Eränkäynti

[Ottoville]

Maastopyöräilijän kuolemaan johtaneen metsästysonnettomuuden esitutkinta valmistui – asia siirtyy syyteharkintaan​

rho Kekkosen kansallispuistossa maastopyöräilijän kuolemaan johtaneen metsästysonnettomuuden esitutkinta on valmistunut, tiedottaa poliisi.


Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat olleet törkeä kuolemantuottamus ja metsästysrikos. Asia siirtyy Syyttäjälaitoksen Pohjois-Suomen syyttäjäalueelle syyteharkintaan.


Poliisi kuuli esitutkinnassa useita henkilöitä, suoritti paikkatutkintaa ja hankki lukuisia tapahtumiin liittyviä asiakirjoja ja selvityksiä.


Metsästysonnettomuus tapahtui kansallispuistossa Savukosken alueella 17. lokakuuta 2020.

Luoti osui pysähtyneeseen pyöräilijään​

Viiden henkilön seurue oli maastopyöräilemässä Vieriharjun autiotuvalta Korvatunturille vievää, merkittyä retkeilyreittiä. Seurue oli jakaantuneena edeten erilaisin etenemisnopeuksin.


Reilun kahden kilometrin päässä Vieriharjun autiotuvasta toisena pyöräillyt mies pysähtyi ja jäi todennäköisesti odottamaan takana tulevaa loppuseuruetta. Hänen ylävartaloonsa osui metsästäjän kiväärin luoti.


Laukauksen kuulleet seurueen jäsenet saapuivat tapahtumapaikalle pian ja havaitsivat uhrin makaavan maassa. Hätäensiapu aloitettiin välittömästi kahden ensiaputaitoisen maastopyöräilijän tekemänä.


Hieman heidän jälkeensä paikalle tuli metsästäjä, jolloin kaikille selvisi, että uhri oli tullut ammutuksi. Paikalle tullut kolmas maastopyöräilijä soitti hätäpuhelun.


Ensiapua annettiin ensin hätäkeskuksen ohjaamana ja sen jälkeen ensihoitolääkärin ohjeistuksessa. Ensiapua jatkettiin siihen saakka, kunnes lupa elvytyksen lopettamiseen oli annettu.


Metsästäjä ja maastopyöräilijät jäivät odottamaan viranomaisten paikalle saapumista metsästäjän paikalle tekemän nuotion äärelle.

Kokenut metsästäjä​

Metsästäjä oli puistossa metsästämässä lintua. Hetkeä ennen onnettomuutta hänellä oli ollut havainto ukkometsosta.


Havaintia seuranneessa metsästystilanteessa hänen kiväärinsä luoti oli osunut maastopyöräilijään. Osuminen sivulliseen ihmiseen oli selvinnyt hänelle vasta tapahtumapaikalla.


Kokenut paikkakuntalainen metsästäjä oli alueella luvallisesti. Kivääri oli myös luvallinen.


Poliisin mittaama metsästäjän ja uhrin väinen välimatka on ollut 75 metriä. Tapahtuma-alueella on ollut lunta maassa ja puiden oksat ja varvut lumessa.


Kuollut maastopyöräilijä oli 30-vuotias mies, joka oli kotoisin pääkaupunkiseudulta.

 

[baikal]

En yhtään tiedä millainen vaatetus uhrilla on ollut ja eihän tämä asia miksikään vatveloinnilla tule. Mietin vain, että olisiko paikallaan lanseerata joku sopiva tietoiskutyyppinen info siitä, miten metsästysaikana olisi paikallaan käyttää kelta-oranssi-punainen-sininen vaatteita?`Metsästäjän vastuuhan ei tietenkään poistu, vaikka ampuisi gamovalokuvaajan vahingossa, ei sillä.

Toinen juttu. Kun maastoetsintöjä tehdään tasaisesti ja erilaisia retkeilijöitä, marjastajia ym. etsitään säännöllisesti. Värikkäät vaatteet erottuisivat eritoten lentoetsinnöissä ihan eri tavalla kuin maastonmyötäiset väritykset. Hlökoht. olen pukenut ylleni väriä jo kymmeniä vuosia, enkä ole huomannut siitä olleen haittaa mihinkään.

 

[Passi]

Mietin vain, että olisiko paikallaan lanseerata joku sopiva tietoiskutyyppinen info siitä, miten metsästysaikana olisi paikallaan käyttää kelta-oranssi-punainen-sininen vaatteita?`Metsästäjän vastuuhan ei tietenkään poistu, vaikka ampuisi gamovalokuvaajan vahingossa, ei sillä.

Metsästäjäliitto kampanjoimaan sopivista kamppeista muille metsänkulkijoille, että oikeat mehtämiehet erottais samoilijat saaliseläimestä. Juuh ei missään nimessä kannata tähän kampanjaan lähtiä. Saatananmoinen hulabaloo siitä syntyisi.

 

[hansai]

En yhtään tiedä millainen vaatetus uhrilla on ollut ja eihän tämä asia miksikään vatveloinnilla tule. Mietin vain, että olisiko paikallaan lanseerata joku sopiva tietoiskutyyppinen info siitä, miten metsästysaikana olisi paikallaan käyttää kelta-oranssi-punainen-sininen vaatteita?

Metsästäjille pakollinen näöntarkastus ja opastus liipaisiherkkyyteen lisäksi.

 

[kaislajääkäri]

Kyllähän minä toisaalta ymmärrän, että värikkäät vaatteet voivat vähentää ammutuksi joutumista metsästäjien toimesta. Ja senkin, että vaikka vastuu on metsästäjillä, on parempi katsoa kun kuin katua... Mutta näin ei saisi olla.

Harrastan luontokuvausta, metsästystä, muuten vain luonnossa liikkumista joiden yhteydessä syystä tahi toisesta en halua loistaa maastossa kuin valaistu joulukuusi. Eli siis kyyhkyn metsästyksen alusta elokuussa päättyen haahkan metsästysajan päättymiseen kesäkuussa pitäisi kulkea vähintäänkin huomiovärisissä vaatteissa maastossa? Jotta ei tule ammutuksi?

Olen harrastanut metsästystä 15-vuotiaasta poikasesta alkaen, enkä valehtelematta ymmärrä tilannetta, jossa päätyisin tilanteeseen, että vaarantaisin jonkun ulkopuolisen turvallisuuden. Ehkäpä olen erilainen...

 

[baikal]

Eli siis kyyhkyn metsästyksen alusta elokuussa päättyen haahkan metsästysajan päättymiseen kesäkuussa pitäisi kulkea vähintäänkin huomiovärisissä vaatteissa maastossa? Jotta ei tule ammutuksi?

Onneksi harvoin kukaan tulee ammutuksi mehtona tai teerenä. Mutta kun tulee, niin? 300 k potentiaalia metsästäjää on joukko, johon sopii kaikenlaista ja osa toimii miten toimii. Se on todellisuutta. Ei pitäisi, mutta ah, täydellistä maailmaa odotellessa. Toinen vahva argumentti on tämä etsinnän kohteeksi päätyminen. Lentoetsinnälle eritoten värikäs vaate on kuin majakka, eikä se maaetsintääkään haittaa.

värikkäät vaatteet voivat vähentää ammutuksi joutumista metsästäjien toimesta. Ja senkin, että vaikka vastuu on metsästäjillä, on parempi katsoa kun kuin katua... Mutta näin ei saisi olla

Ehdoitta ja kiistämättä näin kuitenkin on.

 

[Ottoville]

Kyllä sieltä 300000 metsästäjän joukosta löytyy ”toinenkin tohelo”, joka ampuu vaikka

hirvenä.

Pahinta on että nämä kuumakallet, ovat yleensä niitä kokeneita/”hyviä” metsästäjiä.
Mitä voisi tehdä?
Ainakin metsästäjä lehti voisi pitää asiaa aktiivisemmin esillä, vaikka artikkeleilla onnettomuuksitta ja niiden syitä.


Ps. Uhri voi olla pyöräilijän sijaan myös metsästäjä.

 

[baikal]

Ps. Uhri voi olla pyöräilijän sijaan myös metsästäjä

Yleensä myös on. Olet ihan oikeassa: metsästäjä ei saa ampua ihmistä. Mutta absoluuttista nollatoleranssia tuskin voidaan kehittää. Koska 300 k. Se on paljon ja mukana on kaikenlaista.

Jälkiviisauden imelimmät kaiut: on selvää, että kenties taajaan käytetty retkeilyreitti ei ole paras ja turvallisin paikka metsästää. Polkua on kiva kulkea, mutta polulla on muitakin käyttäjiä.

 

[Herman30]

No ainakin pakollinen näöntarkastus kerran vuodessa jos omaa metsästyskortin vaikkapa sen jälkeen kun täyttänyt 40. olisi hyvä alku. Jos ei läpäise niin menettää aseensa. Jos ei mene pakolliseen tarkastukseen menettää aseensa. Metästäjä on se jolla koko vastuu eikä tippaakaan ulkopuolisella.

 

[Fremen]

Katos perhanaa... karhu hirven perässä ruottinmaalla, ja nousee vielä kahelle jalalle auton nähdessään, ja eikun taas perään, ja mettään.
Jotenkin sellainen kutina että tostakin taisi jäädä kasvisateria-vaihtoehto lopulta mesikämmenelle.

 

[synti-ilmo]

Kymmeniä kertoja olen karhunpaskan nähnyt, mutta vain kerran karhun ja se lähti vajaan sadanmetrin päässä metsänreunasta käpälälautaan.

Valtion koiria eli susia taas en ole nähnyt kertaakaan, mutta jälkiä - ja parina viime viikkona aivan pirusti - aivan hitosti. Paskat kulkevat samoja jälkiä, kuin itse olen koiran kanssa kulkenut ja ilmestyvät aina omien käppäilyjen jälkeen yöllä tai aamupuolella.

Ja samaten huomaa, että peurojen jälkiä on hukat lähteneet kulkemaan. Miten lie elukoiden matkat lopulta risteytyneet?

 

[Ottoville]

 

[Black Bart]

Maastopyöräilijän kuolemaan johtaneen metsästysonnettomuuden esitutkinta valmistui – asia siirtyy syyteharkintaan​

Jotenkin kokoajan vahvistuu ajatus siitä, että kova tuomio tästä voisi olla ainoa asia, mikä vähän edes herättelisi sitä "Kyllä minä osaan ja ei sitä saalista saa jos ei yritä" -koulukuntaa metsästäjistä. Mikään muu ei noihin "perushirvimiehiin" tehoa, ikävä kyllä.

Ja olen ollut aseen kanssa metsässä elokuusta joulukuulle viimeiset 27 vuotta (sra:ta vasta 5 vuotta).

 

[Ottoville]

Jotenkin kokoajan vahvistuu ajatus siitä, että kova tuomio tästä voisi olla ainoa asia, mikä vähän edes herättelisi sitä "Kyllä minä osaan ja ei sitä saalista saa jos ei yritä" -koulukuntaa metsästäjistä. Mikään muu ei noihin "perushirvimiehiin" tehoa, ikävä kyllä.

Ja olen ollut aseen kanssa metsässä elokuusta joulukuulle viimeiset 27 vuotta (sra:ta vasta 5 vuotta).

En usko koviin tuomioihin sillä, niillä ei korjata asenne vammaa.

Ilmeisesti keskusjärjestö ei ole (ole ollut) ajan tasalla.
Vaan siellä asioita hoitavat ” suurmaanomistajat” joten se on pääsyt ukkoutumaan ja isäntämies henki ( me tehdään, mitä halutaan) elää järjestössä vahvana.
Joten tärkein asia syksyisin on, mikä hirviluoti osuu tarkimmin.

Ei se että” muistakaa pojat että, ette toheloi metsässä”.

Vahingoista ei päästä kokonaan eroon, mutta”pöljäily” aseen kanssa, pitäisi saada kuriin.

Isoveli ampui teeren, pikkuveli lyyhistyi maahan kahden kilometrin päässä – traagisia onnettomuuksia sattunut lintujahdissa ennenkin

Lintujahti on hirvenmetsästykseen verrattuna yksilölaji, jossa ei vaadita samanlaista suunnitelmallisuutta.

www.is.fi

Kovia huomioita tulee kyllä metsästyksessä jos vaikka astuu EU:n varkaille.

Spoiler

Karhunlihat myyntiin ilman EU-todistusta​

Metsästysseurojen kesken oli järjestetty yhteisjahti, jossa kaadettiin luvallisesti kolme karhua. Ruhot teurastettiin, minkä jälkeen karhujen kaatajat saivat pitää itsellään karhujen taljan, kallon ja siitinluun. Lihat jäivät seurojen jaettavaksi.


Metsästysseurat päättivät myydä ruhot yhtiölle, jolla oli kyläkauppa Savonlinnassa.


Koska suomalainen ruskeakarhu kuuluu EU:n tiukimmin säänneltyihin lajeihin, lihojen myynti olisi edellyttänyt Suomen ympäristökeskuksen myöntämän todistuksen hankkimista ennen myyntiä.


Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi metsästysyhdistykset luonnonsuojelurikoksesta 850 euron yhteisösakkoihin ja 800 euron rikosuhrimaksuihin sekä menettämään valtiolle myynnistä saamansa taloudellisen hyödyn. Osa vastaajista tuomittiin sakkoihin. Karhunlihaa ostanut yhtiö tuomittiin 2 000 euron yhteisösakkoon, menettämään valtiolle karhun lihat ja 800 euron rikosuhrimaksuun.

 

[synti-ilmo]

Aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran kahden vai kolmen viikon jälkeen, lunta runsaasti maassa, kymmenen astetta pakkasta ja melko tyyntä.

Suoraan sanoen vituttaa metsäsuksien puute. Katkesivat paskat pari vuotta sitten, mutta eipä niissä ollut enää paljon pohjaakaan. Pitää varmaan käydä hakemassa uudet.

Peltosen Stepit vai Skinit ( )? Edelliset oli intin peltoset suomupohjalla ja ihan ookoot, mutta vähän liian lyhkäiset itselle kantavuuden kannalta. Karhun siteet otin talteen ja ne varmaan menee noihin uusiinkiin peltosiin.
Onko kukaan kokeillut noita lyhkäsiä ja leveitä Huntereita?

 

[hansai]

Onko kokemuksia uudemman sukupolven lumikengistä, esim.TSL Symbios-sarjan kengistä?

 

[EK]

Aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran kahden vai kolmen viikon jälkeen, lunta runsaasti maassa, kymmenen astetta pakkasta ja melko tyyntä.

Suoraan sanoen vituttaa metsäsuksien puute. Katkesivat paskat pari vuotta sitten, mutta eipä niissä ollut enää paljon pohjaakaan. Pitää varmaan käydä hakemassa uudet.

Peltosen Stepit vai Skinit ( )? Edelliset oli intin peltoset suomupohjalla ja ihan ookoot, mutta vähän liian lyhkäiset itselle kantavuuden kannalta. Karhun siteet otin talteen ja ne varmaan menee noihin uusiinkiin peltosiin.
Onko kukaan kokeillut noita lyhkäsiä ja leveitä Huntereita?

Itse tilasin Varuste.netistä Peltosen 270-senttiset karvapohjasukset. Kaveri harrastaa paljonkin metsähiihtelyä Kainuu-Nuorgam-Ruotsi -välillä ja ylisti pitokarvapohjaa ideana yli kaiken. Uskoin kokeneempaani ja olen ollut parin viikon jälkeen ihan tyytyväinen, tosin valtavia matkoja ei ole tullut hiihdettyä. Jos on vähänkään varaa, niin suosittelen siteiksi OAC:n EA Bindingia. Itselläni oli vanhoissa suksissa Finngripin Erä-siteet, ja nuo OAC:t ovat paljon paremmat. Tosin Sievin nahkasaappaat antautuivat toissatalvena ja sen jälkeen olen hiihtänyt Ruotsin armeijan vanhoilla Nokian huopakumppareille, jotka ovat ihan pikkuisen liian leveät noihin siteisiin. Nuo varuste.netin hinnat ovat oikein kilpailukykyiset ja OAC:n siteet melkein joka paikassa vähintään samanhintaiset, jossain kalliimmatkin. Kannattaa huomata kuljetus kotiovelle ja hinta...

Samainen erä-Jorma -kaverini haukkui nuo lyhyet ja leveät sukset pahanpäiväisesti. Muutama vastaava tuttavansa oli ostanut tuollaiset ja luopunut melko nopeasti. Kuulemma yhdistetty lumikengän ja metsäsuksen huonot puolet samaan pakettiin. Mutta tämä on vain kuulopuhetta, tosin minulle luotettavalta taholta. Jotkut näköjään kehuvat netissä kovastikin.

 

[EK]

Kyllähän minä toisaalta ymmärrän, että värikkäät vaatteet voivat vähentää ammutuksi joutumista metsästäjien toimesta. Ja senkin, että vaikka vastuu on metsästäjillä, on parempi katsoa kun kuin katua... Mutta näin ei saisi olla.

Harrastan luontokuvausta, metsästystä, muuten vain luonnossa liikkumista joiden yhteydessä syystä tahi toisesta en halua loistaa maastossa kuin valaistu joulukuusi. Eli siis kyyhkyn metsästyksen alusta elokuussa päättyen haahkan metsästysajan päättymiseen kesäkuussa pitäisi kulkea vähintäänkin huomiovärisissä vaatteissa maastossa? Jotta ei tule ammutuksi?

Olen harrastanut metsästystä 15-vuotiaasta poikasesta alkaen, enkä valehtelematta ymmärrä tilannetta, jossa päätyisin tilanteeseen, että vaarantaisin jonkun ulkopuolisen turvallisuuden. Ehkäpä olen erilainen...

Olen harrastanut metsästystä seuraajana 10-vuotiaasta ja aktiivisesti 13-vuotiaasta ja jo silloin 1980-luvulla päässä oli aina jokin värikäs päähine. Nykyään pidän metsällä yleensä päällä työtakkia (punainen/oranssi huomioväritys). Minusta tuo on aika normi, koska iso osa eläimistä on värisokeita ja yleensäkin liike tai ääni on se, mikä paljastaa.

Itse voin kuvitella helpostikin tilanteen, jossa vaarantaisin ulkopuolisen turvallisuuden. Esim. laukaisen aseen. Ottovillen viestissä on maininta siitä surullisenkuuluisasta tapauksesta, jossa metsästäjä ampui veljensä 2 km:n päähän. Itse sain kerran teeripassissa luodin vajaan metrin päähän eteeni. Laukaus ammuttiin jostain 1-2 km:n päästä. Olen itsekin ampunut latvalintua tietämättä, mitä luodin lentokaaren toisessa päässä on. Toisen kerran tiheässä kuusikossa toinen metsästäjä ampui pomppupyytä ehkä kolmenkymmenen metrin päässä ja haulit ropisivat ympärilläni (ilmeisesti punainen pipo ei näkynyt riittävän selvästi). Kumpikaan meistä ei tiennyt toisistaan mitään, mutta huutelin kaverin paikalle, kun se ammunnan kohde lensi jalkoihini ja kuoli. Lähimmälle tielle oli ehkä 3 km, eikä kumpikaan ollut polulla tai muulla kulkureitillä.

Olin itse ampuvana osapuolena, kun ammuin jäniksen omalta passipaikaltani ja noin kahden sekunnin päästä kaveri ilmestyi pajupuskan takaa ampumasuunnasta. Oli ajatellut, ettei se jänis enää tulekaan ja lähtenyt kävelemään omalta passipaikaltaan autolle. En todellakaan nähnyt häntä ennen laukausta, enkä edes ajatellut, että sieltä ketään olisi tulossa.

Että onhan niitä. Adrenaliini ja mielikuvitus tekee helposti tepposia hyvässä ja pahassa. Minä en pysty väittämään, ettenkö voisi ampua toista ihmistä vahingossa metsästäessäni.

 

[kaislajääkäri]

Olen harrastanut metsästystä seuraajana 10-vuotiaasta ja aktiivisesti 13-vuotiaasta ja jo silloin 1980-luvulla päässä oli aina jokin värikäs päähine. Nykyään pidän metsällä yleensä päällä työtakkia (punainen/oranssi huomioväritys). Minusta tuo on aika normi, koska iso osa eläimistä on värisokeita ja yleensäkin liike tai ääni on se, mikä paljastaa.

Itse voin kuvitella helpostikin tilanteen, jossa vaarantaisin ulkopuolisen turvallisuuden. Esim. laukaisen aseen. Ottovillen viestissä on maininta siitä surullisenkuuluisasta tapauksesta, jossa metsästäjä ampui veljensä 2 km:n päähän. Itse sain kerran teeripassissa luodin vajaan metrin päähän eteeni. Laukaus ammuttiin jostain 1-2 km:n päästä. Olen itsekin ampunut latvalintua tietämättä, mitä luodin lentokaaren toisessa päässä on. Toisen kerran tiheässä kuusikossa toinen metsästäjä ampui pomppupyytä ehkä kolmenkymmenen metrin päässä ja haulit ropisivat ympärilläni (ilmeisesti punainen pipo ei näkynyt riittävän selvästi). Kumpikaan meistä ei tiennyt toisistaan mitään, mutta huutelin kaverin paikalle, kun se ammunnan kohde lensi jalkoihini ja kuoli. Lähimmälle tielle oli ehkä 3 km, eikä kumpikaan ollut polulla tai muulla kulkureitillä.

Olin itse ampuvana osapuolena, kun ammuin jäniksen omalta passipaikaltani ja noin kahden sekunnin päästä kaveri ilmestyi pajupuskan takaa ampumasuunnasta. Oli ajatellut, ettei se jänis enää tulekaan ja lähtenyt kävelemään omalta passipaikaltaan autolle. En todellakaan nähnyt häntä ennen laukausta, enkä edes ajatellut, että sieltä ketään olisi tulossa.

Että onhan niitä. Adrenaliini ja mielikuvitus tekee helposti tepposia hyvässä ja pahassa. Minä en pysty väittämään, ettenkö voisi ampua toista ihmistä vahingossa metsästäessäni.

No, noissa latvalaukauksissa värikkäät vaatteet eivät auttaisi mitään... Ja se pomppupyy olisi tietenkin pitänyt jättää ampumatta, jos tausta ei ole turvallinen.

 

[EK]

No, noissa latvalaukauksissa värikkäät vaatteet eivät auttaisi mitään... Ja se pomppupyy olisi tietenkin pitänyt jättää ampumatta, jos tausta ei ole turvallinen.

Mutta miten sinä voit tietää peitteisessä metsässä liikkuessasi, että tausta on 100% turvallinen?