Ensimmäinen kivääri

Loppupäätelmänä hakuprosessista ensimmäiseen kivääriin pitää sanoa, että olisi saanut jäädä hakematta. Hakutilanteessa varmistin virkailijalta, että pienoiskivääriin ei harrastaneisuutta tarvita. TOisena ollut haastattelija sanoi, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä lupa-anomuksia, ei pitäisi olla ongelmia. Kolmas päättää, että lupaa ei anneta, koska ei harrastaneisuutta. Hakuprosessi kesti lähes puolivuotta. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni poliisin auktoriteetti ja oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!! I rest my case.

Tämähän meni erikoisesti muttei täysin odottamattomasti ottaen huomioon, että asut Turussa.

Ennen kielteistä päätöstä poliisilta olisi pitänyt tulla lisäselvityspyyntö ja/tai muuta yhteydenottoa. Tuliko? Suosittelen jättämään lupahakemukset Saloon. Se on samaa poliisilaitosta, mutta asiointiaikoja on paremmin, palvelua saa ilman vittuilua ja aselupahakemukset taitaa käsitellä eri henkilö.
 
Loppupäätelmänä hakuprosessista ensimmäiseen kivääriin pitää sanoa, että olisi saanut jäädä hakematta. Hakutilanteessa varmistin virkailijalta, että pienoiskivääriin ei harrastaneisuutta tarvita. TOisena ollut haastattelija sanoi, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä lupa-anomuksia, ei pitäisi olla ongelmia. Kolmas päättää, että lupaa ei anneta, koska ei harrastaneisuutta. Hakuprosessi kesti lähes puolivuotta. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni poliisin auktoriteetti ja oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!! I rest my case.
Piekkari tosiaan ei tainnut vaatia harrastuneisuutta. Toki pitää olla näyttöä siitä, että aikoo harrastaa, joka käy pitkälti ilmi siitä, mitä aikoo harrastaa, missä aikoo harrastaa ja millä oikeudella. Jos nämä täyttyvät, niin kyseessä taitaapi olla lakiin perustumaton päätös, jonka voisi keikauttaa hallinto-oikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeudesta menee maksu vain, jos häviää asiansa.
 
Piekkari tosiaan ei tainnut vaatia harrastuneisuutta. Toki pitää olla näyttöä siitä, että aikoo harrastaa, joka käy pitkälti ilmi siitä, mitä aikoo harrastaa, missä aikoo harrastaa ja millä oikeudella. Jos nämä täyttyvät, niin kyseessä taitaapi olla lakiin perustumaton päätös, jonka voisi keikauttaa hallinto-oikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeudesta menee maksu vain, jos häviää asiansa.
Tämä "harrastuneisuus" termi ei tunnu olevan kaikille selvä ja koska sitä ampumaharrastukseen liittyen käytetään yleiskielestä poikkeavasti, ei liene pahitteeksi selventää hieman.

Laista löytyy apua termistöön:

Ampuma-aselaki 45 § 8 mom § kohta:
"Haettaessa lupaa:
2) ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys;"

Eli luotettava selvitys on aina oltava. Mutta yleensä ampumaharrastajapiireissä tarkoitetaan "harrastuneisuudella" ampuma-asekouluttajan antamaa todistusta ampumaurheilusta tai -harrastuksesta, jota tarvitaan lipas-ERVA-lupiin. Tällaista "harrastuneisuustodistusta" ei tarvita pienoiskivääriin, mutta tarvitaan luotettava selvitys. Nyt jostain syystä ei lupapäätöksen tekijän mielestä sellaista ole ollut. Tässä tapauksessa luvanhakijaa on saattanut sekoittaa myös se, että ilmeisesti poliisikin on käyttänyt tätä harrastuneisuustermiä tässä aseharrastaja-spesifissä sekoittavassa merkityksessä puhuessaan, että harrastuneisuustodistusta ei vaadita, mutta ei ole muistanut mainita että luotettava selvitys vaaditaan.

Laista "harrastuneisuus" -sana löytyy vain kerran, kohdasta 67 § 2 mom 4 kohta, jossa sanotaan että "[aselupa on peruutettava, jos] luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen taikka luvan myöntämisen perusteena olevan harrastuneisuuden".

Tässä kohtaa tämä "harrastuneisuus" tarkoittaa, kuten yleiskielessäkin, yleistä harrastamista, eli sen lajin harrastamista, jonka perusteella lupa on saatu. Ei-itselataavilla todennäköisesti riittää 1-3 vuoden välein harrastamassa käyminen, koska lakisääteisiä harrastamisväliaikoja ei ole määritelty.
 
Viimeksi muokattu:
Piekkari tosiaan ei tainnut vaatia harrastuneisuutta. Toki pitää olla näyttöä siitä, että aikoo harrastaa, joka käy pitkälti ilmi siitä, mitä aikoo harrastaa, missä aikoo harrastaa ja millä oikeudella. Jos nämä täyttyvät, niin kyseessä taitaapi olla lakiin perustumaton päätös, jonka voisi keikauttaa hallinto-oikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeudesta menee maksu vain, jos häviää asiansa.
Ainut vaan että siellä taitaa olla melkein parin vuoden jonot aseita koskevissa jutuissa...
 
Tämä "harrastuneisuus" termi ei tunnu olevan kaikille selvä ja koska sitä ampumaharrastukseen liittyen käytetään yleiskielestä poikkeavasti, ei liene pahitteeksi selventää hieman.

Laista löytyy apua termistöön:

Ampuma-aselaki 45 § 8 mom § kohta:
"Haettaessa lupaa:
2) ampumaurheilua ja -harrastusta varten hakijan on esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys;"

Eli luotettava selvitys on aina oltava. Mutta yleensä ampumaharrastajapiireissä tarkoitetaan "harrastuneisuudella" ampuma-asekouluttajan antamaa todistusta ampumaurheilusta tai -harrastuksesta, jota tarvitaan lipas-ERVA-lupiin. Tällaista "harrastuneisuustodistusta" ei tarvita pienoiskivääriin, mutta tarvitaan luotettava selvitys. Nyt jostain syystä ei lupapäätöksen tekijän mielestä sellaista ole ollut. Tässä tapauksessa luvanhakijaa on saattanut sekoittaa myös se, että ilmeisesti poliisikin on käyttänyt tätä harrastuneisuustermiä tässä aseharrastaja-spesifissä sekoittavassa merkityksessä puhuessaan, että harrastuneisuustodistusta ei vaadita, mutta ei ole muistanut mainita että luotettava selvitys vaaditaan.

Laista "harrastuneisuus" -sana löytyy vain kerran, kohdasta 67 § 2 mom 4 kohta, jossa sanotaan että "[aselupa on peruutettava, jos] luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen taikka luvan myöntämisen perusteena olevan harrastuneisuuden".

Tässä kohtaa tämä "harrastuneisuus" tarkoittaa, kuten yleiskielessäkin, yleistä harrastamista, eli sen lajin harrastamista, jonka perusteella lupa on saatu. Ei-itselataavilla todennäköisesti riittää 1-3 vuoden välein harrastamassa käyminen, koska lakisääteisiä harrastamisväliaikoja ei ole määritelty.
Tähän voisi lisätä, että käytännössä piekkarilla harrastaminen tarkoittaa SAL:n lajeja, eli virallisesti tunnustettuja ampumaurheilulajeja. Tölkkien ampuminen mökillä ei ole harrastamista.
Erikoista tässä on, ettei edes haastattelussa otettu asiaa esille, ettei olisi riittävän hyvin tehty hakemusta ja pyydetty lisäselvitystä samassa yhteydessä tai edes jälkikäteen. Tässäkin on jo epäkohta viranomaisen toiminnassa, sillä viranomaisella on periaatteessa velvollisuus pyytää täydentävää selvitystä ennen päätöstä, ellei jostain syystä ole jo ilmiselvää, ettei lupaa voida myöntää (Hallintolain 6 luku).
 
Tähän voisi lisätä, että käytännössä piekkarilla harrastaminen tarkoittaa SAL:n lajeja, eli virallisesti tunnustettuja ampumaurheilulajeja. Tölkkien ampuminen mökillä ei ole harrastamista.
Erikoista tässä on, ettei edes haastattelussa otettu asiaa esille, ettei olisi riittävän hyvin tehty hakemusta ja pyydetty lisäselvitystä samassa yhteydessä tai edes jälkikäteen. Tässäkin on jo epäkohta viranomaisen toiminnassa, sillä viranomaisella on periaatteessa velvollisuus pyytää täydentävää selvitystä ennen päätöstä, ellei jostain syystä ole jo ilmiselvää, ettei lupaa voida myöntää (Hallintolain 6 luku).
Ipsc mini rifle ja rtc on myös olemassa....
 
Tähän voisi lisätä, että käytännössä piekkarilla harrastaminen tarkoittaa SAL:n lajeja, eli virallisesti tunnustettuja ampumaurheilulajeja.
Tähän poikkeaa Espoon Lahnuksessa aukeava 2023 aikana .22LR SRA- piekkarirata (joo, olen hämmentynyt että siitäkin on tehty piekkariversio vaikka ei taida SRA säännöt edes moista ainakaan vielä tunnistaa) mutta IPSC:n minirifle on jo ihan "ehta ja oikea" toiminnallinen laji piekkarille jos ei SAL:n perinteisemmät lajit puraise. IPSC on SAL:n alainen laji toki sekin.

Tuossa edellä puhuttiin lajista RTC. Mikä moinen on, voisiko joku avata ja kertoa kun en ole törmännyt vaikka aiheen parissa tulee aktiivisesti harrastettua?
 
Tuossa edellä puhuttiin lajista RTC. Mikä moinen on, voisiko joku avata ja kertoa kun en ole törmännyt vaikka aiheen parissa tulee aktiivisesti harrastettua?

Taitaa olla Rimfire/Rekyyli Team Challenge. Vuosittain Iittalassa järjestettävä kisa, jossa ammutaan levyjä alas. Erissä vastakkain kaksi kolmihenkistä joukkuetta kahdella pistoolilla ja yhdellä kiväärillä.
 
Tähän poikkeaa Espoon Lahnuksessa aukeava 2023 aikana .22LR SRA- piekkarirata (joo, olen hämmentynyt että siitäkin on tehty piekkariversio vaikka ei taida SRA säännöt edes moista ainakaan vielä tunnistaa) mutta IPSC:n minirifle on jo ihan "ehta ja oikea" toiminnallinen laji piekkarille jos ei SAL:n perinteisemmät lajit puraise. IPSC on SAL:n alainen laji toki sekin.
.22LR on hyvä harjoitteluun, mutta toiminnallisen ammunnan kilpailuissa vähän turhan paljon sattumankauppaan perustuva ammustyyppi. Tällä taas ei ole mitään tekemistä lupa-asioiden kanssa.
 
.22LR on hyvä harjoitteluun, mutta toiminnallisen ammunnan kilpailuissa vähän turhan paljon sattumankauppaan perustuva ammustyyppi. Tällä taas ei ole mitään tekemistä lupa-asioiden kanssa.
OT. Juu komppaan, kyllä siinä valitettavasti häiriöherkkyys näyttelee kisaamista ajatellen aika paljon. Treeneissä aivan korvaamaton peli niin pikässä kuin lyhyessä kalustossa ja reserviläiselle häiriöt treenissä on vain plussaa.
 
.22LR on hyvä harjoitteluun, mutta toiminnallisen ammunnan kilpailuissa vähän turhan paljon sattumankauppaan perustuva ammustyyppi. Tällä taas ei ole mitään tekemistä lupa-asioiden kanssa.
Itseä ehkä eniten piekkari vehkeissä haittaa se että hallitalaitteet ei ole ihan 1=1 ison kaluston kanssa.
 
Ainakin yksi löytyy markkinoilta, jossa hallintalaitteet ovat samat: Nordic Components NC-22LR. Tubesta löytyy video, jossa SRA-suomenmestari ja IPSC-maailmanmestari Jarkko Laukia kertoo, kuinka tekee harjoittelunsa pääosin tällä piekkarilla.
Niin jos niitä sais jostain...
 
Itseä ehkä eniten piekkari vehkeissä haittaa se että hallitalaitteet ei ole ihan 1=1 ison kaluston kanssa.
Mikä siis pitäisi olla 1:1? Ainoa säännönmukainen ero mitä noissa arskapiekkareissa tulee vastaan, on latauskahva ja vedon lyhyys. Latauskahva voi olla rajoitettu tietynlaisiin, jolloin ongelmaksi tulee löytää sopiva ja sille lyhyellä toiminnallehan nyt ei muuta voi. Lippaanvapautin, luistinvapautin ja varmistin löytyvät samasta paikkaa samanlain. Suomen oloissa vain turhan hankalaa hankkia vaihtoupperia, kun samalla vaivalla ja rahalla saa suunnilleen koko vehkeen.
 
Tähän voisi lisätä, että käytännössä piekkarilla harrastaminen tarkoittaa SAL:n lajeja, eli virallisesti tunnustettuja ampumaurheilulajeja. Tölkkien ampuminen mökillä ei ole harrastamista.
Erikoista tässä on, ettei edes haastattelussa otettu asiaa esille, ettei olisi riittävän hyvin tehty hakemusta ja pyydetty lisäselvitystä samassa yhteydessä tai edes jälkikäteen. Tässäkin on jo epäkohta viranomaisen toiminnassa, sillä viranomaisella on periaatteessa velvollisuus pyytää täydentävää selvitystä ennen päätöstä, ellei jostain syystä ole jo ilmiselvää, ettei lupaa voida myöntää (Hallintolain 6 luku).
Pienenä täsmennyksenä, se tölkkien ampuminen menee kyllä harrastuskerrasta, onhan se harjoittelua... sen sijaan harrastuneisuutta varten tarvitaan joku virallinen laji, jota nämä harjoittelukerrat tukevat. Ja siitä tarvitaan jokin uskottava selvitys, että kyseistä lajia on alkanut harrastaa.
 
Mulla on hyvä rata missä käyn.
Syksyllä onnistuin olemaan samaan aikaan kun vähän väliä taustalla kuuluui sellainen kranaatin heittimien kumu.
Päivänä yhtenä oli otettava kuulosuojaimet pois päästä kun taustalta takaa kuului jotain outoa ääntä.
No tais olla 3 helikopteria jokka meni vierestä ohi. Sen verran on puustoa vieressä että en erottanut mitä olivat.
Aika autenttista ampumis harjoittelua. :)

edit.
Unohdin mainita vielä että syksyllä oli konstaapelit viereisellä radalla ja sieltä kuului sarrrrrjaa...
Hyvä että heilläkin on määrärahoja harjootuksiin.
Sekin teki omasta harjoituksesta mielenkiintoista. :)
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top