Moro. Tuossa pari sivua aiemmin kirjoittelin näistä opashommista, viesti#666. Tähän askereeseen vielä vähän lisää jos haluatte lukea.
Tosiaan, tuo homma alkoi kaverilla viitisen vuotta sitten parilla pikku mainoksella VisitKarelia-sivustolla, nyt ei ole pariin vuoteen tarvinnut mainostaa missään, se some.
Tää meidän homma on tarkoituksella pidetty aikas pienimuotoisena, muutama kymmentä asiakasta/vuosi. Jos työ alkaa haitata harrastusta ollaan väärillä jäljillä. Tosin olen näitä viikonloppureissuja tehnyt vähän sillä silmällä, mistä löytyy hyviä retkikohteita.
Tosiaan, homma alkaa siten, että asiakkaat tulevat Hki-Vantaa lentokentälle, vaihtavat konetta ja lentävät Lpr. Kaveri on vastassa pikkubussilla ja kuljettaa heidät lähtöpisteeseen. Siellä alkubriiffaus ja varusteiden tarkistus. Yleensä on riittävät varusteet, pikkureppu, vaelluskengät, makuupussit ja huoh. goretex-asut. Joskus pitää lisävarustaa sadeasuilla.
Sitten lähdetään suoraan maastoon. Sen voin sanoa, että suunnistamista tai edes suunnantajua ei heillä paljon ole. Meille oppaille tulee aika painavat reput, oman nyssäkän lisäksi pitää kantaa n. kuuden henkilön neljän päivän ruuat. (Onneksi tuli Korialla kanniskeltua niitä perhanan telamiinoja, niin nyt jaksaa).
Kieliongelmiakin on ollut, kaveri puhuu sujuvaa saksaa, minä en (lukion lyhyt saksa). Onneksi englanniksi pärjää aika pitkälle. Yleensä japskien porukassa ainakin pari puhuu ihan ymmärrettävää englantia. Tänä kesänä oli uutena pari kiinalaista ryhmää, tulkkiopas oli kyllä mukana. Vaan tuo tulkille ensin tilanteen selvitys ja hän sitten selittää omalle porukalle asian. Ei aina hyvä, tulee liikaa tulkinnanvaraista. No, asioista selvittiin kansainvälisillä käsimerkeillä (ei siis sellaisella) ja osittain jopa piirtämällä. Turvallisuusasioissa ei pidä olla epäselvyyksiä.
Tässä vaiheessa voin ihan rehellisesti kertoa. Jos teillä on lapsia lopettelemassa peruskoulutusta ja miettivät, mitä isona tehdä. Suosittelen vakavasti matkailualaa. Riittävästi kielitaitoa, palveluhenkisyyttä ja vähän hulluutta mukaan. Väitän, että 15-20 vuoden kuluttua aika suuri osa Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu kiinalaisen turistin tuomasta valuutasta.
No, mikä näitä meidän asiakkaita kiinnostaa täällä kaukaisessa Suomessa. Ei välttämättä mikään extreme. He ovat pääasiassa kiinnostuneita vaeltamaan vapaasti ilman rajoituksia, poimimaan marjoja/sieniä, kuuntelemaan hiljaisuutta, juomaan suoraan lammesta/purosta. Aasian suurkaupungeissa ihminen ei ole ikänään ollut täydellisessä hiljaisuudessa. Alkukesän opastuksissa asiakkaita ihmetyttää valoisuus, puolenyön jälkeen voi vielä lukea kirjaa. Syksyllä taas ihmetyttää ja pelottaa pimeä metsä. Turha kertoa, että ei sieltä mitään mörköä tule. Tosin varmaan osa nykysuomalaisista on yhtä vieraantunut metsästä, hassua kuvitella, kun itse on koko ikänsä siellä ollut.
Yksi japsiryhmä kuvasi kameroillaan valtavaa muurahaispesää ainakin kymmenen minuuttia, piti jo vähän kiirehtiä, että päästiin kämppään valoisan aikaan. Itävaltalaisryhmä havaitsi polulla höyryävän karhunpaskan, sitä pitkään ihmettelivät kunnes ilmoitin, "it´s a bear shit". Loppumatka kuljettiin vähän pälyillen.
Jossain vaiheessa ajateltiin laajentaa hommaa myös melontaan. Imatralla ja Ruokolahdella olisi hyviä jävimelontapaikkoja Suur-Saimaalla. Joki/koskireissuille pitäisi mennä Lieksa/Nurmes/Kuhmo akselille. Tuolla seudulla on kuitenkin jo omat, vakiintuneet toimijat. Ei haluta mennä heidän reviirille. Näissä vesihommissa pitää sitten tehdä nämä viralliset turvallisuus-suunnitelmat ja riskikartoitukset (SKaL). Itseltä löytyy kylläkin Suomen Melontakouluttajat ry:n joki/järvi- ja koskioppaaan sertifioinnit.
Nyt lentää rusinat silmille jos tarjoaa 
on jälkikiima pikkusonnien heiniä. Näistä hommista tulee sitten harvemmin tuplavasoja ja muutenkin ovat huomattavasti heikompia selviämään talven koettelemuksista. Mahot lehmät lisääntyy myös.
