Joo, ja tuon seikan mainitseminen on rasistista tai ainakin poliittisesti korrektia, jonka takia sinut pitäisi vaientaa ja ajaa pois mahdollisesta valtion virasta. Näin siis jos suvaitsevaisto saisi päättää.
Eduskuntavaalit 2015
- Viestiketjun aloittaja RPG83
- Aloitus PVM
Joo, ja tuon seikan mainitseminen on rasistista tai ainakin poliittisesti korrektia, jonka takia sinut pitäisi vaientaa ja ajaa pois mahdollisesta valtion virasta. Näin siis jos suvaitsevaisto saisi päättää.
Mieluummin koulutusta, kuin vasteetonta rahaa.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Minä en osaa kuvitella, että puolustusvaliokunnan puheenjohtaja olisi jämähtänyt takavuosiin. Pikemminkin uskon että hänellä on käytössään ajantasalla olevaa tietoa siitä mikä ruuti palaa parhaiten edelleen tänään.
Tuohon voisi ehken myös laittaa ns. service-klausuulin jenkkien ROTC-koulutusohjelmien mukaisesti. En tarkoita mitaan pakottamista asepalvelukseen tai duuniin, mutta ilmaisen opiskelun lisäksi ns. "sitouttamista". Eli jollain tavalla pitäisi saada porukka myös pysymään Suomessa.
Jospa alkaisit takoa uutta sisältöä posteihin? Tuntuu vähän tarkoituksellisilta nämä natsi-heitot, korjaa, jos olen väärässä.
Jos tarkoitus on saada heidät pysymään Suomessa. Jos ei, niin sitten maksetaan nuo opintomaksut kehitysavusta.
Honcho
SMLNKO M/83
Valtakunnanjohtaja Pekka piiskasi jo parhaan terän tuosta Amatöörin läpästä pois Uutta matskua kehiin.
miheikki
Greatest Leader
En lukenut tuota juttua, mutta ihan varmana tuo linjaus antaa paljon entistä enemmän liikkumavaraa uudelle hallitukselle.
jurppi
Ylipäällikkö
Joka tapauksessa nyt päästään alkuun pakolaisongelman korjaamisessa.
Kaikkien pahimmin iskee vihersosialisteihin se että vihdoinkin tehdään selvitys siitä kuinka paljon elintasopakolaisten hyysääminen maksaa yhteiskunnalle...ja jos ongelmaan ei saada ratkaistuksi niin mitä se tulee maksamaan suomalaisille seuraavien kymmenien vuosien aikana..
Veikkaan että tavalliselta kansalta nousee tukka pystyyn kun he näkevät minkälaisen laskun Hassi-Halonen-Hautala ovat aiheuttaneet yhteiskunnalle. Toivottavasti se pohjustaa asemia oikealla tavalla jo seuraaviinkin vaaleihin.
Onneksi myös korruptoituneille diktaattoreille syydettyä kehitysapua tarkistetaan..
Vaikka Suomi luopuisikin Ottawan sopimuksen noudattamisesta niin eihän se pakottaisi puolustusvoimia ottamaan jalkaväkimiinoja takaisin käyttöön. Mielestäni koko pointti onkin siinä että miten irvokkaasti tuo sopimuksen ratifiointi Suomessa ajettiin läpi. Ensin presidentti ja ulkoministeri tekee myyräntyötä vuosikausia ja lopulta eduskunta vastahakoisesti hyväksyy sen vastoin asiantuntijoiden ja jopa omaa näkemystään. Se tapa oli jotain niin irvokasta että vieläkin puistattaa. Puretaan se sopimus ja annetaan hyvänen aika ammattilaisten päättää käytetäänkö tätä asetta vai ei ja miten käytetään. Väittäisin että heillä riittää siihen kompetenssia enemmän kun rakastavaisilla Halonen & Tuomioja.
Viimeksi muokattu:
George Patton sanoi aikanaan toisessa maailmansodassa että miinojen vaikutus on enimmäkseen psykologinen.
Kuitenkin hän mainitsi että noin 10% Amerikkalaisten tappioista tulivat saksalaisten miinoista...
Kyllä ne ovat viheliäisiä aseita.
Saksalaisilla oli tunnetusti parhaat miinat toisessa maailmansodassa.
Kuitenkin hän mainitsi että noin 10% Amerikkalaisten tappioista tulivat saksalaisten miinoista...
Kyllä ne ovat viheliäisiä aseita.
Saksalaisilla oli tunnetusti parhaat miinat toisessa maailmansodassa.
Patton on oikeassa, miinojen ei tarvitse tehdä paljoa vahinkoa, niin ne kuitenkin pysäyttävät liikkeen, jos ei, niin sitten lisätappiot ovat vääjäämättömiä, kunnes liike pysähtyy tai suuntautuu muualle. Jos liike pysäytetään, niin sitten tykistö ja vastahyökkäykset voivat alkaa.
Suomensissi7
Korpraali
Kyllä. Ihan kun on vain katsonut Afganistanin sotaan liittyviä dokumentteja ja yleensäkään edes vilkaissut sinne päin, niin pahin vihollinen siellä Natolle ja liittoutuneille on ylivoimaisesti IED, eli miinat ja tosiaan varsinkin psykologisessa merkityksessä, mutta ihan konkretiana eniten kuolemia ja silpoutumisia, joten ainakin tuollapäin maailmaa näytöt miinoilla ovat enemminkin lisääntynyt toimivuus tuosta Pattonin aikakaudesta.
Miinat ehkä parhaita, mutta tärkeintä oli taito niitä käyttää. Parhaatkaan miinat eivät tuota mitään, jos mukana ei ole taitoa. Psykologista elementtiä ei pidä vähätellä koskaan never.
Minuteman
Eversti
Maahanmuuttoa, niin työperäistäkin kuin muutakin pohdiskellessa kannataa miettiä sitä tosiasiaa että Suomessa on maaimanmittakaavassa erittäin raskas verotus ja avokätinen sosiaaliturva. Ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna maahantulijat ovat niitä kaivattuja "Finlaysoneita" jotka tuovat maahan ylivoimaista osaamista, yrittelijäisyyttä ja hyvinvointia. Vai olisiko niin että nämä "Finlaysonit" suuntaavat katseensa maihin joissa yrittämisen edellytykset ovat paremmat ja joissa yrittämisestä ja työn tekemisestä jää käteen muutakin kuin rakot? Olisiko niin että avokätiset pohjoismaat vetävät puoleensa enneminkin niitä, joilla ei ole menestyksen eväitä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa ja joiden selviytymistrategia on lypsää tiedostavien piirien hartaasti viljelemää valkoisen miehen taakkaa?
Enkä oikein jaksa uskoa maailman paranevan sillä että kustannamme kolmannen maailman parempiosaisten jälkikasvulle akateemiset oppiarvot joiden avulla heille avautuu pääsy vaikkapa USA:n Suomea huomattavasti rahakkaammille työmarkkinoille.
Enkä oikein jaksa uskoa maailman paranevan sillä että kustannamme kolmannen maailman parempiosaisten jälkikasvulle akateemiset oppiarvot joiden avulla heille avautuu pääsy vaikkapa USA:n Suomea huomattavasti rahakkaammille työmarkkinoille.
Minuteman
Eversti
Sipilän kriisihallituksen ulkopoliittisissa linjauksissa järkeviä kompromisseja
13.5.2015 Alpo Rusi
http://alporusi2014.puheenvuoro.uus...ittisissa-linjauksissa-jarkevia-kompromisseja
Suomen talous on ajautunut taantumaan ja turvallisuusympäristössä on käynnissä uhkaava kehitys. Suomen kohtalo, jos ei ole vaakalaudalla, niin on käännekohdassa joka tapauksessa. Tässä asetelmassa Juha Sipilä (kesk.) on kokoamassa kolmen suurimman puolueen varaan nojautuvaa kriisihallitusta. Hallitusohjelmasta on voitu sopia suhteellisen kitkattomasti, kun kaikki kolme osapuolta ovat kriisin uhatessa luopuneet tiukimmista kannoistaan. Suomen kansainvälisen aseman kannalta etenkin EU- ja UTP-linjaukset ovat varsin merkittäviä ja niissä on tehty allekirjoittaneen arvion mukaan järkeviä kompromisseja.
Suomen EU-politiikan tavoitteena on ollut vuodesta 1995 pyrkiä unionin ytimiin. Suomi halusi olla ”luokan paras oppilas”. Suomessa ei ainakaan estelty keskustelua liittovaltiokehityksestä, enemmänkin estelyä kohdistettiin korkealta tasolta niitä kohtaan, joiden mielestä integraatiossa tuli edetä varovaisemmin askelmerkein, ”funktionalismin”, ei ”federalismin” pohjalta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) Brüggessä 2000 pitämässään puheessa asettikin Suomen tavoitteeksi liittovaltiokehityksen, ”federalismin”. Kansalaiskeskustelua hankkeesta ei käyty. EU-politiikka muodostui aidosti elitistiseksi, mikä alkoi heikentää EU:n arvostusta kansalaisten parissa. Suomi vastusti tämän mukaisesti puheenjohtajakausilla 1999 ja 2006 pikkutarkasti ratkaisuja, jotka olisivat saattaneet Suomen näyttämään omapäiseltä oppilaalta, federalismin torjujalta.
Sipilän hallituksen kaksi suurinta puoluetta, keskusta ja perussuomalaiset, tuskin olisivat liittyneet edes Euroopan unioniin, mikäli ne olisivat voineet päättää asiasta ”Suomen kansan puolesta” 1994. Kehitys 2000-luvulla on EU:ssa monessa mielessä vienyt edellytyksiä sekä liittovaltiokehitykseltä että Suomen osalta tarpeelta tai jopa mahdollisuudelta olla EU:ssa ”luokan paras oppilas”. EU:n komission tuore varoitus kertoo, että Suomesta on tulossa pikemminkin ”luokan huonoin oppilas”, eikä sekään voi olla Suomen tavoitteena. ”Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.
Vuoden 2015 hallitusohjelmassa halutaan olla pragmaattisesti edistämässä EU:n kehittämistä. Kaiikki kolme ovat tehneet kompromisseja. Suomelle saattaisi riittää olla EU:n ”keskitason oppilas”. Puheenjohtaja Timo Soini (ps.) vakuutti tänään, että Suomi haluaa elää talon tavoilla, ja kunnioittaa velkakriteerejä, ja siten haluaa eroon ”luokan huonoimman oppilaan” maineesta. Lisäksi EU määritellään nyt turvallisuusyhteisöksi, mikä tarkoittaa, että Suomi tunnustaa EU:n turvallisuuspoliittisen merkityksen, mikä varmasti on seurausta EU:n onnistuneesta sanktiopolitikasta, ja siitä, että Venäjän voimapolitiikan vaikutuspiirissä ei ole hyvä olla ilman EU:n tarjoamaa lisäturvaa.
Eduskuntavaalien aikana allekirjoittanut esitti eri yhteyksissä, että aika oli kypsä Nato-jäsenyyden etuja haittoja koskevan selvityksen valmistelulle ottamatta kantaa itse jäsenyyteen. Olisi suorastaan järjetöntä järjestää kansanäänestys jäsenyydestä, kun kansalaiset eivät tietäisi, mistä äänestettäisiin. Perusteellinen keskustelu Natosta ja liittokunnan merkityksestä olisi tullut käydä jo 2000-luvun alussa. Siihen olisi pitänyt nivoa myös arvio kylmän sodan kauden turvallisuuspoliittisesta asemasta, mitä tosin harvempi asiantuntija penäsi. Myyttien varassa ei kuitenkaan voida ratkaista turvallisuuspolitiikkaa. Yksi myytti on, että Suomi pärjäsi hyvin kylmässä sodassa. Todellisuus oli silti monimutkaisempi. Tämän päivän talousvaikeuksien syitä voi hakea myös kylmän sodan kauden ajalta, sen kauden ajan vahvistuneesta poliittisesta kulttuurista ja idänkaupan sekä turvallisuuspolitiikan aiheuttamista pitkäkestoisista tekijöistä.
Myöhemmin 2000-luvulla Venäjä palasi takaisin voimapolitiikan harjoittajaksi, mikä alkoi palauttaa Natolle roolia puolustusliittona. Suomen turvallisuuspoliittinen asema Venäjän rajamaana muuttui, mutta edes tämä muutos ei saanut aikaan monipuolisempaa turvallisuuspoliittista keskustelua. Sipilän hallitus muotoilee turvallisuuspoliittisia linjauksia tästä asetelmasta käsin ja on havainnut keskustelun tarpeen. Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Vielä vaalikampanjan aikana keskustan johtohenkilöt korostivat, että Suomi on liittoutumaton maa, mikä poikkeaa hallitusohjelman muotoilusta, jonka voi katsoa olevan Alexander Stubbin (kok.) käyttämän ilmaisun mukainen. Hallitus laatii ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle. Sen lisäksi laaditaan puolustusselonteko, jossa määritellään puolustuspoliittiset linjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle.
Kylmän sodan jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on koettu etenkin vasemmistossa, mutta myös muissakin puolueissa, tosin vähemmin, ideologisesti vastenmielisenä vaihtoehtona, kun Nato on mielletty Yhdysvaltojen geopoliittisen vaikutusvallan vahvistamisen välineeksi. Tämä väittämä on kuitenkin ristiriidassa historiallisten faktojen kanssa, joita ei tässä toisteta. Toisaalta monet ovat ajatelleet, että jäsenyys lisäisi Venäjän uhkaa, ärsyttäisi 'idän karhun' ilman syytä. Suomen Nato-jäsenyys varmasti olisi tänään vaikea pala Venäjälle, mutta Suomi ei voi tehdä keskeisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja muuta kuin itsenäisesti, oman etunsa näkökulmasta. Jäsenyyden puolustajat ovat puolestaan korostaneet, että kyse on tarpeesta suojautua Venäjää vastaan. Tämä argumentti nousee historiasta, eikä sitä kylmän sodan kauden ”menestystarina” täysin romuta. Toiset ovat vain todenneet, että on hyvä kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin muutkin länsimaat kuuluvat. Tässä argumentissa jää toissijaiseksi jäsenyyden turvallisuuspoliittinen tausta, mikä ei ole mahdollista, kun keskustellaan jäsenyyden eduista ja haitoista perusteellisesti. Esille on nostettu myös Venäjän epävakauden aiheuttamat ongelmat länsi-investointien houkuttelemiseksi. Tämäkin tulee selvittää. Nyt se on mahdollista, mistä hallitusneuvottelijoille ja niiden vetäjälle on annettava täysin tunnustus.
Valtiomiesmäisyyttä ei ole se, että on omassa asiassa oikeassa, vaan se että ymmärtää omista tavoitteista riippumatta mitä on tehtävä kansakunnan hyväksi.
13.5.2015 Alpo Rusi
http://alporusi2014.puheenvuoro.uus...ittisissa-linjauksissa-jarkevia-kompromisseja
Suomen talous on ajautunut taantumaan ja turvallisuusympäristössä on käynnissä uhkaava kehitys. Suomen kohtalo, jos ei ole vaakalaudalla, niin on käännekohdassa joka tapauksessa. Tässä asetelmassa Juha Sipilä (kesk.) on kokoamassa kolmen suurimman puolueen varaan nojautuvaa kriisihallitusta. Hallitusohjelmasta on voitu sopia suhteellisen kitkattomasti, kun kaikki kolme osapuolta ovat kriisin uhatessa luopuneet tiukimmista kannoistaan. Suomen kansainvälisen aseman kannalta etenkin EU- ja UTP-linjaukset ovat varsin merkittäviä ja niissä on tehty allekirjoittaneen arvion mukaan järkeviä kompromisseja.
Suomen EU-politiikan tavoitteena on ollut vuodesta 1995 pyrkiä unionin ytimiin. Suomi halusi olla ”luokan paras oppilas”. Suomessa ei ainakaan estelty keskustelua liittovaltiokehityksestä, enemmänkin estelyä kohdistettiin korkealta tasolta niitä kohtaan, joiden mielestä integraatiossa tuli edetä varovaisemmin askelmerkein, ”funktionalismin”, ei ”federalismin” pohjalta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) Brüggessä 2000 pitämässään puheessa asettikin Suomen tavoitteeksi liittovaltiokehityksen, ”federalismin”. Kansalaiskeskustelua hankkeesta ei käyty. EU-politiikka muodostui aidosti elitistiseksi, mikä alkoi heikentää EU:n arvostusta kansalaisten parissa. Suomi vastusti tämän mukaisesti puheenjohtajakausilla 1999 ja 2006 pikkutarkasti ratkaisuja, jotka olisivat saattaneet Suomen näyttämään omapäiseltä oppilaalta, federalismin torjujalta.
Sipilän hallituksen kaksi suurinta puoluetta, keskusta ja perussuomalaiset, tuskin olisivat liittyneet edes Euroopan unioniin, mikäli ne olisivat voineet päättää asiasta ”Suomen kansan puolesta” 1994. Kehitys 2000-luvulla on EU:ssa monessa mielessä vienyt edellytyksiä sekä liittovaltiokehitykseltä että Suomen osalta tarpeelta tai jopa mahdollisuudelta olla EU:ssa ”luokan paras oppilas”. EU:n komission tuore varoitus kertoo, että Suomesta on tulossa pikemminkin ”luokan huonoin oppilas”, eikä sekään voi olla Suomen tavoitteena. ”Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.
Vuoden 2015 hallitusohjelmassa halutaan olla pragmaattisesti edistämässä EU:n kehittämistä. Kaiikki kolme ovat tehneet kompromisseja. Suomelle saattaisi riittää olla EU:n ”keskitason oppilas”. Puheenjohtaja Timo Soini (ps.) vakuutti tänään, että Suomi haluaa elää talon tavoilla, ja kunnioittaa velkakriteerejä, ja siten haluaa eroon ”luokan huonoimman oppilaan” maineesta. Lisäksi EU määritellään nyt turvallisuusyhteisöksi, mikä tarkoittaa, että Suomi tunnustaa EU:n turvallisuuspoliittisen merkityksen, mikä varmasti on seurausta EU:n onnistuneesta sanktiopolitikasta, ja siitä, että Venäjän voimapolitiikan vaikutuspiirissä ei ole hyvä olla ilman EU:n tarjoamaa lisäturvaa.
Eduskuntavaalien aikana allekirjoittanut esitti eri yhteyksissä, että aika oli kypsä Nato-jäsenyyden etuja haittoja koskevan selvityksen valmistelulle ottamatta kantaa itse jäsenyyteen. Olisi suorastaan järjetöntä järjestää kansanäänestys jäsenyydestä, kun kansalaiset eivät tietäisi, mistä äänestettäisiin. Perusteellinen keskustelu Natosta ja liittokunnan merkityksestä olisi tullut käydä jo 2000-luvun alussa. Siihen olisi pitänyt nivoa myös arvio kylmän sodan kauden turvallisuuspoliittisesta asemasta, mitä tosin harvempi asiantuntija penäsi. Myyttien varassa ei kuitenkaan voida ratkaista turvallisuuspolitiikkaa. Yksi myytti on, että Suomi pärjäsi hyvin kylmässä sodassa. Todellisuus oli silti monimutkaisempi. Tämän päivän talousvaikeuksien syitä voi hakea myös kylmän sodan kauden ajalta, sen kauden ajan vahvistuneesta poliittisesta kulttuurista ja idänkaupan sekä turvallisuuspolitiikan aiheuttamista pitkäkestoisista tekijöistä.
Myöhemmin 2000-luvulla Venäjä palasi takaisin voimapolitiikan harjoittajaksi, mikä alkoi palauttaa Natolle roolia puolustusliittona. Suomen turvallisuuspoliittinen asema Venäjän rajamaana muuttui, mutta edes tämä muutos ei saanut aikaan monipuolisempaa turvallisuuspoliittista keskustelua. Sipilän hallitus muotoilee turvallisuuspoliittisia linjauksia tästä asetelmasta käsin ja on havainnut keskustelun tarpeen. Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Vielä vaalikampanjan aikana keskustan johtohenkilöt korostivat, että Suomi on liittoutumaton maa, mikä poikkeaa hallitusohjelman muotoilusta, jonka voi katsoa olevan Alexander Stubbin (kok.) käyttämän ilmaisun mukainen. Hallitus laatii ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle. Sen lisäksi laaditaan puolustusselonteko, jossa määritellään puolustuspoliittiset linjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle.
Kylmän sodan jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on koettu etenkin vasemmistossa, mutta myös muissakin puolueissa, tosin vähemmin, ideologisesti vastenmielisenä vaihtoehtona, kun Nato on mielletty Yhdysvaltojen geopoliittisen vaikutusvallan vahvistamisen välineeksi. Tämä väittämä on kuitenkin ristiriidassa historiallisten faktojen kanssa, joita ei tässä toisteta. Toisaalta monet ovat ajatelleet, että jäsenyys lisäisi Venäjän uhkaa, ärsyttäisi 'idän karhun' ilman syytä. Suomen Nato-jäsenyys varmasti olisi tänään vaikea pala Venäjälle, mutta Suomi ei voi tehdä keskeisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja muuta kuin itsenäisesti, oman etunsa näkökulmasta. Jäsenyyden puolustajat ovat puolestaan korostaneet, että kyse on tarpeesta suojautua Venäjää vastaan. Tämä argumentti nousee historiasta, eikä sitä kylmän sodan kauden ”menestystarina” täysin romuta. Toiset ovat vain todenneet, että on hyvä kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin muutkin länsimaat kuuluvat. Tässä argumentissa jää toissijaiseksi jäsenyyden turvallisuuspoliittinen tausta, mikä ei ole mahdollista, kun keskustellaan jäsenyyden eduista ja haitoista perusteellisesti. Esille on nostettu myös Venäjän epävakauden aiheuttamat ongelmat länsi-investointien houkuttelemiseksi. Tämäkin tulee selvittää. Nyt se on mahdollista, mistä hallitusneuvottelijoille ja niiden vetäjälle on annettava täysin tunnustus.
Valtiomiesmäisyyttä ei ole se, että on omassa asiassa oikeassa, vaan se että ymmärtää omista tavoitteista riippumatta mitä on tehtävä kansakunnan hyväksi.
Minulla oli tilaisuus vastikään keskustella erään vallan ytimissä työskentelevän EU-virkamiehen kanssa. Hänen katsannossaan ERITTÄIN RASKAS verotus ei täysin pidä paikkaansa, kun sen asettaa eurooppalaiseen viitekehykseen. AVOKÄTINEN sosiaaliturva on hänen mukaansa enemmän suomalaisen sisäisen keskustelun Helmi, jota hellitään ja kiillotetaan....ja tosiasia on, että tämä leväperäinen rahan syytäminen on suunnilleen samaa tasoa kuin Portugalissa. OECDheput ovat nimenomaan korostaneet sitä, että suomalaisen sosiaaliturvan saatavuus on korkeintaan eurooppalaista keskikastia. Keskustelussa kävi mm. ilmi se, että noin 500 miljoonaa erilaisia kela-etuuksia jää maksamatta VAIN SIKSI, että ihmiset eivät ole edes tietoisia oikeudestaan niihin.
Nyt sitten pohtimaan sitä viitekehystä. Onko viitekehyksemme Eurooppa, Tadzikistan vai Burkina Faso? Missä päin maailmaa maksetaan vähemmän avokätisesti ja esimerkillisesti erilaisia avustuksia? Virossa? Unkarissa? Albaniassa? Mihin eurooppalaiseen kehykseen tässä nyt pitää verrata?
Iso Omenakaan ei ole täysin vailla avokäsiä. Moni voi yllättyä, kun perehtyy amerikkalaiseen sosiaaliturvaan. Kymmeniä vuosia on kerrottu, kuinka siellä sitä ei sosiaalitukia ole, ei ole ei. Yllättäen niitä kuitenkin on, ja tasot ovat suomalaisia korkeampia. Yhdysvaltain sisältä löytyy alueita ja osavaltioita, joissa sosiaalituki ja sen tapaiset tulonohjaukset ovat suorastaan häkellyttävän korkeita verrattuna Suomeen.
Suomen kuvitellaan olevan joku Maailman Suurin Arpajaisvoitto asukkailleen. Heitän nyt kehiin yhden ym. keskusteluun liittyvän pointin. Tämä virkamies valitteli sitä, kuinka vaikea on pitää Suomessa osaajia. Hän arvioi asiaa seuraavasti: palkka on yksi houkutin, mutta oikeasti vain harva suomalainen firma pystyy sillä kisaamaan, oikeat ökyfirmat pystyvät aina ylittämään suomalaisen tarjouksen. Kaikkein ongelmallisimpana hän pitää suomalaista työpaikkakulttuuria ja nimenomaan siinä on kuulemma kehittämistä. Osaajille tarjotaan maailmalla kaikenlaista: palkkaa, jatkuvuutta, hyviä työolosuhteita, tukea, resursseja, liikkumavapautta......mutta mitäs meillä, meillä vaan tapellaan siitä, paljonko Osaajaa kärsii verottaa, jotta hän pysyy Suomessa....äääääh.
Ja toiseksi hän nostaakin sitten sijainnin. Suomi on Euroopan ja maailman keskiötä vain meidän näkökulmastamme. Oikeasti tämä maa sijaitsee Euroopan periferiassa ja lujasti syrjässä maailman valtavirroista. Mitäpä sijainnille mahtaa? Muuta kuin käynnistää tietysti keskustelun verotuskysymyksistä.
Työpaikkaolot? No, verotuskäytänteillähän sekin korjataan, vai mitä?
Meillä suomalaisilla on paljon tällaisia Talvisodan ajoilta ja vielä kauempaa kumpuavia käsityksiä tästä käsittämättömästä Aarresaaresta, jota Suomeksi sanotaan. Olen käynyt yli 20 maassa ja ollut koulutuksessa tai työssä ainakin viidessä. Suomessa on tietyt etunsa ja plussansa, mutta löytyy niitä muistakin. Ja ainakin omat Imperiumini perilliset yritän kasvattaa ajattelemaan siten, että ei pidä jumittua Suomeen, jos se koulutus tulee hankittua. Maailma muuttuu, eikä nuorten kannata kyllä leppasta laput silmillä ja rakentaa omatekoisia rajoitteita oman elämänsä rakentamisessa. Sokea Reettakin näkee, mitkä näkymät Suomella on ja pitkään eteenpäin.