Eduskunnan esityksille nousi seinä vastaan... seksuaalirikolliset ovat ihmisryhmä..
Seksuaalirikoksia tehneitä ei voi palauttaa edes perustuslakia muuttamalla – palautukset tuskin edes toimisivat rikosten ehkäisyssä, asiantuntija sanoo
LÄNNEN MEDIA · 16.1.2019 KLO 18:00
FACEBOOK TWITTER
Sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kuva: Mauri Ratilainen
Kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen pitää kummallisena, että julkisesti ehdotetaan kansainvälisistä sopimuksista poikkeamista.
Oulun ja Helsingin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekemät lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat herättäneet keskustelua maahanmuuttoa säätelevien lakien kiristämisestä ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden rangaistusten tiukentamisesta.
Siniset ehdottivat jopa YK-pakolaissopimuksen uudelleen arvioimista.
– Kansainvälisen oikeuden yleisesti vahvimpia normeja on se, että sopimuksia noudatetaan sellaisina kuin ne on ratifioitu siihen asti, kunnes ne päättyvät. Jos niitä muutetaan, se tapahtuu kaikkien sopimuskumppanien kanssa yhdessä – ei koskaan yksipuolisesti, Korhonen sanoo Lännen Medialle.
– Jos yksi maa rupeaa tekemän yksipuolisesti jotakin, se on aina oikeudellisesti vilpillistä toimintaa.
Korhonen myös muistuttaa, että valtiot elävät sopimusten osalta vastavuoroisuuden ja keskinäisriippuvuuden maailmassa, jossa yhteisistä sopimuksista ja käytännöistä luistaminen osuu lopulta usein omaan nilkkaan.
Kansainväliset sopimukset luovat perustan pakolaispolitiikalle
Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevia sopimuksia, joissa määritellään muun muassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia.
YK:n vuonna 1951 muotoilemassa pakolaisten oikeudellista asemaa koskevassa yleissopimuksessa on kirjattu:
Sopimusvaltio ei tavalla tai toisella saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Sopimuksen toisessa kohdassa on kuitenkin merkintä, joka voi vaikeuttaa sopimuksen tulkitsemista käytännössä.
Ensimmäisessä kohdassa olevan määräykseen ei kuitenkaan voi vedota pakolainen, johon nähden on perusteltua aihetta olettaa, että hän on vaaraksi oleskelumaansa turvallisuudelle tai joka on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja on yhteiskunnalle vaarallinen sanotussa maassa.
Pakolaisen tai turvapaikanhakijan palautuksen maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, kieltävät myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja.
Suomi on sitoutunut myös viime vuoden joulukuussa hyväksyttyyn GCM-asiakirjaan (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration), jossa on lueteltu 23 tavoitetta, joilla pyritään hallitsemaan siirtolaisuutta entistä paremmin.
GCM-asiakirja ei ole valtioita sitova, vaan se täsmentää Korhosen mukaan olemassa olevia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja luo hallituksille ja viranomaisille uusia yhteistyömahdollisuuksia.
– GCM on yritys luoda parempaa kansainvälistä yhteistyötä ja globaalia hallintaa kaikenlaiseen ihmisten liikkumiseen, kuten siirtolaisuuteen. Asiakirjassa on paljon tiedon jakamiseen ja varhaiseen puuttumiseen liittyviä kansainvälisen tason yhteisesti käytössä olevia työkaluja.
Hän kiistää julkisuudessa esitetyn väitteen, että asiakirja tekisi turvapaikan saamisen helpommaksi.
Edes peruslain muutos ei mahdollistaisi palautuksia
Sinisten mielestä törkeän seksuaalirikoksen tehneen palautus pitäisi olla mahdollista myös maahan, joka ei ole turvallinen.
Se vaatisi Suomen peruslain muuttamista.
Valtiosääntöoikeuden professori Juha Lavapuro kertoo, ettei edes perustuslain muuttaminen mahdollistaisi vakavia rikoksia tehneiden palauttamista, koska Suomi on kansainvälisten sopimusten sitoma.
– Vaikka perustuslakia muutettaisiin, olisimme edelleen kansainvälisten palautuskieltoa koskevien velvoitteiden sitoma. Siinä mielessä peruslain muutoksella ei olisi merkitystä.
Lavapuro pitää palautuskieltoa maahan, jossa henkilö voi joutua kidutuksen tai kuolemanrangaistuksen uhriksi, erittäin perustavanlaatuisena ihmisoikeutena, eikä siitä tulisi poiketa.
– Se ei olisi enää länsimaisen demokratian perustuslaki, jos näistä asioista lähdetään poikkeamaan.
Oikeuksien rajoittaminen voi kääntyä tarkoitustaan vastaan
Korhonen ymmärtää Helsingin ja Oulun rikosten vakavuuden, mutta hän ei näe
kokonaisen ihmisryhmän oikeuksien rajoittamisen olevan ratkaisu ongelmaan.
– Rikosten torjunnan keinoja on valtavasti olemassa, mutta ihmisoikeuksien tai sopimusten rikkominen ei kuulu siihen työkalupakkiin, jolla rikosten torjuntaa tehdään, linjaa Korhonen.
Kansainvälisen oikeuden professori kertoo, että jonkin ryhmän ihmisoikeuksien rajoittamisella saattaa olla jopa haitallisia vaikutuksia rikosten torjunnassa.
Se saattaa vähentää ryhmän luottamusta yhteiskuntaan ja siten vähentää ihmisten halua ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä ja huolestuttavasta käytöksestä.
Hän myös muistuttaa rikosoikeuden käytännöistä.
– Rikosoikeudessa toimet pitää kohdistua rikollisiin yksilöllisesti, ei kokonaiseen ryhmään.
https://ls24.fi/lannen-media/seksua...isivat-rikosten-ehkaisyssa-asiantuntija-sanoo
