Jos ja kun seuraava lama, globaali sellainen, tulee niin veikkaan, että tämä viime kertainen keikka ei ollut muuta kuin alkulämmittelyä. Tällä kertaa pankkiirit ja heidän taskussaan olevan politiikot joutuvat jo vähän käyttämään luovuutta, kun velkarahalla pyörivä talous ei enää pysty operoimaan periaatteellisesti koska ei ole enää investointimahdollisuuksia jotta velalla eläminen voitaisiin oikeuttaa.
Tässä mielessä esim eläkeläisille tulee kylmää kyytiä kun elävät siinä kuplassa, että eläkkeet on jo ansaittu, mutta sitten ei kuitenkaan vaan nykyisen työväestön tilipussin kautta sitä oikeasti eletään. Ehkäpä mielenkiintoisinta tulee olemaan tästä seuraava vaihe eli tunnustaako valtio olevansa täysin kykenemätön hoitamaan omia asioitaan kuten sadan miljardin laina antaa osviittaa, vai jatketaanko samaa rumbaa eli luovutaan velkarahasta, mutta mahdollistetaan vaikkapa neuvostoliittolaisella kommunismilla nykyisen valtahierarkkian säilyminen kun rahasta ei ole enää valtiota ja sen alla kyykytettävää kansaa ei enää sido monopoliraha. Näistä hallitusneuvotteluista käy erittäin hyvin selväksi, että kyseinen setti puolueita keskustelee asioista tasolla mitä voisi todistaa jonkin velkasaneerauksen tapaamisessa: "OK, noh mitäs jos mä myyn ton mun taulut, telkkarin ja sohvan niin mihis me päästäisi?" "Ei kovin pitkälle, kun töllö on 80-luvun Salora, sohvassa enemmän reikää kuin kangasta ja taulut on maalannut jonkin tuntematon Länkipohjan Picasso." Käytännön tasolla en usko, että kansa tulee missään vaiheessa irtisanoutumaan tästä asetelmasta koska eliitille pokkurointi on niin kivaa ja sitä on tullu tehtyä niin pitkään ettei tätä parempaa voisi kuvitellakkaan, jne joten ainoa reformin mahdollisuus tapahtuu johdon tasolla.
