Kommentti: Kansanedustajien huoli vanhuksista tekopyhää hurskastelua – oma rooli kuntapäättäjänä tuppaa unohtumaan
(KUVA: Akseli Valmunen)
Julkaistu: 30.1. 12:17
KOMMENTTI
Poliitikkojen on syytä katsoa peiliin, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
HUOLI vanhusten hoidosta yhdistää nyt poliitikkoja vasemmalta oikealle.
Eduskunnassa puuhataan välikysymystä hallitukselle koko opposition voimalla, mikä viime aikoina on ollut harvinaista. Enemmistö on niin pieni, että välikysymys voi jopa kaataa
Juha Sipilän (kesk) hallituksen. Tosin vaaleihin on enää niin lyhyt aika, että Sipilä voi jatkaa toimitusministeristönä – siinä ei suurta vahinkoa ehdi tapahtua.
Sinänsä keskustelu vanhuksista on hyvää ja tervetullutta.
Liekö kevätvaaleilla vaikutusta poliitikkojen innokkuuteen, sillä ongelmathan eivät ole uusia. Niistä on puhuttu vuosikausia. Kyllä elämänsä ehtoopuolta viettäviä vanhuksia on hoidettu törkeän heikosti, ei kaikissa paikoissa, mutta tässä tapauksessa yksikin vaipoissaan riutuva vanhus on liikaa.
Vanhukset ja vanhusten omaiset näkevät puutteita hoidossa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Kunnat ovat ulkoistaneet vanhustenhoitoa viime vuosina ahkerasti yksityisille palveluntarjoajille, näille attendoille, espereille ja mehiläisille. Nyt puhutaan isoilla kirjaimilla siitä, millaista palvelua vanhus ulkoistuksen kautta saa.
Todellisuus on niin karmeaa, että vanhusten hoito voidaan huoletta nimetä sivistysvaltion, jota Suomikin eittämättä on, häpeäpilkuksi.
Täytyy muistaa, että nyt puhutaan ympärivuorokautisen hoidon laadusta eli siis niistä vanhuksista, jotka eivät enää pärjää kotonaan. Suomalaisen vanhustenhoidon päälinja on hoitaa ikäihmiset kotonaan kotipalvelun kautta mahdollisimman pitkään. Ympärivuorokautista hoitoa tarjoava hoivakoti on vasta viimeinen vaihtoehto.
Viime päivien keskustelussa on unohtunut, että myös kotihoidon palvelut ovat retuperällä; sekin on alimitoitettua, henkilökunta väsyy ja asiakkaat kärsivät. Ja tämä on arkipäivää vaikkapa Helsingissä, kaupungissa, jolla on kassassa rahaa.
Kyse on asioiden tärkeysjärjestyksestä: keskustaan pyörätunneli vai vanhukset.
Poliitikoilla on hätä.
Ymmärrettävästi.
Kun puhutaan vanhusten hoidon säädöksistä ja käytännön järjestämisestä, totuus on, että harva poliitikko näyttäytyy puhtaana pulmusena. Nyt syytellään toisiaan. Kuka teki päätöksiä vaikkapa hoitajamitoituksesta eli kuinka monta hoitajaa pitää olla vanhusta kohden?
Hoitajien määrää ja hoidon tasoa ei kirjattu lakiin, eikä sille asetettu sanktioita. Kun näin tehtiin, ulkoistuksista päättäneet kuntapoliitikot voivat pestä kätensä vastuusta kuin
Jeesuksen ristille tuominnut
Pontius Pilatus Raamatussa: omatunto on puhdas.
Kansanedustajien välikysymyskeskustelu näyttääkin, anteeksi vain, tekopyhältä hurskastelulta. Aika moni kansanedustajakin istuu paikallisessa valtuustossa päättämässä ulkoistuksista vanhusten hoidossa.
Siinä pata kattilaa soimaa, kun eduskunnassa aletaan laittaa kuntia järjestykseen ja vaatimaan rahaa ja laatua vanhustenhoitoon.
Suomalaisen poliittisen järjestelmän ongelma on kahdella pallilla istuminen. Suomessa kansanedustaja voi eduskunnassa jakaa valtionosuuksina kuntiin rahaa ja olla toisessa päässä päättämässä niiden käytöstä. Kiivas väittely vanhuksista toi tämän taas esiin.
Jossakin valtiossa tätä pidettäisiin rakenteellisena korruptiona.
Suomessa se on demokratiaa.
Timo Paunonen