Suomessa on ollut jäsenyyden alusta lähtien eräs selvä toimintaohje, niin voidaan sanoa: ei keikuteta venettä ja viiteryhmä on tiukasti Ruotsin kautta Saksaan ja Hollantiin. Jos ette ole vielä tätä huomanneet, niin kehotan seuraamaan tarkemmin. Suomi ei tasan hae viiteryhmäänsä esim. Puolalinjalta ja asemoi itseään edes sivulauseessa ns. entisiin itäblokin maihin. Tämä on de facto ja siinä on pysytty de jure.
Jos Halla-aho pystyy murtamaan tämän mallin, niin hänen pitää olla Messias tai saada vaaleissa puolet äänistä. Ja silti hänkin voi kohdata samat realiteetit, joiden perusteella Suomi on linjansa hakenut.
Taakanjakomekanismista irtisanoutuminen aiheuttaisi lommon suhteissa ainakin Saksaan ja Ruotsiin ja satun olemaan haisulla siitä, että myös Hollantiin ja Belgiaan. Vuoden -15 maahantulossa muuten Hollannillakin oli roolinsa, seikka, josta väkäsen vähän on julkisesti kirjoitettu. Melkoisen moni tulija sai tietyt perusasiat kuntoon nimenomaan Hollannissa, jotta matka saattoi jatkua.....
Kirjoitukseni ei tahdo sanoa, että minusta näin pitää olla vaan ehkä se on parhaimmillaankin pyrkimys avata käsityksiäni siitä, miksi Suomen on vaikea irrota mekanismeista.
Toinen tarina on se, että kannattaako edes lähtökohtaisesti asemoida itseään ehdoin tahdoin entiseen itäblokkiin....asema lännellä on saavutettu ajalla ja tuskalla.
www.iltalehti.fi
areena.yle.fi
