Eduskuntavaalit 2015

Ylempi AMK on mielestäni ja oman kokemuksen mukaan aika turha. Jos haluaa tohtoriksi niin akateemisen polun kautta sitten. Kun AMKn linja on nimenomaan käytännönläheisyys niin miksi siitä yritetään tehdä jokin köyhän miehen yliopisto. Sama kuin tykistö hankkisi jotain T-72sia koska sen kouluttajat ihailevat panssarijoukkoja. Kaikelle on hommansa.

Guderian ei saanut panssarijoukkojen tarkastajana yrityksestään huolimatta rynnäkkötykkejä alaisuuteensa, koska ne kuuluivat hallinnollisesti tykistölle, joka halusi pitää niistä kiinni viimeiseen asti.
 
Guderian ei saanut panssarijoukkojen tarkastajana yrityksestään huolimatta rynnäkkötykkejä alaisuuteensa, koska ne kuuluivat hallinnollisesti tykistölle, joka halusi pitää niistä kiinni viimeiseen asti.

No, tuo tietysti on hieman kuin joku valtion virasto, jonne johtaja palkkaa vain samalla linjalla koulutettuja kuin missä ite opiskeli... :)
 
Pääsykoekirjat ja pääsykoevalmennukset ovat melkoinen bisness, joka eivät tuota mitään lisäarvoa. Jos pääsykokeista ei päästä heti eroon, niin ainakin pitäisi määrätä, että pääsykoemateriaalit ovat vapaasti saatavissa.

Siitä olen samaa mieltä, että valmennuskurssit ovat iso bisnes jossa liikkuu hyvät rahat. Pääsykoemateriaalit sen sijaan ovat jo vapaasti saatavissa tarkoittaen siis sitä, että kyseiset kirjat ainakin omalla alalla on kenen tahansa ostettavissa. Tarkoitatko siis, että pääsykoekirjat pitäisi antaa ilmaiseksi vai että valmennuskurssien tuottama apumateriaali pitäisi olla julkista? Siinä voisi tekijänoikeudet tulla vastaan.

Pääsykoerumban sijasta oppilaitosten kannattaisi käyttää sen vaatimat resurssit itse opetukseen ja opiskelupaikkaa hakevat nuoret saisivat tehdä vaikka tuottavaa työtä pääsykokeisiin lukemisen sijasta.

Oppilaitos ei ainakaan omalla alalla järjestä kursseja vaan kyseisen alan ainejärjestön opiskelijat hoitavat hatusta heittämälllä 80% kaikista kurssilaisista. Lopun hoitavat sitten yksityiset firmat omilla kursseillaan. Olen tosiaan myös sitä mieltä, että pääsykoejärjestelmässä on ongelmia.
 
Uusi hallitus voisi toteuttaa koulutuslupausta siten, että korkeaste pistettäisiin kunnolla järjestykseen.

Yliopistojen osalta pitäisi pelotevaikutuksen vuoksi lopettaa valtakunnan tasolla muutama heikoiten menestyvä tiedekunta ja yliopistotasolla laitos. Pääsykokeet pitäisi pääsääntöisesti poistaa, ylioppilaskokeeseen perustuva paperivalinta olisi kaikin puolin tehokkaampi. Lisäksi pääsykokeisiin liittyy melkoisesti korruptiota. Sisäänottomääriä pitäisi myös vähentää siten, että opiskelija-aines alkaisi kestää paremmin kärryillä. Opintotuen voisi rajoittaa alemman korkeakoulututkinnon keston ajaksi. Sen jälkeen pitää ihmisen kyllä pystyä elättämään itsensä ja lyhyemmältä ajalta voisi maksaa hieman korkeampaa tukea.

Ammattikorkeakoulusta ei ole muuta kokemusta, kuin että ihan hyviä tekijöitä työkavereina olleet insinöörit ja tradenomit ovat olleet. Ammattikorkeakouluista voisi välittömästi lopettaa ylemmät AMK-tutkinnot. Samoin opetukseen liittymättömälle hanke- ja tutkimustoiminnalle pitäisi asettaa täyskielto.

Julkishallinnon johtajille pitäisi luoda sellaisia kannusteita, jotka johtaisivat resurssien tehokkaaseen käyttöön. Nykyään monen julkisen organisaation tavoitteena tuntuu olevan oman rahoituksen ja henkilöluvun kasvattaminen.

Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona korkeakoulujen opinto-oikeuden voisi rajata ensisijaisesti kandidaatin tutkintoon (alempi korkeakoulututkinto), sillä kaikkien ei tarvitse opiskella automaattisesti maisteritasolle (ylempi korkeakoulututkinto) asti. Tällöin henkilö työllistyisi kandidaatin tutkinnon jälkeen työelämään koulutustaan vastaavaan tehtävään. Suomessa kandidaatin tutkintoa on perinteisesti totuttu pitämään vain opiskelijan välitutkintona ennen maisteriksi valmistumista, mikä on yleismaailmallisesti suomalaiskansallinen erikoisuus. Ulkomailla sen sijaan täysipäiväinen työllistyminen kandidaatin tutkinnolla on täysin normaalia.

Tällaisessa opiskelumallissa oikeus maisterin jatko-opintoihin olisi joko haettava erikseen kandidaatin opintovaiheen jälkeen tai vaihtoehtoisesti opinto-oikeuksien jakaminen olisi kiintiöitettävä. Myös molemmat väylät maisteriopintoihin lienevät helposti järjestettävissä. Vastaavasti opinto-ajat lyhenisivät koulutuksen tason keventyessä "vain" kandidaatin tasoiseksi.

Samalla 3. asteen koulutus voidaan muuttaa maksulliseksi, jolloin jokaiselle opintonsa aloittavalle myönnettäisiin palveluseteli kandidaatin tutkinnon rahoittamiseksi. Tällöin jatko-opiskelu maisteriksi jäisi yksilön itsensä kustannettavaksi ja yhteiskunnan kustantaman palvelusetelin myötä opiskelija muuttuisi korkeakoulun näkökulmasta pakollisesta pahasta maksavaksi asiakkaaksi. Tämä edellyttäisi oppilaitoksia kehittämään koulutusohjelmiaan sekä mittaamaan opetuksen laatua nykyistä tehokkaammin. Tällä hetkellä tiedekorkeakoulut keskittyvät lähinnä tutkimukseen, opetusvelvollisuuden jäädessä lähinnä ikäväksi sivutoimiseksi hanttihommaksi.

Luonnollisesti järjestelmän uudistumisen yhteydessä myös opintotukea muutettaisiin nykyistä enemmän lainapohjaisemmaksi. Siinä ei edes olisi mitään uutta, sillä myös ennen wanhaan on opiskeltu ilman opintotukia velkarahan turvin. Nykymuotoinen KELA:n myöntämä opintotuki (opintoraha + asumislisä + opintolaina) on vielä verrattain uusi keksintö, vaikka onkin ollut käytössä jo reilun parin vuosikymmenen ajan.

Julkishallinnon toiminta on ymmärrettävää ja loogista, sillä nykyisessä järjestelmässä virkamiehillä on voimakkaat kannusteet itsensä ja hallintoyksikkönsä työllistämiseen sekä työllisyyden luomiseen. Se on siksi tärkeää, sillä muuten voi käydä niin, että poliitikot vetävät toiminnan rahoitukselta maton jalkojen alta ja työt loppuvat. Virkamiestyö kun ei varsinaisesti ole mitään taloudellista voittoa tavoittelevaa bisnestä eikä sen tehtävät ja "olemassaolon oikeutus" tyypillisesti perustu markkinatalouden ehdoille, vaan lakeihin, asetuksiin ja normeihin. Kytkeäkseni tämän kiinteästi foorumin painopistealueella olevaan maanpuolustukseen, totean täsmälleen saman ilmiön koskevan myös Puolustusvoimia.
 
Maanpuolustukseen ja opiskeluihin liittyen valtio voisi säästää asettamalla maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevien edut samaksi kuin muiden opiskelijoiden. Näin toimittiin muutama vuosi sitten poliisikoulussa.

Taneli Heikka alkaa olla lempitoimittajani. Pidän miehen provoista.
http://www.hs.fi/politiikka/a1305956958909

Uusi hallitus on edellistä liberaalimpi
POLITIIKKA 21.5.2015 16:30 Päivitetty: 22.5.2015 11:57
KOLUMNI
Taneli Heikka
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.


Tulevan hallituksen pääministeri kuuluu protestanttiseen herätyslahkoon ja toinen kärkiministeri on vanhauskoinen katolilainen. Tämä ei ole Amerikka, tämä on monikulttuurinen ja liberaali Suomi.

Kun perusporvaripuolueet voittivat vaalit, somesta nousi valitusvirsi. On koittanut suvaitsemattomuuden yö. Suomea hallitsee populistien, kapitalistien ja maaseudun vanhauskoisten rautanyrkki.

Ja tottahan se on, että nyt neuvoteltava hallituspohja ei ole feministinen. Se tuskin puskee eteenpäin seksuaalista tasa-arvoa tai tekee pakolaiskiintiön ja kehitysavun kasvattamisesta kärkitavoitetta. Se siis ei ole arvoliberaali hallitus. Mutta tekeekö se hallituksesta konservatiivisen?


Väitän, että muodostuva hallituspohja on väistyvää sateenkaarikoalitiota liberaalimpi.

Liberalismi teki läpimurron 1700-luvun suurissa vallankumouksissa Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Vapauden aatteesta tuli kansallisvaltioiden pohja. Tärkeimpiä liberaaleja periaatteita ovat esimerkiksi yksilön vapaus ja luovuttamaton arvo, oikeus mielipiteisiin, poliittiseen toimintaan, uskontoon ja omaisuuteen, tasavertaisuus lain edessä sekä vahva kansalaisyhteiskunta ja rajoitettu keskusvalta.

Tuossa listassa on enemmän perusporvareiden kuin vihervasemmiston tavoitteita.

Perussuomalaiset vastustaa tiukimmin Euroopan unioniin keskitettyä valtaa ja puoltaa kansojen itsemääräämisoikeutta. Tässä mielessä se on eduskunnan liberaalein porukka.

Perussuomalaiset on käynyt läpi viime vuosien merkittävimmän sananvapaustaistelun. Puolueen jäsenille on langetettu julkisuuden ja oikeuden tuomioita mielipiteistä. Liberalismin arvokkaimpiin perinteisiin kuuluu puolustaa heidän oikeuttaan näihin näkemyksiin.

Keskusta-aatteen ytimessä on vallan hajauttaminen. Keskusta uskoo itsenäisen talonpojan kykyihin ja lähiyhteisön voimaan vähäosaisten auttamisessa. Puolue on aina suhtautunut epäilyksellä Helsingin virastoissa keksittyihin hassutteluihin. Liberaalimpaa asennetta on vaikea löytää.

Kolmen ässän hallituspohjassa on vahva uskonnonvapauden juonne. Erilaisiin lahkoihin kuuluvat ja kuulumattomat istuvat samaan pöytään. Näin toimivat liberaalit. Perussuomalaiset ja keskusta toivat monikulttuurisen suvaitsevaisuuden Suomen hallitukseen.

Suomen liberaalein puolue on kokoomus. Se on viime vuosina ajanut johdonmukaisesti sääntelyn vähentämistä, elinkeinovapautta, sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja parlamentarismia.

Eivätkö vihreät ja vasemmisto ole liberaaleja? Ovat ne, niinä hetkinä kun sormet osuvat vapausaatteen briossissa kivalta tuntuvaan rusinaan. Punavuoren latteliberaalien mielestä vapaaseen maailmaan päästään, kun muita vähän pakotetaan. Vihreille maailma on jatkuvassa poikkeustilassa luonnon tuhoutumista vastaan, joten epäliberaalit keinot ovat ok. Maaseutumummojen pissaa keräävä vesihuoltojärjestelmä muuttuu silloin järkeväksi ideaksi.

Sosiaalidemokraatit ovat nykyajan konservatiivisia kuningasmielisiä. Ay-liike varmistaa, että oman säädyn etuoikeudet säilyvät äänestystuloksesta riippumatta. Pienen ihmisen oikeus toimeentuloon elinkeinovapauden, omaisuuden ja yrittäjyyden kautta on näille rojalisteille pahasta.

Tuo on tietysti kärjekäs tulkinta vihervasemmistosta, mutta ei vailla todellisuuspohjaa. Liittoutumalla valtion ja verotuettujen korporaatioiden kanssa vihreät ja vasemmisto kadottivat liberalismiin kuuluvan kansanliikkeen luonteen. Perussuomalaisten ja keskustan kansanliikkeet iskivät vaaleissa tähän heikkouteen. Kansa näki, ketkä ovat nykyajan konservatiiveja ja äänesti muutosta.

Oppositiota kohti kulkevan vihervasemmiston vaikea tehtävä on nyt perustella, miksi vapaudesta pitäisi antaa kansalaisille vain itselle mieluisa puoli.

Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssä Washington DC:ssä.
 
Viimeksi muokattu:
Virkistävä "vaihtoehtonäkökulma". Luulin jo, että tällainen on kuollut sukupuuttoon yhden virallisen totuuden Suomesta. Luin jutun ensin kännykästä ja tulin vastamaan koneelle. Lukaisin sen vielä kerran ja kuinka ollakaan: aivan, eihän sitä Suomesta oltukaan kirjoitettu... Eipä tietenkään.

Etäisyys antaa uutta näkökulmaa ei ole turha hokema. Suomessa voisi miettiä monia juttuja siltä kantilta, että miten muualla. Meillä tehdään monia juttuja ennakkoluulottomasti ja vastavirtaan kontekstiryhmämme länsimaiden suhteen. Esimerkkeinä meillä on asevelvollisuus, meillä rakennetaan lisäydinvoimaa ja meidän peruskoulujärjestelmämme on melkoisen ennakkoluuloton. En minä sillä, että suomalaisten pitäisi alkaa ottaa mallia kaikessa jostakin muualta vain siksi, että se on Ruotsista tai Amerikasta vaan siksi, että siellä - ja muuallakin - on ihan oikeasti monet jutut, niin pienet kuin isotkin, on ajateltu fiksummin kuin meillä. Vastaavasti myös monet jutut on huonommin. Tarkoitus olisi itselläni nimenomaan se, että vain ne hyvät jutut olisi niitä joista sitä mallia kannattaa ottaa, ei ne huonot. Koska niin usein, lähes aina viittaaminen muualle, varsinkin Yhdysvaltoihin tarkoittaa oitis ns. "amerikan mallia". Tällöin asia käännetään niin, että se tarkoittaakin tälle vihreävasemmistolaisesti ajattelevalle blokille nimenomaan sitä, että Suomeen ollaan tuomassa kymmenien tuhansien lukukausimaksuja, kuolemanrangaistus, terveydenhuolto jossa vakuuttamaton ei saa hoitoa ja että tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä romutetaan välittömästi. Ja tuo jos jokin on kaikkien aikojen suomalaiseen hybrikseen perustuva itsepetos ja oikea olkiukkojen kuningas joka estää järkevän keskustelun. Näen sen tarkoituksellisena ja oivaltavana retorisena karsinointina, tässä demarit ovat totta vie onnistuneet! Kukapa haluaa olla se, joka tuo hyvinvointivaltiota romuttavaa amerikan-mallia?
 
Virkistävä "vaihtoehtonäkökulma". Luulin jo, että tällainen on kuollut sukupuuttoon yhden virallisen totuuden Suomesta. Luin jutun ensin kännykästä ja tulin vastamaan koneelle. Lukaisin sen vielä kerran ja kuinka ollakaan: aivan, eihän sitä Suomesta oltukaan kirjoitettu... Eipä tietenkään.

Etäisyys antaa uutta näkökulmaa ei ole turha hokema. Suomessa voisi miettiä monia juttuja siltä kantilta, että miten muualla. Meillä tehdään monia juttuja ennakkoluulottomasti ja vastavirtaan kontekstiryhmämme länsimaiden suhteen. Esimerkkeinä meillä on asevelvollisuus, meillä rakennetaan lisäydinvoimaa ja meidän peruskoulujärjestelmämme on melkoisen ennakkoluuloton. En minä sillä, että suomalaisten pitäisi alkaa ottaa mallia kaikessa jostakin muualta vain siksi, että se on Ruotsista tai Amerikasta vaan siksi, että siellä - ja muuallakin - on ihan oikeasti monet jutut, niin pienet kuin isotkin, on ajateltu fiksummin kuin meillä. Vastaavasti myös monet jutut on huonommin. Tarkoitus olisi itselläni nimenomaan se, että vain ne hyvät jutut olisi niitä joista sitä mallia kannattaa ottaa, ei ne huonot. Koska niin usein, lähes aina viittaaminen muualle, varsinkin Yhdysvaltoihin tarkoittaa oitis ns. "amerikan mallia". Tällöin asia käännetään niin, että se tarkoittaakin tälle vihreävasemmistolaisesti ajattelevalle blokille nimenomaan sitä, että Suomeen ollaan tuomassa kymmenien tuhansien lukukausimaksuja, kuolemanrangaistus, terveydenhuolto jossa vakuuttamaton ei saa hoitoa ja että tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä romutetaan välittömästi. Ja tuo jos jokin on kaikkien aikojen suomalaiseen hybrikseen perustuva itsepetos ja oikea olkiukkojen kuningas joka estää järkevän keskustelun. Näen sen tarkoituksellisena ja oivaltavana retorisena karsinointina, tässä demarit ovat totta vie onnistuneet! Kukapa haluaa olla se, joka tuo hyvinvointivaltiota romuttavaa amerikan-mallia?

Olletikin, että tuo suomalaisten hellimä käsitys amerikoista on käytännössä väärä. Ameriikka ei ole läheskään niin petomainen alamaisilleen kuin tietyt tahot Suomessa ovat koilottaneet 70 vuotta. Ameriikan olematon sosiaaliturva on myytti isolla M-llä. Köyhien kuolema kadulle hoidon puutteeseen: Myytti. Vakuuttamattomien kurjuus....myytti. Köyhät ei pääse kouluun jne. Aina marginaalitapauksista saadaan jymyotsikoita.

Yhtälailla "hyvinvointiyhteiskunnassa" ihmisiä kuolee ""hoidonpuutteeseen"", helvetinmoinen osa nuorisoa tippuu rattailta jo alle 20 v. ja koulunkäyntiin tarvitaan rahaa....Suomessakin. Amerikoista on pirusti myyttejä, jotka eivät kestä kunnollista tarkastelua.
 
Yksilön vastuuta omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan pitäisi kasvattaa merkittävästi. Pienenenä käytännön esimierkkinä tuttavapiirin ulkoreunalla on nuori mies, joka on onnistunut elemään jo varttuneeseen ikään niiden tukien yms varassa jotka hänelle kuuluvat. Aivan oikein, kuuluvat. Kerran olisi päässyt opiskelemaan ihan ammattiin, mutta silloin olisi jäänyt käyttämättä pari kuukautta jotakin jo myönnettyä tukea. Opiskelemaan ei tietenkään lähdetty koska eihän tuollaista etuutta voinut jättää käyttämättä. Järjestelmän hyväksikäyttämistä ammatikseen harjoittava saa paremman toimeentulon kuin tavalliseen työhön lähtevä.

Linkkinä tuolle tarinalle tähän ketjuun toimi se ajatus, että toivottavasti tuleva hallitus tulee tekemään vastuuta lisääviä toimia. Työttömän oikeus saada lapsensa päivähoitoon ei ole kuulemma rahakysymys mutta olkoon sitten kansalle moraalin mittarina. Sosdemvihervas jakaa mielellään hyvyyttä kaikille ja kiroaa ikäviä talouspäätöksiä tekevät, joten tiukkaa oppositiohuutelua moniarvoisen hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta tullaan kuulemaan. Kansakunnan kannalta harmillista ja vaarallista, että oppositiovaltaa tullaan käyttämään AY-liikkeen kautta hallituksen säästölinjojen torppaamiseen. Rinne on niin vittuuntunut että tulee huolehtimaan tästä ja sana "yleislakko" tullaan mainisemaan ennen kuin huomataankaan.

Luulen kuitenkin, että se vastuuntuntoisempi kansanosa tulee voittamaan tämän väännön ja järkeistystä rahan syytämiselle saadaan aikaan.

Vähän irrallinen purkaus, mistä lie mieleen pöllähtänyt o_O Kai siitä että pitäisi lähteä kauppaan eikä viitsisi.
 
Siitä olen samaa mieltä, että valmennuskurssit ovat iso bisnes jossa liikkuu hyvät rahat. Pääsykoemateriaalit sen sijaan ovat jo vapaasti saatavissa tarkoittaen siis sitä, että kyseiset kirjat ainakin omalla alalla on kenen tahansa ostettavissa. Tarkoitatko siis, että pääsykoekirjat pitäisi antaa ilmaiseksi vai että valmennuskurssien tuottama apumateriaali pitäisi olla julkista? Siinä voisi tekijänoikeudet tulla vastaan.

Hutaisten kirjoitetut pääsykoekirjat ovat tapa järjestää lisätuloja vanhemmille proffille. Kauppatieteiden pääsykoekirjat olivat aikanaan parin sadan euron paketti ja yhtään niistä ei käytetty myöhemmin opetuksessa. Lisäksi noita toki vaihdetaan vuodesta toiseen..
 
Amerikoista on pirusti myyttejä, jotka eivät kestä kunnollista tarkastelua.

Totta. Tosin vesitän tätä vähän sanomalla että osa näistä käsityksistä on "vain" liioittelua sen sijaan että puhuttaisiin täydellisistä myyteistä. Ja toisaalta myös Suomeen liittyy paljon myyttejä joista kaikki eivät ole positiiviseen sävyyn esitettyjä (esim. käsitys Suomesta yrittäjän helvettinä vaikka todellisuus on ennemminkin jokunen typeryys lainsäädännössä ja jotkut ei-niin-hyvät piirteet asenneilmastossa yrittäjiä kohtaan).

Yleensä polarisoidut näkemykset tuppaavat hakeutumaan mediaanipistettä kohti törmätessään todellisuuteen.
 
Linkkinä tuolle tarinalle tähän ketjuun toimi se ajatus, että toivottavasti tuleva hallitus tulee tekemään vastuuta lisääviä toimia. Työttömän oikeus saada lapsensa päivähoitoon ei ole kuulemma rahakysymys mutta olkoon sitten kansalle moraalin mittarina. Sosdemvihervas jakaa mielellään hyvyyttä kaikille ja kiroaa ikäviä talouspäätöksiä tekevät, joten tiukkaa oppositiohuutelua moniarvoisen hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta tullaan kuulemaan. Kansakunnan kannalta harmillista ja vaarallista, että oppositiovaltaa tullaan käyttämään AY-liikkeen kautta hallituksen säästölinjojen torppaamiseen. Rinne on niin vittuuntunut että tulee huolehtimaan tästä ja sana "yleislakko" tullaan mainisemaan ennen kuin huomataankaan.

Päivähoitomaksut pitäisi laittaa tuntiperusteisiksi, niin kuin eräässä karjalaispitäjässä on tehty: http://yle.fi/uutiset/paivakotilast...yy_saastoina_en_olisi_koskaan_uskonut/7228132
 
Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona korkeakoulujen opinto-oikeuden voisi rajata ensisijaisesti kandidaatin tutkintoon (alempi korkeakoulututkinto), sillä kaikkien ei tarvitse opiskella automaattisesti maisteritasolle (ylempi korkeakoulututkinto) asti. Tällöin henkilö työllistyisi kandidaatin tutkinnon jälkeen työelämään koulutustaan vastaavaan tehtävään. Suomessa kandidaatin tutkintoa on perinteisesti totuttu pitämään vain opiskelijan välitutkintona ennen maisteriksi valmistumista, mikä on yleismaailmallisesti suomalaiskansallinen erikoisuus. Ulkomailla sen sijaan täysipäiväinen työllistyminen kandidaatin tutkinnolla on täysin normaalia.

Tällaisessa opiskelumallissa oikeus maisterin jatko-opintoihin olisi joko haettava erikseen kandidaatin opintovaiheen jälkeen tai vaihtoehtoisesti opinto-oikeuksien jakaminen olisi kiintiöitettävä. Myös molemmat väylät maisteriopintoihin lienevät helposti järjestettävissä. Vastaavasti opinto-ajat lyhenisivät koulutuksen tason keventyessä "vain" kandidaatin tasoiseksi.

Samalla 3. asteen koulutus voidaan muuttaa maksulliseksi, jolloin jokaiselle opintonsa aloittavalle myönnettäisiin palveluseteli kandidaatin tutkinnon rahoittamiseksi. Tällöin jatko-opiskelu maisteriksi jäisi yksilön itsensä kustannettavaksi ja yhteiskunnan kustantaman palvelusetelin myötä opiskelija muuttuisi korkeakoulun näkökulmasta pakollisesta pahasta maksavaksi asiakkaaksi. Tämä edellyttäisi oppilaitoksia kehittämään koulutusohjelmiaan sekä mittaamaan opetuksen laatua nykyistä tehokkaammin. Tällä hetkellä tiedekorkeakoulut keskittyvät lähinnä tutkimukseen, opetusvelvollisuuden jäädessä lähinnä ikäväksi sivutoimiseksi hanttihommaksi.

Tohtorin tutkintojen ja ylempien korkeakoulututkintojen massatuotantoa pitäisi hillitä. Nykyäänhän tohtoreita valmistuu vuodessa enemmän kuin reservin upseereita. Kauppatieteiden maistereita koulutetaan tekemään taloushallinnon ja myynnin rutiineita, joihin riittäisi vähempikin koulutus.

Ylempi korkeakoulututkinto yliopiston perustutkintona on saksalaista ja pohjoismaista traditiota, kun taas anglo-amerikkalaisessa traditiossa nelivuotinen alempi korkeakoulututkinto on perustutkinto. Yhdysvalloissa maisterintutkinto on aavistuksen verran tutkimuslähtöisempi kuin Suomessa. Ainakin luonnontieteissä maisteriopiskelijat ovat yleensä opetus- ja tutkimusapulaisina laitoksillaan, mikä kattaa lukukausimaksut ja tuo leivän pöytään. Suomessakin voitaisiin edetä tähän malliin. Tosin tekniikan alalla DI-koulutuksen traditiot ja käytännöt ovat kestäneet aika hyvin aikaa, kunhan vaan opiskelijamäärät saataisiin palautettua tolkulliselle tasolle. Teollisuudessa kesätöissä käyvät teekkarit ovat olennainen linkki yliopistomaailman ja yritysten välillä.
 
Tohtorin tutkintojen ja ylempien korkeakoulututkintojen massatuotantoa pitäisi hillitä. Nykyäänhän tohtoreita valmistuu vuodessa enemmän kuin reservin upseereita. Kauppatieteiden maistereita koulutetaan tekemään taloushallinnon ja myynnin rutiineita, joihin riittäisi vähempikin koulutus.

Ylempi korkeakoulututkinto yliopiston perustutkintona on saksalaista ja pohjoismaista traditiota, kun taas anglo-amerikkalaisessa traditiossa nelivuotinen alempi korkeakoulututkinto on perustutkinto. Yhdysvalloissa maisterintutkinto on aavistuksen verran tutkimuslähtöisempi kuin Suomessa. Ainakin luonnontieteissä maisteriopiskelijat ovat yleensä opetus- ja tutkimusapulaisina laitoksillaan, mikä kattaa lukukausimaksut ja tuo leivän pöytään. Suomessakin voitaisiin edetä tähän malliin. Tosin tekniikan alalla DI-koulutuksen traditiot ja käytännöt ovat kestäneet aika hyvin aikaa, kunhan vaan opiskelijamäärät saataisiin palautettua tolkulliselle tasolle. Teollisuudessa kesätöissä käyvät teekkarit ovat olennainen linkki yliopistomaailman ja yritysten välillä.
Esimerkiksi EU:n virastoissa kuten komissiossa ja parlamentissa kanditutkinnolla pääsee vaikka pääjohtajaksi. Rekrytointivaiheessa tosin edellytetään ainakin yhden vuoden pitempi työkokemus, kuin maisteritutkinnon suorittaneelta nuorelta. Vanhempien kohdalla työkokemus ratkaiseen paljon. Kuriositeettina voisi mainita, ettei ainakaan ennen laskettu hyväksi mitään ennen tutkintojen suorittamista saatua työkokemusta. Mikä lienee tilanne nyt? Oli miten oli, myös omat järjestelmämme olisi saatava yleiselle kansainväliselle tasolle. Onko silloin myös lisensiaattitutkinto pelkkä turhake vai vastaako se esimerkiksi teknillisillä aloilla Saksan alempaa tohtoritutkintoa?
 
Kanditutkintojen määrää voi kyllä kasvattaa ja maisterista ylöspäin laskea mutta sillä reunaehdolla, ettei korkeakoulujen aloituspaikkoja leikata.

Kansa on sen verran pieni, että kaikki joilla on motivaatio ja "kuivat sahajauhot" pitää saada korkeakoulutettua.
 
Viimeksi muokattu:
Kanditutkintojen määrää voi kyllä kasvattaa ja maisterista ylöspäin laskea mutta sillä reunaehdolla, ettei korkeakoulujen aloituspaikkoja leikata.

Ai. Miten kauan tämä valtio pystyy pitämään kiinni siitä, että jokaiselle korkeakoulutetulle pitää järjestää joku oma puuhanurkka, jotta yhteiskuntalupaus täyttyisi? Isojen ikäluokkien kohdalla väki työllistettiin julkiselle sektorille. Edut ovat tapissaan ja kohta varmasti nämä päätöksentekoiässä olevat suuret ikäluokat nussivat koko valtion, jotta HEIDÄN etunsa voidaan hoitaa siunattuun päätyyn saakka? Pliis, ei toista kertaa tätä souvvia, pliis.
 
Ai. Miten kauan tämä valtio pystyy pitämään kiinni siitä, että jokaiselle korkeakoulutetulle pitää järjestää joku oma puuhanurkka, jotta yhteiskuntalupaus täyttyisi?

Mikä yhteiskuntalupaus ja mikä puuhanurkka? Tämä maa ei selviä muuten, kuin panostamalla korkeaan osaamiseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

Kun se lappu on saatu koulusta, työllistyminen - tai sen puuhanurkan hommaus - on kansalaisen itsensä vastuulla.
 
Ai. Miten kauan tämä valtio pystyy pitämään kiinni siitä, että jokaiselle korkeakoulutetulle pitää järjestää joku oma puuhanurkka, jotta yhteiskuntalupaus täyttyisi?

Ei tuollaista ole ollut neljännesvuosisataan. Ainoa korkeakoulu josta saa varman työpaikan on kadettikoulu.

Isojen ikäluokkien kohdalla väki työllistettiin julkiselle sektorille. Edut ovat tapissaan ja kohta varmasti nämä päätöksentekoiässä olevat suuret ikäluokat nussivat koko valtion, jotta HEIDÄN etunsa voidaan hoitaa siunattuun päätyyn saakka? Pliis, ei toista kertaa tätä souvvia, pliis.

Pelimies Kekkonen halasi suuren ikäluokan radikaalit lapatossu virkamiehiksi ja yhteiskuntasuunnittelun osastot pullistuivat niin loogeista kuin nomeista.

Aika selvää on, että toista kertaa samaan souviin ei lähdetä.
 
Back
Top