään. Esimerkiksi naapurin mootoroidulla jalkaväellä on se BTR yleensä 300m säteellä ryhmästä odottamassa tai tulituessa. "Moottoroidulla" sitten BMP. Tai VDV:llä BMD. KPV ja 2A42 vetää kantomatkassa pidemmän korren mistä tahansa jv-ryhmän kantamasta kamppeesta ja modernien vaunujen optiikalla pääsee myös nokittamaan tossumiehiä optiikalla ja muilla tähystimillä.

Oma mielipide tavallisella rynkyllä tuotetuista tappioista on se että kyseessä on marginaalinen ase isossa mittakaavassa. Jos mekanisoitu vs mekanisoitu tyyppisessä konfliktissa tappiot tuotetaan liki 90%:sti aluevaikutteisilla aseilla (sirpale, paine, poltto) niin sen jälkeen 10%:iin sijoittuvat ensin KK:t ja TAK:it riippuen jakomääristä ja vasta sen jälkeen RK:t.

 

[Laamanator]

Ei ole olemassa mitään rajaa missä TA-toiminta alkaa ja tukiammunta loppuu tai päinvastoin. Jos ampuvat/pommittavat tyhjää metsää niin sehän on meidän kannalta positiivista.

Jokainen aikaansaatu osuma on kotiin päin, aseesta tai ampujasta riippumatta. Tukiampuja ja tarkka-ampuja voivat molemmat olla hyviä ampujia ja seuraavan sodan jälkeen amerikkalaisten sniper-sivustojen palvomia legendoja, mutta näiden yksinkertaistettuun rinnastamiseen kätkeytyy taistelutekninen ongelma, koska molempien roolit ja tehtävät ovat erit, kuten myös taistelutekniikka.

Tarkka-ampujan toimiessa partiona tai yksin, voi tämä ottaa yhteen vahvankin vihollisen kanssa, ampua muutaman laukauksen ja kuluttaa vastustajaa, jonka jälkeen irtautuu ennen vihollisen vastatoimenpiteiden käynnistymistä. TA voi tässä joko välttää tai joutua vihollisen tulen alle, jonka jälkeen voi hakea jälleen kosketuksen viholliseen uudesta tuliasemasta käsin.

Tarkka-ampujan merkittävin ero tukiampujaan verrattuna on sen suurempi organisatorinen suvereniteetti ja toiminnanvapaus, jotka mahdollistavat tarkka-ampujalle ominaiset ja menestyksen edellytysten kannalta välttämättömät taistelutekniset ratkaisut. Ryhmän osana taistelevalla tukiampujalla puolestaan ei ole samanlaista suvereniteettia ja tämän tulenkäyttö on aina sidottu ryhmän ja joukkueen tulenkäyttöön, koska tukiampujan tehtävä on tukea ryhmän ja sen myötä joukkueen taistelua omalla tulenkäytöllään ja optiikan suomalla vähän paremmalla maalien havaitsemiskyvyllä.

Jos tukiampujasta tehdään tilanteen niin vaatiessa sotilaskäskyllä ryhmästä irroitettu tarkka-ampuja, on se kaikessa luovuudessaan kokonaan eri tarina, johon en ota tässä kantaa.

Juurikin näin kuten tässä on jo hetken aikaa toitotettu. Ehkä tärkeämpää tukiampujalle on havaita maaleja joita ei punapisteellä tai jyvällä nähtäisi.

Tämä onkin hyvä pointti tuoda esille. Esimerkiksi ACOG:n avulla pystyy erottamaan maastosta kohteita, mitkä paljaalla silmällä katsottuna sulautuvat taustaan jo suht lyhyilläkin etäisyyksillä. Hieman henkilökohtaisesta näkökyvystä riippuen. Nykyään kun ei enää patsastella kirkkaanvärisessä frakissa ja nappaskengissä piilukkomusketti kourassa avoimella kunniankentällä.

 

[SJ]

Varsinaisessa TA-toiminnassa, kuten varmasti kaikki tietävät, niin yllä kuvatun tilanteen keskeisin problematiikka hallitaan vanhalla kunnon lyö-ja-juokse taistelutekniikalla, eli muutaman tarkan laukauksen jälkeen partio irtautuu ennen vihollisen vastatoimien käynnistymistä.

Ja TA:t eivät edes paljastu niin helposti, tämän takaa jo osaston pienempi koko.

 

[Benelli]

Jokainen aikaansaatu osuma on kotiin päin, aseesta tai ampujasta riippumatta. Tukiampuja ja tarkka-ampuja voivat molemmat olla hyviä ampujia ja seuraavan sodan jälkeen amerikkalaisten sniper-sivustojen palvomia legendoja, mutta näiden yksinkertaistettuun rinnastamiseen kätkeytyy taistelutekninen ongelma, koska molempien roolit ja tehtävät ovat erit, kuten myös taistelutekniikka.

Nämä kuitenkin menevät päällekäin ja molemmissa tehtävissä voi käyttää huomattavissa määrin samaa kalustoa ja samaa taistelutekniikkaa. Alkeellisimmillaan TA-tekniikkaa voi käyttää TRA:ssa rautatähtäin rynkyllä.

Tarkka-ampujan toimiessa partiona tai yksin, voi tämä ottaa yhteen vahvankin vihollisen kanssa, ampua muutaman laukauksen ja kuluttaa vastustajaa, jonka jälkeen irtautuu ennen vihollisen vastatoimenpiteiden käynnistymistä. TA voi tässä joko välttää tai joutua vihollisen tulen alle, jonka jälkeen voi hakea jälleen kosketuksen viholliseen uudesta tuliasemasta käsin.

Tarkka-ampujan merkittävin ero tukiampujaan verrattuna on sen suurempi organisatorinen suvereniteetti ja toiminnanvapaus, jotka mahdollistavat tarkka-ampujalle ominaiset ja menestyksen edellytysten kannalta välttämättömät taistelutekniset ratkaisut. Ryhmän osana taistelevalla tukiampujalla puolestaan ei ole samanlaista suvereniteettia ja tämän tulenkäyttö on aina sidottu ryhmän ja joukkueen tulenkäyttöön, koska tukiampujan tehtävä on tukea ryhmän ja sen myötä joukkueen taistelua omalla tulenkäytöllään ja optiikan suomalla vähän paremmalla maalien havaitsemiskyvyllä.

Jos tukiampujasta tehdään tilanteen niin vaatiessa sotilaskäskyllä ryhmästä irroitettu tarkka-ampuja, on se kaikessa luovuudessaan kokonaan eri tarina, johon en ota tässä kantaa.

Kaikkien partioiden pitää pystyä tarvittaessa itsenäiseen toimintaan. KK-ampuja, tukiampuja, tähystäjä/lataaja/partionjohtaja konseptiakin on kokeiltu.

 

[Aarne1]

PKMt on reunoissa, jotta niiden tulialueet saa risteämään parhaiten.

Millaista taistelua tuossa käytäisiin? Ketjussa viivytyksessä, ryhmän pesäkkeessä puolustuksessa, jalan liikkuen ja kohdatessa avoriviin? Ja aina vastassa pehmeä vihollinen.

Millaista taistelua harjoitellaan? Hajautetun tappotannerta mekanisoitua vastaan, jossa miinat, panokset, singot, sitten sarrrrja-laukaus-laukaus, irti ja epistä niskaan. Tai AKEttamista / TRAllaamista, jossa hyökätään pihalla possujunassa ja sisällä on kaaos. Ja puolustetaan hajasijoittamalla sinne tänne, vastassa mekanisoitu.

Linja jonka päissä on pkm, vaikuttaa staattiselta puolustukselta. Ja vaikka tasan pitäminen voi vielä tulla eteen puolustustaistelussa, TST15 on suunniteltu muihin hommiin. Siinä kuitenkin mielestäni kokoonpano ontuu ja toinen PKM on turha.

 

[SJ]

Kaikkien partioiden pitää pystyä tarvittaessa itsenäiseen toimintaan. KK-ampuja, tukiampuja, tähystäjä/lataaja/partionjohtaja konseptiakin on kokeiltu.

Ilmeisesti tarkoituksena oli jättää toinen KK tukemaan TTA:n kanssa?

 

[kertakenttään]

Millaista taistelua tuossa käytäisiin? Ketjussa viivytyksessä, ryhmän pesäkkeessä puolustuksessa, jalan liikkuen ja kohdatessa avoriviin? Ja aina vastassa pehmeä vihollinen.

Millaista taistelua harjoitellaan? Hajautetun tappotannerta mekanisoitua vastaan, jossa miinat, panokset, singot, sitten sarrrrja-laukaus-laukaus, irti ja epistä niskaan. Tai AKEttamista / TRAllaamista, jossa hyökätään pihalla possujunassa ja sisällä on kaaos. Ja puolustetaan hajasijoittamalla sinne tänne, vastassa mekanisoitu.

Linja jonka päissä on pkm, vaikuttaa staattiselta puolustukselta. Ja vaikka tasan pitäminen voi vielä tulla eteen puolustustaistelussa, TST15 on suunniteltu muihin hommiin. Siinä kuitenkin mielestäni kokoonpano ontuu ja toinen PKM on turha.

Siinä vain sovelletaan taktista periaatetta nimeltään vaikutuksen keskittäminen. Sitä voi soveltaa ties kuinka monella tavalla maastosta riippuen, mutta pääasiallisesti parhaiten se toimii sijoittamalla PKMt reunoille, joista ne tulitaa ristiin. Hyökkäys, puolustus, viivytys, ylläkkö, tulitukiosasto, maalla, kaupungissa, ilmassa, merellä, you name it.

 

[samip]

PKM:t ryhmän laitimmaisina taistelijoina jättää sivustasuojaukseen toivomisen varaa. Eli jos laidassa olevat KK-miehet ampuvat ryhmän edessä olevaa vihollista, mikä on varmasti tärkein suunta. Eikä avojonossa kk-mies tule viimeisenä, koska viimeisen miehen tehtävä on suojata/tähystää selusta, niin se on PKMllä hiukan hankalampaa kuin RKlla. Ja vaikka jossain väijytyksessä on sivustasuojaus, niin silti sen väijyttävän osaston laitimmainen mies tähystää/suojaa sen osaston sivustaa.

Se että saadaan PKM:n tulialuuet risteämään tuhoamisalueella ei todellakaan tarkoita sitä että ne on aina ääripäissä rytmitystä. Jos ryhmän pesäkkeen leveys on 300m ja avorivin leveys 70m niin tuskin ääripäistä edes näkee samaan paikkaan...