Tällaisia asioita kannattaisi arvioida toisaalta tuotos-panos-suhteen ja toisaalta opiskelijoiden omien toiveiden pohjalta.
Erittäin harva suomalainen tarvitsee ruotsinkieltä opintojensa jälkeen. Toisaalta kielen opiskelu onnistuu kohtalaisen hyvin intensiivikursseillakin. Olisi niin oppilaiden kuin koululaitoksenkin resurssien käytön kannalta paljon kannattavampaa tarjota vaikkapa ilmaisia ruotsinkielen intensiivi/etä/jne. -kursseja niille, joille myöhemmässä elämässä ilmeneekin ruotsinkielen tarvetta mutta jotka eivät sitä omaehtoisesti kouluaikanaan opiskelleet.
Se on joskus surkuhupaisaa kuunnella joidenkin suomalaisten perustelevan ruotsinkielen opiskelun tarpeellisuutta sillä, kuinka he ovat itse elämänsä aikana kerran-pari ehkä onnistuneet vaihtamaan pari sanaa ruotsia jonkun satunnaisen turistin kanssa tai itse matkatessaan Ruotsiin. Paljon yleisempiä ovat haikailut sen perään, kuinka kivaa olisi osata ruotsin sijaan vaikkapa jotain vähän isompaa kieltä, kuten espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää tai kiinaa.