Tämä puukkoasia on sikäli mielenkiintoinen, että jokaisella maailman armeijalla taitaa olla joku ja joitakin veitsifetissejä: on kukria, stilettejä, pistimiä, heittoveitsiä ja sun mitä. Suomalaisilla on VIELÄ aika persoonallinen veitsi käytössä. Toivottavasti suomalainen sotilas voidaan tunnistaa vielä vuonna 2058 persoonallisesta puukosta. Van mitä sitä tyhjää, pitää olla amerikkalaista sotaveistä tahi venäläistä taskupuukkoa, ranskalaista leukua tahi jotain muuta hörpötintä. Yritetääns me wanhat joutoparrat pitää vielä suomalainen ikiaikainen puukko kunniassaan.
Eikö varusmiehellä saa olla enää puukkoa?
- Viestiketjun aloittaja suksisissi
- Aloitus PVM
Museo
Kenraali
baikal kirjoitti:
Psykologiset testit ja lääkärintarkastus vaan alokkaille ennen palvelukseen astumista niin ei tartte kerätä kynsiviiloja alokkailta kun ne voi vaikka viillellä itteään...
Muuten tuo puukko-juttu kyllä pitäisi mielestäni nähdä oman kulttuurin vaalimisena. Suomessa nyt on jonkinlainen puukkokulttuuri jonka ei soisi katoavan. Muuten se nyt kai on ihan se ja sama mikä teräase sillä sotilaalla on mukana kunhan se jotain leikkaa.
Itsekin olen sortunut oikein perinteiden vaalijana ulkomaalaisiin veitsiin. Semmoisella keltaisella kahvalla varustetun kääntöveitsen hankin veneilykäyttöön ja olen todennut että se kirkas kahva näkyy myös hangella hyvin. Partiokaupassa tosin latistivat tunnelmaa kun kertoivat että myös paikalliset narkkarit ovat tykästyneet samaan veitsimalliin. Jonkun titanium-teräisen voivettenkin sain lahjaksi mutta eihän se pysy edes terävänä.
Raivaaja
Kapteeni
Ei se tositilanne estä käyttöä mutta pitää vain miettiä käyttö tarkemmin, näkeehän jokaisella afghanistanissa olevan valaisinta kannossa.
Linjaus ainakin meillä on että ei turhaan valoa metsässä, mutta semmoisissa puuhissa missä sitä tarvitsee jo turvallisuus-teknisistä syistä niinkuin halon hakkaaminen niin se melkein käsketään laittaa päälle.
Linjaus ainakin meillä on että ei turhaan valoa metsässä, mutta semmoisissa puuhissa missä sitä tarvitsee jo turvallisuus-teknisistä syistä niinkuin halon hakkaaminen niin se melkein käsketään laittaa päälle.
koponen
Kenraali
Aika monessa teknisemmässä puuhassa tarvitaan valoa. Samoin kartan ja asiakirjojen kanssa pusatessa. Valokuri näissä tapauksissa ei siis koostu valon käyttämättömyydestä vaan sen tilanteeseen sopivasta peittämisestä. Omissa hommissa on monestakin syystä pakko olla valoa ja varavaloa aina asustuksessa.
Omalla kohdalla taas toi valokuri tosiaan johtuu tehtävästä. Tai siis siitä missä olin. Nyt luulisin jo olevani siirretty varareservin varalisän vilttiketjuun.
Monissa muissa tehtävissä tosiaan valo on ihan tarpeellinen. Tosin itse vihaan tuota otsavaloa joka tapauksessa ja syynä on se, että suurin osa käyttäjistä ei älyä sammuttaa sitä kun tulevat keskusteluetäisyydelle, katsovat keskustelukumppania kohti ja samalla sitten sokaisevat tämän sojottamalla valolla suoraan silmiin.
Monissa muissa tehtävissä tosiaan valo on ihan tarpeellinen. Tosin itse vihaan tuota otsavaloa joka tapauksessa ja syynä on se, että suurin osa käyttäjistä ei älyä sammuttaa sitä kun tulevat keskusteluetäisyydelle, katsovat keskustelukumppania kohti ja samalla sitten sokaisevat tämän sojottamalla valolla suoraan silmiin.
Raivaaja kirjoitti:
Afganistanin isseillä ei liene hirveästi käytössä valonvahvistimia, lämpökameroita tai hirveästi epäsuoraa tulta käytössään. Eri asia sitten on jos joudutaan ottamaan erää itänaapurin kanssa ihan perinteisessä sodankäynnissä --> valot paljastaa ja murkulaa tulee niskaan. Itänaapurilla riittää kaikkia noita edellämainittuja.
suksisissi
Kersantti
Valoa tarvitaan monessa tehtävässä!
Aika hankalaa olisi viestimiehen kirjoitella puhelimella tai radion puheviestityksellä tullutta sanomaa muistiin (sanloja ei taatusti riitä kuin tärkeimille joukoille!) tai tulenjohtajan tai KRH:n laskijan touhuta millintarkan tasonsa kanssa käsikopelolla.
Myös raskaiden aseiden suuntauspisteet valaistaan tavalla tai toisella.
Ja kyllähän otsalamppu helpottaa toimimista teltassa tai korsussa, kun pitää tehdä jotain tarkempaa hommaa tai etsiä pieniä esineitä.
Valokuri ei tarkoita valottumuutta, vaan sitä, että valoja käytetään varovasti ja oikein, jottei niiden käyttö paljasta omaa toimintaa.
Aika hankalaa olisi viestimiehen kirjoitella puhelimella tai radion puheviestityksellä tullutta sanomaa muistiin (sanloja ei taatusti riitä kuin tärkeimille joukoille!) tai tulenjohtajan tai KRH:n laskijan touhuta millintarkan tasonsa kanssa käsikopelolla.
Myös raskaiden aseiden suuntauspisteet valaistaan tavalla tai toisella.
Ja kyllähän otsalamppu helpottaa toimimista teltassa tai korsussa, kun pitää tehdä jotain tarkempaa hommaa tai etsiä pieniä esineitä.
Valokuri ei tarkoita valottumuutta, vaan sitä, että valoja käytetään varovasti ja oikein, jottei niiden käyttö paljasta omaa toimintaa.
suksisissi kirjoitti:
Otsalamppu teltassa näkyy perusvalonvahvistimella kilometrien päähän. Jo pelkkä lyhty näyttää siltä kuin teltta olisi tulessa. Valoja tulee käyttää vain välttämättömään. Pikkutavaroiden kaivelu teltassa ei tätä ole. Fiksumpaa on opetella tulemaan toimeen mahdollisimman vähällä valolla.
Miten uskot että käy jos jokainen varusmies on palveluksessaan otsalamppuja käyttänyt jatkuvasti. Pysyykö valokuri vasta sitten kun omat asemat on tullut paljastettua ja murkulaa tullut kunnolla niskaan?
RDF:ltä kyllä hyviä huomioita. Muistan susi1:n ajalta erään kirjoittajan jonka avatarissa ilmeisesti oli juuri PJ-teltta jonka sisällä oli valo. Se hehkui kuvassa tosiaan erittäin selvästi, ottaen huomioon että avatar kuva on pieni ja teltta siitä helposti tunnistettavissa! En ole sitä aiemmin enkä oikein sen jälkeenkään ajatellut, vaikka tuo asia tosiaan pitäisi olla kirkkaana mielessä jokaisella.
Valonvahvistimesta muistan yhden absurdin tapahtuman. Muistan että eräs kaveri nakkasi tupakan tumpin kannon koloon, menin sitä sitten jo kauan tumpin sammumisen jälkeen VV:llä tiiraamaan matkallani vartiopaikalle ja !mitä vielä! selvästi VV:n kuvassa erottuva valonlähde oli siinä kohtaa missä tumppikin. Paljaalla silmällä pimeässä ei erottanut minkäänlaista henkua. En tiedä oliko tumpissa sitten vielä pieni kytevä sisus vai oliko tuo joku ihmeellinen yhteensattumusten summa joka aiheutti sen että tumppi näkyi vaaleana maata vasten. Herätti ajatuksia.
Meillä näennäinen valokuri pelasi hyvin, eli käytännössä se että maastossa liikuttaessa valot pidettiin pois päältä, ajoneuvoilla ei etenkään pimeällä noustu korkeille maastonkohdille. Koskaan vaan ei sanottu että tämmöinenkin teltan sisällä käytetty valo voi näkyä. Eipä sillä LED:t ja otsalamput oli vielä tuolloin harvinaista herkkua ja oikeastaan ainoa ja kohtuu harvinen lamppu oli maglight tai vastaava kopio, ei kai noita ollutkaan kuin ihan muutamilla kavereilla joukkueessa. En muista että jaettua RJ:n lamppuakaan olisi kovin paljoa mukanani kantanut. Toista se on tänä päivänä, lamput on pieniä, tehokkaita ja helposti mukana kannettavia. Oikeastaan vähän harmi että tänä päivänä ihmisten ei tarvitse edes opetella tulemaan toimeen pimeän kanssa. Kaikki tehtävät ei ole mahdollisia pimeässä, mutta aika moni kuitenkin kunhan siihen vain totuttautuu. Se vain tuo pimeän pelko on ja sen aiheuttava epämukavuus on viheliäinen asia, meikäläiselläkin on ollut päivittäistä siedätys projektia kun kuljen työvaate-huoneeseen pimeiden huoneiden läpi käsi kopelolla. Tätä on jo jatkunut syksystä lähtien ja ehkä nyt alkaa tuohon tuttuun tilaan ja tuttuun tekemiseen tottua siten että se ei enää tympäise.
Puukkojen kanssa tällä ei tietysti ole enää mitään tekemistä...
Valonvahvistimesta muistan yhden absurdin tapahtuman. Muistan että eräs kaveri nakkasi tupakan tumpin kannon koloon, menin sitä sitten jo kauan tumpin sammumisen jälkeen VV:llä tiiraamaan matkallani vartiopaikalle ja !mitä vielä! selvästi VV:n kuvassa erottuva valonlähde oli siinä kohtaa missä tumppikin. Paljaalla silmällä pimeässä ei erottanut minkäänlaista henkua. En tiedä oliko tumpissa sitten vielä pieni kytevä sisus vai oliko tuo joku ihmeellinen yhteensattumusten summa joka aiheutti sen että tumppi näkyi vaaleana maata vasten. Herätti ajatuksia.
Meillä näennäinen valokuri pelasi hyvin, eli käytännössä se että maastossa liikuttaessa valot pidettiin pois päältä, ajoneuvoilla ei etenkään pimeällä noustu korkeille maastonkohdille. Koskaan vaan ei sanottu että tämmöinenkin teltan sisällä käytetty valo voi näkyä. Eipä sillä LED:t ja otsalamput oli vielä tuolloin harvinaista herkkua ja oikeastaan ainoa ja kohtuu harvinen lamppu oli maglight tai vastaava kopio, ei kai noita ollutkaan kuin ihan muutamilla kavereilla joukkueessa. En muista että jaettua RJ:n lamppuakaan olisi kovin paljoa mukanani kantanut. Toista se on tänä päivänä, lamput on pieniä, tehokkaita ja helposti mukana kannettavia. Oikeastaan vähän harmi että tänä päivänä ihmisten ei tarvitse edes opetella tulemaan toimeen pimeän kanssa. Kaikki tehtävät ei ole mahdollisia pimeässä, mutta aika moni kuitenkin kunhan siihen vain totuttautuu. Se vain tuo pimeän pelko on ja sen aiheuttava epämukavuus on viheliäinen asia, meikäläiselläkin on ollut päivittäistä siedätys projektia kun kuljen työvaate-huoneeseen pimeiden huoneiden läpi käsi kopelolla. Tätä on jo jatkunut syksystä lähtien ja ehkä nyt alkaa tuohon tuttuun tilaan ja tuttuun tekemiseen tottua siten että se ei enää tympäise.
Puukkojen kanssa tällä ei tietysti ole enää mitään tekemistä...
Mutta onpa edes varusmiesten.Second kirjoitti:
Itseäni on aina ihmetyttänyt se kuinka ei varusmiehille kouluteta seikkaa, jota he itse eivät tunnu käsittävän. Eli sitä että teltta on kangasta. Siinä on tuhansia pieniä reikiä (vaikka kangas olisi ehjääkin) ja se on muutenkin sangen ohuesta materiaalista, jonka eristys kyky ei ole mitenkään huima. Se ei pidä sisällään sataprosenttista, valoa, lämpöä eikä myöskään ääntä. Erityisesti tuota viimeistä seikkaa useat kantahenkilökuntaan kuuluvat ovat naureskelleet. Heillä kuuluu olevan tapana käydä telttojen ulkopuolella kuulostelemassa varusmiesten rehellisiä mielipiteitä. Sinänsä tuo ei ole ongelma, mutta se on, että varusmiehet eivät tajua että kaikki muutkin äänet sieltä kuuluvat ulos ja osa todella kauas, teltan sisällä oleva valo on valonvahvistimilla nähtävissä todella hyvin. Lämpöeristyksen huomioiminen sitten liittyy enemmän varustehuoltopuoleen, koska ne teltassa olevat taistelijat näkee lämpökameralla kuitenkin, jos ei tehdä kommervenkkejä, vaikkei kaminaa olisi lainkaan teltassa.
Mielenkiintoista olisi tietää kuinka kauan oppi pysyisi mielessä, jos sitä jaettaisiin. Omissa porukoissani olen havainnut itsekurin toimivan. Ehkäpä ovat atrpeeksi usein todistaneet tilanteita joissa se ei ole toiminut.
RDF kirjoitti:
Jos se teltta näkyy kilometrien päähän päivällä tai yöllä, niin onkohan se ihan fiksuun paikkaan pystytetty, vaikka kuinka pimennettäisiin?
Komppaan Suksisissiä siinä, että niitä aivan välttämättömiä asioita on varmaan joka joukossa. Tiedustelija joutuu tekemään tähystysalapiirroksen ja kirjaamaan liikenteenlaskennan havaintoja ym., viestimiehellä on omat paperinsa ja tulenjohtajalla samoin. Kun se mahdollisimman vähä valojen käyttö ei monestikaan ole sama kuin ei valoja ollenkaan, niin siihen oikeaan valojen käyttöön täytyy kouluttaa. Otsalamppukin voi olla ok jos siinä on punainen himmeä ledi ja vain sitä käytetään. Nuo paperihommat maastossa opetetaan kai edelleen tekemään sadeviitan tms. tiiviin peitteen alla punaisen valon kanssa, mielellään se parempi silmä kiinni jotta hämäränäkö säilyy.
suksisissi
Kersantti
Heikkilä kirjoitti:
Punaisen valon käytössä on yksi ongelma: Punainen valo "imee" näkymättömiin kartasta ruskeat korkeuskäyrät ja kaiken punaisella painetun, esim punaisella ilman reunaviivoja painetut isommat tiet. Kun ensimmäiset digitaaliseen aineistoon perustuvat 1:50 000 maastokartat tulivat markkinoille 90-luvulla, kaikki pienetkin urat oli painettu punaisella ja ilman reunaviivoja. Sellainen kartta on varsin mielenkiintoisen näköinen punaisella valolla valaistessa - todelista tietöntä ja polutonta erämaata :a-grin:
Myöhemmin pienet urat muutettiin mustalla painetuiksi.
Kannattaa sitten muistaa sen punaisen valon kanssa pelatessaan, että sen käytön syy on vain ja ainoastaan hämäränäkökyvyn säilyttäminen. Se punainen väri ei maastoutua valoa yhtään, vaan päinvastoin punainen valo koherentimpana näkyy maastossa kauemmas kuin valkoinen. Usein ihmisillä on harhakuvitelma , ettei se näkyisi niin hyivn, kun sen valaisuteho tuntuu pienemmältä kuin valkoisen, mutta kyllä se valopiste vaan näkyy kauemmas. Siihen on siis ihan syynsä, että merkkivaloina usein käytetään punaista valoa.
Viime aikiasten tutkimusten mukaan muuten hämäränäkökyvyn säilyttämiseksi on parempi sininen valo kuin punainen. Ja sitäkin koskee ihan tuo sama yllämainittu.
Omien kokemusteni mukaan sitä kädessä (tai vaikka suussa) pidettävää valoa käytetään harkitumiin ja se muistetaan paremmin sammuttaa siellä peitteen alla kuin otsavalo. Jokin kumma siinä otsavalossa on, että kun sitä itse valolähdettä ei näe, niin siihen valokeilaan tottuu ja sen unohtaa helposti. Taskulampulla valokuri ja valonsuuntaus on paljon parempaa ja harkitumpaa, kun se valolähde on koko ajan käyttäjän nähtävissä.
Siviilipuolen käytössä kutn retkeillessä käytän sitten itsekin mielelläni otsalamppua. Sen etuja ei voi kiistää siinä että kädet on vapaana ja valo suuntautuu koko ajan katseen mukaan. Tosin olemme joutuneet retkeilykumppanien kanssa ottamaan käyttöön sakkojärjestelmän tuon toisen sokaisemisongelman eliminoimiseksi. Pikkuhiljaa sen oppii huomioimaan.
Viime aikiasten tutkimusten mukaan muuten hämäränäkökyvyn säilyttämiseksi on parempi sininen valo kuin punainen. Ja sitäkin koskee ihan tuo sama yllämainittu.
Omien kokemusteni mukaan sitä kädessä (tai vaikka suussa) pidettävää valoa käytetään harkitumiin ja se muistetaan paremmin sammuttaa siellä peitteen alla kuin otsavalo. Jokin kumma siinä otsavalossa on, että kun sitä itse valolähdettä ei näe, niin siihen valokeilaan tottuu ja sen unohtaa helposti. Taskulampulla valokuri ja valonsuuntaus on paljon parempaa ja harkitumpaa, kun se valolähde on koko ajan käyttäjän nähtävissä.
Siviilipuolen käytössä kutn retkeillessä käytän sitten itsekin mielelläni otsalamppua. Sen etuja ei voi kiistää siinä että kädet on vapaana ja valo suuntautuu koko ajan katseen mukaan. Tosin olemme joutuneet retkeilykumppanien kanssa ottamaan käyttöön sakkojärjestelmän tuon toisen sokaisemisongelman eliminoimiseksi. Pikkuhiljaa sen oppii huomioimaan.
Aivan totta. Aidon violetin valon löytäminen vain on nykyisellään hankalaa. Valmistuksessa kun tahtoo olla sellainen ongelma, että tulee myös UV-spektri väkisellä siihen mukaan.baikal kirjoitti:
Myös vihreä on hämäränäön kannalta hyvä, mutta on kuulemma valmistuksellisesti hankala väri ainakin ledeissä, mikä on itse asiallinen syy lediprojektorien markkinoille tulemisen viipymiseen.
Perinteisissä taskulampuissa (kuten se intin DDR:läinen) värihän valitaan asettamalla suodatin valon eteen. Ainakin tuossa intin lampussa on vhihreä suodatin hyvin paljon vaaleampi ja enemmän valoa läpäisevä kuin muut värit.
noska kirjoitti:
Noissa lampuissa on joskus nähnyt laitettavan sekä vihreä että punainen kalvo ylös, kun tarvitaan oikein himmeää hämäränäön säästävää suodatinta. Silloin se on paitsi punertava myös selvästi himmeämpi kuin paljas hehkulamppu. Ne punainen ja vihreä kalvo taitavat 'virallisesti' olla merkinantoa varten jolloin valon läpäisy on itse asiassa haluttu ominaisuus.
Joskus olen käpistellyt myös sellaista intin taskulamppua, jossa oli värikalvojen lisäksi musta muovilätkä, jonka alalaidassa oli pieni neliskulmainen kolo josta pääsi vähän valoa ulos (ns. sotavalo). Koska se valoaukko ei ole hehkulampun kohdalla vaan alempana, se valokeila on paitsi kapea myös himmeämpi eli se himmennys on omalla, väristä riippumattomalla maskillaan toteutettu.
Noista punaisista otsalampuista vielä sen verran, että ainakin omassani se punainen LED on erillään niistä valkoisista joita taisi olla kolme, ja ainakin silmämääräisesti se yksi punainen on paljon himmeämpi kuin ne valkoiset edes himmeällä asetuksella. Ja voihan noitakin tuunata liimaamalla jonkin kuultavan teipin siihen punaisen valon eteen, niin saa niin hämärän kuin haluaa.