Siikalatva
Pirre Seppäsellä on omiakin koiria, mutta tällä kertaa hihnan päässä on Arttu Ahon omistaman Raju. Seppänen osallistui Piippolan Kirkonkylän hirviporukan mukana jahtiin aseettomana ajomiehenä.
Kuva: Sari Kihnula
Viimeiset kymmenen vuotta Helsingissä asuneesta Pirre Seppäsestä tuntui alkukesästä Pulkkilasta vuokraamaansa hirsitaloon muuttokuormaa purkaessa, aivan kuin olisi tullut kesäksi mökille. Hiljaisuuteen ja rauhallisempaan elämänrytmiin on ollut helppo tottua.
– Iso osa päivästä on työpäivää. Arkirytmi ja rutiinit ovat löytyneet aika hyvin.
Seppänen kuvailee vauhdikkaaksi ensimmäistä puolivuotiskauttaan kunnanjohtajana.
– Samalla viikolla, jolloin aloitin työt Siikalatvalla, tapahtui vuokrataloyhtiöiden konkurssi ja julkistettiin Siklan tehdasinvestointi. Lisäksi kunnassa oli käynnissä yt-neuvottelut. Siikalatvan Vuokrataloyhtiöiden konkurssista aiheutui takaamiemme velkojen maksaminen, joten alettiin etsiä säästöjä, Seppänen listaa.
Kesä suunniteltiin Pulkkilan ala-asteen rakentamista, mutta hanke kaatui urakoitsijan vetäydyttyä.
– Koko ajan on ollut pohdintaa tilakysymyksistä ja kouluverkon tulevaisuudesta. Korona on väijynyt taustalla, vaikka vieläkin ollaan selvitty täysin ilman tapauksia.
"Elän sitä unelmaa, mistä olin haaveillut"
Aiemmin kansanedustajan avustajana, ministerin erityisavustajana ja apulaispormestarin erityisavustajana sekä vakuutusvirkailijana toiminut Pirre Seppänen aloitti työt tilanteessa, jossa kunnanjohtaja Pauli Piilman irtisanoutumisesta oli ehtinyt kulua jo yhdeksän kuukautta.
– Uuden kunnanjohtajan tuloon oli ehkä aika paljon patoutunut asioita ja myös koronan takia asioita oli jäänyt odottamaan. Kun aloitin työt, monien asioiden kanssa lähdettiin liikkeelle.
Pirre Seppänen antaa kiitosta virkamiehille ja luottamushenkilöille, joilla on ollut kova työ päivittää uusi kunnanjohtaja kunnan asioihin. Ihanteellinen tilanne olisi ollut, että edeltäjä olisi ollut perehdyttämässä.
– Elän sitä unelmaa, mistä olin haaveillut. Ehkä olen yllättynyt työmäärästä. En tiedä, osaako kukaan arvioida uuteen tehtävään tarttuessa työmäärää. En ole kellokortin kanssa tehnyt vuosiin töitä. Silti yllätyin, kuinka raskasta johtaminen on.
Metsästysporukalla suuri merkitys
Vapaa-aikanaan Seppänen on lähtenyt tutustumaan siikalatvalaisiin harrastusten kautta.
– Kuntonyrkkeily oli minulle ennestään tuttua. Oli tosi iso yllätys, että pääsin Siikalatvallakin kuntonyrkkeilemään kansalaisopiston opintopiirissä.
Metsästysharrastukseen tutustumisinto syttyi kunnallispoliitikkoja kuunnellessa.
– Kaikki puhuvat metsästyksestä, tuntuu, että jokainen melkein on jollain tavalla siinä mukana. Se on sellainen vapaa-ajanjuttu, joka on tällä seudulla tosi iso asia. Ystäväni, Satakunnassa asuva naismetsästäjä taisikin sanoa, että nyt sinun täytyy hankkia itsellesi metsästyskortti. Hän arvioi, että se on maalla ihan pakollista.
Näiden kommenttien pohjalta Pirre Seppänen jäi miettimään asiaa, kun huomasi, kuinka huomattava sosiaalinen merkitys Siikalatvalla on nimenomaan metsästysporukkaan kuulumisella.
Loppukesästä Seppänen suoritti Pyhännällä metsästystutkinnon.
– Tutkinto oli jo yleissivistyksen kannalta hyvä kurssi. Sain paljon tietoa metsästyksestä, nimenomaan kestävästä metsästyksestä.
Kausi alkoi sorsastuksella
Pirre Seppänen sai metsästyskortin sorsastuskauden alkaessa, joten hän pääsi sorsametsälle.
– Erityisesti sorsastuksessa rytmi on aika nopeatempoista. Olihan se kiva, kun itsekin osuin. Se oli tosi hauska päivä, muistelee Seppänen Siikalatvan Keskuspuhdistamon perinteisesti sorsastuksen alkaessa järjestämää päivää.
Seppäsellä oli tieto, että Siikalatvan edellisetkin kunnanjohtajat ovat olleet mukana Keskuspuhdistamon sorsajahtipäivissä.
Arttu Ahon seurassa aseettomana ajomiehenä hirvijahtiin osallistunut Pirre Seppänen kokee, että vapaa-ajanharrastusten kautta pääsee parhaiten tutustumaan paikallisiin ihmisiin.
– En missään tapauksessa halunnut jäädä huonommaksi tai heikommaksi. Olivat kuulema äijäporukalla vitsailleet, ettei varmasti tule tästä stadilaisesta metsästäjää, mutta kun tulisi edes mukaan. Oli hieno rikkoa niitä ennakkoluuloja, joita minuun liittyy, kun olen kaupunkilaistyttö.
Ystävät ovat sanoneet, etteivät olisi kuuna päivänä uskoneet, että Pirre lähtee metsälle.
– Metsästysporukoissa olo on omalta osaltaan opettanut siikalatvasista. Olen iloinen, että olen päässyt mukaan. Jos näkisin ihmisiä vain töiden kautta, jäisi vajaammaksi ymmärrys paikallisia asioita ja ihmisiä kohtaan.
Sorsastukseen verrattuna ihan erilainen kokemus oli jahtipäivä Piippolan Metsästysseuran Kirkonkylän hirviporukan mukana.
– Oli mielenkiintoista nähdä, mikä koiran rooli on hirvimetsällä, miten merkittävässä osassa koiran onnistuminen on. Huomasin, kuinka monelle metsästäjälle ei ole tärkeintä se saalis, vaan mahdollisuus viettää mukava päivä metsässä. Totta kait on hienoa, jos joku onnistuu saamaan hirven. Päivän hirvijahdissa ajomiehenä oltuaan Pirre Seppänen kokee, ettei ole ainakaan vielä valmis liittymään hirviporukkaan, mutta silloin tällöin hän voisi jatkossakin osallistua jahtipäivään ajomiehenä. Metsästysreissun jälkeen Seppänen on hakenut Piippolan Metsästysseura ry:n jäsenyyttä.
.
