Melko erikoinen kirjoitus...miksei 30-luku kelvannut esimerkiksi?
Kokeilimme jo kerran toistemme kimppuun käymistä – ja siinä ilmapiirissä halla-ahot ja huhtasaaret olisivat olleet kuin kotonaan
TILAA SEURA
Kun joku sanoo mitä sinun pitää vihata, käy näin. © KANSALLISARKISTO
Sukujuhlilla kerrottiin aikoinaan tarinaa
Untosta, yli sadan vuoden takaa.
Toimeton, vilkasverinen nuori mies
ei oikein saanut elämän päästä kiinni, toisin kuin muut ikätoverinsa.
Hanttihommia ei enää maan talouden kurjistuessa riittänyt eikä naisasioissakaan onni suosinut. Voi kuvitella, että alaspäin vievä kierre teki elämästä katkeraa,
eikä tulevaisuuskaan näyttänyt kansakoulupohjalta kovin valoisalta.
Sitten tuli elämään tarkoitus.Porukka antoi käsivarsinauhan, ja
kertoi mistä tai kenestä johtuu se että Untolla oli mennyt kaikki poskelleen. Myöhemmin hän sai vielä vallankäytön välineen: aseen, joka kädessä häntä kuunneltiin.
Herrasväkikin hiljeni, jos hän karjaisi.
Yhden he sitten saivat kadulla kiinni ulkonaliikkumiskiellon jälkeen, ihmisen
joka näytti juuri sellaiselta pahuuden perikuvalta kuin mitä Untolle oli maalailtu.
Helppohan sellaista oli ampua. Kuka
järjestyskaartilaisista ampui ensimmäisenä, sitä ei jälkeenpäin varmuudella tiedetty, mutta
Unton tiedettiin olleen mukana ja kehuskelleen sillä miten ”porvari kaatui turvalleen vaikka kuula osui edestä”.
Ikävä kyllä ammuttu ei ollut rahaporho, ei oikein porvarikaan, vaan kirjapainosta pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen kotiinsa kiirehtinyt ammattimies. Luultavasti hän ei ollut ehtinyt edes valita puoltaan, vaikka näyttikin siistissä puvussaan Unton inhoamalta vallasväen edustajalta.
Muutamaa kuukautta myöhemmin, kun valta oli kaupungissa vaihtunut, Untoa kovisteltiin tapahtumista. Muut yöllä mukana olleet kaartilaiset eivät enää silloin olleet tavoitettavissa tai elävien kirjoissa todistamaan Untosta puoleen tai toiseen.
Puolustuksekseen hän kertoi, ettei muuten olisi arvannut miestä pahaksi, ”
mutta kun kaikki niin sanoivat ja kertoivat kuulleensa, ja aviiseissakin oli ollut präntättynä että semmoiset ne ovat pahimpia työmiehen riistäjiä vaikka muuta väittivätkin.”
Unto sai tuomionsa ja päätyi kaupungin vallia vasten.
Vaikka hän oli tehnyt vain niin kuin hänelle oli kerrottu, ja vaikka lehdissäkin oli monen vuoden ajan lukenut yhä suorempia kehotuksia siitä miten jokaisen velvollisuus on näyttää taivaan merkit näille tavallista kansaa ryövänneille riistäjille.
Pikakelaus 101 vuotta eteenpäin
Nyt nopea kelaus ajassa eteenpäin, mutta yhä samalle seudulle, jopa samaan pääkaupunkiin.
Ulkoministeri,
porvarismies Timo Soini (sin.)
oli sunnuntaina saada nyrkistä,
väkivaltaan uskovan järjestyskaartin vormuun pukeutuneelta mieheltä.
© TIMO SOININ BLOGI
Kansanedustajaehdokas
Suldaan Said Ahmed (vas)
kertoo saaneensa kimppuunsa nykypäivän unton, entuudestaan hänelle tuntemattoman ihmisen.
© TWITTER
Miksi? Poliisitutkinnassa aikanaan selvinnee jotain.
Ehkä siksi, että ”oikean tiedon aviiseissa” oli jo monen vuoden ajan käsketty tekemään niin.
Ehkä siksi, että
niin monet kymmenet huutajat ovat vuosien ajan käskeneet untoja tekemään niin. Aluksi kännissä ja läpällä, lopulta ihan vakavissaan siihen vihaan uskovina.
Ehkä siksi, että niin moni erilaisten ryhmien ja puolueiden agitaattori on salaa nauttinyt edistäessään sitä vihankylvöä, toivoen että sen avulla valta ja suosio putoaisivat heidän syliinsä yhä varmemmin.
Ehkä siksi, että niin monet toisiaan kopioivat ”oikeat” poliitikot,
nämä halla-ahot, huhtasaaret ja väyryset pyrkivät rauhoittelun sijaan hyötymään tästä kaaoksesta, koska huuto ja taustameteli antavat heille paremmat mahdollisuudet peittää omaa poliittista onttouttaan ja omanvoitonpyyntöjään.
Mutta kun ei se mene niin.
Monet taustavaikuttajat, pahuudella ratsastajat ja tämän ajan untoja kiihdyttävät poliitikot saattavat ehkä uusia eduskuntapaikkansa,
mutta he eivät ikinä tule saamaan sitä yleistä jakamatonta arvostusta mitä odottavat.
Heitä ei ikinä palkita tai muisteta tämän maan parhaaksi tehdyistä hyvistä teoista, päinvastoin.
Heidät muistetaan vihan voimien irti päästämisestä.
Sen sijaan monet syyttömänä untojen uhriksi joutuvat tulevat pärjäämään paljon paremmin, koska Suomen kaltaisessa demokratiassa oikeus voittaa aina lopulta. Heidät muistetaan pitkään.
Ja kaikesta tästä isoimman henkilökohtaisen laskun maksavat lopulta ne vuoden 1918 Unton kaltaiset rivitekijät, jotka jäävät käräjillä yksin maksamaan korvauksia ja kärsimään tuomioitaan. Kukaan heidän yllyttäjistään ei tule siellä heidän tuekseen, tuskin muistaa edes heidän nimiään.
PS. Sen Unton ja hänen kaveriensa kadulle ampuman viattoman miehen sukulaiset eivät enää kanna kaunaa. Korkeintaan surua ja kiukkua siitä, jos vähän yli sadassa vuodessa mitään ei ole opittu.
Kansanedustajaehdokkaiden ja poliitikkojen kimppuun käyvät eivät onnistu muuttamaan politiikkaa, he onnistuvat vain toistamaan 101 vuoden takaiset virheet.
seura.fi
www.hs.fi
