Eduskuntavaalit 2019

Tunnen itsekin muutaman juristin ja kyllä sellainen tietty tunnekylmyys ja empatian puute ovat aika yleisiä ominaisuuksia. Toisaalta se voi toimia myös niin, että tuomareihin sun muihin ei pysty nyyhkytarinoilla vaikuttamaan, kun heiltä puuttuu empatia, joten mennään kylmästi pykälien mukaan ja onhan me nähty aika paljon näitä hylättyjä tupa-hakemuksia, jotka on eri oikeusasteissa pitäneet
Kyse on myös vallasta. Ammatteihin joihin liittyy toisen yläpuolella olemisen valta taitaa hakeutua suhteellisesti enemmän psykopaatteja, sosiopaatteja ja narsisteja. Näitä ammatteja on niin poliitikon, sosiaali- ja terveydenalan, poliisin kuin myös asianajaja ja tuomari.
 
Ja näiden tapausten määrä kasvaa jos saavat suojan arvostelulta. Koska "vaino" alkaa siitä mistä arvosteltava kokee arvostelun vainoksi. Eli heti.
 
Maahanmuuttajia on ollut tästä koko Suomena tunnetun ajan ja siitä viikinkiaikaan ja siitä paljon sitä ennen aina jään vetäytymiseen asti. Omat maahanmuuttajaesi-isäni taisivat tulla saksista.
Tiedätkö millä perusteella saivat turvapaikan?

En liene paljon väärässä jos väitän, että kovin harvalla täälläkään on mitään sitä vastaan, jos jollakulla ulkomaan elävällä on tietoa, taitoa tai yritteliäisyyttä jolla pärjää, kun tulee passi kourassa tänne töihin.

Sen sijaan ihmissalakuljettajien roudaamat rintamakarkurit joita täällä yritetään opettaa vuolemaan kaarnalaivoja, eivät kestävyysvajettamme korjaa. Nämä valtion varoilla väkisin töihin työnnettävät eivät matalapalkkaisissa töissä ja tulonsiirtojen nauttijoina ikinä tuo niin paljoa verotuloja, että kattaisivat edes omat kulunsa. Puhumattakaan siitä, kustantaisivat koko katraan.

Yksinkertainen suorittava työ vähenee jatkuvasti, ja osa suomalaisistakin on omimmillaan sellaisessa. Mikä hiton järki on siinä, että valtio maksaa irakilaisen varastomiehen palkan ja suomalainen on työttömänä tukien varassa?
 
Tunnen itse henkilökohtaisesti yhden juristin jolla on oma lakitoimisto. Hoitaa käytännössä noiden saapujien tapauksia välillä kyseenalaisinkin metodein. Karkoitettavia pidetään piilossa sekä jo poistumisvaiheessa olevia käsketään tekemään erilaisia tempauksia esimerkiksi esittämällä sairaskohtausta. Nappaa kuussa noin kymppitonnin tienestit. Mielestäni järkyttävää kuluerää veronmaksajille. Näitä ei varmaan edes lasketa kaikkiin menoihin mukaan.

Piiloutuminen sekä simulaatiot noissa tapauksissa vain pahentavat kyseisen henkilön asemaa
 
Vaikuttaa, että sinisten usko alkaa loppua, hyvin moni tulee ilmoittamaan ettei pyri jatkokaudelle, tai maitojunalla takaisin PS:ään. Tämä taas tarkoittaa, että PS:n äänisaalis tulee olemaan yli 10%, mikä osaltaan mutkistaa hallitusneuvotteluja.
 
Vaikuttaa, että sinisten usko alkaa loppua, hyvin moni tulee ilmoittamaan ettei pyri jatkokaudelle, tai maitojunalla takaisin PS:ään. Tämä taas tarkoittaa, että PS:n äänisaalis tulee olemaan yli 10%, mikä osaltaan mutkistaa hallitusneuvotteluja.
Osa varmasti loikkii myös vanhoihin puolueihin. Kokoomuksella lienee ainakin vetovoimaa muutaman suhteen.
 
Keskipohjanmaan pääkirjoitus 8.7: Viekö Jussi tikkarin Antin suusta

Antti Rinteen kanssa pääministerin tehtävästä kilvoittelevat myös muut puolueiden puheenjohtajat.

Juha Sallinen

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho innostui Ylen viimeisestä mielipidemittauksesta. Gallup osoitti perussuomalaisille 2 prosenttiyksikön kannatuksen nousua ja puolue nousi taas kymmenen prosentin kerhoon.
Suosion kasvu sai Halla-ahon julistamaan tavoitteeksi ei vähempää kuin suurimman puolueen aseman seuraavissa vaaleissa keväällä 2019. Tähän tavoitteseen päästäkseen Halla-ahon täytyy vielä tuplata suosio ja ylittää jopa Timo Soinin jytkyt.
Gallupista pystyi heti päättelemään, mistä kannatuksen nousu johtui. Sitä tuli SDP:stä, keskustasta ja sinisistä.
Kohtalaisen suurella todennäköisyydellä Halla-ahosta ei tule pääministeriä, mutta hän voi vesittää Antti Rinteen pääsyn päivänpolitiikan ykkösmieheksi. Nimittäin se mikä sataa Halla-aholle, on pois Rinteeltä. SDP:n lisäksi perussuomalaisten kannatushyppäystä tarkkaillaan huolissaan myös keskustassa, kokoomuksessa ja tietysti sinisissä. Näillä kaikilla puolueilla on monin tavoin yhtenevä kannatuspohja.

Moni miettii sitä, miksi perussuomalaisten kannatus kasvoi juuri nyt niin nopeasti. Eihän ole kuulunut maahanmuutto- ja pakolaisrintamalta mitään uutta, varsinkaan perussuomalaisten suunnalta. Ehkäpä juuri siksi. Ehkäpä perussuomalaisten kannattajat eivät välttämättä halua kuulla vain maahanmuuttoon liittyviä kommentteja. Maahanmuutto kun on varsin kaukana tavallisen ihmisen arjesta.

Jos perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan, SDP:lle tulee uudelleen tukalat paikat. Samassa liemessä ovat tällöin keskusta ja siniset. Sitä vastoin Kokoomuksen kannatus ei välttämättä notkahda perussuomalaisten vahvistumisesta, sillä ruiskukkapuolueella on vakiintunut perusporvarillinen kannattajakunta.

Vaalien kynnyksellä esimerkiksi keskustassa on turha odottaa jonkinlaista palkintoa talouden vahvistumisesta. Suomessa taantuma syö pääministeripuoluetta, mutta noususuhdanne ei ääniä kartuta. Tärkeämpää keskustalle on vakuuttaa nimen omaan oma peruskannattajakunta, että elämä on mennyt parempaan suuntaan. SDP:n taas pitää vakuuttaa omat äänestäjät siitä, että perussuomalaista seireenilaulua ei sovi kuunnella. Omista äänestäjistä kiinni pitäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Vihreillä on ennen vaaleja monta vaikeutta. Suomen hallitus on edistänyt uusiutuvan energia käyttöä ja pyrkinyt hillitsemään kasvihuonepäästöjä. Ympäristökritiikkiä ei kannatakaan esittää. Ehkä paremmin äänestäjäkuntaan uppoaa soten arvostelu ja siinä puolue onkin ollut hyvin esillä.

Antti Savela
https://www.kp24.fi/lehti/keskipohj...-87-vieko-jussi-tikkarin-antin-suusta?src=rss
 
Jos lasketaan, että puolet persuista äänestivät Niinistöä ja se toinen puoli toi Huhtasaarelle 6,9 % kannatuksen, niin tästä tulee PS:lle 13,8%. Voisiko olla 2019 eduskuntavaalien tulos?

Riippuu ihan persuista.

Maahanmuuttopolitiikan kritiikille, isänmaalliselle ja terveellä tavalla oman maan puolta pitävälle politiikalle on todella iso tilaus - varmaan päälle 25%, ehkä jopa päälle 30%.

Samaan aikaan suomalaiset noin keskimäärin eivät halua olla missään tekemisissä Venäjää ulko-, turvallisuus- ja lähialuepolitiikan alueilla nuoleskelevan ja palvelevat puolueen kanssa. Ja näitä huhtasaaria on nykyisin Persuissa enemmän ja vahvemmissa asemissa kuin aiemmin.

Ja samaan aikaan suomalaiset halveksivat todella paljon katkeraa pikkunilkkeilyä, yhteistyökyvyttömyyttä, yhteisen hyvän uhraamista kostonhimon alttarille sun muuta pikkusieluisuutta.

Ja etenkään suurin osa suomalaisista ei innostu siitä, että puolueen keskiössä on naisia ahdistelevia spurguja, sairaalloisen huomionkipeitä narsisteja (jotka eivät osaa tai halua peittää narsismiaan), rasismin kanssa flirttailemisesta jatkuvasti kiinni jääviä tolloja, ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkuvuuden omalle huomionkipeydelleen uhraavia typeryksiä tai ”halla-ahon palvominen vaikuttaa puolueen sisäiseen asemaan enemmän kuin se, että mihin henkilö pystyy" -organisaatiokulttuuri. Henkilöpalvonta ei ole tämän maan juttu enää tällä vuosituhannella.

Eikä sekään ole kovin suosittua, että strategista ajattelua vaativat asiat hoidetaan taktisen ajattelun keinoin. Think Small ei koskaan lupaa hyvää.

Persujen mediasuhteen kannalta suurin ongelma on se, että Persut eivät ole määritelleet keskeisiä käsitteitään yksiselitteisellä ja virallisella tavalla. Seuraus on se, että media ja toimittajat pääsevät määrittelemään ne Persujen puolesta. Aikaa on ollut. Osaamista joko on tai on ostettavissa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kyse lienee siis typeryydestä kun väkisin tungetaan vastapuolen käsiin vahvimmat mahdolliset aseet. (Nyt lienee jo aivan liian myöhäistä korjata tuo virhe. Niinpä sen korjaamisen todennäköisyys kasvanee koko ajan.)

Jos Persut keskittyvät jatkossakin Persuista poistuneiden stalkkaavaan vihaamiseen, henkilöpalvonnan ilmapiiriin ja muuhun pikkusieluiseen pikkunilkkeilyyn, niin realistinen haarukka saattaa olla 8-11%.

Jos Persut suostuvat vihdoin ja viimein jättämään uhmaikäkäyttäytymisen taakseen, niin tulos voi hyvinkin olla sellainen, missä Persut menevät Vihreiden ohi eivätkä ole neljästä suuresta se pienin.

Mikään, yhtään mikään ei kuitenkaan vihjaa siihen suuntaan, että Persuja edes kiinnostaisi vaalitulos tai kannatuksen kasvattaminen jos vaihtoehtona on mahdollisuus tuulettaa tunteita ja purkaa katkeruutta äänestäjiä karkoittamalla.

Jos joku haluaa auttaa Persuja, niin ostakaa niille lattiasta kattoon ulottuva neljä metriä leveä peili ja käykää kiinnittämässä se Persujen puoluetoimston seinään. Peilin yläosaan voi maalta tekstin "Kannatuksen kehitys on kiinni kuvassa näkyvästä porukasta - ei mediasta, "loikkareista", poliittiisista vastustajista tai mistään muustakaan."
 
Pitäisikö PS:n muuttaa linjaansa jonka uskoo oikeaksi koska muut ajavat oman ideologiansa mukaista agendaa jota PS taas vastustaa?

Persujen kannatus tai poliittinen painoarvo ei ole kiinni Persujen linjasta vaan menettelytavoista ja menettelytapaosaamisesta.

Jos oikeus kakaramaisuuteen ja pikkunilkkeilyyn on tärkeämpi asia kuin maan tulevaisuus, yhteistyömahdollisuudet muiden puolueiden kanssa ja osaamiseen perustuvat etenemisreitit, niin seurauksena on äänekäs paikka marginaalissa.

Esimerkki:

Jos Persut olisivat määritelleet virallisesti jo vuosia sitten sen, että viittaavat monikulttuurisuudella nimenomaan ryhmäperusteisten standardien tuhoisuuteen ja että kansainvälisyys ei sisällä samoja jättimäisiä ongelmia kuin monikulttuurisuus ja että sen vuoksi Persut kannattavat kansainvälisyyttä mutta vastustavat verisesti monikultturismia ja monikulttuurisuutta, niin media olisi menettänyt noin 90% persuvastaisuuden aseista ja vastabrändäämisen mahdollisuuksista.

Jossain kohtaa Persut ovat - luultavasti tietoisesti - päättäneet olla tekemättä noin. Seuraukset olemme nähneet. Yksi keskeisistä seurauksista on se, että suurimmalla osalla muista puolueista ei ole poliittisesti varaa olla samassa hallituksessa Persujen kanssa. On siis päätetty toimia tavalla joka sulkee poliittisen vaikutusvallan mahdollisuuden pois. Käyttäisin sellaisesta menettelytapavalinnasta teknistä termiä "pää perseessä ylläpidetty riemuidiotismi".

Kyse ei ole siitä, että ideologiassa, poliittisissa tavoitteissa tai kummankaan toteuttamisessa olisi ratkaiseva linjaongelma. Kyse on organisatoriseen, julkisuudenhallintaan ja yhteiskuntasuhteisiin sekä johtamiskulttuuriin liittyvistä menettelytapaosaamisen todella jättimäisistä ongelmista, joita ei suostuta korjaamaan - ehkä siksi, että niillä ongelmilla ja joidenkin keskeisten persujen identiteettityöllä on liian vahva kytkentä.

Toinen esimerkki:

Jos poliittisten näkemysten erilaisuuteen ja poliittiseen kritiikkiin suhtaudutaan jatkuvasti hyökkäävän leimaamisen keinoin, niin silloin tehdään itse jatkuvasti sellaista poliittista eristäytymistä, joka ei poistu ennen kuin ihmiset ovat vaihtuneet. Hyökkäävällä leimaamisella voidaan "voittaa" riita, mutta sillä ei päästä riidattoman yhteistyön ääreen. Ja kukaan tai mikään taho ei jaksa eikä viitsi hakea yhteistoimintaa sellaisen henkilön tai ryhmän kanssa, jonka retorinen peruslinja on repiä kanssaan eri mieltä olevat vereslihalle ja hieroa seuraavat kymmenen vuotta suolaa ja pippuria haavoihin.

Nettiriitelyn logiikka voi olla todella mitättömän pienen mittakaavan taktisessa "ajattelussa" näennäisen fiksua. Yhteistyöhön perustuvassa parlamentaarisessa toiminnassa se ei yllä edes idiotismin älylliselle tasolle.
 
Viimeksi muokattu:
Kumpi on yhteiskunnalle haitallisempi asia?
A) Känniääliö Hakkaraisen perseily esimerkiksi viime kertainen pussaus causti?
B) Sisäministerin kommentti, ettei mitään voida tehdä kun kymmenet tuhannet älypuhelinählämit lampsivat Ruotsista Suomeen?
 
Riippuu ihan persuista.

Maahanmuuttopolitiikan kritiikille, isänmaalliselle ja terveellä tavalla oman maan puolta pitävälle politiikalle on todella iso tilaus - varmaan päälle 25%, ehkä jopa päälle 30%.

Samaan aikaan suomalaiset noin keskimäärin eivät halua olla missään tekemisissä Venäjää ulko-, turvallisuus- ja lähialuepolitiikan alueilla nuoleskelevan ja palvelevat puolueen kanssa. Ja näitä huhtasaaria on nykyisin Persuissa enemmän ja vahvemmissa asemissa kuin aiemmin.

Ja samaan aikaan suomalaiset halveksivat todella paljon katkeraa pikkunilkkeilyä, yhteistyökyvyttömyyttä, yhteisen hyvän uhraamista kostonhimon alttarille sun muuta pikkusieluisuutta.

Ja etenkään suurin osa suomalaisista ei innostu siitä, että puolueen keskiössä on naisia ahdistelevia spurguja, sairaalloisen huomionkipeitä narsisteja (jotka eivät osaa tai halua peittää narsismiaan), rasismin kanssa flirttailemisesta jatkuvasti kiinni jääviä tolloja, ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkuvuuden omalle huomionkipeydelleen uhraavia typeryksiä tai ”halla-ahon palvominen vaikuttaa puolueen sisäiseen asemaan enemmän kuin se, että mihin henkilö pystyy" -organisaatiokulttuuri. Henkilöpalvonta ei ole tämän maan juttu enää tällä vuosituhannella.

Eikä sekään ole kovin suosittua, että strategista ajattelua vaativat asiat hoidetaan taktisen ajattelun keinoin. Think Small ei koskaan lupaa hyvää.

Persujen mediasuhteen kannalta suurin ongelma on se, että Persut eivät ole määritelleet keskeisiä käsitteitään yksiselitteisellä ja virallisella tavalla. Seuraus on se, että media ja toimittajat pääsevät määrittelemään ne Persujen puolesta. Aikaa on ollut. Osaamista joko on tai on ostettavissa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kyse lienee siis typeryydestä kun väkisin tungetaan vastapuolen käsiin vahvimmat mahdolliset aseet. (Nyt lienee jo aivan liian myöhäistä korjata tuo virhe. Niinpä sen korjaamisen todennäköisyys kasvanee koko ajan.)

Jos Persut keskittyvät jatkossakin Persuista poistuneiden stalkkaavaan vihaamiseen, henkilöpalvonnan ilmapiiriin ja muuhun pikkusieluiseen pikkunilkkeilyyn, niin realistinen haarukka saattaa olla 8-11%.

Jos Persut suostuvat vihdoin ja viimein jättämään uhmaikäkäyttäytymisen taakseen, niin tulos voi hyvinkin olla sellainen, missä Persut menevät Vihreiden ohi eivätkä ole neljästä suuresta se pienin.

Mikään, yhtään mikään ei kuitenkaan vihjaa siihen suuntaan, että Persuja edes kiinnostaisi vaalitulos tai kannatuksen kasvattaminen jos vaihtoehtona on mahdollisuus tuulettaa tunteita ja purkaa katkeruutta äänestäjiä karkoittamalla.

Jos joku haluaa auttaa Persuja, niin ostakaa niille lattiasta kattoon ulottuva neljä metriä leveä peili ja käykää kiinnittämässä se Persujen puoluetoimston seinään. Peilin yläosaan voi maalta tekstin "Kannatuksen kehitys on kiinni kuvassa näkyvästä porukasta - ei mediasta, "loikkareista", poliittiisista vastustajista tai mistään muustakaan."

Jep. Eniten minua häiritsee Packalenin kaltaisten Venäjä-kommentit. Ja Huhtasaari väläytti jo ulko- ja turvallisuuspoliittista "osaamistaan" presidentinvaalien yhteydessä. Ne päivässä ohi -hölinät ja puheet Venäjän Suomeen laukomista sadoista ydinkärjistä olivat aika uskomatonta sontaa.
 
No,monelle se on silti kaikkine puutteineenkin teemoiltaan ainoa vaihtoehto,kun muihin vertaa.Nukkuvien puolueestakaan ei itselle tärkeitä asioita eteenpäin saa. Nuori puolue,joka kasvoi liian nopeasti. Varmasti toiminta kehittyy ja muotoutuu paremmille urille kun poliittinen kokemus kertyy.
 
kaikkine puutteineenkin teemoiltaan ainoa vaihtoehto,kun muihin vertaa.
Valitaan asema / kulma josta ns. "ammutaan". Selkeästi valittua, joka asia muilla puolueilla ei ole niin selkeää. Siksi kenttä näkyy vaihtoehtojen puuttumisena.

Oletan, että vaalikampanjoinnin alkaessa muutkin puolueet joutuvat pakosti valitsemaan asemansa (terävöittämään sanomansa) , jotta äänestäjät näkevät kentällä selkeämmin mitä asia kukakin ajaa.
Tällä hetkellä asetelmat ovat suunnilleen PS/Vihr/loput-yhtä-mössöä.

.
 
Persujen kannatus tai poliittinen painoarvo ei ole kiinni Persujen linjasta vaan menettelytavoista ja menettelytapaosaamisesta.

Jos oikeus kakaramaisuuteen ja pikkunilkkeilyyn on tärkeämpi asia kuin maan tulevaisuus, yhteistyömahdollisuudet muiden puolueiden kanssa ja osaamiseen perustuvat etenemisreitit, niin seurauksena on äänekäs paikka marginaalissa.

Esimerkki:

Jos Persut olisivat määritelleet virallisesti jo vuosia sitten sen, että viittaavat monikulttuurisuudella nimenomaan ryhmäperusteisten standardien tuhoisuuteen ja että kansainvälisyys ei sisällä samoja jättimäisiä ongelmia kuin monikulttuurisuus ja että sen vuoksi Persut kannattavat kansainvälisyyttä mutta vastustavat verisesti monikultturismia ja monikulttuurisuutta, niin media olisi menettänyt noin 90% persuvastaisuuden aseista ja vastabrändäämisen mahdollisuuksista.

Jossain kohtaa Persut ovat - luultavasti tietoisesti - päättäneet olla tekemättä noin. Seuraukset olemme nähneet. Yksi keskeisistä seurauksista on se, että suurimmalla osalla muista puolueista ei ole poliittisesti varaa olla samassa hallituksessa Persujen kanssa. On siis päätetty toimia tavalla joka sulkee poliittisen vaikutusvallan mahdollisuuden pois. Käyttäisin sellaisesta menettelytapavalinnasta teknistä termiä "pää perseessä ylläpidetty riemuidiotismi".

Kyse ei ole siitä, että ideologiassa, poliittisissa tavoitteissa tai kummankaan toteuttamisessa olisi ratkaiseva linjaongelma. Kyse on organisatoriseen, julkisuudenhallintaan ja yhteiskuntasuhteisiin sekä johtamiskulttuuriin liittyvistä menettelytapaosaamisen todella jättimäisistä ongelmista, joita ei suostuta korjaamaan - ehkä siksi, että niillä ongelmilla ja joidenkin keskeisten persujen identiteettityöllä on liian vahva kytkentä.

Toinen esimerkki:

Jos poliittisten näkemysten erilaisuuteen ja poliittiseen kritiikkiin suhtaudutaan jatkuvasti hyökkäävän leimaamisen keinoin, niin silloin tehdään itse jatkuvasti sellaista poliittista eristäytymistä, joka ei poistu ennen kuin ihmiset ovat vaihtuneet. Hyökkäävällä leimaamisella voidaan "voittaa" riita, mutta sillä ei päästä riidattoman yhteistyön ääreen. Ja kukaan tai mikään taho ei jaksa eikä viitsi hakea yhteistoimintaa sellaisen henkilön tai ryhmän kanssa, jonka retorinen peruslinja on repiä kanssaan eri mieltä olevat vereslihalle ja hieroa seuraavat kymmenen vuotta suolaa ja pippuria haavoihin.

Nettiriitelyn logiikka voi olla todella mitättömän pienen mittakaavan taktisessa "ajattelussa" näennäisen fiksua. Yhteistyöhön perustuvassa parlamentaarisessa toiminnassa se ei yllä edes idiotismin älylliselle tasolle.


Kyse on etnisyydestä ja onko sitä oikeutettua puolustaa, globaalia järjestystä kannattaville se on suurimpia esteitä heidän pitkän tähtäimen agendalleen, agendalle jonka juuret ovat marxilaisuudessa.
 
Valitaan asema / kulma josta ns. "ammutaan". Selkeästi valittua, joka asia muilla puolueilla ei ole niin selkeää. Siksi kenttä näkyy vaihtoehtojen puuttumisena.

Oletan, että vaalikampanjoinnin alkaessa muutkin puolueet joutuvat pakosti valitsemaan asemansa (terävöittämään sanomansa) , jotta äänestäjät näkevät kentällä selkeämmin mitä asia kukakin ajaa.
Tällä hetkellä asetelmat ovat suunnilleen PS/Vihr/loput-yhtä-mössöä.

.
Toisaalta, tuosta asetelmasta on kohtuullisen helppoa valita...
 
Kyse on etnisyydestä ja onko sitä oikeutettua puolustaa
Ei siitä ole kauaankaan kun tämä etnisyys-sana oli vielä rotu-sana. Joskin etniseksi sen nimeäminen ei muuta toimia sen ympärillä kuten Balkanilla vain 20 vuotta sitten nähtiin.
 
Back
Top