Globalistiliberaalien ja vihreiden ilmasto vouhotus saa iskua jo jokapuolelta , tuskin kelpaa vaaliteemaksi , kuten ei myöskään matustelu.
Ilmastovouhotus on iso vitsi
30.1.2017 5:00 | Päivitetty 2.2.2017 9:57
YmpäristöPolitiikkaEUTeollisuus
Päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin.”
Palasin kotiin Intian-matkalta ja laitoin TV:n päälle. Siellä puhuttiin, kuinka Pohjoismaissa asuvien on myllättävä täysin arkensa globaaleissa ilmastotalkoissa. Naurahdin ääneen. Mietin, että lopettaisivat tuon vouhotuksen, koko juttuhan on iso vitsi.
Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.
Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.
Intian talous kasvaa seitsemän prosentin vauhtia, ja vielä lehmänkakkataloissa asuva agraariväestö keskiluokkaistuu. Veikatkaa, kumpaan suuntaan päästöt kehittyvät. Euroopan komission tutkimuskeskus ennustaa Intian ohittavan 28 EU-maan yhteispäästöt vuoteen 2020 mennessä.
Pohjoismaissa ihmiset välttelevät lihansyöntiä, kierrättävät jätteensä ja ajavat hybridiautolla. Intiassa kulotuksen savu leijailee kaikkialla. Tehtaille matkaavat hiilijunat jatkuvat silmänkantamattomiin, ja kuutta kaistaa yhteen suuntaan tungeksivat ajoneuvot tupruttavat sysimustaa pakokaasua ilmaan.
Reilu miljardi ihmistä heittää roskat maahan. Kaupungit näyttävät siltä kuin talot olisi rakennettu kaatopaikan päälle, ja sen jälkeen kaatopaikkatoimintaa olisi jatkettu.
Maailman terveysjärjestön mukaan Intiassa kuolee 1,2 miljoonaa ihmistä vuodessa ilmansaasteisiin. Ketään ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
Intialaisen oppaan mukaan kesäaikaan, kun lämmintä on lähemmäs 50 astetta ja ilmassa paljon kosteutta, tunne on kuin keitettäisiin elävältä, ja on erittäin vaikea hengittää. Ihmiset lakkaavat työskentelemästä kello 11, koska olo muuttuu sietämättömäksi.
Tilanteen ei tarvitse huonontua kovin paljon, jotta ihminen ei pysty siellä enää elämään.
Keskimäärin varsin siivosti elävä pohjoismaalainen voi myllätä elintapansa tehdäkseen omasta arjestaan täysin päästöneutraalia. Se on urheaa, mutta ratkaiseeko se ongelmaa? Ei vähimmässäkään määrin. Elämästä se kyllä tekee vaikeaa.
Ystäväni Suomessa mietti, että jos hän teiden sulamisen jälkeen pomppisikin puolet työmatkastaan kolmiloikkaa ja loput tasajalkahyppyä, niin pelastaisiko se ilmastoa. Heitto kuulostaa ihan aidolta pohjoismaiselta ilmastokeskustelulta.
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Tukholmassa.