Eduskuntavaalit 2015

[Honcho]

Mikä yhteiskuntalupaus ja mikä puuhanurkka? Tämä maa ei selviä muuten, kuin panostamalla korkeaan osaamiseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

Kun se lappu on saatu koulusta, työllistyminen - tai sen puuhanurkan hommaus - on kansalaisen itsensä vastuulla.

Näkisin että paikkoja on karsittava kylmästi sieltä missä tarvetta ei ole - esim. Teoreettisen filosofian puolelta tuskin saadaan edes kyseisen elämänalueen edistämiseen paljoa riemua.

Esim. hoitsuopiskelupaikkoja taas lisättävä.

Olen uskoakseni samoilla linjoilla sekä @baikal että @elso kanssa. Korkeat opinnot eivät saa olla itseisarvo, mutta kaikessa pitää pyrkiä saamaan väelle korkeaa *osaamista*, ei puuhanurkkiin mitkä tulevat vähenemään vaan oikeasti yhteiskunnan tarpeisiin. Huippuosaajia saadaan sekä yliopistotasolla, AMKissa, ammatillisessa koulutuksessa että jopa oppisopimuksin ym. Koulutustasoon ei mielestäni pidä tuijottaa liikaa, paljon liittyy myös siihen mitä siitä ottaa irti. Tiedän aivan fantastisen osaavaa ja fiksua väkeä kaikilta yllämainituilta opintopoluilta. Sitten tiedän myös "niitä toisia" samaten kaikilta koulutuksen tasoilta.

Itselle AMK tuntui todella hyvältä valinnalta koska pystyn kyllä omaksumaan monimutkaisiakin kokonaisuuksia mutta sellainen päätä pahkaa kokeilemaan -tyyppinen malli on se ainoa luonteva tapa oppia itselleni. Mutta pahimmillaan olen kuullut jonkun selittävän, miten minun ei *pitäisi* tehdä niitä hommia mihin yksityisen sektorin työnantajani on minut valinnut, koska AMK kuulemma antaa valmiudet vain "valvovaan ja suorittavaan työhön" eikä lainkaan koko yritystä koskevaan vaativampaan suunnittelutyöhön. Tämän sanojalle ei tuntunut olevan mitään merkitystä sillä että olin kaikkia noita jo vuosikaudet hyvällä menestyksellä tehnyt päätellen mm. urakehityksestä ja palkkakehityksestäkin.

Ei voi hetkeäkään ylenkatsoa osaavaa ja innovatiivista ammattimiestä tai -naista, vaikka tällä ei olisi mitään formaalia koulutusta. Nykyisessä yrityksessä on firman tuotannon johtajana suht nuori ihminen joka on paitsi aivan luonnonlahjakkuus tuotannon järjestelyssä, myös fantastinen ihmisten liideri. Ja kaikki tämä peruskoulututkinnolla. Toisaalta sellaisten tee-se-itse-miesten kategorinen korkeakoulutettujen mollaus on typerää ja kertoo usein huonosta itsetunnosta. Koulutus on upea asia, ei itseisarvona vaan sen kautta mitä siitä saa irti!

 

[baikal]

Mikä yhteiskuntalupaus ja mikä puuhanurkka? Tämä maa ei selviä muuten, kuin panostamalla korkeaan osaamiseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

Kun se lappu on saatu koulusta, työllistyminen - tai sen puuhanurkan hommaus - on kansalaisen itsensä vastuulla.

Korkea osaaminen on oltava hyödyttävää. Ja ainakin mehevän osan osaamiskakusta pitää tuottaa hilloa tähän Onnelaan. Korkea osaaminen ei ole itseisarvo. NLssakin oli ainakin satatuhatta siltainsinööriä. Mutta mitä hittoa ne tekivät?

 

[baikal]

Ei tuollaista ole ollut neljännesvuosisataan. Ainoa korkeakoulu josta saa varman työpaikan on kadettikoulu.



Pelimies Kekkonen halasi suuren ikäluokan radikaalit lapatossu virkamiehiksi ja yhteiskuntasuunnittelun osastot pullistuivat niin loogeista kuin nomeista.

Aika selvää on, että toista kertaa samaan souviin ei lähdetä.

Ruotsi oli pelastus. Se imi neljännesmiljoonan suomalaista juuri silloin, kun oli SE hetki. Jos tätä ei olisi ollut, olisi se ollut Suomelle nitsevoo. Kreml olisi poiminut hedelmät. Kirjaimellisesti. Eikä kaikki nämä neljännesmiljoona suomalaista olisi suostunut kuitenkaan työttömyystyömaiden elämään päivittäisen makkarakeiton hinnalla kymppien kyykytettäväksi. Lähdetäänkö samaan souvviin, se jää nähtäväksi. Oireita siitä on ollut jo pitkään. Erilaiset hankkeet pursuavat korkeakoulutettuja, joiden kompetenssi ei ole riittänyt, hmm, muuhun. Vähän samaa kuin takavuosien työttömien kurssit ja projektit. Puuhaa puuhan päälle, hiekkalaatikkoa ja fläppitaulua. Hankerahoille löytäisi käyttöä mm. tuotekehittelyn tai kv-kaupan kehittämisen sektoreillakin, mutta minkäs teet, kun ei ne hommat irtoa ihan kaikilta.

 

[Suomalainen]

Näkisin että paikkoja on karsittava kylmästi sieltä missä tarvetta ei ole - esim. Teoreettisen filosofian puolelta tuskin saadaan edes kyseisen elämänalueen edistämiseen paljoa riemua.

Esim. hoitsuopiskelupaikkoja taas lisättävä.

Olen uskoakseni samoilla linjoilla sekä @baikal että @elso kanssa

Juntin näkemys

 

[baikal]

Juntin näkemys

Suomalaista linnaleiriä ei vaan jakseta loputtomiin ylläpitää nykyisin resurssein. Pitäisikö lukio ja korkeakoulut panna taas siihen asentoon, että aidosti nohevimmat saavat ne lusittua läpi? Vaatimukset sille tasolle, johon ne kuuluvat ja luja karsinta. Ens yhteiskunta "korkeakouluttaa" jokaisen, jolla vähän näkkileipä tulee purtua ja sitten pitää etsiä puuhamaat loppuiäksi. Ei kiitos.

 

[Honcho]

Juntin näkemys

Kiitos, ex-kaupunkilaispojalle tuo on kohteliaisuus. Sopeutumiseni maaseutuasumiseen on saavuttanut onnistumisen.

E: Eli en väitä että teoreettinen filosofia pitäisi lopettaa, mutta kun vain pieni osa sitä opiskelevista "alalle" työllistyy, pitää aloituspaikat skaalata sille tasolle että saadaan se kourallinen aiheen proffia sekä jokunen kirjailijana itsensä elättävä päälle. Julkisin varoin ei ole syytä kouluttaa filosofian tohtoreita kortistoon tai varastomiehiksi tai muuhun missä ei koulutuksesta ole etäisestikään hyötyä.

Renessanssi-ihmisiksi ihan henkilökohtaisen kasvun takia haluavat voivat kustantaa opinnot omasta pussistaan.

 

[Suomalainen]

Korkeat opinnot eivät saa olla itseisarvo, mutta kaikessa pitää pyrkiä saamaan väelle korkeaa *osaamista*, ei puuhanurkkiin mitkä tulevat vähenemään vaan oikeasti yhteiskunnan tarpeisiin

Mitäköhän Sokrates tuohon sanoisi? Tiedätkö edes kuka on Sokrates? Meinaan sehän on sitä "puuhanurkkien" tietämystä. Filosofiahan on turhaa

 

[Rannari]

Korkea osaaminen on oltava hyödyttävää. Ja ainakin mehevän osan osaamiskakusta pitää tuottaa hilloa tähän Onnelaan. Korkea osaaminen ei ole itseisarvo. NLssakin oli ainakin satatuhatta siltainsinööriä. Mutta mitä hittoa ne tekivät?

Valtionhallinnon puolella pitäisi ihan ensimmäiseksi ruuvata virkojen pätevyysvaatimuksia reilusti alaspäin. Nythän ollaan tilanteessa jossa korkeasti koulutetuille on runsaasti tarvetta. Se tarve vain on pitkälti korkeiden virkojen täyttäminen ja homman hyötysuhteesta voi olla ainakin kahta mieltä. Palkathan siinä tulevat samoin tein alaspäin joten meteli on oleva hirmuinen. Ei liene myöskään ylivoimainen asia kehittää ammattikouluun jatko-osaa jonka jälkeen voisi hakeutua AMK-puolelle. On sulaa hulluutta istuttaa käytännön töihin hinkuvia teinejä ylimääräinen vuosi teoriatunneilla ainoastaan sen takia että muutamat saavat mahdollisuuden hakeutua jatko-opintoihin. Seuraavan koulutusuudistuksen teemana soisi olevan kohtuuteen palaaminen. Sillä saataisiin keskimäärin kuukausia pidempi työura jokaiselle suomalaiselle.

Koko AMK-revohkasta olisi myös paljon sanottavaa. Pidän esimerkiksi vanhaa teknikko-insinööri-jakoa teknisellä puolella parempana. Nythän insinöörikoulutuksen vaatimustaso piti laskea teknikoiden tasolle. Muussa tapauksessahan kaikki eivät olisi pysyneet mukana. Koulutuksen tason laskiessa koulutusaika piteni puolella porukasta 12 tai 18 kuukautta eikä lisäarvoa juurikaan tullut. Vaikka jokainen on tietysti loppupeleissä oma yksilönsä niin vanhan koulun teknikot olivat keskimäärin käytännönläheisempiä pomoja ja vanhan koulun insinöörit parempia suunnittelijoita kuin nykyiset AMK-insinöörit. Nämä havaintoina konepajapuolelta.

 

[Honcho]

Mitäköhän Sokrates tuohon sanoisi? Tiedätkö edes kuka on Sokrates? Meinaan sehän on sitä "puuhanurkkien" tietämystä. Filosofiahan on turhaa

Taidat olla trolli, et Kremlin trolli vaan ihan sellainen vanhanaikainen trolli.

 

[Suomalainen]

Olen uskoakseni samoilla linjoilla sekä @baikal että @elso kanssa. Korkeat opinnot eivät saa olla itseisarvo, mutta kaikessa pitää pyrkiä saamaan väelle korkeaa *osaamista*, ei puuhanurkkiin mitkä tulevat vähenemään vaan oikeasti yhteiskunnan tarpeisiin

Yhteiskunnan tarpeisiin! Jos tiedät mitä ne ovat saat Nobelin!

 

[Suomalainen]

Taidat olla trolli, et Kremlin trolli vaan ihan sellainen vanhanaikainen trolli.

Tyhmä vastaus

 

[Honcho]

Valtionhallinnon puolella pitäisi ihan ensimmäiseksi ruuvata virkojen pätevyysvaatimuksia reilusti alaspäin. Nythän ollaan tilanteessa jossa korkeasti koulutetuille on runsaasti tarvetta. Se tarve vain on pitkälti korkeiden virkojen täyttäminen ja homman hyötysuhteesta voi olla ainakin kahta mieltä. Palkathan siinä tulevat samoin tein alaspäin joten meteli on oleva hirmuinen. Ei liene myöskään ylivoimainen asia kehittää ammattikouluun jatko-osaa jonka jälkeen voisi hakeutua AMK-puolelle. On sulaa hulluutta istuttaa käytännön töihin hinkuvia teinejä ylimääräinen vuosi teoriatunneilla ainoastaan sen takia että muutamat saavat mahdollisuuden hakeutua jatko-opintoihin. Seuraavan koulutusuudistuksen teemana soisi olevan kohtuuteen palaaminen. Sillä saataisiin keskimäärin kuukausia pidempi työura jokaiselle suomalaiselle.

Koko AMK-revohkasta olisi myös paljon sanottavaa. Pidän esimerkiksi vanhaa teknikko-insinööri-jakoa teknisellä puolella parempana. Nythän insinöörikoulutuksen vaatimustaso piti laskea teknikoiden tasolle. Muussa tapauksessahan kaikki eivät olisi pysyneet mukana. Koulutuksen tason laskiessa koulutusaika piteni puolella porukasta 12 tai 18 kuukautta eikä lisäarvoa juurikaan tullut. Vaikka jokainen on tietysti loppupeleissä oma yksilönsä niin vanhan koulun teknikot olivat keskimäärin käytännönläheisempiä pomoja ja vanhan koulun insinöörit parempia suunnittelijoita kuin nykyiset AMK-insinöörit. Nämä havaintoina konepajapuolelta.

Erittäin tiukkaa asiaa. Antaisin tälle 10 tykkäystä jos se ei vaatisi altterointia.

 

[elso]

Korkea osaaminen on oltava hyödyttävää. Ja ainakin mehevän osan osaamiskakusta pitää tuottaa hilloa tähän Onnelaan.

Aamen.

Samoin peesaan @Rannari :n tekstiä siitä, että teknikkoportaan voisi tuoda AMK-ins&Tkk&DI-portaiden rinnalle takaisin. Tällöin osa porukasta pääsisi ulos koulutusputkesta aikaisemmin työelämään ja teollisuus saisi haluamaansa työvoimaa nopeammassa tahdissa.

 

[Laamanator]

Valtionhallinnon puolella pitäisi ihan ensimmäiseksi ruuvata virkojen pätevyysvaatimuksia reilusti alaspäin. Nythän ollaan tilanteessa jossa korkeasti koulutetuille on runsaasti tarvetta. Se tarve vain on pitkälti korkeiden virkojen täyttäminen ja homman hyötysuhteesta voi olla ainakin kahta mieltä. Palkathan siinä tulevat samoin tein alaspäin joten meteli on oleva hirmuinen.

Valtionhallinnossa ja julkisella sektorilla on aikaisemmin ollut runsaasti matalasti koulutettuja virkamiehiä erilaisissa suoritustason tehtävissä. Erilaisten tehostamisohjelmien, teknologian kehityksen ja rakennemuutosten myötä käytännössä kaikki matalan koulutuksen ja suorittavan tason virkamiestyö on parin viimeisen vuosikymmenen aikana ulkoistettu yksityisille yrityksille tai lopetettu kokonaan.

Jäljelle ovat täten jääneet enää vain korkeakoulutetut virkamiehet sekä suhteellisen harvalukuiset virat, jotka perustellusta syystä vaativat pätevyysvaatimuksenaan korkeakoulututkintoa. Em. virkatehtäviä ei tyypillisesti ole ulkoistettu, koska virkatehtäviin kuuluu usein esimerkiksi julkisen vallan käyttöä, lakiin perustuvia viranomaistoimivaltuuksia tai erikoisalojen tehtäviä ja erikoisosaamista, joita yksityiset yritykset eivät kykene tarjoamaan. Tyypillinen maanpuolustusaiheinen esimerkki tällaisesta voimakkaan erikoistuneesta ja lakisääteisen viranomaisen statuksella toimivasta, mutta samalla laajat suorittavan työn ulkoistamiset toteuttaneesta valtionlaitoksesta on Puolustusvoimat.

Samalla julkishallinnon tilastolliset keskipalkat ovat hämäävästi nousseet, koska matalapalkkaiset keittäjät, siivoojat, sihteerit, asentajat, konekirjoittajat ja talonmiehet eivät ole enää niitä vetämässä alaspäin. Perinteisen mielikuvan mukaisia menneiden aikojen lapioon nojailevia laiskoja tupakanpolttelijoita ei enää ole. Varsinainen lapioon nojailu teetetään yksityisillä yrityksillä ulkoistettuna ja kilpailutettuna ostopalveluna.

Julkishallinnon rakennemuutokset ja henkilöstötoimialan kehitys onkin ollut markkinatalouden näkökulmasta varsin loogista, sillä miksi esimerkiksi siivoojan, asentajan tai keittiötyöntekijän pitäisi olla virkamies, kun markkinat ovat pullollaan yksityisiä siivous-, kunnossapito- ja kateringalan yrityksiä? Myös yksityinen sektori on yhtälailla täynnä samanlaisia case-esimerkkejä eri ammattiryhmistä ja näiden työehtoihin sovellettavista työehtosopimuksista (esim. paperitehtaiden siivoojat). Työehtoja ja etuja tarkasteltaessa kaikkien työntekijöiden asettaminen samalle viivalle ja samaan muottiin ei ole liiketaloudellisesta näkökulmasta järkevää tai edes välttämätöntä, vaikka erityisesti AY-liikkeen mukaan tällainen järjestely olisikin ihailtavan tasa-arvoista.

 

[Honcho]

Valtionhallinnossa ja julkisella sektorilla on aikaisemmin ollut runsaasti matalasti koulutettuja virkamiehiä erilaisissa suoritustason tehtävissä. Erilaisten tehostamisohjelmien, teknologian kehityksen ja rakennemuutosten myötä käytännössä kaikki matalan koulutuksen ja suorittavan tason virkamiestyö on parin viimeisen vuosikymmenen aikana ulkoistettu yksityisille yrityksille tai lopetettu kokonaan.

Jäljelle ovat täten jääneet enää vain korkeakoulutetut virkamiehet sekä suhteellisen harvalukuiset virat, jotka perustellusta syystä vaativat pätevyysvaatimuksenaan korkeakoulututkintoa. Em. virkatehtäviä ei tyypillisesti ole ulkoistettu, koska virkatehtäviin kuuluu usein esimerkiksi julkisen vallan käyttöä, lakiin perustuvia viranomaistoimivaltuuksia tai erikoisalojen tehtäviä ja erikoisosaamista, joita yksityiset yritykset eivät kykene tarjoamaan. Tyypillinen maanpuolustusaiheinen esimerkki tällaisesta voimakkaan erikoistuneesta ja lakisääteisen viranomaisen statuksella toimivasta, mutta samalla laajat suorittavan työn ulkoistamiset toteuttaneesta valtionlaitoksesta on Puolustusvoimat.

Samalla julkishallinnon tilastolliset keskipalkat ovat hämäävästi nousseet, koska matalapalkkaiset keittäjät, siivoojat, sihteerit, asentajat, konekirjoittajat ja talonmiehet eivät ole enää niitä vetämässä alaspäin. Perinteisen mielikuvan mukaisia menneiden aikojen lapioon nojailevia laiskoja tupakanpolttelijoita ei enää ole. Varsinainen lapioon nojailu teetetään yksityisillä yrityksillä ulkoistettuna ja kilpailutettuna ostopalveluna.

Julkishallinnon rakennemuutokset ja henkilöstötoimialan kehitys onkin ollut markkinatalouden näkökulmasta varsin loogista, sillä miksi esimerkiksi siivoojan, asentajan tai keittiötyöntekijän pitäisi olla virkamies, kun markkinat ovat pullollaan yksityisiä siivous-, kunnossapito- ja kateringalan yrityksiä? Myös yksityinen sektori on yhtälailla täynnä samanlaisia case-esimerkkejä eri ammattiryhmistä ja näiden työehtoihin sovellettavista työehtosopimuksista (esim. paperitehtaiden siivoojat). Työehtoja ja etuja tarkasteltaessa kaikkien työntekijöiden asettaminen samalle viivalle ja samaan muottiin ei ole liiketaloudellisesta näkökulmasta järkevää tai edes välttämätöntä, vaikka erityisesti AY-liikkeen mukaan tällainen järjestely olisikin ihailtavan tasa-arvoista.

Erittäin hyviä pointteja mitä en ole ainakaan itse ole aina ajatellut kun on hehkutettu valtion roolia "palkkajohtajana".

Valtion osalta vahva osin oikeaan kokemukseen ja osin mutuun pohjautuva näkemykseni on että juustohöylä ei sinne(kään) ole oikea ratkaisu vaan pistemaaleja tulee etsiä, koska turhaa toimintaa löytyy enemmän kuin tehotonta toimintaa tai pröystäilyä.

Suosikkiesimerkkini on Suomen Pankki ja siihen liittyvä Finanssivalvonta. Vahva oletus on että rahapolitiikan siirryttyä EKP:n hommaksi työntekijämäärä tuskin on laskenut vastaavasti. Finanssivalvonnan osalta on ihan tietoakin että ei ole kaikilta osin ihan järkevää toimintaa. Ihmiset tuolla ovat pääosin todella osaavaa, kovapalkkaista väkeä, mutta toisaalta organisaatio on sellainen ylitiukasti pilkuntarkasti roolitettu kateellisten kyylien ja kiusaajien porukka että sieltä monesti tulevat kovat tekijät vuoden-parin sisään takaisin yksityiselle puolelle. Ongelma ei ole tehtävät asiat eikä henkilöstön osaaminen vaan juuri tuo superbyrokraattinen ja ylimiehitetty organisaatio joka tuottaa hyvin vähän konkretiaa mutta paino putiikin sisäisellä hiekkalaatikkoleikillä on suuri. Iso osa porukasta kärjistetysti "pyörittää kynää" samalla kuin jokunen tyyppi tekee valtavan työmäärän omassa siilossaan. Finanssivalvontaa ei kuitenkaan poliitikon ole helppo lähteä perkaamaan kun linnakettaan puolustavan organisaation on hyvin helppo vakuuttaa vaikealla terminologialla perustellen miksi tällainen valvova taho ehdottomasti pitää pyörittää suurilla resursseilla. Kirsikkana kakun päällä Suomen Pankki osana EKP-järjestelmää tilittää teknisiä "voittojaan" valtiolle satoja miljoonia vuodessa jolloin taustalla pyörivät kulut hämärtyvät laitoksen ollessa periaatteessa "voitollinen".

SP / Fiva on tietysti vain yksi "pieni" esimerkki mutta senkin ylimääräisillä kuluilla korjaisi ainakin 20 homekoulua per vuosi. Siellä tehdään hitosti oikeitakin asioita osaavan porukan toimesta mutta lomassa piilottelee paljon hukkapainoa.

 

[vlad]

Olen uskoakseni samoilla linjoilla sekä @baikal että @elso kanssa. Korkeat opinnot eivät saa olla itseisarvo, mutta kaikessa pitää pyrkiä saamaan väelle korkeaa *osaamista*, ei puuhanurkkiin mitkä tulevat vähenemään vaan oikeasti yhteiskunnan tarpeisiin. Huippuosaajia saadaan sekä yliopistotasolla, AMKissa, ammatillisessa koulutuksessa että jopa oppisopimuksin ym. Koulutustasoon ei mielestäni pidä tuijottaa liikaa, paljon liittyy myös siihen mitä siitä ottaa irti. Tiedän aivan fantastisen osaavaa ja fiksua väkeä kaikilta yllämainituilta opintopoluilta. Sitten tiedän myös "niitä toisia" samaten kaikilta koulutuksen tasoilta.

Mitä minusta tulisi lisätä ja mihin kannustaa on oppisopimuskoulutus (ymmärrykseni mukaan Saksassa juuri oppisopimuskoulutuksen kaltainen koulutus on hyvin merkittävässä roolissa tiettyille ammattialoille kouluttautumista). Se on tietenkin huomioitava ettei oppisopimuskoulutus sovellu kaikille aloille mutta se on sopiva aloille joissa korostuu ns. käsillä tekeminen ja jossa laajemman teoreettisen osaamisen tarve ei nouse niin merkittävään rooliin.

Esim. lähihoitajakoulutuksessa tulisi panostaa enemmän oppisopimuskoulutukseen kuin laajaan teoreettiseen koulutukseen, koska merkittävin rooli lähihoitajan tehtävässä on juuri se perushoitotyö ja sitä ei opi millään muulla tavalla kuin tekemällä, ei sitä opi kirjoista tai siten, ette pääsee tekemään kerran opetuksen ohessa "nukella" jonkin harjoitteen esim. katetroinnin. Niinpä valmistuu paljonkin lähihoitajia, jotka eivät osaa katetroida kunnolla, antaa injektiota (joka sekin kuuluu opetusohjelmaan) tai tehdä muitakaan hoitotöitä kunnolla kun sen teoreettisen opin osuus on huomattavan suuri versus käytännön harjoitteet. Ja jos käy niin huono tuuri ettei harjoittelupaikassa/-paikoissa pääse toteuttamaan kunnolla em. toimenpiteitä valmistuttuaan hoitaja voi olla siinä asemassa ettei häneltä luonnistu kunnolla juuri mikään hoidollinen tehtävä.

Tavallaan ymmärrän opettajien asenteen "työelämä kouluttaa", mutta jos/kun asenne on tämä niin mitä järkeä sillä kolmivuotisella koulutuksella sitten oikein on? (Aiemmin lh:ksi nuorisopuolella valmistuttiin kolmessa vuodessa ja aikuispuolella 2½ vuodessa - en nyt tiedä mikä on tämänpäivän trendi). Perushoitotyöhön voi kouluttaa aivan mainiosti parissa vuodessa oppisopimuksen kautta ja tällöin korostuisi juuri se käytännön oppi jota saa siellä työelämässä. Ja sama pätee moneen muuhunkin alaan (ja samalla olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että mitä aineita opintokokonaisuus pitää sisällään).

vlad.

 

[Laamanator]

@Honcho

Juustohöylä johtaa usein vain oikeasti tärkeiden tehtävien ja toimintojen hoitamisen vaikeutumiseen, osan resursseista jatkaessa edelleen päätöntä luisuaan tehottomuuden kankkulankaivoon. Säästämisessä pistemaalit ovat parempi, joskin haastavampi vaihtoehto, sillä silloin on mahdollista keskittyä oleellisiin asioihin ja karsia turha tuottamaton toiminta pois.

Kymmenien homekoulujen korjaamisen sijaan voisi tarkastella kriittisesti myös sitä, mihin niitä kaikkia homekouluja edes tarvitaan? Usein tarvetta perustellaan sillä, että pieniä kouluja tarvitaan joka kylälle, koska muuten koulumatkat pitenevät, opettajat joutuvat työttömäksi ja vähintään luokkakoot suurenevat. Koulumatkojen piteneminen voi toki olla lapsiperheelle logistinen ongelma, mutta luokkakokojen kasvattamisen vastustaminen ei voi olla mikään dogmaattinen itseisarvo, paitsi OAJ:n (opettajien AY-yhdistys) mielestä. Vielä ennen ns. wanhoina hywinä aikoina luokkakoko saattoi olla jopa 40 - 50 oppilasta. Silloinkin pärjättiin ja oppi upposi niille, joille se oli upotakseen. Kovakalloiset eivät oppineet silloinkaan, mutta eivät ne opi tänäpäivänäkään.

Koska vahvat säästöpaineet kohdistuvat erityisesti kuntasektorin toimintoihin, on väistämättä perusopetuksen (peruskoulu ja 2. aste) järjestäminen erään kuntasektorin suurimman menoerän roolissa otettava tarkasteluun tärkeän SOTE-uudistuksen ohella. Peruskoulutuksen määrästä ja laadusta ei voida Suomessa tinkiä, mutta rohkenen väittää peruskoulutuksessa ja 2. asteen koulutuksen pöhöttyneissä rakenteissa olevan runsaasti uudistamis- ja säätövaraa.

Koska nykyaikainen teknologia ja monimuoto-opetus ovat jo varsin kehittynyttä, niin voisiko olla mahdollista hyödyntää sitä järjestämällä joidenkin oppiaineiden opetus esimerkiksi keskitetysti etäneuvottelulaitteistojen avulla. Tällöin esimerkiksi yksi opettaja järjestäisi kerralla saman oppitunnin vaikka koko maakunnan kaikille oppilaille. Kotitehtävät tehtäisiin sähköisesti tieto- tai tablettikoneilla ja koevastaukset annettaisiin niin ikään sähköisesti, jolloin tietokone tarkastaisi vastaukset ja antaisi arvosanat? Keskitetyn etäopetuksen oppituntien aikana luokassa olisi koulunkäyntiavustaja (tai vast. opettajaa halvempi henkilö) ylläpitämässä järjestystä ja auttamassa henkisiltä lahjoiltaan heikompia solmimaan kengännauhojaan. Samassa yhteydessä tulee myös harkita, mitä oppiaineita on ylipäätään järkevää opettaa ja mihin opetukseen rajallisia resursseja kannattaa kohdentaa.

Luokkakokoja kasvattamalla, tietotekniikkaa lisäämällä ja monimuoto-opetusta kehittämällä voidaan koulujärjestelmästä höylätä kerralla löysät pois. Tämä vähentäisi opetushenkilöstön määrää rajusti ja varmasti eriarvoistaisi lapsia aivan kamalasti, mutta samalla toiminta tehostuisi tuottavuuden todennäköisesti kärsimättä ja tuottaisi karkeastikin arvioiden kuntasektorille jättisäästöt.

Olisiko samalla syytä harkita peruskoulujärjestelmän uudistamista ja siirtymistä esimerkiksi Saksan mallin mukaiseen perusopetukseen, joka muistuttaa vanhaa suomalaista kansakoulu-oppikoulu-lukio/kansakoulu-oppipoika-mestari -järjestelmää? Tästä vanhasta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä erityisesti vasemmisto halusi 60-70-luvun vaihteen tienoilla luopua ja korvata sen DDR:n mallin mukaisesti muodostetulla peruskoululla.

Perusteluna oli silloinkin "tasa-arvo", "eriarvoisuuden estäminen" ja tietenkin valtava halu kansan tasapäistämiseen sen aikaisen vasemmistolaisen ideologian mukaisesti. Nykyisen Saksan mallin mukaisesti voitaisiin ammatillisessa koulutuksessa siirtää painopistettä vahvasti oppisopimuskoulutuksen (oppipoika-mestari) suuntaan, mikä on Saksassa toiminut hyvin, edistänyt talouden kehittymistä ja vähentänyt nuorisotyöttömyyttä, jonka ennaltaehkäisyn tulee syystäkin olla koulutus- ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden agendalistan kärkisijoilla.

 

[skärdis]

Valtionhallinnossa ja julkisella sektorilla on aikaisemmin ollut runsaasti matalasti koulutettuja virkamiehiä erilaisissa suoritustason tehtävissä. Erilaisten tehostamisohjelmien, teknologian kehityksen ja rakennemuutosten myötä käytännössä kaikki matalan koulutuksen ja suorittavan tason virkamiestyö on parin viimeisen vuosikymmenen aikana ulkoistettu yksityisille yrityksille tai lopetettu kokonaan.

Jäljelle ovat täten jääneet enää vain korkeakoulutetut virkamiehet sekä suhteellisen harvalukuiset virat, jotka perustellusta syystä vaativat pätevyysvaatimuksenaan korkeakoulututkintoa.

Samalla julkishallinnon tilastolliset keskipalkat ovat hämäävästi nousseet, koska matalapalkkaiset keittäjät, siivoojat, sihteerit, asentajat, konekirjoittajat ja talonmiehet eivät ole enää niitä vetämässä alaspäin.

Kirjoitat täyttä asiaa!

Lisäksi valtion palkoissa (osittain myös kuntien palkoissa) täytyy muistaa verotuksen vaikutus eli palkkapäivänä iso osa palkasta palaa välittömästi valtion eli työnantajan kassaan. Jos valtiolla on keskipalkka vaikkapa 4.000 euroa, niin siitähän palaa heti tonni takaisin valtion kassaan. Nettovaikutus on siis "vain" 3.000 euroa.
Tuosta seuraa se, että jos virkaloisten palkasta säästetään 1 miljardi, niin nettosäästö on satoja miljoonia pienempi. Jos vielä joudutaan työttömyyskorvauksia maksamaan, niin taitaa "säästöstä" kadota heti 0,5 miljardia.

 

[YliKoo]

@Honcho

Juustohöylä johtaa usein vain oikeasti tärkeiden tehtävien ja toimintojen hoitamisen vaikeutumiseen, osan resursseista jatkaessa edelleen päätöntä luisuaan tehottomuuden kankkulankaivoon. Säästämisessä pistemaalit ovat parempi, joskin haastavampi vaihtoehto, sillä silloin on mahdollista keskittyä oleellisiin asioihin ja karsia turha tuottamaton toiminta pois.

Kymmenien homekoulujen korjaamisen sijaan voisi tarkastella kriittisesti myös sitä, mihin niitä kaikkia homekouluja edes tarvitaan? Usein tarvetta perustellaan sillä, että pieniä kouluja tarvitaan joka kylälle, koska muuten koulumatkat pitenevät, opettajat joutuvat työttömäksi ja vähintään luokkakoot suurenevat. Koulumatkojen piteneminen voi toki olla lapsiperheelle logistinen ongelma, mutta luokkakokojen kasvattamisen vastustaminen ei voi olla mikään dogmaattinen itseisarvo, paitsi OAJ:n (opettajien AY-yhdistys) mielestä. Vielä ennen ns. wanhoina hywinä aikoina luokkakoko saattoi olla jopa 40 - 50 oppilasta. Silloinkin pärjättiin ja oppi upposi niille, joille se oli upotakseen. Kovakalloiset eivät oppineet silloinkaan, mutta eivät ne opi tänäpäivänäkään.

Koska vahvat säästöpaineet kohdistuvat erityisesti kuntasektorin toimintoihin, on väistämättä perusopetuksen (peruskoulu ja 2. aste) järjestäminen erään kuntasektorin suurimman menoerän roolissa otettava tarkasteluun tärkeän SOTE-uudistuksen ohella. Peruskoulutuksen määrästä ja laadusta ei voida Suomessa tinkiä, mutta rohkenen väittää peruskoulutuksessa ja 2. asteen koulutuksen pöhöttyneissä rakenteissa olevan runsaasti uudistamis- ja säätövaraa.

Koska nykyaikainen teknologia ja monimuoto-opetus ovat jo varsin kehittynyttä, niin voisiko olla mahdollista hyödyntää sitä järjestämällä joidenkin oppiaineiden opetus esimerkiksi keskitetysti etäneuvottelulaitteistojen avulla. Tällöin esimerkiksi yksi opettaja järjestäisi kerralla saman oppitunnin vaikka koko maakunnan kaikille oppilaille. Kotitehtävät tehtäisiin sähköisesti tieto- tai tablettikoneilla ja koevastaukset annettaisiin niin ikään sähköisesti, jolloin tietokone tarkastaisi vastaukset ja antaisi arvosanat? Keskitetyn etäopetuksen oppituntien aikana luokassa olisi koulunkäyntiavustaja (tai vast. opettajaa halvempi henkilö) ylläpitämässä järjestystä ja auttamassa henkisiltä lahjoiltaan heikompia solmimaan kengännauhojaan. Samassa yhteydessä tulee myös harkita, mitä oppiaineita on ylipäätään järkevää opettaa ja mihin opetukseen rajallisia resursseja kannattaa kohdentaa.

Luokkakokoja kasvattamalla, tietotekniikkaa lisäämällä ja monimuoto-opetusta kehittämällä voidaan koulujärjestelmästä höylätä kerralla löysät pois. Tämä vähentäisi opetushenkilöstön määrää rajusti ja varmasti eriarvoistaisi lapsia aivan kamalasti, mutta samalla toiminta tehostuisi tuottavuuden todennäköisesti kärsimättä ja tuottaisi karkeastikin arvioiden kuntasektorille jättisäästöt.

Olisiko samalla syytä harkita peruskoulujärjestelmän uudistamista ja siirtymistä esimerkiksi Saksan mallin mukaiseen perusopetukseen, joka muistuttaa vanhaa suomalaista kansakoulu-oppikoulu-lukio/kansakoulu-oppipoika-mestari -järjestelmää? Tästä vanhasta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä erityisesti vasemmisto halusi 60-70-luvun vaihteen tienoilla luopua ja korvata sen DDR:n mallin mukaisesti muodostetulla peruskoululla.

Perusteluna oli silloinkin "tasa-arvo", "eriarvoisuuden estäminen" ja tietenkin valtava halu kansan tasapäistämiseen sen aikaisen vasemmistolaisen ideologian mukaisesti. Nykyisen Saksan mallin mukaisesti voitaisiin ammatillisessa koulutuksessa siirtää painopistettä vahvasti oppisopimuskoulutuksen (oppipoika-mestari) suuntaan, mikä on Saksassa toiminut hyvin, edistänyt talouden kehittymistä ja vähentänyt nuorisotyöttömyyttä, jonka ennaltaehkäisyn tulee syystäkin olla koulutus- ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden agendalistan kärkisijoilla.

Tekee säästämisestä la leikkaamisesta vaikeaa, kun kaikkiin kohteisiin löytyy joku joka huutaa että ei ainakaan tästä.

Maaseutukouluja on lakkautettu ja lakkautetaan sellaista vauhtia, että alkaa olla syytä miettiä kansantaloudellisesti sen järkevyyttä, että kohta osa asuntokannasta menettää arvonsa. Lasten koulupäivät ovat jo nyt pituudeltaan aivan järkyttäviä kun matka-ajan lisäksi täytyy odottaa sen viimeisenkin tunnin loppua että saadaan taksi täyteen.

Mistä sitten johtunee mutta lasten käyttäytyminen on nykyisin niin levotonta, että jo nykyisetkin luokkakoot ovat ns. haasteellisia. Ja jos opettaja katsoo reuhaavaa oppilasta vihaisesti, ottaa vanhempien lakimies yhteyttä ja oikeusasiamies antaa tuomitsevan lausunnon. Etäopetus saattaa toimia lukiossa mutta ei yläkoulussa.

Oppisopimus on kannatettava malli, mutta ensin tulee huolehtia siitä että sellainen työ kiinnostaa ja sitä on tarjolla. Matalapalkkatöitä olisi nykyiselläänkin mutta mielummin jäädään työttömäksi.

Tukipuolella sen sijaan löytyy raivattavaa.

 

[Honcho]

Kymmenien homekoulujen korjaamisen sijaan voisi tarkastella kriittisesti myös sitä, mihin niitä kaikkia homekouluja edes tarvitaan? Usein tarvetta perustellaan sillä, että pieniä kouluja tarvitaan joka kylälle, koska muuten koulumatkat pitenevät, opettajat joutuvat työttömäksi ja vähintään luokkakoot suurenevat.

Samaa mieltä. Omassa kotikunnassa on juurikin tämäntyyppinen keissi päällä, kyläkoulujen mentyä luiskaan jo 90-luvulla on ollut 2 peruskoulua, yksi keskustaajamassa ja toinen 0-6 luokille toiseksi tärkeimmässä taajamassa. Jälkimmäinen on varsinainen rakennusvirheiden mestarinäyte ja meni purkuun vain 30 vuoden iässä. Nyt on sitten aivan mahdoton itku ja poru siitä, miten koko kylä kuolee, talojen arvo laskee nollaan ja sitä rataa jos ei rakenneta samanlaista ala-astetta homepommin tilalle tilanteessa jossa rakentaminen aiheuttaisi useiden prosenttiyksiköiden nousupaineen jo entisestään korkealle kunnallisverolle. Vaihtoehtona on esitetty keskustaajaman koulun tilojen laajentamista.

Olen ehkä ei-puolueeton kun asumme itse 100 metrin päässä tuosta keskustaajaman koulusta, ja ymmärrän että jos on vaikka pari vuotta sitten muuttanut tuon toisen koulun viereen ajatellen lasten koulumatkasta tulevan leppoisaa, voi asia tuntua katkeralta. Silti kun toimivat koulukyydit on järjestetty ja päiväkodit joihin vanhemmat itse hoitavat kuljetukset löytyvät kohtuullisen hyvin kaikkialta joko läheltä kotia tai työmatkan varrelta, tuntuu järjettömältä hirttäytyä kahden koulun malliin. Luokkakoot eivät muutaman tuhannen hengen kunnassa edelleenkään hurjasti kasva ja jos kaikki opettajat ym. ovat yhdessä paikkaa, saadaan maksimaalinen joustavuus opetukseen. Jos ääritapauksissa joku lapsi joskus joutuu odottamaan koululla 30 min, ei voida mielestäni puhua kovin tuskallisesta asiasta. Aikoinaan koulumatkat saattoivat kestää yli tunnin jalkaisin kyläkouluillekin, tuli sportit samalla. Olen itse ollut koulussa hieman yli 30 oppilaan luokassa, lukumäärä ei opetusta heikentänyt mutta joskus olisi ollut hyötyä jos opettajalla olisi ollut valtuudet poistaa häiriköt luokasta muiden opettelua häiritsemästä.

Mutta kun realiteetit huomioiden yhden koulun malli varmistaisi tasokkaan opetuksen ja kelvollisen taloudenpidon perinteisesti velkaa välttelevässä ja talouden osalta inhorealistisessa kunnassa, tuntuisi tunnepohjaisesti perusteltu investointi seiniin 500 asukkaan taajamassa aika älyttömältä. Seudun pikkukunnissa on tehty vastaavia "arvovalintoja" ja sitten kaaduttu elinkelvottomina Lappeenrannan syliin, sillä seurauksella että sekä ne hienot ja kalliit uudet lähipalvelut on ajettu alas ja lisäksi ajettu vastaanottavan Lappeenrannan oma talous kokonaisuutena heikkoon jamaan, kiitos myös 5 vuoden irtisanomissuojien ym.

Mutta yritäpä perustella näitä sille lähes uskonnollisella kiihkolla "meidän koulua" vaativalle vanhempainyhdistykselle, joka sivuuttaa koko sen kysymyksen että 20min koulumatka suuntaansa ei tapa mitään kylää mutta 24% kunnallisvero tappaa koko kunnan kiduttaen hitaasti (kun naapurikunnissa voisi olla 5% alhaisempi vero...).

Edit:
@YliKoo :n vastausta täytyy kompata siinä että asioita täytyy toki vertailla aidosti puolueettomin laskelmin, joissa otetaan pitkällä aikavälillä mm. kuljetuskulut huomioon eikä liioitella kiinteistöjen hoitokulua. Yksityisellä sektorilla olen nähnyt miten liioiteltiin tietyissä päätöksissä esim. toimipisteiden lakkauttamisen tuomia säästöjä ja tietty vähäteltiin liikevaihdon alenemista. Ja ehkä luokkakoko 30 alkaa olemaan ylärajoilla. Tässä pikkukunnassa siitä tulisi tuskin edes 20 tuolla ehdotetulla 1 ison koulun mallilla.