Moro. Mistähän tätä reissua nyt lähtisi purkamaan. Lähdetään nyt ensin suunnitelmasta ja toteutuksesta. Sodan ja rauhan aikana nämä elementit joskus kohtaavat, usein ei. Näin sotilasaiheisiin pureutuvan palstan termein, meillä oli hyvä strategia ja erinomainen taktiikka.
Tässä pari karttaa. Ensimmäinen on suunnitelma, jonka kaverin kanssa teimme joulun tienoilla.
Tuo ohut musta viiva. Lähtö Ivalon Pasasjärveltä ja lopetus Lemmenjoen Njurgalahteen, 110km, 11 päivää, 10 yöpymistä. Tarkoitus yöpyä teltassa, paitsi Ivalojoen Kultalan ja Ylimmäisen Appislompolon LaVu kämpissä.
Tässä toinen kartta toteutuneesta.
Tuo vähän paksumpi musta viiva. Lähtö Ivalon Pasasjärveltä, perusleiri tuossa Risupään alarinteellä Hammasjärven rannalla, kuusi päivää pilkkireissuja ilman ahkioita lähijärville ja paluu Ivaloon. 120km, 11 päivää ja 10 yöpymistä. Kaikki yöt teltassa.
Tää oli mulla nyt yli viikon kestäneistä talvireissuista nro19. Joskus on ollut kovia tuulia jopa myrskyjä. Joskus on ollut huono jopa olematon näkyvyys.
Nyt oli ensimmäinen reissu, kun lumiolosuhteet oli suurin haaste.
Koko talvena tuolla alueella ei ollut suojasäätä, lunta oli metri, paikoin vähän enemmän ja se oli pinnasta pohjaan samaa saatanan jauhoa.
Pari eka päivää (ja pari vikaa) meni ok kun seurattiin tuota Ivalo - Inari kelkkauraa Hammasjärvelle. Tuossa Akuniemen pohjoispuolella käännyttiin kelkkauralta pois ja pantiin teltta pystyyn tuohon Risupään alarinteelle. Matka uralta järven rantaan oli 1km ja siitä vielä puolisen kilometriä rinteeseen. Aikaa meni tuohon melkein kaksi tuntia. Säälittävää taaperrusta.
Mulla oli 310 pitkät tervatut puusukset, kaverilla 260 pitkät muovipohjaiset. Minä upposin Nokialaisen varrensuuhun, kaveri puolireiteen. Molemmilla 160 senttiset umpihankisauvat isolla sommalla. Olisi pitänyt olla 1800-luvun kaksimetrinen porkka ämpäripohjan kokoisella sommalla.
Tuohon pantiin teltta pystyyn. Normireissuilla ollaan tampattu suksilla teltanpohja tiukkaan ja teltta siihen päälle. Nyt ei onnistunut, ei tuo lumi tamppaantunut/kovettunut mihinkään. Lapioitiin yli puoli metriä pois ja teltta siihen kuoppaan. Paskiokin piti kaivaa ihan pohjia myöten.
Siinä illalla lunta sulatellessa tuumittiin ja äänin 2-0 päätettiin, että tää ko. paikka on ns. base camp. Suunnitelma muuttuu ja tästä tehdään pieniä reissuja lähiympäristöön. Perusideasta, kymmenestä yöpymisestä ei tingitä.
No, sitten seuraavina päivinä tehtiin tuollaisia reilun kympin reissuja lähijärville pilkkimään ja palattiin omaa uraa takaisin. Ahkiot jätettiin teltalle ja selässä oli pikkureppu. Taukoasu, termospullo vettä, varakompassi, pari proteiinipatukkaa, kaffevehkeet ja tietysti pilkkitarpeet.
Tuossa heti eka järvellä kommellus. Tuolla kun lunta on paljon on vaikea hahmottaa, missä järvi alkaa. No, kairasin heti eka reiän pohjakiviin, oltiin liian rannassa.
Jossain aiemmin maininnut, että pyrin varautumaan kaikkeen. Repun sivutaskusta Rapalan uudet kovapalat ja 8mm lenkki ja taas toimii.
Mulla lähtiessä ahkio painoi 43kg ja itse 82kg. Palatessa ahkion paino 36kg ja oma 77. Kaverilla samat mitat 43/90 ja 36/85.
Tosiaan, mulla nuo sukset "kantoivat" pikkaisen paremmin ja vedin suhteessa kaksi legiä ja kaveri yhden, onkos tuo nyt sitten sitä empatiaa?
Lämpötilat päivisin oli -3 - -6astetta ja öisin -8 - -15. Olin ostanut väliasuksi tuon Teesarin kerraston, ei tarvittu päivällä, käytin yöpukuna.
Telttana meillä Fjällrävenin Akka3 ja siihen pohjalle mittaan leikattu routamatto. Tuon päälle solumuovialusta ja päällimmäisenä ilmatäytteinen.
Molemmilla untuvapussit 1200g ja siihen päälle ohut kuitupussi. (ei tarvittu tuplaa).
Aamulla syötiin puuroa, voileipää ja kahvia. Päivällä leipää ja kahvia ja noita patukoita. Illalla itse kuivattua jauhelihaa/tonnikalaa sekoitettuna kaupan pussukoihin. Kalaa saatiin sen verran (isoja ahvenia ja muutama harri), että osa ruuista palautui takaisin etelään.
Bensaa kului lumensulatukseen ja osin vaatteiden kuivaukseen kaikki 5,3litraa. Kaasua meni 450g purkki.
Nyt kun katsellut noita säätiedotteita. Me oltiin pari viikkoa liian aikaisin tuolla. Nyt siellä on kunnon hankiaiset. Ei mitään, jos se ei tapa, se vahvistaa.
