Suomi pärjää aika hyvin kilpailukykyvertailuissa, esimerkiksi tässä:
Suomi nousee tänä vuonna 8. sijalle IMD:n kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa. Sijoitus on Suomen paras sitten vuoden 2005.
www.etla.fi
Taakse jäi sellaisetkin maat kuin USA, Saksa ja Iso-Britannia.Ihan oikeutettu kysymys on, että miksei Suomella mene paremmin?
Miksi kyky ei realisoidu parempana työllisyytenä, hyvinvointina ja pienempänä velkaantumisena?
Tuossa ensimmäisessä graafissa, bkt on yksi mittausmuuttujista. Näin pienillä sisämarkkinoilla tuo taitaa ko. "taloudellinen menestys" -osiota laskea. Tähän vaikuttaa voimakkaasti myös vuositasolla tilastoinnissa, pienen kansantalouden sisään tapahtuvien investointien vaihtelu. Tuossa hieman pidemmän aikavälin tilastot luotettavampia.
Tässä vielä (viimeisen sivun lopussa) Etlan Kaitalan huomioita:
https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00574/f702e70c-665b-42b4-b3b1-25994bc778e1.pdf
Työttömyysaste, etenkin pandemian ja Ukrainan sodan jäljiltä on suorastaan hyvällä tasolla? Muistinvaraisesti 8% luokkaa. Tämä poliittisen nykysuunnan huutelema kestävyysvajeen hoitaminen työllisyysastetta nostamalla, hieman hupsua on. Ainakaan siihen määrään, että tuohon voisi merkittävää luottoa laittaa. Ilman muita toimia.
Eri asia työllisyys/työttömyys-asteen suhteessa on se, millä tasolla tuo viivan alle jäävään jakovaraan vaikuttaa. Merkittävä osa jaettavasta hyvinvointipalvelujen resurssista, tulee yksityisen vientivetoisen sektorin kautta.
Vaikka näennäisesti taloudellista toimeliaisuutta (bkt) voitaisiin merkittävästi nostaa julkisen puolen palveluntarjonnalla, tuo suhteellisesti taas jakovaraa vähentäisi.
Velkaantuminen taas jossakin määrin - mutta ei ikärakenne huomioonottaen tietenkään täysin - ideologinen valinta. Mikäli demografisen rakenteen muutos (tilapäinen tiettyyn ajanjaksoon osuva muutos, jossa luonnollinen poistuma korjaavana tekijänä, jossa huomio pitäisi olla myös maahanmuuton "nettolaadussa") huomioonottaen, velan laatu on pidemmälle kansantaloutta tukevaa (koulutus, rationaalinen nousevien yritysmuotojen tuki etc.). Tuskin tässä kirvestä kannattaa kaivoon heittää.
Ja taas toisin ajatellen... Mikäli eriasteiset utopia-unelmat (vaikkakin ehkä sinänsä kannatettavia ainakin osissa päämäärissään) liikaa alkavat poliittista päätöksentekoa ja yleensä tuohon asemaan päätymistä ohjailla.. Niin piruhan meidät hyvinkin perii.
Eipä tämä lätinä tainnut kysymyksiisi juuri vastauksia tuoda. Talous"tiede".