Eränkäynti

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Korkeus 19cm ja muut mitat 12cm.
Juu ei tässä mitään kokkailujaa tulella ole suunnitelmissa, kunhan saa veden keitettyä kuivamuonaa varten ja kahville. Ja onhan tuo sitten käyttökelpoinen jos sähköt menee, saa ainakin jotain kokattua kotona. Jonkun verran on polttopuita terassilla. (Ostin naisystävälle synttärilahjaksi muutama vuosi sitten 250 litraa kuivia koivuklapeja). Ei ollut kuulemma koskaan aikaisemmin saanut sellaista lahjaa. :)

Aikeissa tehdä joskus kolbulle (voitte googlata sen). Voi sen tehdä hellallakin mutta parhaimmillan se on tulella tehtynä savuaromin kanssa.
Oma risukeitin on hieman liian pieni/tehoton, vedenkeitto kyllä onnistuu, mutta tuulella joutuu hieman neppailemaan. Pääsääntöisesti tosin on hätävarana, yleensä löytyy metsästä aina sen verran puuta maasta, että nuotion saa aikaiseksi.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Iso koko olikin yksi minun kriteereistä miksi kyseisen mallin ostin, helppokäyttöisyyden lisäksi.
 

hansai

Ylipäällikkö
Ostin naisystävälle synttärilahjaksi muutama vuosi sitten 250 litraa kuivia koivuklapeja). Ei ollut kuulemma koskaan aikaisemmin saanut sellaista lahjaa. :)

Yllätysmomenttia kerrakseen..:D:D
 

Torrakko

Kapteeni
Voisko joku suositella hyvää syrjäistä paikkaa Lapissa jonkin vesistön tuntumassa, jonne voisi teltan laittaa ja kalastella nauttien luonnosta? Tarkoitus on, että sinne pitää kävellen mennä eikä vain autolla ajaa sähkölämmitteiseen mökkiin. Minä en oikein tiedä mitään sopivaa. Joitain autiotupia ja vuokramökkejä näkyy olevan joihin ei autolla pääse. Sekin voisi toimia. Sellainen vesistö josta voisi narrata lohikaloja. Kaverin kanssa on suunniteltu tuollaista kalastusretkeä erämaahan.
 

samovaari

Kapteeni
Lahjoittaja
Moro. Tässä nyt eläkkeellä muutaman vuoden oltuani ollut apuoppaana kaverille. Opastettu lähinnä keski-eurooppalaisia ja aasialaisia pienryhmiä Ruokolahti-Parikkala-Tohmajärvi alueella. Toi kaveri on käynyt nämä eräopaskoulut, minä olen tällainen itseoppinut. Eli tuollakin alalla täytyy olla sertifikaatit täyttävä, vastuullinen pääopas, minä lähinnä avustelen.
Lähes jokaisella reissulla on vastaan tullut kysymys, johon yritetty vastata. "Kenen metsässä me nyt kuljemme, onko kysytty lupa". Hämmästys on aivan kauhea, kun vastaan, että en itseasiassa varmasti tiedä kenen maita tässä kuljetaan, eikä sillä tiedolla mitään tekisikään. Jokamiehenoikeus-käsitteen selvittäminen on välillä aika hankalaa, juuri kun omasta mielestäsi olet asian selostanut, niin kohta tulee seuraava kysymys; "saako näitä marjoja/sieniä poimia, vai pitääkö niistä maksaa jollekulle" Huoh.
Kerran oli puolen tusinan joukko japanilaisia nuoria. Yövyttiin eräällä vuokratuvalla. Kävin aamuyöllä kusella pihalla ja ihmettelin, kun kaikki asiakkaat istuivat nuotiokehällä toppatakeissaan. Kysyin että mitä te täällä aamuyöllä teette, oletteko nukkuneet ollenkaan? "Ei olla nukuttu, ollaan kuunneltu". "Mitä on kuulunut?" "Ei mitään, wonderful."
 

chigeen'a

Kapteeni
Minäkin voisin jakaa pari kokemusta erilaisten eräkulttuurien kohtaamisesta tuolta 80-luvulta.

Olin oppaana ruotsalaiselle turistille hirvenmetsästyksessä. Hessulla oli hieno kivääri jossa oli iso kiikarinpömpeli päällä ja hiukan epäilin sen soveltuvuutta suomalaiseen pöheikköjahtiin. Koiralla oli juuri alkanut haukku ja reippaasti talutin turistia oletettuun passipaikkaan. Isohkon hakkuuaukean reunalla selostin että mennään tästä yli niin päästään kulkureitille. Samalla aukon toisella puolella lönkötteli nuori sonnimulli ja sanoin että tuo on irronnut omia aikojaan haukusta jossa on toden näköisesti lehmä ja vasa. Eli nyt vielä hyvin ehditään passiin. Samalla ase paukahti mun vieressä ja olin aivan ihmeissäni minkä kohtauksen svedu oli saanut. Se helvetin höhlä oli ampunut sitä liikkuvaa mullia aukon yli n. 250 m. Jätkä itse oli aivan tyyni ja sanoi että osui hyvin. Mulla itsellä oli silloin vielä avotähtäimet joten pidin tätä roiskimista ihan idiootin touhuna ja annoin "perkeleen palautteen". Mulli oli silti nurin aukossa jossain silmänkantamattomissa. Normijuttu tälle pohjois-ruotsissa hirviä metsästäneelle. Meidän metsästyskulttuurissa aivan pöllö temppu.

Toinen kulttuuri eroavaisuustapaus oli kun toimin oppaana Itävaltalaiselle turistille. Kävi ilmi että ukko ei puhunut kuin saksaa ja minun oppikoulu saksa rajoittui "Einen tasse Kaffe, bitte." tasoon. Opastin turistin hyvään passipaikkaan keskellä metsää ja yritin havainnollistaa mistä suunnasta hirvet on tullakseen. Ei ymmärrä ukko, kuvitteli että näytän kiellettyjä ampumasektoreita. Sitten muistin että "tuolta tulee" olisi "jetzt kommts" ja viittoilin oletettuun suuntaan. Äijä muuttui suolapatsaaksi, otti ylävalmiusasennoin, avasi linssinsuojat ja hipelöi varmistinta. Öööööö.....no tuota ota rennosti ja pärjäile. Tässä nyt voi mennä tovi.

Kolmen tunnin kuluttua homma oli ohi ja lähdin hakemaan turistia pois passista jonka arvelin pitkästyneen/paleltuneen kuoliaaksi. Siellä se höhlä hojotti samassa ylävalmiusasennossa silmät etumaastoon lasittuneena. Hihkaisin jätkän pois ja jotain se mulle murisi. Nuotiolla vanhempi metsänpomo joka osasi saksaa nauroi että olin kuulemma valehdellut itävaltalaiselle kun olin väittänyt että "nyt tulee". Silloin muistin mistä olin tuon "jetzt kommts" lausahduksen oppinut. Ei saksankielen tunnilta vaan kulttielokuvasta " Tiefe Rachen/ Deep Throat-mit deutsche überspielen". Kerroin mistä väärin käsitys johtui ja kaikki repesi nauramaan paitsi Herr Ziegler. Hän tuijotti minua kuin myrskyn merkki ja sanoi tuon kuuluisan selityksen "Befehl ist Befehl". Kulttuuri ero jälleen kerran.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Tehdäänkös jonkinlainen henkilökohtainen kärkilistaus sienistä? Tällaista täällä Keski-Suomessa. Jokaista olen kerännyt ja syönyt, paitsi projektia.

1) Kanttarellia tulee kerättyä paljon. Ei petä koskaan. Paljon hyviä paikkoja.

2) Suppilovahvero. Siinä toinen suosikki, mutta vain kuivattuna. Maku on tuoreena liian mieto, mutta kuivattuna terävöityy herkulliseksi.
Minulla oli hiton hyvä suppispaikka, vanha työkaveri näytti. Yhtenä vuonna keräsin 50 litraa, ihan vain siksi kun pystyi. Mutta se hakattiin, vaan onneksi samalta alueelta löytyy kotitarpeiksi.

3) Haaparousku. Suolasienisalaatti on parasta krapulaan :)

4) Keltarousku, hyvä yleisrousku, minulla on iso metsäpaikka, jossa 80 % saaliista on keltarouskuja. Kuitenkin on hyvä sekoittaa haaparouskua, muuten ei maku toimi.

5) Karvarousku on valitettavan taantunut. Miten teillä muilla? Käsittääkseni liittyy vahvasti karjanhoitoon, ennen vain mättivät korit täyteen lehmähaasta, vaan ei enää.

6) Mustatorvisieni murekkeessa. Näitä ei oikeastaan voi etsiä, mutta minulla on useita paikkoja, kun silmä on osunut pääasiassa kanttarellijahdissa niihin. Näissäkin oli yksi mäenrinne täynnä hyvänä vuonna, sittemin hakattu. Ei kasva joka vuosi kaikilla paikoilla, arvaamaton. Ohutmaltoisena menee pilalle äkkiä. Muistan karmean tilanteen, kun oli juurikin tuo mäenrinne täynnä torvisieniä. Kori oli jo tyännä, olin olevinaan vähän väsynyt, ja ajattelin, että tulenpa parin päivän päästä. No, viikko meni ja välillä tuli rankkasade. Rinne oli täynnä mädäntyviä....

7) Kangasrouskua tuli suolattua. Vähän kirpeä sienisalaattiin. Tämäkin oudosti taantunut.

8) Vaaleaorakas. Vähän karvas etenkin isona. Ei lempisieniä. Joskus kokeilin sekoittaa kanttiksiin, ja olin tuntevinani maun läpi.

9) Lampaankääpä. Hyvä paikka olisi, mutta ei vain toimi minulla. Ei kerta kaikkiaan.

10) Korvasieni. Huikea maku, mutta suojelen munuaisiani:rolleyes:.

11) Kosteikkovahveropaikka oli ihan perintömetsissä, mutta isä päätti ojittaa juuri siitä kohtaa :mad:

12) Limanuljaska. Ei jatkoon, mauton. Muistuttaa keitossa märkää vaahtokarkkia suutuntumaltaan.

13) Ukonsieni. Harvinainen, mutta ilahduttava, kun sen joskus tapaa. Maku pähkinäinen, ihan jees.

14) Haperot. Melko lailla koluamaton sarka, mutta veli @Fremen oli oikeassa, näin kylmän kesän jäljiltä en ole koskaan tavannut noin toukattomia haperoita. Eli pakko syödä tällä kaudella. Muuten aina niin valtavan toukkainen ettei ole oikein motivaatiota perata.

15) Mustarousku, projekti. Kehuvat kuulemma parhaimman makuiseksi rouskuksi. Pitänee joskus kokeilla.

16) Herkkutattia ja voitattia. Vähän liian mieto maku minulle, mutta menee tietysti.

No niin veljet, pistäkääs omaa analyysia kehiin, niin päästään vertailemaan :)

Myöhässä on sienet täällä, vasta nyt on ollut kunnon sateita, että on päässyt poimimaan. Herkkutattia, karvarouskua, haperoita ja muutama kanttis löytyi. Selkeästi kuitenkin huonommin kuin viime vuonna.
 

samovaari

Kapteeni
Lahjoittaja
Moro. Tatteja löytynyt kiitettävästi, kuivattu ja hienonnettu jauheeksi. Kanttarelleja löytyy edelleen omalta tontilta. Nyt löysin yhden paikan, jossa karvarouskua oli, tosi harvinainen viime vuosina. Tuo laiduntamisen vaikutus on aivan selvä.
Lampaankääpää ollaan syöty joka mökkipäivä, ei tarvis kasleria ostella. Kerran käynnillä kori täyteen.
Iso- ja viinihaperoita on paljon, nämä on suolasienimössöön hyviä alkuaineita.
Suppiksia tässä vielä odotellaan, saattaa mennä jopa marraskuulle. Minunkin mielestäni sienisato on pikkaisen myöhässä norm kesään nähden.
 

samovaari

Kapteeni
Lahjoittaja
Minulla on Savotan Happystove, joka on kevyempi kuin Särmä, muuten liki sama mitoiltaan. Ei tuo ainakaa koekäytöllä vedellyt mihinkään ja ei kasaaminenkaan mikään ylivoimainen tehtävä ole.
Pientä silppua saa kyllä tuon kokoiseen tehdä..
Moro. Tuo keittimen ruokkiminen päästää sitten pois muista leiritouhuista:)
 

lepinkäinen

Alikersantti
No,

Tuollahan voisi vaikka kotaa lämmittää. Oliko mukana säilytyspussi ettei nokeennu kamppeet.
Mulla ainakin oli silloin aikanaan. Ja kyllä tuolla tosiaan kodan saa pelaamaan lämpimänä asumuksena. Jonkin verran majoitteessa kannattaa alkuun kehitellä pienemmällä tulella lämpöä ettei mene savustukseksi, hormia kun ei ole kuten ei nuotiossakaan ja palotapahtuma on kuitenkin suhteellisen raju. Toisaalta jos on räkkää niin....
 

samovaari

Kapteeni
Lahjoittaja
Minulla on Savotan Happystove, joka on kevyempi kuin Särmä, muuten liki sama mitoiltaan. Ei tuo ainakaa koekäytöllä vedellyt mihinkään ja ei kasaaminenkaan mikään ylivoimainen tehtävä ole.
Pientä silppua saa kyllä tuon kokoiseen tehdä..
Moro. Tuo keittimen ruokkiminen päästää sitten pois muista leiritouhuista:)
Jonkin verran majoitteessa kannattaa alkuun kehitellä pienemmällä tulella
Moro. Jossain aiemmassa viestissä mainitsin, että tuli pitää saada ylemmäs maapohjasta. Tällöin savuraja saadaan ylemmäs ja tuloilman riittävyys, no riittää. Tämä pätee avonuotioon ja risukeittimeen.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Katselin tänään Jyväskylän moponetissä Häppystovea, kovin on köykäsen oloinen... mutta ilmeisesti riittävä tarkoitukseensa.:)
 

lepinkäinen

Alikersantti
Moro. Tuo keittimen ruokkiminen päästää sitten pois muista leiritouhuista:)

Moro. Jossain aiemmassa viestissä mainitsin, että tuli pitää saada ylemmäs maapohjasta. Tällöin savuraja saadaan ylemmäs ja tuloilman riittävyys, no riittää. Tämä pätee avonuotioon ja risukeittimeen.
Kyllä näin vaan on, tosin nostamalla menettää aina sinne makuualustalle asti säteilevää ensilämpöä, ei ole ongelma mikäli tilanne on hallinnassa ja kuivausnarut on ihmetelty etukäteen kamppeille.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Moro. Tatteja löytynyt kiitettävästi, kuivattu ja hienonnettu jauheeksi. Kanttarelleja löytyy edelleen omalta tontilta. Nyt löysin yhden paikan, jossa karvarouskua oli, tosi harvinainen viime vuosina. Tuo laiduntamisen vaikutus on aivan selvä.
Lampaankääpää ollaan syöty joka mökkipäivä, ei tarvis kasleria ostella. Kerran käynnillä kori täyteen.
Iso- ja viinihaperoita on paljon, nämä on suolasienimössöön hyviä alkuaineita.
Suppiksia tässä vielä odotellaan, saattaa mennä jopa marraskuulle. Minunkin mielestäni sienisato on pikkaisen myöhässä norm kesään nähden.
Tänään kävin muutaman tunnin etsimässä, heikko oli lopputulos. Sen verran tuli, että sienisalaattia tein ja emäntä sienipiirakan. Näyttää kyllä siltä, että nyt vasta nousee pintaan. Lisää sadetta niin josko se siitä.

Oli kyllä muuten hieno keli, meinasin jäädä laavulle yöksi mutta yllättäen makuualusta (itsetäyttyvä) oli väsähtänyt. Saa nähdä millaisen sitä nyt laittaisi.
 
Top