Eränkäynti

[samovaari]

yllättäen makuualusta (itsetäyttyvä) oli väsähtänyt. Saa nähdä millaisen sitä nyt laittaisi.

Moro. Itsellä ollut useita itsestääntäyttyviä aina vanhasta Metzeler merkkisestä lähtien. Kaikki ovat jossain vaiheessa menneet puhki tai ainakin venttiili on hajonnut.
Nykyisin luotan kahteen 12mm solumuovipatjaan, talvella vielä lisäksi pala routamattoa alle. Eihän tuo combo nyt niin pehmeä ole nukkua, mutta pomminvarma. Lisäksi kun yleensä nukun aina selälläni, niin tuo kovempi alustayhdistelmä ei paljon rasita olkapäitä/lonkkia.

 

[Deleted member 2762]

Moro. Itsellä ollut useita itsestääntäyttyviä aina vanhasta Metzeler merkkisestä lähtien. Kaikki ovat jossain vaiheessa menneet puhki tai ainakin venttiili on hajonnut.
Nykyisin luotan kahteen 12mm solumuovipatjaan, talvella vielä lisäksi pala routamattoa alle. Eihän tuo combo nyt niin pehmeä ole nukkua, mutta pomminvarma. Lisäksi kun yleensä nukun aina selälläni, niin tuo kovempi alustayhdistelmä ei paljon rasita olkapäitä/lonkkia.

On käynyt itselläkin mielessä, pahaisena kylkinukkujana on pitänyt sitten kuitenkin touhuta noilla ilmaversioilla. Tämä mikä hajos nyt oli kyllä jo vanha, Trangon tekemä muutaman vuoden takaa.

 

[samovaari]

Moro. Tuossa pari sivua aiemmin kirjoittelin näistä opashommista, viesti#666. Tähän askereeseen vielä vähän lisää jos haluatte lukea.

Tosiaan, tuo homma alkoi kaverilla viitisen vuotta sitten parilla pikku mainoksella VisitKarelia-sivustolla, nyt ei ole pariin vuoteen tarvinnut mainostaa missään, se some.
Tää meidän homma on tarkoituksella pidetty aikas pienimuotoisena, muutama kymmentä asiakasta/vuosi. Jos työ alkaa haitata harrastusta ollaan väärillä jäljillä. Tosin olen näitä viikonloppureissuja tehnyt vähän sillä silmällä, mistä löytyy hyviä retkikohteita.
Tosiaan, homma alkaa siten, että asiakkaat tulevat Hki-Vantaa lentokentälle, vaihtavat konetta ja lentävät Lpr. Kaveri on vastassa pikkubussilla ja kuljettaa heidät lähtöpisteeseen. Siellä alkubriiffaus ja varusteiden tarkistus. Yleensä on riittävät varusteet, pikkureppu, vaelluskengät, makuupussit ja huoh. goretex-asut. Joskus pitää lisävarustaa sadeasuilla.
Sitten lähdetään suoraan maastoon. Sen voin sanoa, että suunnistamista tai edes suunnantajua ei heillä paljon ole. Meille oppaille tulee aika painavat reput, oman nyssäkän lisäksi pitää kantaa n. kuuden henkilön neljän päivän ruuat. (Onneksi tuli Korialla kanniskeltua niitä perhanan telamiinoja, niin nyt jaksaa).
Kieliongelmiakin on ollut, kaveri puhuu sujuvaa saksaa, minä en (lukion lyhyt saksa). Onneksi englanniksi pärjää aika pitkälle. Yleensä japskien porukassa ainakin pari puhuu ihan ymmärrettävää englantia. Tänä kesänä oli uutena pari kiinalaista ryhmää, tulkkiopas oli kyllä mukana. Vaan tuo tulkille ensin tilanteen selvitys ja hän sitten selittää omalle porukalle asian. Ei aina hyvä, tulee liikaa tulkinnanvaraista. No, asioista selvittiin kansainvälisillä käsimerkeillä (ei siis sellaisella) ja osittain jopa piirtämällä. Turvallisuusasioissa ei pidä olla epäselvyyksiä.
Tässä vaiheessa voin ihan rehellisesti kertoa. Jos teillä on lapsia lopettelemassa peruskoulutusta ja miettivät, mitä isona tehdä. Suosittelen vakavasti matkailualaa. Riittävästi kielitaitoa, palveluhenkisyyttä ja vähän hulluutta mukaan. Väitän, että 15-20 vuoden kuluttua aika suuri osa Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu kiinalaisen turistin tuomasta valuutasta.
No, mikä näitä meidän asiakkaita kiinnostaa täällä kaukaisessa Suomessa. Ei välttämättä mikään extreme. He ovat pääasiassa kiinnostuneita vaeltamaan vapaasti ilman rajoituksia, poimimaan marjoja/sieniä, kuuntelemaan hiljaisuutta, juomaan suoraan lammesta/purosta. Aasian suurkaupungeissa ihminen ei ole ikänään ollut täydellisessä hiljaisuudessa. Alkukesän opastuksissa asiakkaita ihmetyttää valoisuus, puolenyön jälkeen voi vielä lukea kirjaa. Syksyllä taas ihmetyttää ja pelottaa pimeä metsä. Turha kertoa, että ei sieltä mitään mörköä tule. Tosin varmaan osa nykysuomalaisista on yhtä vieraantunut metsästä, hassua kuvitella, kun itse on koko ikänsä siellä ollut.
Yksi japsiryhmä kuvasi kameroillaan valtavaa muurahaispesää ainakin kymmenen minuuttia, piti jo vähän kiirehtiä, että päästiin kämppään valoisan aikaan. Itävaltalaisryhmä havaitsi polulla höyryävän karhunpaskan, sitä pitkään ihmettelivät kunnes ilmoitin, "it´s a bear shit". Loppumatka kuljettiin vähän pälyillen.
Jossain vaiheessa ajateltiin laajentaa hommaa myös melontaan. Imatralla ja Ruokolahdella olisi hyviä jävimelontapaikkoja Suur-Saimaalla. Joki/koskireissuille pitäisi mennä Lieksa/Nurmes/Kuhmo akselille. Tuolla seudulla on kuitenkin jo omat, vakiintuneet toimijat. Ei haluta mennä heidän reviirille. Näissä vesihommissa pitää sitten tehdä nämä viralliset turvallisuus-suunnitelmat ja riskikartoitukset (SKaL). Itseltä löytyy kylläkin Suomen Melontakouluttajat ry:n joki/järvi- ja koskioppaaan sertifioinnit.

 

[Deleted member 2762]

Moro. Tuossa pari sivua aiemmin kirjoittelin näistä opashommista, viesti#666. Tähän askereeseen vielä vähän lisää jos haluatte lukea.

Tosiaan, tuo homma alkoi kaverilla viitisen vuotta sitten parilla pikku mainoksella VisitKarelia-sivustolla, nyt ei ole pariin vuoteen tarvinnut mainostaa missään, se some.
Tää meidän homma on tarkoituksella pidetty aikas pienimuotoisena, muutama kymmentä asiakasta/vuosi. Jos työ alkaa haitata harrastusta ollaan väärillä jäljillä. Tosin olen näitä viikonloppureissuja tehnyt vähän sillä silmällä, mistä löytyy hyviä retkikohteita.
Tosiaan, homma alkaa siten, että asiakkaat tulevat Hki-Vantaa lentokentälle, vaihtavat konetta ja lentävät Lpr. Kaveri on vastassa pikkubussilla ja kuljettaa heidät lähtöpisteeseen. Siellä alkubriiffaus ja varusteiden tarkistus. Yleensä on riittävät varusteet, pikkureppu, vaelluskengät, makuupussit ja huoh. goretex-asut. Joskus pitää lisävarustaa sadeasuilla.
Sitten lähdetään suoraan maastoon. Sen voin sanoa, että suunnistamista tai edes suunnantajua ei heillä paljon ole. Meille oppaille tulee aika painavat reput, oman nyssäkän lisäksi pitää kantaa n. kuuden henkilön neljän päivän ruuat. (Onneksi tuli Korialla kanniskeltua niitä perhanan telamiinoja, niin nyt jaksaa).
Kieliongelmiakin on ollut, kaveri puhuu sujuvaa saksaa, minä en (lukion lyhyt saksa). Onneksi englanniksi pärjää aika pitkälle. Yleensä japskien porukassa ainakin pari puhuu ihan ymmärrettävää englantia. Tänä kesänä oli uutena pari kiinalaista ryhmää, tulkkiopas oli kyllä mukana. Vaan tuo tulkille ensin tilanteen selvitys ja hän sitten selittää omalle porukalle asian. Ei aina hyvä, tulee liikaa tulkinnanvaraista. No, asioista selvittiin kansainvälisillä käsimerkeillä (ei siis sellaisella) ja osittain jopa piirtämällä. Turvallisuusasioissa ei pidä olla epäselvyyksiä.
Tässä vaiheessa voin ihan rehellisesti kertoa. Jos teillä on lapsia lopettelemassa peruskoulutusta ja miettivät, mitä isona tehdä. Suosittelen vakavasti matkailualaa. Riittävästi kielitaitoa, palveluhenkisyyttä ja vähän hulluutta mukaan. Väitän, että 15-20 vuoden kuluttua aika suuri osa Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu kiinalaisen turistin tuomasta valuutasta.
No, mikä näitä meidän asiakkaita kiinnostaa täällä kaukaisessa Suomessa. Ei välttämättä mikään extreme. He ovat pääasiassa kiinnostuneita vaeltamaan vapaasti ilman rajoituksia, poimimaan marjoja/sieniä, kuuntelemaan hiljaisuutta, juomaan suoraan lammesta/purosta. Aasian suurkaupungeissa ihminen ei ole ikänään ollut täydellisessä hiljaisuudessa. Alkukesän opastuksissa asiakkaita ihmetyttää valoisuus, puolenyön jälkeen voi vielä lukea kirjaa. Syksyllä taas ihmetyttää ja pelottaa pimeä metsä. Turha kertoa, että ei sieltä mitään mörköä tule. Tosin varmaan osa nykysuomalaisista on yhtä vieraantunut metsästä, hassua kuvitella, kun itse on koko ikänsä siellä ollut.
Yksi japsiryhmä kuvasi kameroillaan valtavaa muurahaispesää ainakin kymmenen minuuttia, piti jo vähän kiirehtiä, että päästiin kämppään valoisan aikaan. Itävaltalaisryhmä havaitsi polulla höyryävän karhunpaskan, sitä pitkään ihmettelivät kunnes ilmoitin, "it´s a bear shit". Loppumatka kuljettiin vähän pälyillen.
Jossain vaiheessa ajateltiin laajentaa hommaa myös melontaan. Imatralla ja Ruokolahdella olisi hyviä jävimelontapaikkoja Suur-Saimaalla. Joki/koskireissuille pitäisi mennä Lieksa/Nurmes/Kuhmo akselille. Tuolla seudulla on kuitenkin jo omat, vakiintuneet toimijat. Ei haluta mennä heidän reviirille. Näissä vesihommissa pitää sitten tehdä nämä viralliset turvallisuus-suunnitelmat ja riskikartoitukset (SKaL). Itseltä löytyy kylläkin Suomen Melontakouluttajat ry:n joki/järvi- ja koskioppaaan sertifioinnit.

Hyvä setti teillä. Ja siellä teilläpäin on hyvästi luontoa tarjolla.

 

[Tyrsky]

Itse raahasin oman pesueeni juuri Birgitan polulle käyskentelemään ja laavulle pysähdyttiin paistamaan maukkaat makkarat. Kaiken kaikkiaan tuli metsässä liikuttua n.8km, joka ei meille aikuisille toki ole paljoa mutta mukana oli myös omin jaloin liikkumassa 1,5v ja 5,5v tyttösetkin (1,5v oli varmaan n.4km pätkittäin mandukassa kannossa, mutta ei suostunut pieniä lepotuokioita lukuunottamatta olemaan kannettavana).

Oli suuri ilo huomata että meidän perheen pienetkin tykkäävät metsässä liikkumisesta ja erityisesti tuo pienempi tykästyi mustikkamättäille pysähtelemisestä ja meinasi suuttuakin kun piti lähteä pois metsästä

 

[Deleted member 2762]

Itse raahasin oman pesueeni juuri Birgitan polulle käyskentelemään ja laavulle pysähdyttiin paistamaan maukkaat makkarat. Kaiken kaikkiaan tuli metsässä liikuttua n.8km, joka ei meille aikuisille toki ole paljoa mutta mukana oli myös omin jaloin liikkumassa 1,5v ja 5,5v tyttösetkin (1,5v oli varmaan n.4km pätkittäin mandukassa kannossa, mutta ei suostunut pieniä lepotuokioita lukuunottamatta olemaan kannettavana).

Oli suuri ilo huomata että meidän perheen pienetkin tykkäävät metsässä liikkumisesta ja erityisesti tuo pienempi tykästyi mustikkamättäille pysähtelemisestä ja meinasi suuttuakin kun piti lähteä pois metsästä

Opeta vain nuoresta pitäen jos tykkäävät. Oma jälkikasvu on nyt yläkoulussa ja työn ja tuskan takana oli saada jälkikasvu edes tuollaiselle pikku reissulle ns helppoon marjastuspaikkaan. Mutta lahjakkaasti lahjomalla onnistuin

 

[Tyrsky]

Opeta vain nuoresta pitäen jos tykkäävät. Oma jälkikasvu on nyt yläkoulussa ja työn ja tuskan takana oli saada jälkikasvu edes tuollaiselle pikku reissulle ns helppoon marjastuspaikkaan. Mutta lahjakkaasti lahjomalla onnistuin

Niinhän nämä syvävanhemmuuden kulmakivet menevät:

I) Lahjonta
II) Uhkailu
III) Kiristys

Toki meillä oli 17v miehenalkukin mukaan pakot.. pyydetty! Tosin kyllä hänkin selkeästi lopulta nauttii kunhan päästään sinne metsän uumeniin, vaikka alku on aina hieman "nahkea" ja ilmassa on haisteltavissa teiniangstin tuoksua

Olen kyllä yrittänyt kasvattaa jälkikasvun siten että selkäranka olisi suorana, eli luontoa pitää kunnioittaa ja sitä pitää ilahduttaa ajoittain vierailuilla. Muutama muu kasvatusteesi lisää: Suomiräppi pilaa korvat. Energiajuomat pilaa aivot. Karkit pilaa hampaat. Anime pilaa silmät.

 

[Deleted member 2762]

Niinhän nämä syvävanhemmuuden kulmakivet menevät:

I) Lahjonta
II) Uhkailu
III) Kiristys

Toki meillä oli 17v miehenalkukin mukaan pakot.. pyydetty! Tosin kyllä hänkin selkeästi lopulta nauttii kunhan päästään sinne metsän uumeniin, vaikka alku on aina hieman "nahkea" ja ilmassa on haisteltavissa teiniangstin tuoksua

Olen kyllä yrittänyt kasvattaa jälkikasvun siten että selkäranka olisi suorana, eli luontoa pitää kunnioittaa ja sitä pitää ilahduttaa ajoittain vierailuilla. Muutama muu kasvatusteesi lisää: Suomiräppi pilaa korvat. Energiajuomat pilaa aivot. Karkit pilaa hampaat. Anime pilaa silmät.

Hyvät on teesit onneksi anime meni jo ohi meillä. Mutta kaipa nuo nuoret sitten vanhempana malttaa metsään mennä, oli itselläki omassa nuoruudessa se jakso jolloin ei metsään menty lainkaan.

 

[Herman30]

Olin kerran hiihtoretkellä jossa mukana tuttavaperhe ja niiden muutaman vuoden ikäinen lapsi, silloin tällöin alkoi protestoimaan mutta meni ohi kun lahjoi rusinoilla.

 

[Deleted member 2762]

Olin kerran hiihtoretkellä jossa mukana tuttavaperhe ja niiden muutaman vuoden ikäinen lapsi, silloin tällöin alkoi protestoimaan mutta meni ohi kun lahjoi rusinoilla.

Rusinat toimi hyvin kun oli vielä jälkikasvu sammutin-kokoa Nyt lentää rusinat silmille jos tarjoaa

 

[samovaari]

Ja siellä teilläpäin on hyvästi luontoa tarjolla.

Moro. Eihän meillä ole oikein paljon mitään. Kateellinen olen Ilomantsin, Kaavin, Lieksan, Nurmeksen, Tohmajärven, Kuhmon, Kuusamon yms. tarjoamille mahdollisuuksille.

 

[Deleted member 2762]

Moro. Eihän meillä ole oikein paljon mitään. Kateellinen olen Ilomantsin, Kaavin, Lieksan, Nurmeksen, Tohmajärven, Kuhmon, Kuusamon yms. tarjoamille mahdollisuuksille.

No vertasin tähän meidän seutuun, suota ja risukkoa pääsääntöisesti

 

[samovaari]

Oli suuri ilo huomata että meidän perheen pienetkin tykkäävät metsässä liikkumisesta

Moro. Nuorempi tyttäreni (no, aikuinen nainen jo nyt 33v) oli pienenä mukanani eka kertaa 15vuotiaana. Kuljettiin Repoveden alueella viikon aikana joulukuun alussa. Lunta oli 15cm ja pakkasta reilu 10 astetta. Lähtee nyt huomenna 14.9. yksin Kevo-Paistunturin reissulle. Olen aika paljon yrittänyt opettaa erätaitoja, luultavasti osa on mennyt perille.

 

[Vonka]

Tulee muistoja lapsista. Nyt minua jo surettaa, kun eivät teinit lähde mukaani ja tytärkin on aikuinen. Yksin saa samota. Kaikkea tehtiin aikanaan. Esikoistytön opetin kalastamaan ensin ja hän sai souturetkellä uistimeensa komean hauen ollessaan nelivuotias. "Isi tää vapa pelleilee", tyttö sanoi. Olin juuri soutanu lumpeikon reunaa, joten väitin: "Se on lumme". Mutta lumme ei hellittänyt vaan alkoi potkia ja liikkua.

Kun ensimmäinen poika oli kahden vanha, laitoin hänet selkään repputelineeseen ja otimme viikonloppuisin sellaisia 20 km:n maastokävelyjä. Hyvät eväät toki oli mukana. Sitten kun molemmat pojat olivat 5-7-vuotiaita ja kävelivät itse, vietimme useita päiviä luonnossa telttaillen ja kalastellen, usein myös veneellä saarissa.

Joskus otin auton täyteen myös naapureiden poikia ja ajoin köörin Kirkkonummelle haukikalaan. Aina joku jotain sai. Nyt jo yksi noista naapurin pojista kävi armeijan ja toinen on siellä justiinsa. Äkkiä se aika kuluu, voi herran jestas.

 

[samovaari]

No vertasin tähän meidän seutuun, suota ja risukkoa pääsääntöisesti

Moro. Talousmetsiähän täällä pääosin on, ikikuusikkoon matkaa varmaan 100km. Ja sitten nuo maastot on niiin pusikoituneet kun ei enää eläimiä laidunneta. Tässä viikolla juttelin parin hirvimiehen kanssa, olivat tehneet yhteisen päätöksen, siis useampi hirviporukka yhdessä; jahti aloitetaan vasta marraskuun puolivälin jälkeen, kun lehti on pudonnut. Jäsen @chigeen'a voisi varmaan kertoa tästä lisää. Itse ymmärtäisin, että ei näe ampua.

 

[vz]

Moro. Talousmetsiähän täällä pääosin on, ikikuusikkoon matkaa varmaan 100km. Ja sitten nuo maastot on niiin pusikoituneet kun ei enää eläimiä laidunneta. Tässä viikolla juttelin parin hirvimiehen kanssa, olivat tehneet yhteisen päätöksen, siis useampi hirviporukka yhdessä; jahti aloitetaan vasta marraskuun puolivälin jälkeen, kun lehti on pudonnut. Jäsen @chigeen'a voisi varmaan kertoa tästä lisää. Itse ymmärtäisin, että ei näe ampua.

Voi se olla sekin mutta ehkäpä todennäköisempää on, että kun lehti lähtee puista on yleensä jo sen verran viileätä, että hirven riiputtaminen onnistuu. Jotkut hirviporukat mielellään riiputtavat pari-kolme päivää ennen jakoa.

 

[Fremen]

Moro. Tuossa pari sivua aiemmin kirjoittelin näistä opashommista, viesti#666. Tähän askereeseen vielä vähän lisää jos haluatte lukea.

Tosiaan, tuo homma alkoi kaverilla viitisen vuotta sitten parilla pikku mainoksella VisitKarelia-sivustolla, nyt ei ole pariin vuoteen tarvinnut mainostaa missään, se some.
Tää meidän homma on tarkoituksella pidetty aikas pienimuotoisena, muutama kymmentä asiakasta/vuosi. Jos työ alkaa haitata harrastusta ollaan väärillä jäljillä. Tosin olen näitä viikonloppureissuja tehnyt vähän sillä silmällä, mistä löytyy hyviä retkikohteita.
Tosiaan, homma alkaa siten, että asiakkaat tulevat Hki-Vantaa lentokentälle, vaihtavat konetta ja lentävät Lpr. Kaveri on vastassa pikkubussilla ja kuljettaa heidät lähtöpisteeseen. Siellä alkubriiffaus ja varusteiden tarkistus. Yleensä on riittävät varusteet, pikkureppu, vaelluskengät, makuupussit ja huoh. goretex-asut. Joskus pitää lisävarustaa sadeasuilla.
Sitten lähdetään suoraan maastoon. Sen voin sanoa, että suunnistamista tai edes suunnantajua ei heillä paljon ole. Meille oppaille tulee aika painavat reput, oman nyssäkän lisäksi pitää kantaa n. kuuden henkilön neljän päivän ruuat. (Onneksi tuli Korialla kanniskeltua niitä perhanan telamiinoja, niin nyt jaksaa).
Kieliongelmiakin on ollut, kaveri puhuu sujuvaa saksaa, minä en (lukion lyhyt saksa). Onneksi englanniksi pärjää aika pitkälle. Yleensä japskien porukassa ainakin pari puhuu ihan ymmärrettävää englantia. Tänä kesänä oli uutena pari kiinalaista ryhmää, tulkkiopas oli kyllä mukana. Vaan tuo tulkille ensin tilanteen selvitys ja hän sitten selittää omalle porukalle asian. Ei aina hyvä, tulee liikaa tulkinnanvaraista. No, asioista selvittiin kansainvälisillä käsimerkeillä (ei siis sellaisella) ja osittain jopa piirtämällä. Turvallisuusasioissa ei pidä olla epäselvyyksiä.
Tässä vaiheessa voin ihan rehellisesti kertoa. Jos teillä on lapsia lopettelemassa peruskoulutusta ja miettivät, mitä isona tehdä. Suosittelen vakavasti matkailualaa. Riittävästi kielitaitoa, palveluhenkisyyttä ja vähän hulluutta mukaan. Väitän, että 15-20 vuoden kuluttua aika suuri osa Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu kiinalaisen turistin tuomasta valuutasta.
No, mikä näitä meidän asiakkaita kiinnostaa täällä kaukaisessa Suomessa. Ei välttämättä mikään extreme. He ovat pääasiassa kiinnostuneita vaeltamaan vapaasti ilman rajoituksia, poimimaan marjoja/sieniä, kuuntelemaan hiljaisuutta, juomaan suoraan lammesta/purosta. Aasian suurkaupungeissa ihminen ei ole ikänään ollut täydellisessä hiljaisuudessa. Alkukesän opastuksissa asiakkaita ihmetyttää valoisuus, puolenyön jälkeen voi vielä lukea kirjaa. Syksyllä taas ihmetyttää ja pelottaa pimeä metsä. Turha kertoa, että ei sieltä mitään mörköä tule. Tosin varmaan osa nykysuomalaisista on yhtä vieraantunut metsästä, hassua kuvitella, kun itse on koko ikänsä siellä ollut.
Yksi japsiryhmä kuvasi kameroillaan valtavaa muurahaispesää ainakin kymmenen minuuttia, piti jo vähän kiirehtiä, että päästiin kämppään valoisan aikaan. Itävaltalaisryhmä havaitsi polulla höyryävän karhunpaskan, sitä pitkään ihmettelivät kunnes ilmoitin, "it´s a bear shit". Loppumatka kuljettiin vähän pälyillen.
Jossain vaiheessa ajateltiin laajentaa hommaa myös melontaan. Imatralla ja Ruokolahdella olisi hyviä jävimelontapaikkoja Suur-Saimaalla. Joki/koskireissuille pitäisi mennä Lieksa/Nurmes/Kuhmo akselille. Tuolla seudulla on kuitenkin jo omat, vakiintuneet toimijat. Ei haluta mennä heidän reviirille. Näissä vesihommissa pitää sitten tehdä nämä viralliset turvallisuus-suunnitelmat ja riskikartoitukset (SKaL). Itseltä löytyy kylläkin Suomen Melontakouluttajat ry:n joki/järvi- ja koskioppaaan sertifioinnit.

Todella hienoa lukea tämä päivityksesi, asuin itse 3,5 vuotta Kiinassa ja olen täysin samaa mieltä kanssasi Suomi-matkailun tulevaisuudesta. Jengi ei aina ymmärrä että Suomi on lähin länsimaa kiinalaisille, ja siis massiivisesti! Olen lentänyt stadista Beijingiin 6t 45min, (ok, oli hyvä jet stream takatuuppari, mutta noi on ihan käsittämättämiä matka-aikoja verrattuna johonkin Lontoo-Beijing 11 tuntiin...), sieltä ei pääse mihinkään heidän mielestään länteen lähellekään samoilla matka-ajoilla ja nykyään jopa hinnoilla.
Sekasaunaan eivät kylläkään rupea, ja pimeä metsä ei varmaan onnistu .

Joka tapauksessa tsemppiä bisneksille reserviläisveli @samovaari , ja muista että ainoa karhu jota suomalaisen miehen pitää pelätä henkensä edestä on verokarhu.
Vesikauhuinen peto jolla on norsun muisti ja hyeenan puruvoima. Ja se on vasta alkua...

 

[Deleted member 2762]

Voi se olla sekin mutta ehkäpä todennäköisempää on, että kun lehti lähtee puista on yleensä jo sen verran viileätä, että hirven riiputtaminen onnistuu. Jotkut hirviporukat mielellään riiputtavat pari-kolme päivää ennen jakoa.

Ja kuurassa näkyy paremmin jäljet. Ja hirvikärpäset alkaa rauhoittumaan.

Kyllä täälläpäin hirvimiehet starttaa vasta kunnolla kun tulee pikkupakkaset.

 

[chigeen'a]

Moro. Talousmetsiähän täällä pääosin on, ikikuusikkoon matkaa varmaan 100km. Ja sitten nuo maastot on niiin pusikoituneet kun ei enää eläimiä laidunneta. Tässä viikolla juttelin parin hirvimiehen kanssa, olivat tehneet yhteisen päätöksen, siis useampi hirviporukka yhdessä; jahti aloitetaan vasta marraskuun puolivälin jälkeen, kun lehti on pudonnut. Jäsen @chigeen'a voisi varmaan kertoa tästä lisää. Itse ymmärtäisin, että ei näe ampua.

Riekkojahti jäämeren rannalla on saatu päätökseen ja voi taas lepuuttaa jalkojaan tietokoneen äärellä.

Syitä hirvijahdin myöhäiseen aloittamiseen on monia. Tärkeimpänä ainakin meillä on lisääntymisrauha. Eli hirven kiima alkaa olla parhaimmillaan nyt. Hyvä lehmä on saanut vieroitettua ylivuotisen vasan ja alkaa houkuttelemaan parasta valtasonnia lemmenpuuhiin. Sonnilla on kova stressi kun pitää valvoa haaremiaan ja juuri siksi sonni on alkukaudesta aivan liian helppo saalis. Se ei välitä hittojakaan muusta kuin lehmästä ja muista kilpakosijoista. Nyt on hyvä aika hirvenhoukutteluun jos homman hallitsee. Hiukan kannattaa varoa sillä sonni tulee kyllä iholle jos taitoa on. Valtasonni astuu vain muutaman lehmän ja ne jotka jää tässä ensimmäisessä jaossa ilman menevät "umpeen" pariksi kolmeksi viikoksi ja aktivoituvat sitten jälkikiimaan tuolla lokakuun alkupuoliskolla. Jos valtasonnit kaadetaan heti jahdin alkuun komeiden trofeiden toivossa saadakseen kuvan erälehtien kymppikerhoon on jälkikiima pikkusonnien heiniä. Näistä hommista tulee sitten harvemmin tuplavasoja ja muutenkin ovat huomattavasti heikompia selviämään talven koettelemuksista. Mahot lehmät lisääntyy myös.

Jälkikiima on ohi lokakuun loppuun mennessä ja valtasonnien luonne muuttuu dramaattisesti. Ne menevät piiloon ja saattavat seisoskella paikoillaan parikin viikkoa jossain tiukassa pöheikössä jolloin niiden löytäminen on todella vaikeaa. Kun riutunut sonni sitten löytyy se ei enää jää koiran haukkuun vaan pakenee koukaten yleensä lähimmän emä/vasaporukan kautta ja yrittää täten saada susilauman eli hirvikoiran harhautumaan niiden hajulle. Ilmavainuinen koira monesti menee tähän vipuun ja vaihtaa lennosta sonnin emään. Jälkivainuinen koira taasen jatkaa sillä jäljellä johon nenä on lukittu ja silloin voidaan tutkasta seurata parhaimmillaan lähes sadan kilometrin työskentely matkoja jossa hirvisonni ei edes yöllä pysähdy vaan mennä lompsii eteenpäin. Kun joulukuun alussa sonni pudottaa sarvet muuttuu se jo ihan vauhkoksi ja harvoin jää paikoilleen. Se juoksee ensimmäiset kymmenet kilometrit.

Eli jos hirviporukka on vastuullista ja luottavat koiriinsa on myöhäinen aloitusajankohta oikea eettinen ratkaisu. Myös porukat joilla ei ole kylmiötä saattavat ajatella tuota lihan laatua. Meillä säiden salliessa ruhoa riiputetaan n. viikko ennen palomista. Sitten on paljon vielä porukoita joilla ei ole toimivia hirvikoiria ja touhu perustuu jälkien etsimiseen. Silloin tietysti lumi helpottaa hommaa olennaisesti. En ole kuullut että lehtien aiheuttama näkemäeste olisi Suomessa syy jahdin myöhästyttämiselle. Silloinhan tarkoitus olisi ampua hirviä lehdettömään risukkoon ja haavakoita tulee.

Eli koko homma perustuu toimiviin hirvikoiriin joihin luottaen voi aloittaa jahdin vasta kiiman jälkeen. Silloin saaliiksi jää pääasiassa vasoja, mulleja ja mahoja lehmiä ja näin ollen toteutuu luonnollinen valinta niin kuin asian laita olisi ilman ihmistä aseineen.

 

[samovaari]

ainoa karhu jota suomalaisen miehen pitää pelätä henkensä edestä on verokarhu.

Joo, verot maksetaan säällisesti ja ajallaan, ei tästä muuten mitään tulisi. Joku kateellinen naapuri kuitenkin muuten käräyttäisi, vaikka ei tämä nyt mikään kultasuoni ole.