Hirvestyskausi 2017 ohi. Kirves meni kaivoon. Tätä ounastelinkin.
Yksi jäi saamatta. Hirvet (tai paremminkin Luke ja sudet) voitti 10-0.
10 päivää metsästystä miesajolla, yhtään ei ilman koiraa saatu. Lunta yli puoli metriä, jyrkkäpiirteinen maasto, tiheät tykkylumiset taimikot, märkää ja upottavaa nuoskalunta.
Kovinkaan paukapää ei näissä oloissa pysty hirven jälkeä taimikon sisässä suksellakaan seuraamaan. Pakko oikoa ja kulkea siitä mistä pääsee. Jos ajomies ei tule aivan palliksi, hirvet eivät vaivaudu liikkeelle. Enintään väistävät vähän.
(Susien paikkatiedot pistettiin kiinni 22.12 ja sen jälkeen ei olla paikkatietoa saatu. Kiitos Luke. Käytännössä tuo Luken päätös päätti hirvestyskauden susialueilla tuohon päivämäärään 22.12. Koirien käyttö meni venäläiseksi ruletiksi paikkatietojen puuttuessa.)
10,5 kk:n päästä uudella innolla. Paukautin hirville merkiksi pari rakettia taivalle jahtipäivän jo kääntyessä iltaan, vähäinenkin vaara ohi.
2018 syksyllä jälleen tavataan.