Fascismin vertaaminen kommunismiin tai kansallissosialismiin on sama kuin krapulan vertaaminen keuhkokuumeeseen tai yskän aidsiin.
Tästä päästään siihen ikävään tosiasiaan, että fascismin historiaa on käännetty suomeksi tai englanniksi aivan olemattoman vähän. Italianjuutalaisen Renzo De Felicen suuri ja moniosainen, yhdistetty Mussolinin elämäkerta ja fascismin historia on ja pysyy edelleen auktoriteettina aiheessa, mutta ikävä kyllä sitä ei ole käännetty millekään kielelle italiasta.
Felice sai muuten pommin kotiinsa italialaisilta kansainvälisiltä sosialisteilta, kun kirjoitti Uudesta Roomasta ilmeisesti liian totuudenmukaisesti.
Kyllä, minä olen valmis puolustamaan Mussolinia kun asiayhteytenä on diktaattorien paskuusmittari, koska tämä ei ollut kiiluvasilmäinen, kansanmurhaava fanaatikko kuten Uljanov tai Hitler. Osasi se silti talouden pistää paskaksi, mutta niin osaavat parlamentaariset politiikotkin.
Kaikenlaisten ulkolaisten aatteiden väkisinnaittaminen suomalaiseen kansallismielisyyteen on taas sitä vastustavien metkuja tai sitten vähän kujalla olevien höpinöitä. Ainakaan vielä - ja toivottavasti ei koskaan - meikäläinen kansallismielisyys ei ole radikaalia, vaan hyvin maltillista, jopa se kolkytlukulainen IKL:n edustama (ei Lapuan liikkeen, josta tämä selvästi tuli eroamaan).
Meillä syndikaattien muodostaman korporaation toteutti punamulta kolmikannan muodossa. Tämä työnantaja-, palkansaaja- ja asiantuntijatahojen (ikävä kyllä useimmiten valtio) muodostama työelämänjärjestelytaho on koko korporatismin nakki.