Eränkäynti

Foorumin kulinaristien sieni-listalta on hämmästyksekseni unohtunut metsiemme eehdottomasti herkullisin sieni. KOIVUNKANTOSIENI. Olkaa silti varovaisia etette sekoita sitä Myrkkynääpikään.
Korvasieni tulee heti tämän jälkeen, sitten suppilovahvero ja vasta tämän jälkeen kanttarelli ym.
Minkäslaisesta maastosta olet löytänyt tuota?
 
No ei riitä, mökillä yksi arkkumallinen ja kotosalla kaksi.Minähän jossanin ketuss suurimman osan sienistä kyllä kuivaan ja morttelilla jauhan hienoksi. Menee pienempään. Suurin osa pakastimissta täyttyy serkkupojan tuomista hirvenlavoista.
Itse sain emännän myöntymään yhden pakastimen lisäämiseen, sittenhän noita on jo kolme :) Kyllä rouva alkoi suostumaan kun kannoin vaan lisää marjoja kotiin. Kunhan nyt saan tuon teknisen tilan raivattua remontin jäljiltä niin äkkiä arkkupakastim sinne :)
 
En tiedä ovatko reserviläisveljet ml. @JR49 ja @Woodsman seuranneet tätä Mr. Leiniötä tuubissa... todella leppoinen kerronta eräreissuista joita selkeästi rakastaa, ja hyviä vinkkejä siellä täällä. Varustelekan ystävä (ja mahdollisesti työntekijä). Joka tapauksessa kaveri on kiertänyt erää Suomessa pieteetillä, ja kevyen kuorman filosofialla. Suosittelen kaikkia relevantteja videoita lämpimästi, lähinnä ovat kaikki kansallispuistoistamme.

 
En tiedä ovatko reserviläisveljet ml. @JR49 ja @Woodsman seuranneet tätä Mr. Leiniötä tuubissa... todella leppoinen kerronta eräreissuista joita selkeästi rakastaa, ja hyviä vinkkejä siellä täällä. Varustelekan ystävä (ja mahdollisesti työntekijä). Joka tapauksessa kaveri on kiertänyt erää Suomessa pieteetillä, ja kevyen kuorman filosofialla. Suosittelen kaikkia relevantteja videoita lämpimästi, lähinnä ovat kaikki kansallispuistoistamme.

Pitääpä kurkkia tuo. Huomenna on hyvin aikaa kun parantelen lentsua :( Mennyt iha koko viikonloppu ns vituilleen kun tauti iski. Eikä prkl ole edes konjakkiaan (enää) jäljellä ;)
 
En tiedä ovatko reserviläisveljet ml. @JR49 ja @Woodsman seuranneet tätä Mr. Leiniötä tuubissa... todella leppoinen kerronta eräreissuista joita selkeästi rakastaa, ja hyviä vinkkejä siellä täällä. Varustelekan ystävä (ja mahdollisesti työntekijä). Joka tapauksessa kaveri on kiertänyt erää Suomessa pieteetillä, ja kevyen kuorman filosofialla. Suosittelen kaikkia relevantteja videoita lämpimästi, lähinnä ovat kaikki kansallispuistoistamme.

Itseä alkaa kalvamaan katkeruus ja kateus kun noita kansallispuistoja ei ole tänne suomaalle siunattu :( Lähin kunnollinen vaellusreitistö joka on suojelualueilla on Peuranpolku, siellä tulee käytyä muutaman kerran kesässä. Tosin tänä kesänä ei ole ehtinyt, vienyt nuo kotiprojektit yllättäen aivan liikaa aikaa.
Missäs veli @Fremen käy kuljeskelemassa? Nuuksio vai Sipoonkorpi?
 
Itseä alkaa kalvamaan katkeruus ja kateus kun noita kansallispuistoja ei ole tänne suomaalle siunattu :( Lähin kunnollinen vaellusreitistö joka on suojelualueilla on Peuranpolku, siellä tulee käytyä muutaman kerran kesässä. Tosin tänä kesänä ei ole ehtinyt, vienyt nuo kotiprojektit yllättäen aivan liikaa aikaa.
Missäs veli @Fremen käy kuljeskelemassa? Nuuksio vai Sipoonkorpi?
Nuuksio on näistä selkeästi tutumpi, kasvoin Viherlaaksossa joten siitä pääsi Lippajärven pohjoispuolelta ja Espoon Pitkäjärven eteläpäästä kiertäen kehä III:sen yli Bodominjärven pohjoispuolelle, jossa aukesi Pirttimäen (outo kyllä Helsingin kaupungille kuuluva) ns. iso metsä... sen läpi pääsee suoraan Nuuksion erämaahan ilman mitään tienylityksiä yms. enää, myös Luukkaan ulkoilualue liittyy kokonaisuuteen pohjoispuolella. Olisko siinä viitisenkymmentä neliökilometriä yhteensä, ehkä noin neljännes siitä sellaista mihin joku idiootti säännöllisesti oikeasti eksyykin. Toisaalta polku-uria on niin paljon että jos ei mitään ole mukana niin kyllä se voi vähän pahasti sekoittaa, korkeuserot lisäksi etelä-Suomelle poikkeukselliset, kuten myös maaston yleinen vaativuus (jyrkkää, ja pudotuksia joista ei köydettä selviä!).

Komea paikka, Sipoossa paremmat sienet kun on kosteampaa.
 
Nuuksio on näistä selkeästi tutumpi, kasvoin Viherlaaksossa joten siitä pääsi Lippajärven pohjoispuolelta ja Espoon Pitkäjärven eteläpäästä kiertäen kehä III:sen yli Bodominjärven pohjoispuolelle, jossa aukesi Pirttimäen (outo kyllä Helsingin kaupungille kuuluva) ns. iso metsä... sen läpi pääsee suoraan Nuuksion erämaahan ilman mitään tienylityksiä yms. enää, myös Luukkaan ulkoilualue liittyy kokonaisuuteen pohjoispuolella. Olisko siinä viitisenkymmentä neliökilometriä yhteensä, ehkä noin neljännes siitä sellaista mihin joku idiootti säännöllisesti oikeasti eksyykin. Toisaalta polku-uria on niin paljon että jos ei mitään ole mukana niin kyllä se voi vähän pahasti sekoittaa, korkeuserot lisäksi etelä-Suomelle poikkeukselliset, kuten myös maaston yleinen vaativuus (jyrkkää, ja pudotuksia joista ei köydettä selviä!).

Komea paikka, Sipoossa paremmat sienet kun on kosteampaa.

Pari kertaa kun olen ollut työreissuilla etelässä, niin oon meinannut käväistä Nuuksiossa. Mutta kummasti se oluttuoppi on aina vetänyt pitemmän korren ;) Mutta kyllä noita työreissuja onneksi tulee, pitää varata pikkasen enemmän aikaa ja vaelluskamppeet mukaan. Pikkutakilla ei ihan viitsi :D
 
Pari kertaa kun olen ollut työreissuilla etelässä, niin oon meinannut käväistä Nuuksiossa. Mutta kummasti se oluttuoppi on aina vetänyt pitemmän korren ;) Mutta kyllä noita työreissuja onneksi tulee, pitää varata pikkasen enemmän aikaa ja vaelluskamppeet mukaan. Pikkutakilla ei ihan viitsi :D

Nuuksion merkityillä reiteillä kesäpäivänä et olisi ainoa pikkukengissä ja pikkutakissa, sinne tulee turistit kuin puistoon.
 
Nuuksio on näistä selkeästi tutumpi, kasvoin Viherlaaksossa joten siitä pääsi Lippajärven pohjoispuolelta ja Espoon Pitkäjärven eteläpäästä kiertäen kehä III:sen yli Bodominjärven pohjoispuolelle, jossa aukesi Pirttimäen (outo kyllä Helsingin kaupungille kuuluva) ns. iso metsä... sen läpi pääsee suoraan Nuuksion erämaahan ilman mitään tienylityksiä yms. enää, myös Luukkaan ulkoilualue liittyy kokonaisuuteen pohjoispuolella. Olisko siinä viitisenkymmentä neliökilometriä yhteensä, ehkä noin neljännes siitä sellaista mihin joku idiootti säännöllisesti oikeasti eksyykin. Toisaalta polku-uria on niin paljon että jos ei mitään ole mukana niin kyllä se voi vähän pahasti sekoittaa, korkeuserot lisäksi etelä-Suomelle poikkeukselliset, kuten myös maaston yleinen vaativuus (jyrkkää, ja pudotuksia joista ei köydettä selviä!).

Komea paikka, Sipoossa paremmat sienet kun on kosteampaa.

Meinasin kommentoida, että älä vaan eksy, mutta lueskelin tuolta "esittele itsesi" osiosta, että olet yhtä hyvä suunnistaja kuin itsekin olen :)
 
Meinasin kommentoida, että älä vaan eksy, mutta lueskelin tuolta "esittele itsesi" osiosta, että olet yhtä hyvä suunnistaja kuin itsekin olen :)
Noh enemmän noi kisat oli sitä pinkomista, vaikka etelärannikon maasto on kyllä aika rikkonaista ja pienipiirteista... ikävä ratamestari saa aikaan aikamoisia haasteita jos haluaa. Mutta Rukin kisan kympin joukkoon vaadittiin lähinnä 3700m luokan kondis ja hyvää onnea :). Jos sinut ohittaa juniorien SM-kakkonen kolmannen rastin jälkeen, eläpä heitä onneasi hukkaan vaan katso kauanko keuhkot kestää kyydissä... ja pysy kartalla koska ne ei todennäköisesti kestä vikalle rastille...maaliin nyt löytää kuka tahansa ;)
 
Meinasin kommentoida, että älä vaan eksy, mutta lueskelin tuolta "esittele itsesi" osiosta, että olet yhtä hyvä suunnistaja kuin itsekin olen :)
Olin alokkaana yhden vääpelin kanssa HämJP:n PstK:n edustajina isommassa yösuunnistus + päiväsuunnistus ja ammuntakisassa Riihimäellä, yösuunnistus on hommaa jossa kokemusta tulee roppakaupalla heti alusta eli miten helkkarin vaikeaa se on... maaliin pääsin sentään ilman pummeja, mutta aikaa meni todella paljon. Piti kirjaimellisesti törmätä peltoon/ ojaan yms. että pääsin takaisin kartalle, koska olin suurimman osan ajasta eksyksissä. Tutussa metsässä (siis jos olet joskus ollut) menee vielä jotenkuten, tuntemattomassa odotan suosiolla aamuun, liian haastavaa edes suora siirtymä jos ei ole kunnon korkeuskäyriä edes mitä seurata tai ainakin siirtolohkare 50 metrin välein... tai katuvaloja taustalla niinkuin Kivikon iltarasteilla :).
 
Noh enemmän noi kisat oli sitä pinkomista, vaikka etelärannikon maasto on kyllä aika rikkonaista ja pienipiirteista... ikävä ratamestari saa aikaan aikamoisia haasteita jos haluaa. Mutta Rukin kisan kympin joukkoon vaadittiin lähinnä 3700m luokan kondis ja hyvää onnea :). Jos sinut ohittaa juniorien SM-kakkonen kolmannen rastin jälkeen, eläpä heitä onneasi hukkaan vaan katso kauanko keuhkot kestää kyydissä... ja pysy kartalla koska ne ei todennäköisesti kestä vikalle rastille...maaliin nyt löytää kuka tahansa ;)
Itsellä meni ihan rehellisesti hyvällä onnella :D Sattui varmaan sellaista porukkaa olemaan silloin, että juoksivat kuin raivohärät ja jättivät kartan ihmettelyn sikseen. Itse taas lönköttelin rauhassa ja keskityin karttaan ja maastoon. Paskahalvaus tuli kun näin tulokset :D Muuten olen suunnistanut vain omaksi ilokseni, juokseminen on minusta väärä etenemismuoto metsään ;) Ja kai siinä on oma osansa, että suuntavaisto on ollut aina suht hyvä, kuulemma tosin sekin on sellainen asia joka on opittua, ei siis synnynnäinen ominaisuus.
 
Olin alokkaana yhden vääpelin kanssa HämJP:n PstK:n edustajina isommassa yösuunnistus + päiväsuunnistus ja ammuntakisassa Riihimäellä, yösuunnistus on hommaa jossa kokemusta tulee roppakaupalla heti alusta eli miten helkkarin vaikeaa se on... maaliin pääsin sentään ilman pummeja, mutta aikaa meni todella paljon. Piti kirjaimellisesti törmätä peltoon/ ojaan yms. että pääsin takaisin kartalle, koska olin suurimman osan ajasta eksyksissä. Tutussa metsässä (siis jos olet joskus ollut) menee vielä jotenkuten, tuntemattomassa odotan suosiolla aamuun, liian haastavaa edes suora siirtymä jos ei ole kunnon korkeuskäyriä edes mitä seurata tai ainakin siirtolohkare 50 metrin välein... tai katuvaloja taustalla niinkuin Kivikon iltarasteilla :).
Kokeilin kerran pimeällä hiippailla yhdelle autiotuvalle tuossa lähellä, onnistuin eksymään ihan totaalisesti, vetäisin 20m ohi ja sit ihmeteltiinkin, että missä ollaan. Se saamarin suo näyttää niin samalta aina pimeässä ;)
 
Kokeilin kerran pimeällä hiippailla yhdelle autiotuvalle tuossa lähellä, onnistuin eksymään ihan totaalisesti, vetäisin 20m ohi ja sit ihmeteltiinkin, että missä ollaan. Se saamarin suo näyttää niin samalta aina pimeässä ;)
Itsellä ollut sama tilanne yhdessä partiotaitokilpailussa yöllä talvella... yht'äkkiä metsä loppuukin, ja pitää vähän miettiä että jahhah, tämä on joko järvi, puuton suo tai hyvin tasainen pelto... joista yhdenkään ei pitäisi olla tässä. Vika on siis kartassa, ei miehessä!
 
Itsellä ollut sama tilanne yhdessä partiotaitokilpailussa yöllä talvella... yht'äkkiä metsä loppuukin, ja pitää vähän miettiä että jahhah, tämä on joko järvi, puuton suo tai hyvin tasainen pelto... joista yhdenkään ei pitäisi olla tässä. Vika on siis kartassa, ei miehessä!
Niinpä :D Olet siis nuoruutesi tuhrannut partion parissa? Itsekin tuli kuljettua aika paljon kisoja.
 
Itsellä meni ihan rehellisesti hyvällä onnella :D Sattui varmaan sellaista porukkaa olemaan silloin, että juoksivat kuin raivohärät ja jättivät kartan ihmettelyn sikseen. Itse taas lönköttelin rauhassa ja keskityin karttaan ja maastoon. Paskahalvaus tuli kun näin tulokset :D Muuten olen suunnistanut vain omaksi ilokseni, juokseminen on minusta väärä etenemismuoto metsään ;) Ja kai siinä on oma osansa, että suuntavaisto on ollut aina suht hyvä, kuulemma tosin sekin on sellainen asia joka on opittua, ei siis synnynnäinen ominaisuus.
Olen samaa mieltä etenemismuodoista, metsästä nauttii parhaiten samoilemalla, ja rinkalla joka painaa reilusti alle 20kg. Muuten alkaa kolmen-neljän tunnin jälkeen ärräpäät lentelemään :mad:.
 
PitVa (Pitkäjärven Vaeltajat), ja oli siis Espoon Pitkäjärvi... missä Vartiossa olit itse?
Aikoinaan olin Sievin Samoojissa. Helppo valinta kun ei ollut muuta tarjolla. Touhusin mukana 17 vuotiaaksi, sitten alkoi tulla muita "kiinnostuksia" ;) ja lippukuntaa alkoi vetämään hieman liian uskonnollinen ihminen, vaati minuakin syntisäkkiä veisaamaan virsiä :confused: käytännössä oli saman tien sukset ristissä kun sanoin, että ei kai me kaikki kirkkoon kuuluta.
 
Olen samaa mieltä etenemismuodoista, metsästä nauttii parhaiten samoilemalla, ja rinkalla joka painaa reilusti alle 20kg. Muuten alkaa kolmen-neljän tunnin jälkeen ärräpäät lentelemään :mad:.
Itsellä varusteet painaa välillä liikaa. Ostin vasta Berghausin 90-litrasen rinkan ja siihen tulee pakattua aivan liikaa. Toisaalta siihen voi tiputtaa 3 ämpäriä marjoja kannet päällä, joten siiinä mielessä ihan hyvä :)
 
Last edited by a moderator:
Back
Top