Mitä useamman auton jengiläiset polttavat Ruotsin lähiöissä, sitä paremman vaaliaseen saa Jussi Halla-aho
Koska Ruotsi ja Suomi ovat kuin epäidenttiset kaksoset, on perusteltua kysyä, mitä täytyy tehdä, ettei Suomen maahanmuuttajalähiöissä ala kiehua, kirjoittaa kolumnissaan toimittaja Tommi Nieminen.
Tommi Nieminen HS
Julkaistu: 19.8. 2:00 , Päivitetty: 19.8. 6:08
ON korkea aika panna pystyyn vaaliveikkaus. Kevään 2019 eduskuntavaalien kampanjointi alkaa ennen kuin havahdummekaan.
Kysymys kuuluu: mikä on
Jussi Halla-ahon perussuomalaisten päävaaliteema keväällä 2019?
Oma ehdotukseni on Ruotsi.
Tai tarkemmin: kuinka Suomen maahanmuuttopolitiikassa joka ikinen asia täytyy tehdä toisin kuin maahanmuuton suurvallassa Ruotsissa on tehty 40 viime vuoden aikana.
Veikkaan, että Halla-aho ja varapuheenjohtaja
Laura Huhtasaari ottavat vaaliväittelyissä esiin monikulttuurisen Ruotsin – heidän näkökulmastaan 2010-luvun rappioituneen Sodoman ja Gomorran – useammin kuin vaikkapa soten, talouskasvun tai Venäjän.
RUOTSIN neljän eri kaupungin lähiöissä tuhopoltettiin alkuviikosta yhteensä noin 150 henkilöautoa.
Maanantain iskut oli ilmeisesti koordinoitu, sillä ne tapahtuivat lähes samanaikaisesti. Ainakin yhdestä iskusta on video. Silminnäkijä kuvasi sen parvekkeelta Göteborgissa. Kuudella miehellä on päässään kommandopipot. He toimivat tehokkaasti ja sytyttävät parkkipaikan autoja yksi kerrallaan.
Autoja poltettiin myös Trollhättanissa, Tukholmassa ja Uppsalassa.
Epäiltyinä on pidätetty kolme 16–21-vuotiasta miestä, joista yksi napattiin Turkin rajalla.
Heidän etnistä taustaansa ei ole kerrottu. Se tiedetään, että 2000-luvulla Ruotsin lähiömellakoista ovat pääosin vastanneet maahanmuuttajataustaiset jengit.
Vaikka mellakoinnin juuret ovat syrjäytymisessä, sitä on vaikea ajatella harkittuna protestina. Tuho kun suuntautuu pääosin muita maahanmuuttajataustaisia kohtaan. Silti myös
medelsvenssonien eli keskiluokan kantaruotsalaisten pelot kasvavat.
Kansankoti eli ruotsalainen sosiaalidemokraattinen yhteiskuntamalli syntyi 1920-luvulla. Se on ollut lähes kaikin mittarein maailman suurimpia menestystarinoita ja onnistunut yhdistämään kaksi ideaalia: yksilönvapaudet ja turvallisuuden.
Maahanmuutto on avittanut Ruotsin talouskasvua, sillä se on nuorentanut väestön keski-ikää.
Silti kotouttamisessa on osin epäonnistuttu. Viime vuonna Ruotsissa tapahtui 320 ampumavälikohtausta, joissa osapuolena oli nuorisojengi.
Yhteensä 42 ihmistä kuoli.
TAKAVUOSIKYMMENINÄ yhteiskunnalliset ilmiöt rantautuivat Ruotsista Suomeen noin 5–10 vuoden viipeellä. Nyt ne saapuvat nopeammin. Kun Tukholmassa tapahtui islamistinen terroristi-isku huhtikuussa 2017, kului neljä kuukautta ja sama toistui Turussa.
Koska Ruotsi ja Suomi ovat kuin epäidenttiset kaksoset, on perusteltua kysyä: millaisissa olosuhteissa myös Suomen maahanmuuttajalähiöissä – vaikkapa Turun Varissuolla, Vantaan Hakunilassa tai Helsingin Jakomäessä – alkaisi kiehua?
Niin ei ole pakko käydä. Ei se ole luonnonlaki. Jengien syntyyn vaikuttaa moni tekijä: eriarvoistuminen, kaupunkisuunnittelu, kotouttaminen, poliisin ja sosiaaliviranomaisten toiminta sekä yhteiskunnan ilmapiiri.
Länsinaapurissa haava päästettiin tulehtumaan.
Turvallisuuspolitiikan professori Jan Kallberg korosti yleisradioyhtiö SVT:llä, että
Ruotsissa on maahanmuuttajataustaisia
jengiläisiä, joita ei koskaan kotoutettu.
Nyt se on monen kohdalla myöhäistä: ”Yhteiskuntaan ei voi palauttaa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuuluneet yhteiskuntaan”, hän sanoo.
Poliisin vuonna 2016 julkaiseman tutkimusraportin mukaan Ruotsissa on 53 asuinaluetta, joilla rikollisryhmät aiheuttavat turvattomuutta.
RUOTSISSA on vaalit syyskuussa, Suomessa huhtikuussa.
Populistinen ruotsidemokraatit on gallupien mukaan saamassa noin 20 prosentin äänisaaliin, ja jokainen poltettu auto lisää puolueen kannatusta.
Siitä tai kokoomuksesta tulee demarien jälkeen Ruotsin toiseksi suurin puolue, mutta hylkiöpuolue jätettäneen oppositioon.
Ruotsissa on ollut vuoden 1981 jälkeen yhtä lukuun ottamatta pelkkiä vähemmistöhallituksia. Hallitus–oppositio-vallanjako poikkeaa siis Suomesta, ja suurimmilla oppositiopuolueilla voi olla merkittävää valtaa.
Nyt ruotsidemokraattien strategia on puolueen rasistisen imagon häivyttäminen.
Kauniit kantaruotsalaiset ehdokkaat poseeraavat pastellinsävyisissä sommarklänningeissä ja ylletröjissä – kuin katsoisi aikuisikään ehtineitä Vaahteramäen Eemeliä ja Iidaa.
Olisi helppo unohtaa, että kun puolue perustettiin vuonna 1988, sen ydinporukassa oli jopa yksi toisen maailmansodan SS-veteraani.
HEINÄKUUSSA Ruotsin ja Suomen populistipuolueet lomailivat kimpassa.
Keskustelutilaisuus Suomi-Areenassa oli nimetty kepeän itseironisesti:
Perussuomalaiset meets ruotsidemokraatit: uhka vai mahdollisuus?
Halla-ahon ja Huhtasaaren kanssa lavalla olivat ruotsidemokraattien puoluesihteeri
Richard Jomshof ja europarlamentaarikko
Peter Lundgren. Teemoja oli yksi: maahanmuutto.
”
Teidän on tehtävä kaikki tarpeellinen, ettei tilanne mene niin pahaksi kuin se on Ruotsissa mennyt. Toivotamme teille onnea”, Jomshof evästi.
Nyt rakenteilla on yhteispohjoismainen populistijengi, sillä perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien troikassa on Tanskan kansanpuolue.
Todennäköisesti perussuomalaiset vetävät kevään vaalikeskustelut sellaiseen solmuun, että
muidenkin puolueiden on pakko ottaa kantaa Ruotsin suureen autonpolttosirkukseen.
Se on muille kivuliasta.
Voitettavaa on vain perussuomalaisilla.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005794475.html