Keskimäärin varmastikin näin. Toisaalta puolueilla ei ole selkeää aatteellista rajaa vaan kannattajakunnan näkemykset menevät osin limittäin. Ihan niin kuin ne menevät myös SDP:n ja Kokoomuksen kannattajilla kentän toisella laidalla. Kotikasvatus on edelleen merkittävä tekijä puoluetta valittaessa.
Ja toisaalta, puoluejohdon kannatuksen ollessa riittävällä tasolla, biologiasta kuvailevana lainaten; obligatorinen suhde puolue-henkilö -suhteessa. Hyvinkin mahdollistaa merkittävänkin siirtymän aatekartassa. Ainakaan tässä hetkessä tälle punasiirtymälle, ei SDP:n sisällä ole merkittävää vastavoimaa. Marinin kannatuksen ollessa erittäin kovalla tasolla. Toki jo tulevat vaalit, saattavat voimasuhteiden olemusta muuttaa.
LIndtmanin häviö muutamalla äänellä (3?) Marinille, määritti SDP:n suuntaa monellakin tavalla. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle ajanjaksolle ulottuen.
Marin joiltakin ominaisuuksiltaan, kuten julkisuuden käytössä mielikuvien luomisessa henkilöstään (luotu tarina) sekä tuon yhteensovittamisessa suomalaisen poliittisen toiminnan ytimeen. On taatusti kärkipäätä.
Nahkatakkinen ex-kaupan kassa, leukoja vetämässä, nahkatakissaan. Jämerä, eurooppalaiseen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön sitoutunut ydinpäättäjä vs. tanssilattialla simulaatioseksiä toisen naisen kanssa trendikkäästi harrastava vaikuttaja. Ystäväpiirin valikoituminen julkisuudesta tuttuihin julkisuuden tyhjäpäiltä vaikuttaviin ihmisiin. "Yllättyminen" siitä, että nämä henkilöt someen materiaalia levittävät. Kuten Marin itsekin tekee... Eivät ainakaan harkintakyvyn laadusta julkinen vs. yksityinen hyvää kuvaa anna.
Omissa silmissäni, Marin on kutakuinkin ilmiömäisen nousunsa ajan, ollut substanssikysymyksissä korkeintaan keskinkertaisella tasolla siunattu. Ilman tuota keskinkertaisuutta, jäljelle jää vain lähinnä julkisuutta taidokkaasti hyödyntävä opportunisti. Jonka kyvykkyys PM:n pestiin, kyseenalainen mielestäni on.
Kritiikkiä on tietenkin aina helppo esittää, maailma on aina kesken. Nyt käsillä olevaa Venäjän aggressiota Eurooppaa kohden, Marin on asiallisesti hoitanut.
Ehkä kritiikin kärkiosa, sisäpolitiikkaan ja tuleviin vuosikymmeniin pohtien. Itselläni liittyvät ideologiselta (sokeudelta) vaikuttavaan tunnevaikuttamisen tasoon. Nyt viimeksi, PS:n laskeminen ulos mahdollisista hallitusneuvotteluista. Samaan aikaan Tanskassa, sisarpuolueen toteuttaessa reaalipolitiikassa maahanmuuttoon keinoja, joita edes PS ei rohkenisi ehdottaa. Tälläisenä mustavalko-autistina, erityisesti demografiaan liittyvät (tuosta ulos laajasti saatavat merkitykselliset) muutokset. Ovat futorologisessa mielessä kiinnostavia.
Pähkinänkuoressa ylläoleva turinointi; ideologisen taustan ollessa vaikuttavuudeltaan ohi reaalimaailman olemuksen. Poistan varmistimen. Näin myös Marinin suhteen.
JK; Tjaa, eipä tämä nyt viestiisi varsinainen kommentti ollut, jääköön kuitenkin tähän muotoon.
