Ensimmäinen kivääri

Jorde kirjoitti:
Täällä on kyselty akk:n todistuksia jopa pulttilukko kivääreille, ainut mitä meikeläinen tekee on nauraa paskaisesti moiselle vaatimukselle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sille pitääkin nauraa, koska se ei perustu yhtään mihinkään. Mutta luotettavaa selvitystä on edellytetty luoja ties kuinka kauan - moni ampumaharrastajahan on todennut, ettei Auviselle olisi pitänyt antaa mitään asetta, kun ei sillä ollut mitään ampumaharrastusta. Se oli vain käynyt kerran kaupallisella radalla ja hankkinut niiden jäsenkortin, mikä riitti lupaviranomaiselle.

Ei sillä, onhan tuo minustakin hullua. TT1, pienoiskivääri, .22 lr... Tuollainen ase on yhtä vaarallinen kuin jousi/ilmakivääri/pesäpallomaila/puukko. Mutta kun laki vaatii sitä luotettavaa selvitystä ja virkamiehen pää on pölkyllä, jos on myöntänyt ilman luotettavaa selvitystä, niin minkäs teet?
 
Jorde kirjoitti:
Ei sinne mitään romaania tarvitse kirjoittaa, paikka ja päivä riittää + aseen tyyppi.Minnehän on hävinnyt se olettama näistä vähemmän vaaralisista luokista joilla harrastus aloitetaan kun kaikkii tunnutaan nykyisin vaativan kaikki mahdolliset laput vaikka laissa ei moisia vaatimuksia ole...
Klikkaa laajentaaksesi...
Vaikea aloittaa, kun ei saa pienimpääkään lupaa. Ostan .25 ilmakiväärin sitten. Vaikka sitä ei harrastaneisuudeksi lupaprosessissa katsotakkaan.
 
musashi kirjoitti:
Turun seudulla ei maksullisia ratoja?
Klikkaa laajentaaksesi...

En muista kuulleeni. Mutta jos halu on kova, niin pääseehän sitä vaikka joukkoliikenteellä Helsinkiin (ja siitä edelleen Vantaalle) tai Tampereelle.

Muistutan, että moni suhaa tuota väliä työmatkana. Hyvän harrastuksen tähden se kannattaa, etenkin, jos sen suhaa pari kertaa kuukaudessa parin kuukauden ajan.
 
Huhta kirjoitti:
Sille pitääkin nauraa, koska se ei perustu yhtään mihinkään. Mutta luotettavaa selvitystä on edellytetty luoja ties kuinka kauan - moni ampumaharrastajahan on todennut, ettei Auviselle olisi pitänyt antaa mitään asetta, kun ei sillä ollut mitään ampumaharrastusta. Se oli vain käynyt kerran kaupallisella radalla ja hankkinut niiden jäsenkortin, mikä riitti lupaviranomaiselle.

Ei sillä, onhan tuo minustakin hullua. TT1, pienoiskivääri, .22 lr... Tuollainen ase on yhtä vaarallinen kuin jousi/ilmakivääri/pesäpallomaila/puukko. Mutta kun laki vaatii sitä luotettavaa selvitystä ja virkamiehen pää on pölkyllä, jos on myöntänyt ilman luotettavaa selvitystä, niin minkäs teet?
Klikkaa laajentaaksesi...
.25 ilmakiväärin saa ostaa ilma lupaa. PItää sitten siihen tyytyä. En vaan tiedä toimiiko 50 metristä miten.
 
musashi kirjoitti:
.25 ilmakiväärin saa ostaa ilma lupaa. PItää sitten siihen tyytyä. En vaan tiedä toimiiko 50 metristä miten.
Klikkaa laajentaaksesi...

Turkulaisuus voi muuten olla osasyy siihen, ettet saanut lupaa. Joo, olen ei-turkulainen, mutta Turku on huhujen mukaan ollut yksi nihkeimpiä lupakanslioita varmaan 80-luvulta asti.
 
musashi kirjoitti:
Olen reserviläisliiton jäsen. Meillä oli keväällä webinaari aseluvista. Siellä kerrottiin, että pienoiskiväärin (raunasytytteinen) lupaan ei tarvitse osoittaa vuoden harrastaneisuutta. Täältä löytyy tuosta video Tulta toukokuussa1. ja kohdasta 44 minuuttia https://www.reservilaisliitto.fi/videot/. Hain tuon tiedon perusteella lupaa pienoiskiväärille 28.6. Hakutilanteessa vielä varmistin poliisilaitoksella, että tuota harrastaneisuutta ei tarvita ja minulle sanottiin, että olen oikeassa. Tuon jälkeen olin elokuussa haastattelussa ja kaikki meni hyvin. Tarkoitus oli ampua 50m kivääriä ja yhdistyksellä, johon kuulun on sisä- ja ulkoampumaratavuorot. Rikosrekisterissä ei ole koskaan ollut mitään merkintöjä. Tänään tuli kielteinen päätös. Hain lupaa Valmet Standard .22lr TT1 pienoiskivääriin diopteritähtäimillä, joka oli varattuna liikkeeseen. Tänään tuli päätös, että en saa lupaa, koska minulla ei ole osoittaa harrastaneisuutta. Pystyykö kukaan sanomaan, että mihin tuo olisi kirjattuna, että tuota harrastaneisuutta ei tarvi?
Klikkaa laajentaaksesi...
Oletko siis ampunut millään (laina)aseella mitään ennen tuota luvanhakua? 'Ampumaurheilu ja -harrastus' -perustetta tulkitaan nykyään niin, että pitää jo harrastaa sitä lajia, jonka perusteella lupaa hakee. Se ei riitä, että luvan ja aseen saamisen jälkeen aikoisi aloittaa harrastuksen.

Eli esimerkiksi SRA-perusteella itselataavaa .223rem -kivääriä (max 10 ptr lippaalla) hakiessa riittää että SRA-tutkinto on suoritettu, ja ainakin yksi harrastuskerta on käytynä. Näin teoriassa. Yleensä toki yksi kerta ei riitä, vaan tarvitaan useita harrastuskertoja vähintään noin puolen vuoden ajalta, jotta luvan myöntäjä saa luotettavan kuvan, että hakija todella harrastaa kyseistä lajia. Joillakin alueilla tarvitaan pienilippaiseen aseeseen silti se vuosi harrastamista, jolloin näissä paikoissa on sama harrastaa se vuosi ja sitten hakea suoraan ERVA-lupaa eli normaaleilla lippailla.

Pienoiskivääri sitten. Siinähän ei ole lakiin kirjattu mitään harrastusaikoja senkään takia, että ei ole erikseen ERVA-statusta, tai edes väliä mikä toimintatapa on. Joten kun luvan saa, voi siihen laittaa vaikka 100 patruunan lippaan samantien. Mutta silti pitää olla luotettava selvitys että harrastaa lajia. Se on varmaan nyt jäänyt uupumaan? Eli niitä merkintöjä ampumapäiväkirjassa pitäisi olla, ne auttaa yleensä.

Toki tässä voi olla tuo, mitä aikaisemmat pari kommentoijaa ovat maininneet, että Turussa on yksi Suomen tiukimmista aselupakäytännöistä. Mikä toki sinällään olisi oikeusasiamies-kantelun arvoinen, ei eri puolilla maata voi olla eri laintulkintoja.
 
Laki ei vaadi, mutta jotkin poliisilaitokset ovat ryhtyneet vaatimaan kaikenlaisille "ampumaurheilu"-perusteella haettaviin lupiin harrastustodistuksia, aivan sama mikä kaliberi tai aseen toimintatapa on. Laki, tai paremminkin laintulkinta vaihtelee kovasti eri puolilla Suomea, vaikka tällaista vaihtelua ei perustuslainkaan mukaan saisi olla. Tiedä sitten, mikä taho uskaltaisi nousta vastustamaan menoa.
 
Tilley kirjoitti:
Oletko siis ampunut millään (laina)aseella mitään ennen tuota luvanhakua? 'Ampumaurheilu ja -harrastus' -perustetta tulkitaan nykyään niin, että pitää jo harrastaa sitä lajia, jonka perusteella lupaa hakee. Se ei riitä, että luvan ja aseen saamisen jälkeen aikoisi aloittaa harrastuksen.

Eli esimerkiksi SRA-perusteella itselataavaa .223rem -kivääriä (max 10 ptr lippaalla) hakiessa riittää että SRA-tutkinto on suoritettu, ja ainakin yksi harrastuskerta on käytynä. Näin teoriassa. Yleensä toki yksi kerta ei riitä, vaan tarvitaan useita harrastuskertoja vähintään noin puolen vuoden ajalta, jotta luvan myöntäjä saa luotettavan kuvan, että hakija todella harrastaa kyseistä lajia. Joillakin alueilla tarvitaan pienilippaiseen aseeseen silti se vuosi harrastamista, jolloin näissä paikoissa on sama harrastaa se vuosi ja sitten hakea suoraan ERVA-lupaa eli normaaleilla lippailla.

Pienoiskivääri sitten. Siinähän ei ole lakiin kirjattu mitään harrastusaikoja senkään takia, että ei ole erikseen ERVA-statusta, tai edes väliä mikä toimintatapa on. Joten kun luvan saa, voi siihen laittaa vaikka 100 patruunan lippaan samantien. Mutta silti pitää olla luotettava selvitys että harrastaa lajia. Se on varmaan nyt jäänyt uupumaan? Eli niitä merkintöjä ampumapäiväkirjassa pitäisi olla, ne auttaa yleensä.

Toki tässä voi olla tuo, mitä aikaisemmat pari kommentoijaa ovat maininneet, että Turussa on yksi Suomen tiukimmista aselupakäytännöistä. Mikä toki sinällään olisi oikeusasiamies-kantelun arvoinen, ei eri puolilla maata voi olla eri laintulkintoja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Omistan kaksi ilmakivääriä ja olen käynyt myös ampumaseuran radalla (en ole jäsen) ampumassa ilmakiväärillä. Ilmakivääri ampumakertoja oli luvan hakuun mennessä (tammikuu - kesäkuu 2022) tänä vuonna ampumapäiväkirjassa yli 20. Vain kerran olen saanut tänä vuonna mahdollisuuden ampua radalla pienoiskiväärillä. Tämä kerta oli merkitty myös ampumapäiväkirjaan. Ilmakivääreillä olen ampunut 15 vuotiaasta lähtien, nyt olen 53 vuotias. Oli tarkoitus vielä veteraanipäivinä nostaa ampumaurheilu "ylemmälle"tasolle ja ampua 50m kivääriä piekkarilla. Minulla on asekaappikin, jossa säilytän ilmakiväärejä. Nyt täytyy tältä elämältä toi unohtaa, koska lupaprosessi kestänyt jo puoli vuotta, enkä enää jaksa vääntää siitä. Jos tämä oli viranomaisen tavoite, niin he voittivat. Intissä ammuin rynnäkkökiväärilla valiotulokset ja kuten jo totesin olen elämäni aikana saanut yhdet ylinopeus-sakot, kun ajoi 30 alueella 38. Nyt tuntuu siltä, että olen joutunut mielivallan uhriksi ja minulta on estetty harrastus, jota todella olisin halunnut suorittaa.
 
Loppupäätelmänä hakuprosessista ensimmäiseen kivääriin pitää sanoa, että olisi saanut jäädä hakematta. Hakutilanteessa varmistin virkailijalta, että pienoiskivääriin ei harrastaneisuutta tarvita. TOisena ollut haastattelija sanoi, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä lupa-anomuksia, ei pitäisi olla ongelmia. Kolmas päättää, että lupaa ei anneta, koska ei harrastaneisuutta. Hakuprosessi kesti lähes puolivuotta. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni poliisin auktoriteetti ja oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!! I rest my case.
 
Puolisen vuotta jälkikasvulla myös kesti eka aseen hakuprosessi.
 
musashi kirjoitti:
Omistan kaksi ilmakivääriä ja olen käynyt myös ampumaseuran radalla (en ole jäsen) ampumassa ilmakiväärillä. Ilmakivääri ampumakertoja oli luvan hakuun mennessä (tammikuu - kesäkuu 2022) tänä vuonna ampumapäiväkirjassa yli 20. Vain kerran olen saanut tänä vuonna mahdollisuuden ampua radalla pienoiskiväärillä. Tämä kerta oli merkitty myös ampumapäiväkirjaan. Ilmakivääreillä olen ampunut 15 vuotiaasta lähtien, nyt olen 53 vuotias. Oli tarkoitus vielä veteraanipäivinä nostaa ampumaurheilu "ylemmälle"tasolle ja ampua 50m kivääriä piekkarilla. Minulla on asekaappikin, jossa säilytän ilmakiväärejä. Nyt täytyy tältä elämältä toi unohtaa, koska lupaprosessi kestänyt jo puoli vuotta, enkä enää jaksa vääntää siitä. Jos tämä oli viranomaisen tavoite, niin he voittivat. Intissä ammuin rynnäkkökiväärilla valiotulokset ja kuten jo totesin olen elämäni aikana saanut yhdet ylinopeus-sakot, kun ajoi 30 alueella 38. Nyt tuntuu siltä, että olen joutunut mielivallan uhriksi ja minulta on estetty harrastus, jota todella olisin halunnut suorittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Siis eikö yhdistyksellä ole omaa piekkaria jolla saa ampua? Eikä ilmeisesti jäsenet anna ampua omillaan.
 
musashi kirjoitti:
Loppupäätelmänä hakuprosessista ensimmäiseen kivääriin pitää sanoa, että olisi saanut jäädä hakematta. Hakutilanteessa varmistin virkailijalta, että pienoiskivääriin ei harrastaneisuutta tarvita. TOisena ollut haastattelija sanoi, että harvoin näkee näin hyvin tehtyjä lupa-anomuksia, ei pitäisi olla ongelmia. Kolmas päättää, että lupaa ei anneta, koska ei harrastaneisuutta. Hakuprosessi kesti lähes puolivuotta. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni poliisin auktoriteetti ja oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!! I rest my case.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvää itsenäisyyspäivää! Mutta ei ehkä kannattaisi antaa periksi. Vaan a) hakeutua ampumaseuran jäseneksi, b) hakeutua sellaisen reserviläisyhdistyksen jäseneksi, mikä harrastaa ampumatoimintaa, c) suorittaa metsästyskortti, pienoiskivääri on nykyään tietyin patruunaedellytyksin laillinen metsästysase esim. pyyn ja riekon metsästykseen, ja jos ei muita metsästysmaita ole, alueiksi voi ilmoittaa metsähallituksen maat d) vetää poliisilaitos oikeuteen laittomien edellytysten vaatimisesta aselupa-asiassa. Viime mainittu epäilemättä pitkä tie, mutta esim. perustuslaissa on olemassa yhdistymisvapaus-pykälä, ketään ei siis saisi pakottaa minkään yhdistyksen jäseneksi millään verukkeella, esim. ampumaseurojen ulkoradat useimmiten ovat kaupungin tai kunnan mailla, eli kaikkien asukkaiden käytössä, metsästysseurojen radat voivat olla yksityisilläkin mailla, mutta harvemmin kieltävät muitakaan käyttämästä, jos kauniisti kysyy.
 
Otapa musashi yhteyttä yhdistyksenne ampumavastaaviin ja mene käymään tuolla Vaparissa keskiviikkoiltana. Tuolla reserviläisten vuorolla on kyllä nähty myös piekkareita, vaikka rata onkin vain 25 metriä. Porukka on reilua ja varmasti lainaa omiaan kun kerrot asiasi ja avaat tarpeitasi ja yhdistyksellä saattaa olla myös pitkiä aseita, lyhyitä on varmasti jäsenten käyttöön. Luvanhakuprosessissa muistat sitten mainita harrastuspaikaksi yhdistyksen ulkoradan, kun sellainen on käytössä. Ellei sieltä kautta järjesty mitään, niin pistä yksäriä, hoidetaan tästä veljesyhdistyksenkin asioita hieman eteenpäin tarvittaessa. t. naapurikerhon ampumaupseeri
 
tommi kirjoitti:
Hyvää itsenäisyyspäivää! Mutta ei ehkä kannattaisi antaa periksi. Vaan a) hakeutua ampumaseuran jäseneksi, b) hakeutua sellaisen reserviläisyhdistyksen jäseneksi, mikä harrastaa ampumatoimintaa, c) suorittaa metsästyskortti, pienoiskivääri on nykyään tietyin patruunaedellytyksin laillinen metsästysase esim. pyyn ja riekon metsästykseen, ja jos ei muita metsästysmaita ole, alueiksi voi ilmoittaa metsähallituksen maat d) vetää poliisilaitos oikeuteen laittomien edellytysten vaatimisesta aselupa-asiassa. Viime mainittu epäilemättä pitkä tie, mutta esim. perustuslaissa on olemassa yhdistymisvapaus-pykälä, ketään ei siis saisi pakottaa minkään yhdistyksen jäseneksi millään verukkeella, esim. ampumaseurojen ulkoradat useimmiten ovat kaupungin tai kunnan mailla, eli kaikkien asukkaiden käytössä, metsästysseurojen radat voivat olla yksityisilläkin mailla, mutta harvemmin kieltävät muitakaan käyttämästä, jos kauniisti kysyy.
Klikkaa laajentaaksesi...
Monesti tarjotaan tuota metsästysperustetta neuvona aseluvan hakijoille, koska ampumaurheiluperuste on niin paljon vaikeampi. Mutta minusta tämä on vain huonon asiaintilan vahvistamista. Jos joku haluaa ampua 50 m pienoiskivääri -lajia, joka on ihan maailmanmestaruuskilpailutasoinen laji, ei ole oikein järkeä että hänen pitäisi "tekaista" metsästysharrastus tyhjästä tätä varten. Miten siinä haastattelussakaan totuudenmukaisesti kertoo metsästysharrastusaikeistaan, jos todellisuudessa ei ole aietta harrastaa metsästystä vaan ampua radalla. Ja ei se metsästystutkinnon opiskelu ja suorittaminen nyt ihan viidessä minuutissa mene, vaatii aikaa ja vaivaa sekin.
 
Tilley kirjoitti:
Monesti tarjotaan tuota metsästysperustetta neuvona aseluvan hakijoille, koska ampumaurheiluperuste on niin paljon vaikeampi. Mutta minusta tämä on vain huonon asiaintilan vahvistamista. Jos joku haluaa ampua 50 m pienoiskivääri -lajia, joka on ihan maailmanmestaruuskilpailutasoinen laji, ei ole oikein järkeä että hänen pitäisi "tekaista" metsästysharrastus tyhjästä tätä varten. Miten siinä haastattelussakaan totuudenmukaisesti kertoo metsästysharrastusaikeistaan, jos todellisuudessa ei ole aietta harrastaa metsästystä vaan ampua radalla. Ja ei se metsästystutkinnon opiskelu ja suorittaminen nyt ihan viidessä minuutissa mene, vaatii aikaa ja vaivaa sekin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niinhän se on, mutta jos ja kun viranomainen ei itsekään pykäliä noudata, miksi hallintoalamaisenkaan pitäisi? Toki helpompaa olisi, jos viranomainen itse tuntisi lain pykälät, eikä ryhtyisi omia tulkintojaan tekemään. Mutta ei taida vielä olla ennakkotapausta oikeuskäytännössä, ehkäpä jonkin yhdistyksen pitäisi sellainen tehdä. Yksittäiselle kansalaiselle se urakka voi olla turhan raskas, vaikka nyt tiettävästi Poliisihallitus on vaadittu käräjille yksittäisen kansalaisen toimesta, aselupiin kohdistuvien toimien johdosta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top