Eränkäynti

Hitto
Moro.
1) Kanttarellia löytyy omalta mökkitontilta, ei säilöön asti, mutta kyllä tässä nytkin viikon munakkaat tehdään.

2) Suppis, suosikki männynherkkutatin kera.(myösin omalta tontilta). Aluksi pakastin, nykyään vain kuivaan. Mulla tuollainen Evermat-kuivuri joka on hyvä. Näitä on jo muutama löytynyt tänä kesänä. Siis tatteja, suppiksia vielä odotellaan.

3) Haaparousku, ehdoton suolasienigeneraattori, tänä vuonna ei vielä montaa yksilöä.

4) Kuten veli JR49 totesi, haaparouskujen sekaan, siitä tulee kaiken alun kasvattava alkumössö.

5) Karvarouskua ei ole näkynyt pariinkymmeneen vuoteen, tuo laiduntaminen?

6) Mustatorvisieni, joskus onnella löytänyt, ei seuraavina vuosina samalta paikalta. Mielestäni paras sieni kuivattuna/jauhettuna. Pari lusikallista tätä jauhetta ja poronöyhtöä + Aurajuustoa, nam.

7)

8)

9) Meiltä löytyy paaljon lampaankääpiä. Ison voi halkaistuna paistaa kuten pihvin. Hieno maku.

10) Liian mutkikas valmistus, syön mieluimmin ravintolassa kera punaviinin ja Leikatun.

11)

12)

13) No voi, näitä mummo keräsi lehmihaasta valtavia määriä, ei ollut harvinainen siellä, kun olisi suolapähkinöitä napostellut.

14) Haperoja meillä paljon, Isohaperoita, viinihaperoita. Voi paistaa ihan tuoreena esim. munakkaan joukkoon, mutta suolasienien seassa antavat oman lisän.

15) Näitä mummo ja vanhemmat keräsivät hullun lailla suolasieniksi ja minäkin pienenä söin lähes joka päivä, luultavasti kuolen syöpään ennen oletettua ikää. Jos löytyy samankaltainen käsittelyprosessi kuin korvasienille, niin miksei. Oliko veli JR49 samanlainen projekti?

16) Männynherkkutatti on sienien kuningas.

Nämä olen löytänyt täältä Etelä-Karjalasta, mökkitontti on tarkemmin Kärinki nimisen järven rannalla. (No, on siinä parikin pietarilaista mökkinaapureina, mutta eivät häiritse).

Hienoa että näinkin miehiseltä sivustolta löytyy tällaisia herkkuperseitä. Lopuksi pyydän jälleen kerren kääntämään kursorin sivustolle, jossa varsinainen asiantuntemus.
www.martat.fi
Hittolainen! Olin kokonaan unohtanut martta-liiton, oon itsekin käynyt kurssilla Etelä-Haagassa stadissa, vuosi taisi olla 1995... opin tekemään paahdettua sorsaa lisukkeilla, ja paahtovanukasta tais olla jälkkärinä. Eturuokaa en muista, jotain suomalaisia juureksia vissiin oli lämpimän juuressalaatin lähtökohtana. Kiitos reserviläisveli @samovaari , huomasin just noilta sivuilta korealaisen ruokakurssin, joka hyvin paljon kiinnostaisi nyt kun niemimaa on taasen julkisuudessakin :)!

Lampaankäävästä olen samaa mieltä, löytynyt hyvin tänä vuonna Vantaalla. Olen käyttänyt teriyaki-kastiketta ja tehnyt hyviä pihvejä.
 
No niin, laitetaanpa omaa listausta peliin:
  1. Kanttarelli, löytyy tosi vähän, mutta olen varma, että kun lisää kilometrejä, niin löytyy enemmän. Tosin tämä alue ei ole parasta Kanttarellille, pitänee käydä naapurikunnan puolella
  2. Suppikset, löytyy harvoin, mutta sama kuin kanttarellin kohdallla, lisää vaan kilometrejä
  3. Herkkutatit, niitä löytyy tosi hyvin, niin männyn kuin kuusenherkkutattia, voi sipaista vaikka metsässä leivän päälle :)
  4. Iso-hapero, mieto, mukava maku. Parasta heti laitettuna tai kuivattuna
  5. Kelta-hapero. samat kuin edellä
  6. Karvarousku, löytyy todella paljon, hyvää sienisalaattiin ja murekkeisiin, lihapulliin
  7. Kangasrousku, niin paljon poimittavaksi kuin vain viitsii, maku aika pätäkkä, mutta tämä sieni on niitä lapsuuden makuja joten sitä tulee poimittua kuitenkin. Sienisalaattiin ja jauhelihan jatkeeksi parhaimmillaan.
  8. Kangastatti, myös satoinen täällä. Metallinen sivumaku, paras säilöä kuivaamalla. Toimii parhaiten muiden sienien jatkeena tai ihan jauhettuna.
  9. Koivun/kuusen punikkitatti, en oikein osaa tuon makua yksilöidä. Satoinen, mutta maku mielestäni mitäänsanomaton. Kuivattuna paras.
Itseä tosiaan harmittaa kun noita listauksen kahta ensimmäistä oikein löydy täältä. Mutta tälläisen puolisuon luoja on meille antanut, niillä mennään mitä täällä kasvaa :D
 
@Woodsman , kiintoisaa tuo, että karvarouskua noin paljon. Ja @samovaari myös sitä mieltä laillani, että on taantunut.

@Fremen ,olen valmis kokeilemaan lampaankääpää tuolla reseptillä. Pari googletin, minkälainen sinun versiosi on? :)
 
@Woodsman , kiintoisaa tuo, että karvarouskua noin paljon. Ja @samovaari myös sitä mieltä laillani, että on taantunut.

@Fremen ,olen valmis kokeilemaan lampaankääpää tuolla reseptillä. Pari googletin, minkälainen sinun versiosi on? :)
Huuhtelin kylmän hanan alla (todella tiivismaltoinen sieni joten en halunnut että kuivahtavat niin jätin sen pahemmin taputtelematta kuivaksi), paistoin pannulla ehkö vähän ylikypsiksi valitettavasti... sivelin ihan kaupan japanilais-tyylistä teriyaki-kastiketta aina kääntäessä mamman pullanvoitelu pensselillä (mistä varmaan tulee sanomista ensi kerralla kun tehdään pullaa ja ne maistuu japsi-bbq:lta!)
Päälle mustapippuria ja silputtua villivalkosipulia.
ps. olis pitänyt paistaa vaan pari mintsaa puoleen, ja laittaa folioon kypsymään itsestään ehkä viideksi minuutiksi. Noh jotain sentään opin taas, elon tie on arvaamaton!
 
Muuta Espooseen, täällä rakennetaan vaan vanhat peltomaat ja metsää karhuineen ja koiraksi paljastuvine susineen löytyy lisää Kirkkonummen puolelta. Puput ja kauriit kuljeskelevat kylänraiteilla ja ...
Puhuttelette nyt vanhaa Viheriläistä, pyydän teitä ottamaan tämän huomioon viestiliikenteenne sävyssä :)!
 
Puhuttelette nyt vanhaa Viheriläistä, pyydän teitä ottamaan tämän huomioon viestiliikenteenne sävyssä :)!
Tämän vanhan Asola-Leineläläisen viestiliikenteessä ei ole muuta sävyä kuin se minkä arvoisa vastaanottaja siihen projisoi. :)

Mutta täällä kökkelissä olen todellakin kuunnellut fasaanikukkojen töröhdyksiä makuuhuoneen ikkunasta, seurannut terassilta kun rusakkoemo hätistelee harakoita pois poikastensa kimpusta autokatoksen vieressä, katsellut junasta kuinka kauriit ja hirvi seisoskelevat syömässä pellolla ja ihmetellyt SRVA-miestä rihlakkoineen passissa kehätien varrella. Kaikki tämä kehä3:n sisäpuolella.
 
@Woodsman , kiintoisaa tuo, että karvarouskua noin paljon. Ja @samovaari myös sitä mieltä laillani, että on taantunut.

@Fremen ,olen valmis kokeilemaan lampaankääpää tuolla reseptillä. Pari googletin, minkälainen sinun versiosi on? :)

Löysin niitä,sellaisesta paikasta, että järki sanoo sen olevan mahdotonta. Keskellä hiekkakangasta, pienessä, tosi tiheässä kuusikossa. Lapsena niitä löytyi parhaiten sellaisesta metsästä missä oli mullikoita laidunnettu.
 
Tämän vanhan Asola-Leineläläisen viestiliikenteessä ei ole muuta sävyä kuin se minkä arvoisa vastaanottaja siihen projisoi. :)

Mutta täällä kökkelissä olen todellakin kuunnellut fasaanikukkojen töröhdyksiä makuuhuoneen ikkunasta, seurannut terassilta kun rusakkoemo hätistelee harakoita pois poikastensa kimpusta autokatoksen vieressä, katsellut junasta kuinka kauriit ja hirvi seisoskelevat syömässä pellolla ja ihmetellyt SRVA-miestä rihlakkoineen passissa kehätien varrella. Kaikki tämä kehä3:n sisäpuolella.
Noh tästähän nyt herhiläispesä heräsi! Pitäkää siis tunnettuna tietona että vanhana STV:n Espoo 6 -auto/ tossupiirin kuskina pidin tuoreena lama-ajan sotilaspoliisivänrikkinä huolta myös TEIDÄN asuinalueenne turvallisuudesta... herra Kauklahti :).
 
Vai viheriläinen ;) Varo vaan, täällä on pesunkestävä äärikepulainen kökkötraktori :D
Olen nyt justen etelänserkkujen tykönä Tallinnassa, jahka palaan niin näette Viheriä, traktorilla tai ilman!

Huom: äitini ei kuulu hintaan. Tai ainakaan en maksa että otatte sen. On meinaan Viherin biitsiltä länsirannalta otettu foto.


7e22ba4ecb984ee3a8604668c6c3f735.jpg
 
Olen nyt justen etelänserkkujen tykönä Tallinnassa, jahka palaan niin näette Viheriä, traktorilla tai ilman!

Huom: äitini ei kuulu hintaan. Tai ainakaan en maksa että otatte sen. On meinaan Viherin biitsiltä länsirannalta otettu foto.


7e22ba4ecb984ee3a8604668c6c3f735.jpg
No jätetään se äiti vaan sinne sun iloksi :) omassakin on ihan tekemistä ;)
 
No nyt kun on sienet jo ,ehkä käsitelty, siirrytään marjoihin. Osa jäsenistä varmaan vihreänä kuolaa, kun kerron omista marjapaikoista.

1. Puolukka. Viime syksynä saalis oli 45 litraa, tästä puolet omalta mökkitontilta, puolet 50m tontin ulkopuolelta. Puolet saaliista meni lasten käyttöön. Jos olisi halunnut poimia, 200 litraa olisi saanut parissa päivässä. Pari kolme viikkoa odotetaan satoa, näyttää lupaavalta.

2. Mustikka. Nyt täytyy kävellä jo kilometrin verran. Tänä vuonna 25 litraa, oli vähän huono mustikkavuosi. Viime vuosi aivan mahtava, 100 litraa ja olivat isoja. Selkä ei vaan oikein kestä.

3. Vadelma. Pari kilometriä metsäautotietä ja pusikkoon. Nyt 5 litraa, kypsyvät niin eri aikaan että seuraava reissu viikon päästä.

4. Hilla. Jossain tunnetaan myös nimellä lakka. Pohjanmaalla ehkä myös nimellä muurain. Nyt täytyy kulkea jo viitisen kilometriä. Ei kovin hyvä hillavuosi, hallaöitä oli.

5. Karpalo. Sama matka suunnilleen kuin hillamaastoon. Ei ole kiirus poimia, parhaat saa ensi keväällä.

Tosiaan, en noista marjareissuista montaa maastokm saa, onneksi samalla saa koiran pissalenkitettyä.
 
No nyt kun on sienet jo ,ehkä käsitelty, siirrytään marjoihin. Osa jäsenistä varmaan vihreänä kuolaa, kun kerron omista marjapaikoista.

1. Puolukka. Viime syksynä saalis oli 45 litraa, tästä puolet omalta mökkitontilta, puolet 50m tontin ulkopuolelta. Puolet saaliista meni lasten käyttöön. Jos olisi halunnut poimia, 200 litraa olisi saanut parissa päivässä. Pari kolme viikkoa odotetaan satoa, näyttää lupaavalta.

2. Mustikka. Nyt täytyy kävellä jo kilometrin verran. Tänä vuonna 25 litraa, oli vähän huono mustikkavuosi. Viime vuosi aivan mahtava, 100 litraa ja olivat isoja. Selkä ei vaan oikein kestä.

3. Vadelma. Pari kilometriä metsäautotietä ja pusikkoon. Nyt 5 litraa, kypsyvät niin eri aikaan että seuraava reissu viikon päästä.

4. Hilla. Jossain tunnetaan myös nimellä lakka. Pohjanmaalla ehkä myös nimellä muurain. Nyt täytyy kulkea jo viitisen kilometriä. Ei kovin hyvä hillavuosi, hallaöitä oli.

5. Karpalo. Sama matka suunnilleen kuin hillamaastoon. Ei ole kiirus poimia, parhaat saa ensi keväällä.

Tosiaan, en noista marjareissuista montaa maastokm saa, onneksi samalla saa koiran pissalenkitettyä.
Nyt kun sienet ja marjat on käsitelty, siirrytään kylähulluihin... meinaan tämä verkko kalastaa vuodesta toiseen - Linkolan Penan mietteitä, ja olen eko-fasistin kanssa joissain asioissa samaa mieltäkin:

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000...-other&share=7a093c0a4e1b496fa546d2516dbfa1f4

ps. oli hyysärin toimittajalla vähän kieli keskellä kappalejakoa tän jutun kanssa :).

pps.
Olette puhunut väestönkasvusta jo vuosikymmeniä. Oletteko pettynyt, että kasvua ei ole saatu hillittyä?

”Osa elämäkerrasta kertoo yrityksistäni puhua järkeä. Tiedän jo tällä hetkellä, että järki on hävinnyt. Vanhuudesta on se hyöty, että tunne-elämä laimistuu. Nuorempana olisin ollut surullisempi kuin mitä nyt olen. En tunne enää tuskaa, ainoastaan pysyvää alakuloa.”
 
Viimeksi muokattu:
No nyt kun on sienet jo ,ehkä käsitelty, siirrytään marjoihin. Osa jäsenistä varmaan vihreänä kuolaa, kun kerron omista marjapaikoista.

1. Puolukka. Viime syksynä saalis oli 45 litraa, tästä puolet omalta mökkitontilta, puolet 50m tontin ulkopuolelta. Puolet saaliista meni lasten käyttöön. Jos olisi halunnut poimia, 200 litraa olisi saanut parissa päivässä. Pari kolme viikkoa odotetaan satoa, näyttää lupaavalta.

2. Mustikka. Nyt täytyy kävellä jo kilometrin verran. Tänä vuonna 25 litraa, oli vähän huono mustikkavuosi. Viime vuosi aivan mahtava, 100 litraa ja olivat isoja. Selkä ei vaan oikein kestä.

3. Vadelma. Pari kilometriä metsäautotietä ja pusikkoon. Nyt 5 litraa, kypsyvät niin eri aikaan että seuraava reissu viikon päästä.

4. Hilla. Jossain tunnetaan myös nimellä lakka. Pohjanmaalla ehkä myös nimellä muurain. Nyt täytyy kulkea jo viitisen kilometriä. Ei kovin hyvä hillavuosi, hallaöitä oli.

5. Karpalo. Sama matka suunnilleen kuin hillamaastoon. Ei ole kiirus poimia, parhaat saa ensi keväällä.

Tosiaan, en noista marjareissuista montaa maastokm saa, onneksi samalla saa koiran pissalenkitettyä.
Riittääkö puoli tusinaa pakastinta? :D
 
olis pitänyt paistaa vaan pari mintsaa puoleen, ja laittaa folioon kypsymään itsestään ehkä viideksi minuutiksi. Noh jotain sentään opin taas, elon tie on arvaamaton!
Moro. Lampaankääpä pitää paistaa pannulla kuten pihvi, jos haluaa kypsää, puolitoista minuuttia per puoli. Itse käytän pannulla rypsiöljyä. Voi myös paistaa puolikypsäksi, ei se hieno sienen maku siihen häviä, tulee vain al-dente. Siis tämänhän voi syödä vaikka raakana ,Mustapippuri kruunaa.
 
Samaa mieltä noista asioista @samovaari . Rypsiöljy kruunaa, japanilaiseen teemaan ei voi sovi.
 
Riittääkö puoli tusinaa pakastinta? :D
No ei riitä, mökillä yksi arkkumallinen ja kotosalla kaksi.Minähän jossanin ketuss suurimman osan sienistä kyllä kuivaan ja morttelilla jauhan hienoksi. Menee pienempään. Suurin osa pakastimissta täyttyy serkkupojan tuomista hirvenlavoista.
 
Foorumin kulinaristien sieni-listalta on hämmästyksekseni unohtunut metsiemme eehdottomasti herkullisin sieni. KOIVUNKANTOSIENI. Olkaa silti varovaisia etette sekoita sitä Myrkkynääpikään.
Korvasieni tulee heti tämän jälkeen, sitten suppilovahvero ja vasta tämän jälkeen kanttarelli ym.
 
KOIVUNKANTOSIENI. Olkaa silti varovaisia etette sekoita sitä Myrkkynääpikään.
Kosteusmuuntuvia muistaakseni. Ja vanhoista kannoista ei aina ota ihan tarkkaan selvää, onko lehti- vai havupuu. Tässä on syyt, etten ole itse kokeillut, kun muitakin löytyy. Pitäisi olla joku kokeneempi oppimestari, mutta ei kuulu tuttuihin.
Sinä kertonet neuvoja?
Siitä tehty keitto on kuulemma hyvin herkullinen.
 
Lehtipuun kanto muuttuu lahotessaan mössökksi ja havupuun taas "partikkeleiseksi". Alkukaudesta koivunkantosieni on suht turvallista koska tappavan myrkyllinen serkku ajoittuu vasta syyskuulle. Paras konsti on tunnistaa herkku myrkystä on tuo varsi jonka eroavaisuus on syytä selvittää sienioppaista. Vain lakit syödään ja paras konsti on perinteinen voita pannuun sipulin kera suht lyhyt paisto.
Korvasieni on mielestäni paras keittosieni ja siinäkään ei kannata liioitella ryöppäämistä vaikka kyseessä on myrkkysieni. Liika keittäminen poistaa merkittävästi makua. Ohjeita käyttämistäni keittoajoista en taida uskaltaa tänne laittaa, mutta hengissä ollaan ja munuaisetkin toimii ajoittain.
Suppilovahvero on myöhaisenä lajikkeena pelastanut monen hirven hengen kun olen haukulle hiipiessäni törmännyt kultasuoneen ja alkanut poimimaan maan herkkuja aseen nojatessa puunrunkoon. Suppikset kun monesti etenevät maastossa kuin polkuna on hirvihaukku joskus siirtynyt kohti ja hirvi on tullut töölistelemään perse pystyssä öhkivää aseetonta ukkoa säälivän näköisenä. Ehdoton syksyn herkku meny on tappaislämmin pikapariloitu vasan maksa konjakkiliekitetyllä suppilovahveropedillä puolukoiden kera. Lämmin maksa on niin jumalinen herkku että joskus on nylkyhommat saanut odottaa jotta ei menetetä tuota hetkeä sillä koostumus muuttuu heti kun maksa kerran jäähtyy. Eli ainoa riistanosa joka ei riiputtamalla parane. Kokeilkaa. Itseasiassa sama pätee kaikkien riistaeläimien maksaan. Vesilinnuistuksessa joskus ollut pikkutöhö mukana jolla on voinut sorsan/hanhen maksan pintapariloida heti veneessä sillä aikaa kun jahtikaveri vetelee voita ruisleivän päälle. Sitten vaan kuuma maksa leikkeleeksi, vähän vuorisuolaa pälle ja.......
 
Back
Top