Persujen kannatus tai poliittinen painoarvo ei ole kiinni Persujen linjasta vaan menettelytavoista ja menettelytapaosaamisesta.
Jos oikeus kakaramaisuuteen ja pikkunilkkeilyyn on tärkeämpi asia kuin maan tulevaisuus, yhteistyömahdollisuudet muiden puolueiden kanssa ja osaamiseen perustuvat etenemisreitit, niin seurauksena on äänekäs paikka marginaalissa.
Esimerkki:
Jos Persut olisivat määritelleet virallisesti jo vuosia sitten sen, että viittaavat monikulttuurisuudella nimenomaan ryhmäperusteisten standardien tuhoisuuteen ja että kansainvälisyys ei sisällä samoja jättimäisiä ongelmia kuin monikulttuurisuus ja että sen vuoksi Persut kannattavat kansainvälisyyttä mutta vastustavat verisesti monikultturismia ja monikulttuurisuutta, niin media olisi menettänyt noin 90% persuvastaisuuden aseista ja vastabrändäämisen mahdollisuuksista.
Jossain kohtaa Persut ovat - luultavasti tietoisesti - päättäneet olla tekemättä noin. Seuraukset olemme nähneet. Yksi keskeisistä seurauksista on se, että suurimmalla osalla muista puolueista ei ole poliittisesti varaa olla samassa hallituksessa Persujen kanssa. On siis päätetty toimia tavalla joka sulkee poliittisen vaikutusvallan mahdollisuuden pois. Käyttäisin sellaisesta menettelytapavalinnasta teknistä termiä "pää perseessä ylläpidetty riemuidiotismi".
Kyse ei ole siitä, että ideologiassa, poliittisissa tavoitteissa tai kummankaan toteuttamisessa olisi ratkaiseva linjaongelma. Kyse on organisatoriseen, julkisuudenhallintaan ja yhteiskuntasuhteisiin sekä johtamiskulttuuriin liittyvistä menettelytapaosaamisen todella jättimäisistä ongelmista, joita ei suostuta korjaamaan - ehkä siksi, että niillä ongelmilla ja joidenkin keskeisten persujen identiteettityöllä on liian vahva kytkentä.
Toinen esimerkki:
Jos poliittisten näkemysten erilaisuuteen ja poliittiseen kritiikkiin suhtaudutaan jatkuvasti hyökkäävän leimaamisen keinoin, niin silloin tehdään itse jatkuvasti sellaista poliittista eristäytymistä, joka ei poistu ennen kuin ihmiset ovat vaihtuneet. Hyökkäävällä leimaamisella voidaan "voittaa" riita, mutta sillä ei päästä riidattoman yhteistyön ääreen. Ja kukaan tai mikään taho ei jaksa eikä viitsi hakea yhteistoimintaa sellaisen henkilön tai ryhmän kanssa, jonka retorinen peruslinja on repiä kanssaan eri mieltä olevat vereslihalle ja hieroa seuraavat kymmenen vuotta suolaa ja pippuria haavoihin.
Nettiriitelyn logiikka voi olla todella mitättömän pienen mittakaavan taktisessa "ajattelussa" näennäisen fiksua. Yhteistyöhön perustuvassa parlamentaarisessa toiminnassa se ei yllä edes idiotismin älylliselle tasolle.
