Tehdäänkös jonkinlainen henkilökohtainen kärkilistaus sienistä? Tällaista täällä Keski-Suomessa. Jokaista olen kerännyt ja syönyt, paitsi projektia.
1) Kanttarellia tulee kerättyä paljon. Ei petä koskaan. Paljon hyviä paikkoja.
2) Suppilovahvero. Siinä toinen suosikki, mutta vain kuivattuna. Maku on tuoreena liian mieto, mutta kuivattuna terävöityy herkulliseksi.
Minulla oli hiton hyvä suppispaikka, vanha työkaveri näytti. Yhtenä vuonna keräsin 50 litraa, ihan vain siksi kun pystyi. Mutta se hakattiin, vaan onneksi samalta alueelta löytyy kotitarpeiksi.
3) Haaparousku. Suolasienisalaatti on parasta krapulaan
4) Keltarousku, hyvä yleisrousku, minulla on iso metsäpaikka, jossa 80 % saaliista on keltarouskuja. Kuitenkin on hyvä sekoittaa haaparouskua, muuten ei maku toimi.
5) Karvarousku on valitettavan taantunut. Miten teillä muilla? Käsittääkseni liittyy vahvasti karjanhoitoon, ennen vain mättivät korit täyteen lehmähaasta, vaan ei enää.
6) Mustatorvisieni murekkeessa. Näitä ei oikeastaan voi etsiä, mutta minulla on useita paikkoja, kun silmä on osunut pääasiassa kanttarellijahdissa niihin. Näissäkin oli yksi mäenrinne täynnä hyvänä vuonna, sittemin hakattu. Ei kasva joka vuosi kaikilla paikoilla, arvaamaton. Ohutmaltoisena menee pilalle äkkiä. Muistan karmean tilanteen, kun oli juurikin tuo mäenrinne täynnä torvisieniä. Kori oli jo tyännä, olin olevinaan vähän väsynyt, ja ajattelin, että tulenpa parin päivän päästä. No, viikko meni ja välillä tuli rankkasade. Rinne oli täynnä mädäntyviä....
7) Kangasrouskua tuli suolattua. Vähän kirpeä sienisalaattiin. Tämäkin oudosti taantunut.
8) Vaaleaorakas. Vähän karvas etenkin isona. Ei lempisieniä. Joskus kokeilin sekoittaa kanttiksiin, ja olin tuntevinani maun läpi.
9) Lampaankääpä. Hyvä paikka olisi, mutta ei vain toimi minulla. Ei kerta kaikkiaan.
10) Korvasieni. Huikea maku, mutta suojelen munuaisiani
.
11) Kosteikkovahveropaikka oli ihan perintömetsissä, mutta isä päätti ojittaa juuri siitä kohtaa
12) Limanuljaska. Ei jatkoon, mauton. Muistuttaa keitossa märkää vaahtokarkkia suutuntumaltaan.
13) Ukonsieni. Harvinainen, mutta ilahduttava, kun sen joskus tapaa. Maku pähkinäinen, ihan jees.
14) Haperot. Melko lailla koluamaton sarka, mutta veli
@Fremen oli oikeassa, näin kylmän kesän jäljiltä en ole koskaan tavannut noin toukattomia haperoita. Eli pakko syödä tällä kaudella. Muuten aina niin valtavan toukkainen ettei ole oikein motivaatiota perata.
15) Mustarousku, projekti. Kehuvat kuulemma parhaimman makuiseksi rouskuksi. Pitänee joskus kokeilla.
16) Herkkutattia ja voitattia. Vähän liian mieto maku minulle, mutta menee tietysti.
No niin veljet, pistäkääs omaa analyysia kehiin, niin päästään vertailemaan
