Eduskuntavaalit 2019

Iltalehtikin arvioi että vihreiden ja pj Aallon viime aikaiset ulostulot ovat omiaan työntämään puoluetta marginaaliin. Uusien äänestäjien hankkiminen todennäköisesti vaikeutui. Ville Niinistö, Heidi Hautala, Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara olivat muuttaneet puolueen imagoa kohti liberaalia yleispuoluetta. Aalto puolestaan toimillaan työntää vihreitä takaisin hörhöilyn tielle.

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201808072201121761_pk.shtml


Tultuaan puheenjohtajaksi Aalto ilmoittautui pääministeriehdokkaaksi. Moni vihreitä sympatisoiva vierastanee kuitenkin homoklubilla pelehtivää, muutoinkin värikkäästä yksityiselämästä tunnettua puolueen symbolia. Entiseltä kommunistilta puuttuu akateeminen loppututkinto, työkokemusta on lähinnä poliittisena avustajana. Puheenjohtajavaalissa keskeinen valtti taisi olla se, ettei Aalto ole helsinkiläinen.

Ongelmana ei ole suhtautuminen yksityiselämään sinänsä. Pekka Haaviston seksuaalinen suuntautuminen on laajalti hyväksytty - monien poliitikkojen avioeroista puhumatta. Urho Kekkosen naissuhteet tiedettiin jo omana aikanaan. Kysymys on harkintakyvystä. Ymmärrettävästi Aalto puolusti Aino Pennasen demonstraatiota, mutta liioitteli siinäkin Anne Frank -rinnastuksineen.

Vihreiden ydinjoukko varmaan ainakin ymmärtää Aaltoa - joku saattaa häntä ihaillakin. Puolueen kannatuksen laajentaminen on kuitenkin vaikeutunut. Tarvittaisiinko Ville Niinistö pelastajaksi?
 
Viimeksi muokattu:
Välillä mietitään että miten nuoret saisi kiinnostumaan politiikasta koska nuoria kiinnostaa politiikka yhä vähemmän. Yritetään selittää päätöksenteko kansantajuisesti. Mutta politiikan suurin/yksi suurimista ongelma on että kansa ei luota politikkoihin. Ja asian korjaamiseksi, jos äänestät jotain ääni menee hänelle,politiikot puhuisivat totta ja jokin mekanismi huijaavan politiikon vastuseen saattamisesta.
 
Iltalehtikin arvioi että vihreiden ja pj Aallon viime aikaiset ulostulot ovat omiaan työntämään puoluetta marginaaliin. Uusien äänestäjien hankkiminen todennäköisesti vaikeutui. Ville Niinistö, Heidi Hautala, Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara olivat muuttaneet puolueen imagoa kohti liberaalia yleispuoluetta. Aalto puolestaan toimillaan työntää vihreitä takaisin hörhöilyn tielle.

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201808072201121761_pk.shtml


Tultuaan puheenjohtajaksi Aalto ilmoittautui pääministeriehdokkaaksi. Moni vihreitä sympatisoiva vierastanee kuitenkin homoklubilla pelehtivää, muutoinkin värikkäästä yksityiselämästä tunnettua puolueen symbolia. Entiseltä kommunistilta puuttuu akateeminen loppututkinto, työkokemusta on lähinnä poliittisena avustajana. Puheenjohtajavaalissa keskeinen valtti taisi olla se, ettei Aalto ole helsinkiläinen.

Ongelmana ei ole suhtautuminen yksityiselämään sinänsä. Pekka Haaviston seksuaalinen suuntautuminen on laajalti hyväksytty - monien poliitikkojen avioeroista puhumatta. Urho Kekkosen naissuhteet tiedettiin jo omana aikanaan. Kysymys on harkintakyvystä. Ymmärrettävästi Aalto puolusti Aino Pennasen demonstraatiota, mutta liioitteli siinäkin Anne Frank -rinnastuksineen.

Vihreiden ydinjoukko varmaan ainakin ymmärtää Aaltoa - joku saattaa häntä ihaillakin. Puolueen kannatuksen laajentaminen on kuitenkin vaikeutunut. Tarvittaisiinko Ville Niinistö pelastajaksi?

Parasta ja ehdottomast hauskinta Aallossa on se, kun ne Vihreiden hörhöosaston kovimmat muijat raiskaa sen vuorotellen. Kovin Alfanaaras omi Toukon hetkeksi itselleen, mutta se on tuulinen paikka sillekin muijalle niiden haukkojen seurassa. Olen pitänyt Aaltoa lähinnä uhrina enemmänkin kuin minään onnenpoikana.
 
Kokoomuksen "yksinäinen"...
Wille Rydman: Harhaoppisia hallitusajatuksia

WILLE RYDMAN | 09.08.2018 | 13:51

Toimintakykyisen enemmistöhallituksen muodostaminen on käynyt vaikeaksi useimmissa Euroopan maissa.

Keskeisin syy tähän on kansallismielisten liikkeiden nousu suurten puolueiden joukkoon ja muiden puolueiden haluttomuus tehdä yhteistyötä niiden kanssa. Parlamentaarista enemmistöä on hankala saavuttaa, kun vasemmisto- ja oikeistopuolueet eivät pääse sopuun asiakysymyksistä ja molemmat niistä taas vierastavat vaa’ankieliasemassa olevia nationalisteja.

Kansallismielisten puolueiden suosiota nostaa luonnollisestikin Euroopassa harjoitettu itsetuhoinen maahanmuuttopolitiikka.

Kansalaiset, jotka omassa arjessaan joutuvat kokemaan etelästä pohjoiseen suuntaavien massavaellusten seuraukset, pitävät kansainvaellusten patoamista Euroopan kohtalonkysymyksenä. Eivätkä ole siinä lainkaan väärässä.

Nyrpeä asenne Euroopan nationalistipuolueita kohtaan voi olla sikäli perusteltua, että niissä vaikuttaa usein varsin levottomia hahmoja ja niiden toiminta on leimallisesti huomattavan amatöörimäistä. Mutta jos tällaisten liikkeiden kannatusta oikeasti halutaan vähentää, se onnistuu vain puuttumalla niiden kannatuksen juurisyyhyn. Jos vakiintuneet puolueet ottaisivat holtittomien kansainvaellusten tuhoisan vaikutuksen tosissaan, ihmisten ei tarvitsisi äänestää protestipuolueita.

Eri Euroopan maissa tilanteeseen on reagoitu eri tavoin. Itävallassa kokoomuksen sisarpuolueen nuori puheenjohtaja päivitti puolueensa maahanmuuttopolitiikan tähän päivään, voitti vaalit ja muodosti hallituksen nationalistien kanssa – ja on menestynyt hyvin.

Saksassa ja Ruotsissa kansallismieliset puolueet on puolestaan pyritty eristämään kaikesta päätöksenteosta – seurauksenaan se, että niiden kannatus on vain jatkuvasti voimistunut.

Suomessa on kokeiltu sekä typeriä että fiksuja konsteja, kummistakaan juuri mitään oppimatta. Vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen muodostettiin mieluummin neljä vuotta keskenään riidellyt sekametelihallitus kuin tehtiin yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Se oli umpihölmöä.

Vuoden 2015 vaalien jälkeen taas perussuomalaiset integroitiin osaksi keskustaoikeistolaista hallitusta. Se oli erittäin viisasta.

Se, että hallituskumppanit eivät hyväksyneet perussuomalaisten puheenjohtajavaihdosta ja kiihdyttivät siten puolueen hajoamista, oli kuitenkin erittäin lyhytnäköistä. On täysin selvää, että perussuomalaisista irronneet siniset tulevat katoamaan poliittiselta kartalta viimeistään eduskuntavaalien jälkeen. Sitä vastoin syyt äänestää perussuomalaisia eivät ole hävinneet minnekään, mutta puoluehajaannuksen myötä puolueesta on tullut vain aiempaa ärhäkämpi ja ehdottomampi.

Jos eduskuntavaalien 2019 tulos vastaisi puolueiden nykyisiä kannatuslukuja, tiedossa olisi erittäin vaikeat hallitusneuvottelut.

Porvarillista enemmistöhallitusta ei olisi mahdollista muodostaa ilman perussuomalaisia. Lisäksi todennäköisen vaalitappionsa jälkeen keskustalla saattaisi olla haluttomuutta osallistua hallitusvastuuseen ylipäätäänkään. Mitä siis kokoomuksen kannattaisi tavoitella, jos keskustaoikeistolainen koalitio ei vaalien jälkeen ole mahdollinen?

Hallitusvastuuseen kannattaa luonnollisestikin aina pyrkiä, sillä vaikka oppositiossa voi meuhkata vapaasti, niin todelliset päätökset tehdään hallituksessa. Kuitenkin hallituksessa tehdään päätöksiä aina korkeintaan vain neljä vuotta kerrallaan. Jos suostuu mukaan sellaiseen koalitioon, jossa ei voi uskottavasti tehdä omaa politiikkaansa, se kostautuu seuraavissa vaaleissa.

Vihonviimeinen virhe kokoomukselle olisi suostua Antti Rinteen SDP:n ja Touko Aallonvihreiden yhteishallituksen takuumieheksi. Vaikka kokoomuksen on täysin mahdollista tehdä järkevää yhteistyötä erikseen sekä SDP:n että vihreiden kanssa, niin kahden ison de facto vasemmistopuolueen kanssa kokoomus olisi hallituksessa pikemminkin panttivankina kuin pelinrakentajana.

Jonkinlainen sinivihreä pohja voisi sinänsä teoriassa olla kokoomukselle suotuisa. Kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja joidenkin pienempien puolueiden varaan rakentuva hallitus olisi mahdollisesti aivan toimintakykyinen. On kuitenkin syytä epäillä, olisiko keskustalla halukkuutta osallistua tällaiseen todennäköisesti kokoomusvetoiseen hallitukseen – ja olisiko vihreillä ylipäätään valmiutta olla ainoana vasemmistopuolueena mukana muutoin porvarillisessa koalitiossa.

Mikäli siis muut puolueet eivät ole vielä kypsyneet ajatukselle yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa, niin toivon aivan vakavasti harkittavan myös mitä epätyypillisintä vaihtoehtoa: kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan yhteishallitusta. Tilanteessa, jossa puoluekenttä on edellisvuosikymmeniä olennaisesti pirstaleisempi, ei tällaisenkaan vaihtoehdon pitäisi olla täysin poissuljettu.

Kokoomukselle kolmen suuren koalitio saattaisi olla yllättävänkin optimaalinen. Kun hallituksessa olisivat sekä kokoomus että keskusta, se ehkä hillitsisi hallitusta tekemästä älyttömyyksiä veropolitiikassa. Ja kun hallituksessa olisivat sekä SDP että kokoomus, se ehkä hillitsisi hallitusta tekemästä älyttömyyksiä aluepolitiikassa.

Jos keskusta kärsii tulevissa vaaleissa tappion, se ei ehkä ylipäätään ole halukas menemään samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa – jollei sitten juurikin sellaiseen hallitukseen, jossa myös SDP on mukana. Voi olla, että kolmen suuren puolueen hallitus olisi ylipäätään ainut koalitio, jolla kokoomus voisi välttää yhtäältä oppositiotien ja toisaalta punavihreiden puolueiden hallituspanttivangiksi jäämisen.

Kokoomuksen, SDP:n ja keskustan yhteishallitus olisi tietenkin oikea kaikkien establishmenthallitusten isoäiti.

Mutta jos oppositiossa olisivat ainakin sekä vasemmistoliitto, vihreät että perussuomalaiset, olisi oppositio niin hajanaisen epäyhtenäinen, että se jo itsessään voisi tuoda hallitukselle uskottavuutta. Se, olisivatko RKP ja kristillisdemokraatit oppositiossa vai mukana hallituksessa, ei tätä dynamiikkaa suuresti muuttaisi.
https://www.verkkouutiset.fi/harhaoppisia-hallitusajatuksia/
 
Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan SDP on suosituin puolue (21,2%). Kokoomus toisena (19,8%). Kepu kolmantena (17,8%). Vihreät neljäntenä (13,6%). PS (8,7%) ja prosentin päässä vassarit (7,7%).

https://yle.fi/uutiset/3-10343087

Tutkimuksen tausta-aineistosta näkyy, että vihreistä, vasemmistoliitosta ja perussuomalaisista on siirtynyt nimenomaan työväestöksi luokiteltuja kannattajia demareiden pariin.
 
Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan SDP on suosituin puolue (21,2%). Kokoomus toisena (19,8%). Kepu kolmantena (17,8%). Vihreät neljäntenä (13,6%). PS (8,7%) ja prosentin päässä vassarit (7,7%).

https://yle.fi/uutiset/3-10343087

Tutkimuksen tausta-aineistosta näkyy, että vihreistä, vasemmistoliitosta ja perussuomalaisista on siirtynyt nimenomaan työväestöksi luokiteltuja kannattajia demareiden pariin.
Rinteen stategia toimii...vielä pitää olla hipihiljaa muutama kuukausi... vaalikeskusteluista saattaa syöksy alkaa?
 
Jussi Halla-aho palaa Brysselistä ”valmiimpana ihmisenä”– Nyt hän vie perussuomalaiset vaaleihin kirkas vaaliteema mielessään
Jussi Halla-ahon perussuomalaiset haluavat lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan.

bb4183e4669c4ed5a6554ecb43998fbc.jpg

Jussi Halla-ahon mukaan puolue on nykyään monella tapaa liberaalimpi kuin Soinin aikana. Arvokysymyksissä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksissa, vallitsee nykyään omantunnonvapaus. (KUVA: MIKA RANTA / HS)

Veera Paananen HS
Julkaistu: 11.8. 2:00 , Päivitetty: 11.8. 6:19

SUOMEN poliittinen kenttä mullistui vuosi sitten kesäkuussa Jyväskylässä, kun perussuomalaiset äänestivätJussi Halla-ahonpuheenjohtajakseen.

Puolue hajosi kahtia, ja Halla-ahon luotsattavaksi jäi joukko, joka on selvästi aiempaa lähempänä muita eurooppalaisia kansallismielisiä oikeistoryhmiä.

Nyt puheenjohtajuutta on takana yli vuosi ja edessä puolueen johdattaminen ensi kevään vaaleihin, joita käydään ainakin kahdet, eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit.

JÄNNITTÄÄKÖ?

”En osaa jännittää vaalitulosta enkä harrasta vaalitulosveikkailua”, vastaa Halla-aho perussuomalaisten puoluetoimistossa Helsingin Punavuoressa. Halla-ahon päätyö on edelleen Brysselissä, sillä hän on EU-kriittisen ECR-ryhmän europarlamentaarikko eli meppi.

Seuraavan syksyn ja kevään aikana hän tulee kuitenkin olemaan pääasiassa Suomessa. Puolue tarvitsee johtajaansa ennen vaaleja.

Kun Halla-aho valittiin, hänen päätöstään johtaa puoluetta Brysselistä käsin kyseenalaistettiin vahvasti.

Hän myöntää, että helppoa se ei ole ollut.

”Asioiden hoitaminen edellyttää sitä, että ihmiset tapaavat kasvokkain.”

a5c2b0e4dbb84a4e8910d1bfe1045ab4.jpg

Euroedustajaksi juuri valittu Jussi Halla-aho tuuletti perussuomalaisten vaalivalvojaisissa Ostrobotniassa vuonna 2014. (KUVA: PETE AARRE-AHTIO)

Puheenjohtajakausi on tähän mennessä sisältänyt paljon oppimista, mutta ollut ”paljon miellyttävämpää” kuin Halla-aho oli kuvitellut.

”Sekin auttaa, että en ajattele olevani tässä 20 vuotta”, Halla-aho toteaa. Lauseessa ei edes yritetä piilotella piikkiä puolueen entistä puheenjohtajaa Timo Soinia kohtaan, joka johti perussuomalaisia tasan 20 vuotta ja oli monen mielestä johtotyylissään itsevaltainen.

”Vuoden 2011 ja 2015 äänissä oli paljon ilmaa.”​
VAIKKA Halla-aho ei veikkaile vaalitulosta, selvää on, että hajaantunut puolue ei tule saamaan samanlaista jytkyä kuin kaksissa viime eduskuntavaaleissa.

”Vuoden 2011 ja 2015 äänissä oli paljon ilmaa. Meitä äänestettiin oikealta ja vasemmalta ja jopa keskenään ristiriitaisista syistä.”

Seuraaviin eduskuntavaaleihin ja koko ensi kevään ”vaaliruuhkaan” Halla-aho haluaa kirkastaa perussuomalaisten sanomaa.

Lännen Media uutisoi tällä viikolla, että Suomi varautuu 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen. Halla-ahon mielestä määrässä on 100 000 ihmistä liikaa.

”Me haluamme lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan.”

HALLA-AHON MUKAANhädässä olevia pitäisi auttaa pakolaisleireillä. Suuret pakolaismäärät johtuvat hänen mukaansa väestöräjähdyksestä kolmannessa maailmassa, ja joukossa on valtaosa taloudellisista syistä muuttavia.

Puheenjohtajaa tuntuu turhauttavan se, että puolue nähdään yhden asian liikkeenä. Halla-ahon mukaan se on harha.

”Suomessa on ihmisiä, jotka eivät haluaisi puhua lainkaan maahanmuutosta. Silloin mikä tahansa määrä maahanmuutosta puhumista tuntuu liian paljolta.”

Toisaalta maahanmuuttoon ja erityisesti OECD-maiden ulkopuolelta tulevaan humanitääriseen maahanmuuttoon kaikki poliittiset kysymykset Halla-ahon kanssa lopulta kilpistyvät.

Otetaan esimerkki. Yksi perussuomalaisten vaaliteemoista on saada asumisen hinta kaupungeissa alas. Vaikka Halla-aho myöntää, että Suomen sisäinen muuttoliike nostaa asumisen hintaa, on hänen mielestään maahanmuutto keskeinen syy asuntomarkkinoiden vääristymiseen.

”Kaupunkikeskuksissa asuu liikaa tukien varassa asuvia ihmisiä. Kaupunkien pitäisi houkutella sellaisia ihmisiä, joilla on jotain järkevää tekemistä siellä.”

”Me haluamme lopettaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaan.”​
KUN valtion budjettia sorvataan, on Halla-aholla kolme periaatetta. Ensimmäinen on, että ”sitä ei voi jakaa mitä ei ole”. Julkinen talous ei Halla-ahon mukaan etenkään nousukaudella voi perustua velanottoon.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) antoi tällä hetkellä budjettiesityksensä. Siinä valtion velkaantuminen jatkuu yhä ja alijäämäksi on esitetty 1,7 miljardia. Halla-aho ei pidä tätä ihanteellisena, mutta ei myöskään juuri intoudu hallitusta ripittämään.

Toinen periaate on se, että jaettavaa pitää pyrkiä lisäämään. Tämä tapahtuu Halla-ahon mukaan esimerkiksi tukemalla yritystoimintaa. Käytännössä perussuomalaiset tukevat esimerkiksi teollisuuden energiaverovähennyksiä.

”Meidän ei kannata liian kunnianhimoisella kansallisella ympäristöpolitiikalla tehdä omasta teollisuudestamme kilpailukyvytöntä, koska muuten tuotanto siirtyy Kiinaan, jossa vähät välitetään päästöistä”, Halla-aho perustelee.

Halla-ahon kolmas periaate on se, että kun rahaa jaetaan, täytyy olla selkeät prioriteetit. Tämä kohta tarkoittaa Halla-ahon ajattelussa käytännössä sitä, että rahat kuuluvat suomalaisille. Perussuomalaiset vastustavat ”avoimia piikkejä”.

”Ei voi olla niin, että esimerkiksi vastaanottokeskukset saavat maksaa mitä hyvänsä ja siihen löytyy aina rahaa. Se raha on pois jostain muusta.”

”Tunnen olevani paljon valmiimpi ihminen kuin neljä vuotta sitten.”​
HALLA-AHO on maahanmuuttovastaisuudestaan huolimatta sitä mieltä, että kehitysmaiden ihmisiä pitää auttaa. Mutta miten, kun puolue vastustaa myös kehitysapua?

Halla-ahon vastaus on taloudellinen aktiivisuus, jota erityisesti Kiina harjoittaa Afrikassa. Kiina on jo vuosikausia sijoittanut Afrikkaan ja rakentanut infrastruktuuria. Samalla se kasvattaa myös poliittista vaikutusvaltaansa maanosassa, minkä Halla-ahokin näkee ongelmallisena.

Bisneslähtökohta olisi hänestä silti ainoa järkevä tapa lisätä kolmannen maailman vaurautta. Ongelma on hänestä se, että aihe on Euroopassa ja Amerikassa tabu, koska se muistuttaa 1800-luvulla alkanutta imperialismia, josta on haluttu tehdä vahva irtiotto.

”On vähän tuhmaa ajatella, että kehitysavun pitäisi hyödyttää kehitysavun antajaa.”

NELJÄ BRYSSELIN-VUOTTAantoivat Halla-ahon mukaan erinomaisen perspektiivin Suomeen ja kotimaan politiikkaan sekä ymmärryksen siitä, miten iso vaikutus EU-lainsäädännöllä on. Ensi vuonna aika parlamentissa tulee täyteen, eikä Halla-aho olisi hakenut jatkokautta, vaikka eduskuntavaalit eivät sattuisikaan olemaan samana keväänä.

Kotiin hän kertoo palaavansa erittäin hyvillä mielin.

”Tunnen olevani paljon valmiimpi ihminen kuin neljä vuotta sitten.”

Entä miten introverttina luonteena tunnettu puheenjohtaja jaksaa tulevan vaalirumban?

”Vaikka esilläolo ei ole minulle luontevinta, enkä ole kovin hyvin ihmisten seurassa viihtyvä, olen tykännyt kiertämisestä. On hienoa nähdä ihmisiä, jotka ovat liikkeellä ihan puhtaasta aatteen palosta. Siitä tulee sellaista velvollisuutta omille harteille, että jos minä teen tätä työkseni, niin kyllä minulla on velvollisuus tehdä vähintään se sama, mitä nuo ihmiset.”

Viisi kysymystä Jussi Halla-aholle
1 Kuka lobbasi sinua viimeksi?
Tekijänoikeusjärjestö. Tekijänoikeusdirektiivi oli viime täysistunnossa kesäkuussa käsittelyssä.

2 Kehu joku hallituspuolueen edustaja.
Wille Rydman kokoomuksesta.

Hän on laajasti sivistynyt, kykenee laadukkaaseen ajatteluun, osaa pitää henkilökohtaisen ja poliittisen erillään. Kaikki aliedustettuja ja aliarvostettuja ominaisuuksia tämän päivän Suomessa.

3 Minkä kirjan luit viimeksi?
Robert D. Putnamin Bowling Alone, joka käsittelee amerikkalaisen yhteiskunnan sosiaalista muutosta.

Tykkään lukea hyviä lähihistorian aikalaisanalyysejä erilaisista poliittisista trendeistä ja yhteiskunnallisista kehityskuluista. Kaunokirjallisuutta en kauheasti joko ehdi tai jaksa lukea. Tolkienia luen mielelläni ja venäläisistä klassikoista pidän hyvin paljon, varsinkin Gogolista ja Dostojevskistä.

4 Mikä saa sinut suuttumaan?
Koettu epäreiluus, kohdistui se sitten itseen tai muihin.

5 Mitä teet viikonloppuna?
Kierrän paikallisyhdistysten tapahtumissa, ensimmäisenä Haminassa. Tänä vuonna ei nyt oikein muuta ole, kuin työviikonloppuja.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005787665.html
 
Seuraavan syksyn ja kevään aikana hän tulee kuitenkin olemaan pääasiassa Suomessa. Puolue tarvitsee johtajaansa ennen vaaleja.

Kun Halla-aho valittiin, hänen päätöstään johtaa puoluetta Brysselistä käsin kyseenalaistettiin vahvasti.

Hän myöntää, että helppoa se ei ole ollut.

”Asioiden hoitaminen edellyttää sitä, että ihmiset tapaavat kasvokkain.” blaa blaa....

Bold. Juu, vaalien välit voidaan petkeltää ilman johtajaa. :ROFLMAO:
 
Ajattelin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä äänestyspäätöksen maanpuolustuksellisin perustein. Kokoomus tuntuu vieraalta, persut ja kepu ei käy, vasemmalta olen äänestänyt aikaisemmin.

Eli ehkä pitää etsiä joku täysipäinen RKP:n riveistä. Tuleeko mieleen helsinkiläisiä ”ärkkäreitä”, joilla vahva tuki maanpuolustustoimintaan?
 
Ajattelin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä äänestyspäätöksen maanpuolustuksellisin perustein. Kokoomus tuntuu vieraalta, persut ja kepu ei käy, vasemmalta olen äänestänyt aikaisemmin.

Eli ehkä pitää etsiä joku täysipäinen RKP:n riveistä. Tuleeko mieleen helsinkiläisiä ”ärkkäreitä”, joilla vahva tuki maanpuolustustoimintaan?
Äänestä sinistä. Oletko Niinistön kanssa samassa vaalipiirissä? Uuvatit on kovia!
 
Kommentti: Unohtaako kokoomus perinteiset porvarit?
Kokoomus yrittää voittaa vaalit keskeltä, ja samalla kokoomus ottaa ison riskin kamppailussa ykköspaikasta Sdp:n kanssa.

Puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) valotti kokoomuksen tulevia eduskuntavaaliteemoja ministeriryhmänsä kesäkokouksessa Joensuussa.

Kokoomus on unohtamassa oikean laitansa, markkinahenkiset patamustat porvarit lähes tyystin.

Puoluekartalla kokoomuksen oikealla puolella ei ole ketään, eikä oikean laidan kokoomusäänestäjä tunnu Orpon kokoomusta juuri kiinnostavan.




Kokoomus näyttää Elina Lepomäki -henkisille markkinaliberaaleille liki vasemmistopuolueelta.

Vai mitä sanotte kokoomuksen ensi vaalikauden hankkeista?

Ykkösasiaksi Orpo ja kokoomus nostivat lapsiperheet.

Lapsiperheille kokoomuksella on kuusikohtainen ohjelma, joka sisältää muun muassa perhevapaauudistuksen, kaksivuotisen esiopetuksen ja harrastustakuun jokaiselle lapselle.

Eikä muukaan kokoomuksen tulevasta kikkapaketista juuri hurraa-huutoja herätä puolueen oikealla laidalla.

Kokoomus lupaa ensi vaalikaudella huolehtia heikompiosaisista uudistamalla sosiaaliturvan.

Talousuudistuksista kokoomus olisi tekemässä ”työhön ja yrittämiseen kannustavan sinivihreän verouudistuksen” ja ”työelämän uudistamisen tähän päivään”.

Ei kuulosta siltä, että Orpo olisi laittamassa ay-liikettä polvilleen tai köyhiä kyykkyyn.

Orpo ja kokoomus haluavat olla ensi huhtikuussa suuren keskiluokan kavereita.

Vaalit voitetaan keskiluokan äänillä, mutta kokoomuksen oikean laidan unohtaminen voi olla puolueelle kohtalokasta.

Kokoomus ja Antti Rinteen Sdp mitä todennäköisimmin kamppailevat tasaväkisesti suurimman puolueen asemasta ja pääministerin paikasta huhtikuun eduskuntavaaleissa.

Sdp on tällä hetkellä niskan päällä.

Markkinahenkisiä porvareita on vain muutama prosentti äänestäjäkunnasta, mutta he voivat ratkaista vaalit Sdp:n ja Rinteen eduksi.

Jos kokoomus ei korvaansa loksauta äänestäjäkuntansa oikealle laidalle, kokoomus voi hyvin menettää läjäpäin perinteisiä ääniään.

Kun kokoomus ei juuri millään lailla profiloidu porvaripuolueena, puolueen perinteisestä äänestäjäkunnasta kuuluu varmasti murinaa siitä, että kokoomus on miltei vasemmistopuolue.

Se perinteinen kokoomuksen äänestäjä voi aivan hyvin äänestää vaikka Harry Harkimon uutta liikettä, perussuomalaisia tai jättää äänestämättä.

Kun kisa suurimman puolueen asemasta on äärimmäisen tiukka ja tasainen, onko kokoomuksella varaa jättää oma oikeistonsa kokonaan vaille huomiota?

Mika Lehto
 
Mä en ymmärrä miten ihmiset voi mennä halpaan kokoomuksen kanssa kertatoisensa jälkeen. Kokoomus ajaa SOTE:a jonka tarkoituksena on vähentää julkisia menoja joista palkat ovat yksi suurin osatekijä. Siirtää riskiä yksityiselle puolelle ja samaten rahat sekä voitot. Yksityisen puolen tes on muistaakseni kuitenkin helpompi. Samalla on tarkoitus vähentää yli 5000 sairaanhoitajaa kortistoon. Siitä huolimatta terveysalan ihmiset äänestävät tuota puoluetta. Samoin monet muut ns. käsin työtä tekevät ihmiset = duunarit. Jostain ihmeen syystä vaaleista toiseen. Sitten parutaan ja kuitenkin äänestetään.

Tulee vaan mieleen että joko ihmiset on todella kovan luokan masokisteja tai sitten niin totaalisen pihalla asioista. Saattaa olla toki molemmatkin.
 
Halla-ahon mukaan PS:n hallituskelvottomuus ei ole selviö. Puheenjohtajan mukaan PS tulee istumaan hallituksessa kunhan se vaan on tarpeeksi suuri. Lisäksi tämä korostaa puoleensa olevan hyvinkin yhteistyökykyinen. Viesti lienee suunnattu Sipilälle ja Orpolle.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808142201135020_pi.shtml

Toisaalta Antti Rinne tässä jo toteaa ettei SDP halua olla tekemisissä perussuomalaisten kanssa. Hallitusyhteistyö lienee kokonaan poissuljettu vaihtoehto.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808142201135872_pi.shtml
 
Se on hyvä tehdä päätökset ennen vaaleja kenen kanssa voi yhteistyötä tehdä. Rinteen demarit ovat ilmeisesti siis yhteistyökyvytön puolue.
 
Se on hyvä tehdä päätökset ennen vaaleja kenen kanssa voi yhteistyötä tehdä. Rinteen demarit ovat ilmeisesti siis yhteistyökyvytön puolue.

Minä taas näen Halla-ahon ulostulon moraalinnostatuksena omalle porukalle. Ensi keväänä saa olla maailmankirjat sekaisin jos Sipilä (kepu todnäk suuri häviäjä ja jäänee oppositioon) tai Orpo suostuvat yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Luulisi että sen verran ehdottomasti näyttivät kesällä 2017 PS:lle ovea. Rinne taas paistattelee varsin mukavissa kannatusluvuissa ja saattaa hyvinkin olla muodostamassa seuraavaa hallitusta. Demareilla on varaa tässä vaiheessa valikoida mieleiset kumppaninsa, eikä PS lukeudu tähän porukkaan.

Uskallan epäillä vahvasti ettei perussuomalaisilla ole asiaa seuraavaan hallitukseen, varsinkin jos se on vihervasemmistopainotteinen. Lin ja Toukon näkemykset ovat hyvin tiedossa. Sanoisin että parasta mitä PS voi toivoa olisi kohtalainen vaalimenestys ja keskisuuren oppositiopuolueen asema. Sen verran saattaisi painoarvoa tulla, että oikeistolaisempi hallitus ehkä joutuisi jossain määrin huomioimaan Halla-ahon näkemyksiä erit. mamupuolella. Eri asia sitten se miten PS:n kenttäväki ja aktiivit asian näkevät jos edessä ei tulevaisuudessa ole muuta kuin loputonta oppositiotaivalta. Tympiintyykö porukka vai miten tulee käymään jos jytkytkään eivät avaa hallitusvastuun portteja. Ehdotonta enemmistöä ja yksipuoluehallitusta ei Suomen oloissa saa aikaan.
 
Minä taas näen Halla-ahon ulostulon moraalinnostatuksena omalle porukalle. Ensi keväänä saa olla maailmankirjat sekaisin jos Sipilä (kepu todnäk suuri häviäjä ja jäänee oppositioon) tai Orpo suostuvat yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Luulisi että sen verran ehdottomasti näyttivät kesällä 2017 PS:lle ovea. Rinne taas paistattelee varsin mukavissa kannatusluvuissa ja saattaa hyvinkin olla muodostamassa seuraavaa hallitusta. Demareilla on varaa tässä vaiheessa valikoida mieleiset kumppaninsa, eikä PS lukeudu tähän porukkaan.

Uskallan epäillä vahvasti ettei perussuomalaisilla ole asiaa seuraavaan hallitukseen, varsinkin jos se on vihervasemmistopainotteinen. Lin ja Toukon näkemykset ovat hyvin tiedossa. Sanoisin että parasta mitä PS voi toivoa olisi kohtalainen vaalimenestys ja keskisuuren oppositiopuolueen asema. Sen verran saattaisi painoarvoa tulla, että oikeistolaisempi hallitus ehkä joutuisi jossain määrin huomioimaan Halla-ahon näkemyksiä erit. mamupuolella. Eri asia sitten se miten PS:n kenttäväki ja aktiivit asian näkevät jos edessä ei tulevaisuudessa ole muuta kuin loputonta oppositiotaivalta. Tympiintyykö porukka vai miten tulee käymään jos jytkytkään eivät avaa hallitusvastuun portteja. Ehdotonta enemmistöä ja yksipuoluehallitusta ei Suomen oloissa saa aikaan.
En minäkään pidä todennäköisenä että perussuomalaiset olisivat seuraavassa hallituksessa. Ehkä jos olisi suurin puolue. Silloinkin hallituksen muodostaminen olisi vaikeaa. Voisi olla pitkästä aikaa vähemmistö hallitus. Jonka toiminta edellytykse olisivat huonot.
 
Seteliselkärankaisilla arwopohja kyllä joustaa kannatuspohjan mukaan, eli Kepu ja Sekoomus tod.näk. vaihtavat kantaansa sujuvasti lennosta. Fanaatikoilla, lähinnä Virheillä ja Vasemmistolla, on aatteen palo niin vahva että mieluummin antavat kaiken palaa ympäriltä kuin tekevät yhteistyötä "natsien" kanssa...
 
Back
Top