Eränkäynti

[Fremen]

Ilman Googlea, niin koetan että keltahaarakas.
Käyttöä en muista, kai tätä joku syönytkin on .

No perhana! Erämiehiä paikalla... jep tätä on lähinnä käytetty kuulemma antamaan suolasienipurkkiin vähän väriä, harmiton mutta mauton ja aika hyödytön sieni sinällään. Helppo löytää kyllä varsinkin tuoreen kangasmetsän vuotuisilta ja kaksisilta hakkuilta, maku aika mitäänsanomaton oman kokemuksen mukaan. Ei kelpaa toukille/ madoille jostain syystä. Noh, @JR49 , heitäpä jotain syötävää peliin haasteena nyt kun alkuun päästiin, tässähän voi itsekukin oppia jotain!

 

[JR49]

No perhana! Erämiehiä paikalla... jep tätä on lähinnä käytetty kuulemma antamaan suolasienipurkkiin vähän väriä, harmiton mutta mauton ja aika hyödytön sieni sinällään. Helppo löytää kyllä varsinkin tuoreen kangasmetsän vuotuisilta ja kaksisilta hakkuilta, maku aika mitäänsanomaton oman kokemuksen mukaan. Ei kelpaa toukille/ madoille jostain syystä. Noh, @JR49 , heitäpä jotain syötävää peliin haasteena nyt kun alkuun päästiin, tässähän voi itsekukin oppia jotain!

Ok! Tämä sieni kuivattuna on kuulemma saman makuinen kuin korvasieni. Vesi kielellä viime syksynä kuivasin pari tällaista ja jauhoin silpuksi.
Mutta hitto, pieni purkki on jonnekin hävinnyt. Epäilen, että rakas vaimoni on hyödyntänyt sen sienirisottoon ja mahdollisesti liian vahvoilla mausteilla peittänyt maun/liian iso ruokaerä.
Tänä vuonna uusiksi

 

[Deleted member 2762]

Ok! Tämä sieni kuivattuna on kuulemma saman makuinen kuin korvasieni. Vesi kielellä viime syksynä kuivasin pari tällaista ja jauhoin silpuksi.
Mutta hitto, pieni purkki on jonnekin hävinnyt. Epäilen, että rakas vaimoni on hyödyntänyt sen sienirisottoon ja mahdollisesti liian vahvoilla mausteilla peittänyt maun/liian iso ruokaerä.
Tänä vuonna uusiksi

Kangastatti, noita kyllä piisaa täällä. Hieman metallinen maku, en itse ainakaan perusta. Mutta menee muiden sienien seassa.

 

[JR49]

Kangastatti, noita kyllä piisaa täällä. Hieman metallinen maku, en itse ainakaan perusta. Mutta menee muiden sienien seassa.

Aivan, tuo metallinen maku mainitaan kaikissa kirjoissa.
Mutta kuivattaessa kuulemma maku muuttuu ja muistuttaa sen jälkeen korvasienen makua. Mene ja tiedä, näin väitti Saimi Hoyer jossain sieniartikkelissa. Oli ilmeisesti löytänyt joitain 20-luvun ohjeita, joissa kehotettiin käyttämään kuivattua kangastattia, jos korvasieni oli finito.
En ole onnistunut vielä testaamaan, kiinnostaisi kyllä. Korvasieni muuten yksi parhaimman makuisia minun suuhuni.

 

[Deleted member 2762]

Aivan, tuo metallinen maku mainitaan kaikissa kirjoissa.
Mutta kuivattaessa kuulemma maku muuttuu ja muistuttaa sen jälkeen korvasienen makua. Mene ja tiedä, näin väitti Saimi Hoyer jossain sieniartikkelissa. Oli ilmeisesti löytänyt joitain 20-luvun ohjeita, joissa kehotettiin käyttämään kuivattua kangastattia, jos korvasieni oli finito.
En ole onnistunut vielä testaamaan, kiinnostaisi kyllä. Korvasieni muuten yksi parhaimman makuisia minun suuhuni.

Olen kokeillut tuota kuivattuna, paistettuna jne. Minun suuhuni ei kyllä maistu korvasieneltä, mikä taas on aivan omaa luokkaansa Voi tietysti olla, että kasvupaikka vaikuttaa makuun?

 

[JR49]

Olen kokeillut tuota kuivattuna, paistettuna jne. Minun suuhuni ei kyllä maistu korvasieneltä, mikä taas on aivan omaa luokkaansa Voi tietysti olla, että kasvupaikka vaikuttaa makuun?

Aijaa, luotan enemmän sinuun kuin Saimi Hoyeriin sanomisiin lehdessä.
No, säästyinpähän kuivaamisen vaivalta, voi keskittää sienikuivurin pöhinän suppiksiin

 

[Deleted member 2762]

Aijaa, luotan enemmän sinuun kuin Saimi Hoyeriin sanomisiin lehdessä.
No, säästyinpähän kuivaamisen vaivalta, voi keskittää sienikuivurin pöhinän suppiksiin

Saimi vedättää Kansallinen kangastattimafia on maksanut sille tuosta jutusta
Viskaa nyt kokeeksi pari kuivumaan, eihän sitä tiedä kuinka minun konjakilla ja punaviinillä sekä nuoruuden tupakoinnilla pilattu suuni valehtelee

 

[JR49]

Saimi vedättää Kansallinen kangastattimafia on maksanut sille tuosta jutusta
Viskaa nyt kokeeksi pari kuivumaan, eihän sitä tiedä kuinka minun konjakilla ja punaviinillä sekä nuoruuden tupakoinnilla pilattu suuni valehtelee

Jos se suu aidon korvasienen maun erottaa, niin kyllä se on riittävästi kalibroitu.

 

[samovaari]

Ilman Googlea, niin koetan että keltahaarakas.
Käyttöä en muista, kai tätä joku syönytkin on

Katos vaan, palstalta löytyy muitakin sienestäjiä. Täällä Karjalassa tuo sienestysperintö ja -kulttuuri on ilmeisen vanhempaa ja vahvempaa kuin Länsi-Suomessa, jostain näin luin, en lähde etsimään lähdettä. Jo pikkupoikana kuljin mummon mukana sieni- ja marjametsällä. Täällä idässähän porukka kulki erällä ja hyödynsi metsän antimia, mitä nyt joku naurishalme oli torpan lähellä. Lännessä jo paljon aikaisemmin ihmiset kerääntyivät kyläyhteisöön ja viljelivät maata. Paitsi nuo hämäläiset, jotka pikkuhiljaa valloittivat savolaisilta perinteisiä eräalueita, perkeleellisiä nuo hämäläiset.
Tuosta keltahaarakkaasta, kuvan nuori yksilö on mielestäni ihan maukas pannulla paistettuna kera puoli kiloa voita. Suurin yksilö, minkä olen löytänyt, oli suurempi kuin jalkapallo. Siinä maku oli jo karvas.

 

[Deleted member 2762]

Katos vaan, palstalta löytyy muitakin sienestäjiä. Täällä Karjalassa tuo sienestysperintö ja -kulttuuri on ilmeisen vanhempaa ja vahvempaa kuin Länsi-Suomessa, jostain näin luin, en lähde etsimään lähdettä. Jo pikkupoikana kuljin mummon mukana sieni- ja marjametsällä. Täällä idässähän porukka kulki erällä ja hyödynsi metsän antimia, mitä nyt joku naurishalme oli torpan lähellä. Lännessä jo paljon aikaisemmin ihmiset kerääntyivät kyläyhteisöön ja viljelivät maata. Paitsi nuo hämäläiset, jotka pikkuhiljaa valloittivat savolaisilta perinteisiä eräalueita, perkeleellisiä nuo hämäläiset.
Tuosta keltahaarakkaasta, kuvan nuori yksilö on mielestäni ihan maukas pannulla paistettuna kera puoli kiloa voita. Suurin yksilö, minkä olen löytänyt, oli suurempi kuin jalkapallo. Siinä maku oli jo karvas.

Teillä on siellä aivan erilailla tuota metsää kuin täällä meilläpäin, nuo esi-isät oli niin pirun hätäisiä tuon tervan kanssa, että aloittivat hakkuut liian aikaisin
Niin sitä itsekin mummun kanssa poimittiin sienet ja isän sekä papan kanssa opeteltiin metsästys. Mutta varmasti teillä siellä idässä sienestyskulttuuri on erilailla arvossaan, liekö jopa jotain vaikutusta itänaapurilla, käsittääkseni sielläkin ollaan innokkaita sienestäjiä?

 

[samovaari]

Teillä on siellä aivan erilailla tuota metsää kuin täällä meilläpäin, nuo esi-isät oli niin pirun hätäisiä tuon tervan kanssa, että aloittivat hakkuut liian aikaisin
Niin sitä itsekin mummun kanssa poimittiin sienet ja isän sekä papan kanssa opeteltiin metsästys. Mutta varmasti teillä siellä idässä sienestyskulttuuri on erilailla arvossaan, liekö jopa jotain vaikutusta itänaapurilla, käsittääkseni sielläkin ollaan innokkaita sienestäjiä?

No perhana, ryssät poimii kaikki sienet mitä näkyvillä. Joka vuosi sienimyrkytyksiin kuolee useita ihmisiä. Niin, että älä liikaa yleistä tätä itäistä kulttuuria. Jotain eroja on.

 

[Deleted member 2762]

No perhana, ryssät poimii kaikki sienet mitä näkyvillä. Joka vuosi sienimyrkytyksiin kuolee useita ihmisiä. Niin, että älä liikaa yleistä tätä itäistä kulttuuria. Jotain eroja on.

Ai niin, itänaapuri on noinkin kaikkiruokainen

 

[Leaderdog]

Itänaapurissa ei turhaan valkata luonnonantimia, kaikki mitä irti lähtee on plussaa kotitaloudelle.

 

[JR49]

Katos vaan, palstalta löytyy muitakin sienestäjiä. Täällä Karjalassa tuo sienestysperintö ja -kulttuuri on ilmeisen vanhempaa ja vahvempaa kuin Länsi-Suomessa, jostain näin luin, en lähde etsimään lähdettä. Jo pikkupoikana kuljin mummon mukana sieni- ja marjametsällä. Täällä idässähän porukka kulki erällä ja hyödynsi metsän antimia, mitä nyt joku naurishalme oli torpan lähellä. Lännessä jo paljon aikaisemmin ihmiset kerääntyivät kyläyhteisöön ja viljelivät maata. Paitsi nuo hämäläiset, jotka pikkuhiljaa valloittivat savolaisilta perinteisiä eräalueita, perkeleellisiä nuo hämäläiset.
Tuosta keltahaarakkaasta, kuvan nuori yksilö on mielestäni ihan maukas pannulla paistettuna kera puoli kiloa voita. Suurin yksilö, minkä olen löytänyt, oli suurempi kuin jalkapallo. Siinä maku oli jo karvas.

Haarakkaitahan on ilmeisesti useita alalajeja, jotka eivät ihan selviä ole vielä tutkijoillekaan. Näin oli jossain sienikirjassa. En ole maistanut, sen sijaan tätä haluaisin maistaa; kurttusieni.
Kenelläkään kokemusta? Minun tuttuni yhytti tuollaisen ja pisteli poskeensa suvun kanssa. Kehuivat poskettomasti
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000655725.html

Itä- ja länsisuomalaisen sienestysperinteen eroista on minulle kertomnut eräs satakuntalainen tuttavani. Noin niin kuin yleistäen länkkärit söivät vain rouskuja ennen karjalaisten evakkojen tuloa. Ne sitten ihmetteli, että miten nuo karjalaiset syö tatteja, nehän on aina ollut lehmän ruokaa . Samaa sanoi entinen työkaverivainaa. Että idän sienestyskulttuurin tulo rikastutti sienien käyttöä.
Sitä en sitten tiedä, mitä savolaiset ovat siinä välissä syöneet . No, rouskuja pääasiassa ainakin meidän suvussa, suolattuna siten, että kilo suolaa ja ripaus sieniä. Toisessa kädessä olevassa haarukassa on sitten ollut viipale suolakalaa...

 

[Deleted member 2762]

Näin se on, kyllä meidän suvussa rouskuja pistellään suuhun , itse olen modernimpi koska tatit ja muutkin kelpaa
Katselin jotain jenkkirealityä, Dirty Riches tms jotain ja siinä oli pariskunta joka tienasi sieniä myymällä, he ainakin keräsivät tuon näköistä sientä ja myivät sitä isolla rahalla. Pahasti oli samannäköinen, onkos tuo jokin lahottaja?

 

[JR49]

Pahasti oli samannäköinen, onkos tuo jokin lahottaja?

Näyttää olevan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurttusieni

 

[Deleted member 2762]

Näyttää olevan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurttusieni

Ja harvinainen vielä, raaskiskohan tollaisen napata kyytiin jos vastaan tulisi?

 

[JR49]

Tehdäänkös jonkinlainen henkilökohtainen kärkilistaus sienistä? Tällaista täällä Keski-Suomessa. Jokaista olen kerännyt ja syönyt, paitsi projektia.

1) Kanttarellia tulee kerättyä paljon. Ei petä koskaan. Paljon hyviä paikkoja.

2) Suppilovahvero. Siinä toinen suosikki, mutta vain kuivattuna. Maku on tuoreena liian mieto, mutta kuivattuna terävöityy herkulliseksi.
Minulla oli hiton hyvä suppispaikka, vanha työkaveri näytti. Yhtenä vuonna keräsin 50 litraa, ihan vain siksi kun pystyi. Mutta se hakattiin, vaan onneksi samalta alueelta löytyy kotitarpeiksi.

3) Haaparousku. Suolasienisalaatti on parasta krapulaan

4) Keltarousku, hyvä yleisrousku, minulla on iso metsäpaikka, jossa 80 % saaliista on keltarouskuja. Kuitenkin on hyvä sekoittaa haaparouskua, muuten ei maku toimi.

5) Karvarousku on valitettavan taantunut. Miten teillä muilla? Käsittääkseni liittyy vahvasti karjanhoitoon, ennen vain mättivät korit täyteen lehmähaasta, vaan ei enää.

6) Mustatorvisieni murekkeessa. Näitä ei oikeastaan voi etsiä, mutta minulla on useita paikkoja, kun silmä on osunut pääasiassa kanttarellijahdissa niihin. Näissäkin oli yksi mäenrinne täynnä hyvänä vuonna, sittemin hakattu. Ei kasva joka vuosi kaikilla paikoilla, arvaamaton. Ohutmaltoisena menee pilalle äkkiä. Muistan karmean tilanteen, kun oli juurikin tuo mäenrinne täynnä torvisieniä. Kori oli jo tyännä, olin olevinaan vähän väsynyt, ja ajattelin, että tulenpa parin päivän päästä. No, viikko meni ja välillä tuli rankkasade. Rinne oli täynnä mädäntyviä....

7) Kangasrouskua tuli suolattua. Vähän kirpeä sienisalaattiin. Tämäkin oudosti taantunut.

8) Vaaleaorakas. Vähän karvas etenkin isona. Ei lempisieniä. Joskus kokeilin sekoittaa kanttiksiin, ja olin tuntevinani maun läpi.

9) Lampaankääpä. Hyvä paikka olisi, mutta ei vain toimi minulla. Ei kerta kaikkiaan.

10) Korvasieni. Huikea maku, mutta suojelen munuaisiani.

11) Kosteikkovahveropaikka oli ihan perintömetsissä, mutta isä päätti ojittaa juuri siitä kohtaa

12) Limanuljaska. Ei jatkoon, mauton. Muistuttaa keitossa märkää vaahtokarkkia suutuntumaltaan.

13) Ukonsieni. Harvinainen, mutta ilahduttava, kun sen joskus tapaa. Maku pähkinäinen, ihan jees.

14) Haperot. Melko lailla koluamaton sarka, mutta veli @Fremen oli oikeassa, näin kylmän kesän jäljiltä en ole koskaan tavannut noin toukattomia haperoita. Eli pakko syödä tällä kaudella. Muuten aina niin valtavan toukkainen ettei ole oikein motivaatiota perata.

15) Mustarousku, projekti. Kehuvat kuulemma parhaimman makuiseksi rouskuksi. Pitänee joskus kokeilla.

16) Herkkutattia ja voitattia. Vähän liian mieto maku minulle, mutta menee tietysti.

No niin veljet, pistäkääs omaa analyysia kehiin, niin päästään vertailemaan

 

[Deleted member 2762]

Tehdäänkös jonkinlainen henkilökohtainen kärkilistaus sienistä? Tällaista täällä Keski-Suomessa. Jokaista olen kerännyt ja syönyt, paitsi projektia.

1) Kanttarellia tulee kerättyä paljon. Ei petä koskaan. Paljon hyviä paikkoja.

2) Suppilovahvero. Siinä toinen suosikki, mutta vain kuivattuna. Maku on tuoreena liian mieto, mutta kuivattuna terävöityy herkulliseksi.
Minulla oli hiton hyvä suppispaikka, vanha työkaveri näytti. Yhtenä vuonna keräsin 50 litraa, ihan vain siksi kun pystyi. Mutta se hakattiin, vaan onneksi samalta alueelta löytyy kotitarpeiksi.

3) Haaparousku. Suolasienisalaatti on parasta krapulaan

4) Keltarousku, hyvä yleisrousku, minulla on iso metsäpaikka, jossa 80 % saaliista on keltarouskuja. Kuitenkin on hyvä sekoittaa haaparouskua, muuten ei maku toimi.

5) Karvarousku on valitettavan taantunut. Miten teillä muilla? Käsittääkseni liittyy vahvasti karjanhoitoon, ennen vain mättivät korit täyteen lehmähaasta, vaan ei enää.

6) Mustatorvisieni murekkeessa. Näitä ei oikeastaan voi etsiä, mutta minulla on useita paikkoja, kun silmä on osunut pääasiassa kanttarellijahdissa niihin. Näissäkin oli yksi mäenrinne täynnä hyvänä vuonna, sittemin hakattu. Ei kasva joka vuosi kaikilla paikoilla, arvaamaton. Ohutmaltoisena menee pilalle äkkiä. Muistan karmean tilanteen, kun oli juurikin tuo mäenrinne täynnä torvisieniä. Kori oli jo tyännä, olin olevinaan vähän väsynyt, ja ajattelin, että tulenpa parin päivän päästä. No, viikko meni ja välillä tuli rankkasade. Rinne oli täynnä mädäntyviä....

7) Kangasrouskua tuli suolattua. Vähän kirpeä sienisalaattiin. Tämäkin oudosti taantunut.

8) Vaaleaorakas. Vähän karvas etenkin isona. Ei lempisieniä. Joskus kokeilin sekoittaa kanttiksiin, ja olin tuntevinani maun läpi.

9) Lampaankääpä. Hyvä paikka olisi, mutta ei vain toimi minulla. Ei kerta kaikkiaan.

10) Korvasieni. Huikea maku, mutta suojelen munuaisiani.

11) Kosteikkovahveropaikka oli ihan perintömetsissä, mutta isä päätti ojittaa juuri siitä kohtaa

12) Limanuljaska. Ei jatkoon, mauton. Muistuttaa keitossa märkää vaahtokarkkia suutuntumaltaan.

13) Ukonsieni. Harvinainen, mutta ilahduttava, kun sen joskus tapaa. Maku pähkinäinen, ihan jees.

14) Haperot. Melko lailla koluamaton sarka, mutta veli @Fremen oli oikeassa, näin kylmän kesän jäljiltä en ole koskaan tavannut noin toukattomia haperoita. Eli pakko syödä tällä kaudella. Muuten aina valtavan toukkainen.

15) Mustarousku, projekti. Kehuvat kuulemma parhaimman makuiseksi rouskuksi. Pitänee joskus kokeilla.

16) Herkkutattia ja voitattia. Vähän liian mieto maku minulle, mutta menee tietysti.

No niin veljet, pistäkääs omaa analyysia kehiin, niin päästään vertailemaan

Olipa laaja analyysi pitää vetästä oma listaus jahka pääsee ihan näppiksen ääreen, tabletilla ei pitkiä kirjoitella. Tosin ei noita sieniä sentään noin pitkäksi listaksi ole

 

[samovaari]

Tehdäänkös jonkinlainen henkilökohtainen kärkilistaus sienistä? Tällaista täällä Keski-Suomessa. Jokaista olen kerännyt ja syönyt, paitsi projektia.

1) Kanttarellia tulee kerättyä paljon. Ei petä koskaan. Paljon hyviä paikkoja.

2) Suppilovahvero. Siinä toinen suosikki, mutta vain kuivattuna. Maku on tuoreena liian mieto, mutta kuivattuna terävöityy herkulliseksi.
Minulla oli hiton hyvä suppispaikka, vanha työkaveri näytti. Yhtenä vuonna keräsin 50 litraa, ihan vain siksi kun pystyi. Mutta se hakattiin, vaan onneksi samalta alueelta löytyy kotitarpeiksi.

3) Haaparousku. Suolasienisalaatti on parasta krapulaan

4) Keltarousku, hyvä yleisrousku, minulla on iso metsäpaikka, jossa 80 % saaliista on keltarouskuja. Kuitenkin on hyvä sekoittaa haaparouskua, muuten ei maku toimi.

5) Karvarousku on valitettavan taantunut. Miten teillä muilla? Käsittääkseni liittyy vahvasti karjanhoitoon, ennen vain mättivät korit täyteen lehmähaasta, vaan ei enää.

6) Mustatorvisieni murekkeessa. Näitä ei oikeastaan voi etsiä, mutta minulla on useita paikkoja, kun silmä on osunut pääasiassa kanttarellijahdissa niihin. Näissäkin oli yksi mäenrinne täynnä hyvänä vuonna, sittemin hakattu. Ei kasva joka vuosi kaikilla paikoilla, arvaamaton. Ohutmaltoisena menee pilalle äkkiä. Muistan karmean tilanteen, kun oli juurikin tuo mäenrinne täynnä torvisieniä. Kori oli jo tyännä, olin olevinaan vähän väsynyt, ja ajattelin, että tulenpa parin päivän päästä. No, viikko meni ja välillä tuli rankkasade. Rinne oli täynnä mädäntyviä....

7) Kangasrouskua tuli suolattua. Vähän kirpeä sienisalaattiin. Tämäkin oudosti taantunut.

8) Vaaleaorakas. Vähän karvas etenkin isona. Ei lempisieniä. Joskus kokeilin sekoittaa kanttiksiin, ja olin tuntevinani maun läpi.

9) Lampaankääpä. Hyvä paikka olisi, mutta ei vain toimi minulla. Ei kerta kaikkiaan.

10) Korvasieni. Huikea maku, mutta suojelen munuaisiani.

11) Kosteikkovahveropaikka oli ihan perintömetsissä, mutta isä päätti ojittaa juuri siitä kohtaa

12) Limanuljaska. Ei jatkoon, mauton. Muistuttaa keitossa märkää vaahtokarkkia suutuntumaltaan.

13) Ukonsieni. Harvinainen, mutta ilahduttava, kun sen joskus tapaa. Maku pähkinäinen, ihan jees.

14) Haperot. Melko lailla koluamaton sarka, mutta veli @Fremen oli oikeassa, näin kylmän kesän jäljiltä en ole koskaan tavannut noin toukattomia haperoita. Eli pakko syödä tällä kaudella. Muuten aina niin valtavan toukkainen ettei ole oikein motivaatiota perata.

15) Mustarousku, projekti. Kehuvat kuulemma parhaimman makuiseksi rouskuksi. Pitänee joskus kokeilla.

16) Herkkutattia ja voitattia. Vähän liian mieto maku minulle, mutta menee tietysti.

No niin veljet, pistäkääs omaa analyysia kehiin, niin päästään vertailemaan

Moro.
1) Kanttarellia löytyy omalta mökkitontilta, ei säilöön asti, mutta kyllä tässä nytkin viikon munakkaat tehdään.

2) Suppis, suosikki männynherkkutatin kera.(myösin omalta tontilta). Aluksi pakastin, nykyään vain kuivaan. Mulla tuollainen Evermat-kuivuri joka on hyvä. Näitä on jo muutama löytynyt tänä kesänä. Siis tatteja, suppiksia vielä odotellaan.

3) Haaparousku, ehdoton suolasienigeneraattori, tänä vuonna ei vielä montaa yksilöä.

4) Kuten veli JR49 totesi, haaparouskujen sekaan, siitä tulee kaiken alun kasvattava alkumössö.

5) Karvarouskua ei ole näkynyt pariinkymmeneen vuoteen, tuo laiduntaminen?

6) Mustatorvisieni, joskus onnella löytänyt, ei seuraavina vuosina samalta paikalta. Mielestäni paras sieni kuivattuna/jauhettuna. Pari lusikallista tätä jauhetta ja poronöyhtöä + Aurajuustoa, nam.

7)

8)

9) Meiltä löytyy paaljon lampaankääpiä. Ison voi halkaistuna paistaa kuten pihvin. Hieno maku.

10) Liian mutkikas valmistus, syön mieluimmin ravintolassa kera punaviinin ja Leikatun.

11)

12)

13) No voi, näitä mummo keräsi lehmihaasta valtavia määriä, ei ollut harvinainen siellä, kun olisi suolapähkinöitä napostellut.

14) Haperoja meillä paljon, Isohaperoita, viinihaperoita. Voi paistaa ihan tuoreena esim. munakkaan joukkoon, mutta suolasienien seassa antavat oman lisän.

15) Näitä mummo ja vanhemmat keräsivät hullun lailla suolasieniksi ja minäkin pienenä söin lähes joka päivä, luultavasti kuolen syöpään ennen oletettua ikää. Jos löytyy samankaltainen käsittelyprosessi kuin korvasienille, niin miksei. Oliko veli JR49 samanlainen projekti?

16) Männynherkkutatti on sienien kuningas.

Nämä olen löytänyt täältä Etelä-Karjalasta, mökkitontti on tarkemmin Kärinki nimisen järven rannalla. (No, on siinä parikin pietarilaista mökkinaapureina, mutta eivät häiritse).

Hienoa että näinkin miehiseltä sivustolta löytyy tällaisia herkkuperseitä. Lopuksi pyydän jälleen kerren kääntämään kursorin sivustolle, jossa varsinainen asiantuntemus.
www.martat.fi