Tekisi mieli ehdottaa että ilmiselvien elintapasairauksien hoitokulujen omavastuu olisi selvästi isompi mutta ei siitä taida olla mitään hyötyä. Ne sairaudet kun tuppaa kasautumaan muutenkin heikossa taloudellisessa asemassa oleville ja kulut kiertää takaisin yhteiskunnalle sossun kautta.
Edit: Eikä elintapojen ja elintapasairauksien välinen syy-seuraussuhdekaan oli ihan suoraviivainen. Siellä olisi silti rutkasti säästettävää.
Mikä lie elintasosairauksien lopullinen kustannus? Jokin kakkostyypin diabetes voinee olla stereotyyppinen elintasosairaus siinä missä moni muukin kansansairaus, mutta yleislääkäri, pari putkea verta ja resepti ajat sitten patentin menettäneeseen metformiiniin ei tule kovin kalliiksi loppupleissä. Kirurgia ja kalliit, patentinalaiset lääkkeet maksanee aika paljon enemmän...
IMF-kulukuurin sisällöstä en tarkemmin tiedä, mutta tällä vuosituhannella terveydenhoitomenot ovat nousseet niin paljon, että olisi syytä alkaa miettiä sitä, kuinka paljon olemme valmiit maksamaan terveestä elinvuodesta. Siitä olisi aika paljon säästettävää hyvin pienillä menetyksillä.
Olette hyvät palstaveljet mielestäni ytimessä:
Aikanaan jollain julkistalouden kurssilla yliopistolla kokenut luennoitsija (ei ollut yliopiston broileri) sanoi budjettitaloudesta seuraavaa:
On pirunmoinen homma saada jokin uusi momentti julkistalouden budjettiin, hankalaa saada myöhemmin reaalista lisärahaa kyseiselle momentille, mutta totaalisen mahdotonta saada nuo menot poistettua budjetista.
Let that sink in.
Nuo aikuisiällä käydyt opinnot panivat enemmänkin miettimään taloutta, varsinkin julkistaloutta. Koska tämä taloushimmeli on päästetty niin monimutkaiseksi ja julkisesta rahoituksesta riippuvaiseksi, ei sitä normaalioloissa saada mitenkään poliittisilla päätöksillä muutettua. Vaatisi jonkin eksistentiaalisen kriisin, jonka myötä palattaisiin perusasioihin ja alettaisiin hyvinvoinnin rakentaminen tavallaan alusta.
Näiden vaalien yhteydessä käyty keskustelu osoittaa jo nyt, että ei uusi hallitus pysty merkittäviin päätöksiin, koska poliittinen kompromissi on väistämättä edessä ja päätökset laimeita. Hallituspohjasta riippuen suunta on aina sama, vain kulmakerroin vaihtelee.
Terveydenhuolto on alue, josta ei varmasti saada säästöjä, koska siellä kuitenkin puhutaan ihmiselämästä ja inhimillisestä kärsimyksestä. Menojen kasvuvauhtia voidaan säätää, mutta säästöjä ei synny. SOTE on hyvä esimerkki, lähdettiin tehostamaan, mutta jo valmistelun aikana huomattiin, että miljardisotalla menot kasvaa ja olen melko varma, että lisää sinne menee. Lisäksi kunnissa ja kaupungeissa, joilta SOTE nyt sitten nykäistiin pois, pitäisi tietysti vähintään vastaavasti menojen pienentyä, mutta olen valmis lyömään ison vedon, ettei kunnissa täysimääräisesti vastaavia säästöjä synny. Oma pienehkö kotikaupunki hyvä esimerkki, ei saada aikaiseksi, SOTE-henkilöstö siirtyy alueelle, mutta kaupungin hallinto ei pienene yhtään.
Vaikka itse olen työurani ollut yrityksissä, olen sitä mieltä, että leikkaaminen voitaisiin aloittaa yritystuista. Mutta yrittäjät on vinkujia, ne osaa kyllä paikallistasolla kovistella poliitikot (vaaliraha!), jotka ei monetkaan edes ymmärrä yritystaloutta ja tukiviidakkoja. Yritystukien päällä on ihan järjetön byrokratia, tukieuron päällä on raskas hallinto. Olisi paljon tehokkaampaa alentaa yhtiöverokantaa yritystukien verran (tai vaikka 80 %), mutta eihän niistä byrokraateista päästäisi eroon. Aivan selvä asiahan se on, että yritystuet vääristävät markkinan ja lopputulos on tehottomampi. Puhdas markkinatalous antaa taloudellisesti tehokkaimman lopputuloksen, mutta yhteiskunta on niin rämettynyt, ettei markkinatalous toteudu. Tämä on sellainen semi-sosialistinen markkinatalous.
Voimakas talouden kasvu ratkaisisi tietysti nämä ongelmat, mutta mistä sitä saadaan? Tulevaisuusinvestoinnit eivät taida kestää kannattavuuslaskelmia. Jos minulle tuodaan julkisen sektorin "investointi", jolla on positiivinen kannattavuus: Siitä vaan minun puolesta lisää lainaa ja tekemään, mutta eipä taida löytyä sellaista exel-virtuoosia, joka nuo saisi kannattavaksi. Uudet ratahankkeet VM totesi kannattamattomaksi, puuhamiesten vastaus: Väärin laskettu, no tekisivät sitten markkinaehtoisesti? Nää on ihan vain tukirahan perässä juoksijoita.
Ollaan liian syvällä suossa, nämäkin vaalit ovat kuin missikisat, viehättävin paketti voittaa. Ei sieltä (ikävien) päätöksentekijöitä valita, jos edes löytyisi.