Eränkäynti

Jos läheltä ampuu kylkeen, luoti yleensä pystyy lävistämään vasan. Tyypillisesti luoti löytyy läpäistyään keuhkot vastapuolen kyljestä aivan nahan alta. Yhdeksän kertaa kymmenestä luoti löytyy ruhosta ja uskoakseni erittäin lähellä sitä luodin painoa, missä se piipusta lähtiessään oli.

Tuo 215 kg lyijyä ruhoihin on perätön väite. Lisäksi arvioisin, että noin puolet hirviluodeista on jo tänäkin päivänä lyijyttömiä.Katso liite: 45289

Hirveen ampumani ja nyljettäessä löydetty Sakon lyijytön hirviluoti.

En tiedä miten paljon metsästäjät ampuvat pilkkaan, mutta määrä kuulostaa paljolta jos puhutaan pelkästä metsästyksestä.

Vuonna 2018 Suomen kokonaislyijypäästöt olivat noin 15 tonnia (vuonna 1990 määrä oli 321 tonnia). Tuohon jos mitoittaa, niin kuulostaa aika paljolta.

Mutta en tiedä. Paljokohan PV tuottaa lyijyä vuodessa maastoon?

 
No niin, alkaa osittain selviämään. Tässä on siis kiinnostuneimmille tutkimus josta tuo luku tulee: https://www.researchgate.net/public...ad_Bullets_in_Moose_Harvested_in_Fennoscandia.

Tutkimusryhmä keräsi 1700 luotia hirvieläimistä kaudella 2013-2014 ja punnitsi niitä verraten luodin painoon. Kadonnut massa on tämä joka siirtyy luontoon, mutta en ole aivan varma miten he päättelevät sen jääneen metsään, luulen että tässä on tuon EUn paperin tekijät hieman oikaisseet.

Kupariluodeista jää selvästi vähemmän materiaalia eläimeen kuin lyijyisistä, lyijyluodeissa kaliiperista riippuen jopa 25% luodin painosta. Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen tulos sikälikin että tuota lyijyä oletettavasti päätyy myös ihmisiin. Onkohan tutkittu veren lyijypitoisuuksia metsästäjät vs. ei-metsästäjät?

Sanoisin kyllä että kupariluotien käyttö voisi olla suositeltavaa, mutta en allekirjoita väitettä että lyijyä jäisi suoraan metsään yhtä paljon kuin ilmoitettiin.
 
Tästä lyijyn, jalometallin, päätymisestä metästäjien elimistöön on kirjoiteltu alan lehdissä aika lailla. Lopputulema on ollut että sitä joutuu mutta vain vähän. Tältä altistumiselta vältytään kun ruhon käsittelyn yhteydessä leikataan luodin osumakohdan ympäriltä riittävästi köttistä pois. Samoin tietenkin luotikanavan ympäriltä mihin ikinä luoti on tunkeutunut. Lyijy luodista ei irtoa kuin kovissa osumissa luihin ja leviää siihen lähituntumaan.

Kupari on varteenotettava vaihtoehto metsästysluodeissa tietyissä kaliibereissa. Olen käyttänyt myös kupariluoteja mutta en tule siirtymään kupariluoteihin ennenkuin vallesmanni minua siihen kehottaa riittävien ukaasien saattelemana. Koko lyijyhömppää leimaa sama saatanan vouhotus kuin kaikkea ympäristöön liittyvää. Uskallan väittää ettei ampumalla tapetun riistaeläimen lihasta siirry siinä määrin lyijyä sitä syöviin että se muodostaisi todellisen riskin lyijymyrkytykselle. Tämän uskallan lausua lyijymyrkytyksen kokeneena ja sen tilan saavuttaminen vaatii jo isoa altistumista. Pääasiallinen hirviaseeni itseasiassa alkaa ensisyksynä jakamaan pelkkää lyijyä solidina. Vaipat, ml. kuparisellaiset, kuuluu pikkulapsille.

Puunhalailijabolshevikkien edun mukaista olisi altistaa meidät lihaa syövät, työssäkäyvät heteromiehet siinä määrin että poistuisimme häiritsemästä luonnon tasapainoa. Taas rupes paineet nousemaan...
 
Puunhalailijabolshevikkien edun mukaista olisi altistaa meidät lihaa syövät, työssäkäyvät heteromiehet siinä määrin että poistuisimme häiritsemästä luonnon tasapainoa. Taas rupes paineet nousemaan...

Tässä tarvitaan myös paljon "tunne vihollisesi"-ajattelua. Mä olen duunin puolesta Brysselin kanssa asioinut ja siksi tämä lyijyasia on itselle mielenkiintoinen. Vastustaja tässä ei niinkään ole puunhalaajat vaan teknokraattiset virkamiehet jotka vain noudattavat sääntöjä. Sen vuoksi näihin tutkimuksiin perehtyminen on tärkeää, usein metsästäjäpiireissä (joissa olen itse mukana hyvin rajoitetusti) väärinymmärretään miten asioita pitäisi edistää. Yritin kysäistä tästä metsästäjäryhmässä josta mut nakattiin heti trollina ja soluttautujana pihalle :). Keskustelu on hyvin hankalaa koska epäluottamus on niin syvällä "molemmilla puolilla".
 
Jotkut hirvimiehet ovat vähän eri rotua kuin tavallisemmat porukan pyytäjät. Joillekin se jahti ei ole muuten niin justhiin kunhan saa vain ammuttua mahdollisimman paljon elukoita. Ehkäpä teidänkin porukassa on joku tälläinen jäsen, tai ehkäpä useampi.

Eli he joille se numero on tärkein. Ns. armottomat nälkäiset kaatomiehet. Kaadettujen lukumäärä on tasan tarkkaan tiedossa ja lukumäärän lisäämiseen tehdään lähestulkoon kaikki mahdollinen. Osa ongelmaa on se, että nämä tyypit ampuvat tilanteessa kuin tilanteessa. Etusormi on hyvin herkkänä kaatotilanteessa, vaikka joskus parempi lopputulos olisi odottaa hetki ja katsoa tilanne hetken kuluttua uudelleen.

Meillä on porukassa yksi tälläinen. Tauti on paha. Pahaksi taudin tekee se, että siihen ei liene tiedossa olevan parannuskonstia. Positiiviselta puolelta voidaan tietenkin sanoa, että hirviä kaatuu kyllä. Negatiivista on sitten se, että niitä kaatuu viikonpäivään/kellonaikaan katsomatta. Ja eihän ne yhdellä miehellä elukat metsästä pois tule. Ongelmana onkin se, että nämä samalla paikkakunnalla asuvat joutuvat hirvenvetoon kohtuu tiheään kun ei ole muitakaan ketä hälyttää talkoisiin. Samaten lihanjako ei aina niin helppoa ole osalle porukasta keskellä viikkoa töistä yms johtuen. Niinkin on käynyt, että mies käy ampumassa hirven ja pistää sen. Soittaa sitten jakoporukalle missä ko. kaato on ja ilmoittaa ettei joutanut suolistamaan kun tuli kiire töihin lähteä. Mutta isoin hommahan on nyt tehty, hirvi on nurin. Suolistakaa ja hakekaan pois metsästä nylkyvajalle.

Tämä meidän porukan armoton kaatomies ottaa yleensä hirvestyskauden alussa kaksi tai kolme viikkoa vapaata töistä. Ns. jahtivapaata. Kulkee sitten viikolla yksin koiransa kanssa metsässä. Viikonloppuna, jolloin on koko porukan jahti, ei tietenkään koska koira on jo viikolla niin paljon juossut. Viikonloppuisin kiinnostaa vain lyhyet passiin kävelyt, muuten vain paistelee makkaraa nuotiolla. Saataa olla myös ettei ilmesty viikonloppuna ollenkaan jahtiin kun katsoo jo oman osansa viikolla tehneensä. Kuitenkin jos joku koira sattuu haukun saamaan on tämä samainen hirvimies sutena paikalla ja sanovansa menevän haukulle, menkää te muut sivupassiin.

Tämähän on tietysti vaikea tilanne porukassa. Armoton kaatomies ei tietenkään ymmärrä tekevänsä mitään väärin. Eikä puhtaasti sääntöjä tulkiten ehkä mitään väärin teekään mutta osa porukasta ei ole tilanteeseen kovinkaan tyytyväinen. Hirvipomo koetti tilanteeseen tälle syksyä puuttua antamalla ukaasin, että viikolla koiralla pyytäjät saavat itse hommata kaadetut elukat pois metsästä. Ei vain ole paljoa auttanut.

Sattui itselläkin ko. henkilön kanssa tänään ns. jännä tilanne. Tilanne meni niin, että olin juuri laittanut oman koirani autoon ja olin jo pois lähdössä kun naapuriseuran koiramies soittaa, että heidän koiransa oli tullut meidän alueelle ja haukkui hirveä siellä. Sen voisi käydä kaatamassa pois jos meille vain käy. Sovimme kuitenkin, että hän tulee mukaani, vaikkakin aseettomana. Ajoin sitten hiukan lähemmäksi haukkua ja odotin hetkisen kunnes naapuriseuran mies ehtii paikalle. Odotellessa soitin hirvipomolle ja kerroin tilanteesta. Käsky oli, että kaada pois kunhan ei ole uros. Vasa tai nakku, ne käy. Meillä on siis yksi aikainen enää ns. pystyssä, jokunen vasa toki siihen vielä. Naapuriseuran miehen ehdittyä paikalle läksimme erästä penkkatietä hiljakselleen haukkua kohti. Samalla tämä armoton kaatomies soittaa ja antaa ehdottoman aikuisen hirven ampumiskiellon. Ei saa vieraalle koiralle kaataa, parempi jättää omille koirille jos niitä pitää vielä kouluttaa. Kerron, että pomolta on tullut ampumalupa johon hän vastaa olevansa tulossa paikan päälle. Katsotaan siellä tilanne. Noin vartin päästä hän soittaakin ja sanoo kuulevansa haukun ja menevänsä katsomaan mikä siellä on tilanne.

Eihän siitä mitään tule kun tuulen päältä koetetaan päästä haukulle. Hirvi kuulee ja ottaa ns. ritolat. Tulee kuitenkin viistosti kohti ja menee minusta n. 150 m päästä hakkuuta pitkin. Katselen Leupoldin läpi komean, arviolta kaksitoista piikkisen hirvaan kulkua. Komea eläin. Koira menee perässä.

Kohta armoton hirvimies soittaa, että karkko tuli eikä nähnyt mikä oli. Sanoo lähtevänsä kotiinsa leivinuunin lämmitykseen. Vastaan, että sarvipäinen oli ja kohti naapurin maita menee. Tilanne ohi.

Paitsi ettei se ihan vielä ole ohi. Lähdemme naapurin kanssa koiran perään. Ilta pukkaa päälle ja koira olisi hyvä saada pois metsästä ennen pimeää. Saammekin koiran n. puolen tunnin päästä kiinni juuri ennen kuin se olisi takaisin oman seuransa puolelle ehtinyt.

Diplomaattisesti sanoisin, että kyllä hirvimiehiä on moneen junaan.
Mitä ihmettä? Eikö se ole hirvipäällikkö jonka sanaa kuunnellaan loppuunsa? Jos joku ukko sooloilee omiaan eikä usko päällikön käskyä niin ulos.
 
Tuttavalla poromiehellä on autossa pienoiskivääri, jolla ampuu päähän kolarieläimiä. Itse en menisi kolarieläintä ampumaan oikein missään tilanteessa, koska vahingon (läpäisy, kimmoke, tms.) sattuessa jälki voi olla rumaa. Tuossa tapauksessa tuo poromiehen-status ja kokemus suojaa tietysti.
On muuten ihan jäätävän laitonta säilyttää asetta autossa.
 
Teknokraattiset byrokraatit suoltavat ehdotuksia joiden sisältö jää asioista päättäville hyvinkin hämäräksi, erityisesti seuraamusten osalta. Suomessa eduskunta onkin jo sitten täysin pimeässä asian suhteen ja tuskinpa kaikkivoipaiset virkamiehetkään Härmässä asioita täysin ymmärtävät.

Mietin tuossa tuota luontoon jäävän lyijyn määrää ja totean seuraavaa:

50 000 hirveä ja jokaista kohti ammutaan keskimäärin 2 laukausta. Tämä tekee 100 000 laukausta. Luodin keskipaino lienee jossain 12 ja 14 gramman välillä, sovitaan 13 grammaa. Puolet luodeista olkoot tiedostavien valintoja eli muuta kuin lyijyä. Hirvestyksessä lentää siis ilmatilassa syssyn aikana 1300/2= 650 kiloa lyijyä (en lähe hiplaamaan kuparivaipan painolla). Osa luodeista jää nahkaan ja osa menee läpi. Näiden nahkoihin tai sisään jäävien osalta uskallan väittää että nekin päätyvät luontoon teurasjätteiden muodossa. Hirviöiden lisäksi Suomessa ammutaan yhtä monta valkohäntäpeuraa luodin painon laskiessa hieman ja laukausmäärän laskiessa myöskin. Väittäisin tuon lyijymäärän olevan aikalailla 1300 kiloa kun mukaan lasketaan vielä kauriiden metsästyksen aiheuttama lyijyn lento.

Puunhalailijat ovat jees, halailen itsekin voimapuutani säännöllisesti. PuunhalailijaBOLSHEVIKIT, nuo soijalattea litkivät vätykset ja suolinkaiset, tulisi raahata joponsa kanssa Affenanmaalle uudelleenkasvatukseen. Ilman humehia ja iPhonea...
 
215kg lyijyä hirven teurasjätteeseen ja ruhoihin

Hui hirveetä. Käykää tutustumassa vaikka yhteen kaivokseen ja sen toimintaan, sakka-altaisiin ja juoksutuksiin. Siinä saisi perspektiiviä. Kyllä ne sadat kilot tai vaikka tuhannet per vuosi maastoon ovat kuin olemattomin hitu yhtään missään. Jos vaikka tuhat kiloa lyijyä jaetaan tasaisesti Suomen pinta-alalle per vuosi niin ööööö. Aivan.

Olen tasan saletti, että patruunatehtaiden lobbarit ovat olleet perkeleellisen ahkerina tässä asiassa. Patruunat ovat kaiketi liian halpoja ja lyijy on korvattava jollain viisi kertaa kalliimmalla materiaalilla.....

Tuhat kiloa lyijyä olisi noin 70 hlöauton akkua nakeltuna maastoon. Ja se tarkoittaa.....öööö. Ei yhtään mitään. Jos sata akkua vuodessa viskataan maastoon, niin se tarkoittaisi, että jokaiselle suomalaiselle 3333 neliökilometrille riittää oma akku.

Jos maastoon ammutaan 334 kiloa lyijyä tasaisesti, niin se tarkoittaa gramman jokaiselle neliökilometrille. Hui kaameeta, jos jollekin neliökilometrille hurahtaa sata grammaa....katastrofin ainekset ovat ilmassa.

Paikalliset vaikutukset asia erikseen. Tiiviisti ja sankasti käytetty a-rata on varmasti oikea lyijypommi pitkässä juoksussa.
 
Teknokraattiset byrokraatit suoltavat ehdotuksia joiden sisältö jää asioista päättäville hyvinkin hämäräksi, erityisesti seuraamusten osalta. Suomessa eduskunta onkin jo sitten täysin pimeässä asian suhteen ja tuskinpa kaikkivoipaiset virkamiehetkään Härmässä asioita täysin ymmärtävät.

Näissä lyijyhommissa ruotsalaiset ovat olleet erittäin aktiivisia kieltohommissa. Isoimpana jarruttajana on ymmärtääkseni Ranska jonka erittäin vaikutusvaltainen metsästäjäliitto on neliraajajarruttanut lyijyhaulikieltoa jo pitkään, saa nähdä miten sen kanssa siellä päin käy. Suomen kantaa en tiedä.

Kiitos vielä tuosta laskelmasta, vaikuttaisi siis siltä että tuo EUn paperi voisi olla oikeilla jäljillä. Siellä puhuttiin vielä erikseen siitä että ongelma lyijyn raatoihin jäämisessä on se että haaskalinnut (erityisesti mainittiin kotkat) käyvät noita syömässä ja tätä kautta aiheutuu lintukuolemia.

Suomen pitäisi valita näissä taistelunsa tarkasti, missä voidaan myöntyä jotta saadaaan estettyä kiellot muualla. Ja toisaalta luonnon puolelta ajateltuna, mitkä rajoitukset haittaisivat vähiten ja auttaisivat eniten. Lyijyhaulikiellostakin on lähes mahdoton saada tarkkaa kuvaa, etujärjestöt kirjoittavat erittäin poleemisia artikkeleja ja todelliset vaikutukset jäävät epäselviksi. Baikalilta kanssa hyvää asiaa yllä.
 
Muistaakseni, ainakin suosituksena, on haudata riistateurasjätteet jolloin kotkat ja kylän koirat ei saa mylkytystä. Meillä on haudattu jo pari kymmentä vuotta, rupes kylän koirat kantelemaan saaliita koteihinsa ja tappelemaan supien kanssa puolimädistä herkkupaloista. Sanomistahan siitä tuli.
 
Hui hirveetä. Käykää tutustumassa vaikka yhteen kaivokseen ja sen toimintaan, sakka-altaisiin ja juoksutuksiin. Siinä saisi perspektiiviä. Kyllä ne sadat kilot tai vaikka tuhannet per vuosi maastoon ovat kuin olemattomin hitu yhtään missään. Jos vaikka tuhat kiloa lyijyä jaetaan tasaisesti Suomen pinta-alalle per vuosi niin ööööö. Aivan.

Olen tasan saletti, että patruunatehtaiden lobbarit ovat olleet perkeleellisen ahkerina tässä asiassa. Patruunat ovat kaiketi liian halpoja ja lyijy on korvattava jollain viisi kertaa kalliimmalla materiaalilla.....

Tuhat kiloa lyijyä olisi noin 70 hlöauton akkua nakeltuna maastoon. Ja se tarkoittaa.....öööö. Ei yhtään mitään. Jos sata akkua vuodessa viskataan maastoon, niin se tarkoittaisi, että jokaiselle suomalaiselle 3333 neliökilometrille riittää oma akku.

Jos maastoon ammutaan 334 kiloa lyijyä tasaisesti, niin se tarkoittaa gramman jokaiselle neliökilometrille. Hui kaameeta, jos jollekin neliökilometrille hurahtaa sata grammaa....katastrofin ainekset ovat ilmassa.

Paikalliset vaikutukset asia erikseen. Tiiviisti ja sankasti käytetty a-rata on varmasti oikea lyijypommi pitkässä juoksussa.
Oslon vanhan ampumaradan (nykyisin pelkkä haulikkorata) alueelta virtaavassa purossa on lyijyä sen verran, että alueen polkujen alussa (maasto on vaikeakulkuista ja -lukuista, joten polut ovat ainoa järkevä etenemisura) on kyltit joissa ilmoitetaan lyijypitoisuuksista ja kehotetaan estämään koiria juomasta vettä. Mutta äkkiähän toi jo dilutoituu, ja painavana hautautuu sedimentteihin, eli kyseessä on hyvin paikallinen ongelma noin 100*500 metrin alueella, ja siinäkin ehkä tuonne alavirtaan ollaan aika herkällä... toisaalta koirilla on pieni maksa ja ovat tuollaiselle varmasti herkempiä kuin ihmiset, toisaalta juovat välillä ihan vaan koska vettä on tarjolla, muutaman makusellisen, josta suurin osa roiskuu pitkin poikin (ainakin keittiössä!).
Mutta ne kyltit siellä kuitenkin on, ja syynä mainittuna ampumarata.
 
Viimeksi muokattu:
Näissä lyijyhommissa ruotsalaiset ovat olleet erittäin aktiivisia kieltohommissa. Isoimpana jarruttajana on ymmärtääkseni Ranska jonka erittäin vaikutusvaltainen metsästäjäliitto on neliraajajarruttanut lyijyhaulikieltoa jo pitkään, saa nähdä miten sen kanssa siellä päin käy. Suomen kantaa en tiedä.

Kiitos vielä tuosta laskelmasta, vaikuttaisi siis siltä että tuo EUn paperi voisi olla oikeilla jäljillä. Siellä puhuttiin vielä erikseen siitä että ongelma lyijyn raatoihin jäämisessä on se että haaskalinnut (erityisesti mainittiin kotkat) käyvät noita syömässä ja tätä kautta aiheutuu lintukuolemia.

Suomen pitäisi valita näissä taistelunsa tarkasti, missä voidaan myöntyä jotta saadaaan estettyä kiellot muualla. Ja toisaalta luonnon puolelta ajateltuna, mitkä rajoitukset haittaisivat vähiten ja auttaisivat eniten. Lyijyhaulikiellostakin on lähes mahdoton saada tarkkaa kuvaa, etujärjestöt kirjoittavat erittäin poleemisia artikkeleja ja todelliset vaikutukset jäävät epäselviksi. Baikalilta kanssa hyvää asiaa yllä.

Onko sinulla tullut vastaan tutkimusta missä on varmasti pystytty todentamaan lyijyn siirtyminen haaskalintuun raadosta? Tai onko yhtäkään haaskalinnun tai eläimen kuolemaa pystytty tätä kautta todentamaan.

En muuten tältä istumalta usko. Todennäköisyys tälle on varmasti pienempi kuin lotto voitolla.

Suositten erittäin vahvasti, että otat https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/tietoa-meista/yhteystiedot tai tänne https://riista.fi/riistahallinto/yhteystiedot/ yhteyttä asian tiimoilta.
Ihan varmasti vastaavat, koska tällaiset jutut on just niiden työtä. Ja tuolla pitäisi olla faktista tutkimustietoa jakaa tai ainakin tieto mistä hakea.
Niin kuin tässä ketjussa jo kerrottiin. Jahti ja metsästäjälehdessä ainakin on tätä asiaa puitu jo monta vuotta.

Jos eivät vastaa tiedustelu pyyntöösi kerro ihmeessä tänne. Eivät tee työtään, jos eivät asialliseen tiedusteluun vastaa. Itse molempien jäsen, niin kuin varmaan suurin osa tämän ketjun kirjoittajista.
 
Mutta ne kyltit siellä kuitenkin on, ja syynä mainittuna ampumarata

Juuri näin. Pitkäikäinen ja sankasti käytetty rata on jo oikeasti lyijyongelma. Turha sitä on kieltää. Kas kun ei rikkaat norskit ole vielä puhdistaneet maaperää tms. tässä sinun kertomassasi tapauksessa.

Mutta aina näissä Ongelmissa kannattaa katsoa ihan numeraalisti minkä tason probleema on kyseessä vai onko minkään. Monta kertaa moni Vihreän innostuksen ongelma on korkeintaan onqkelma.

Onkohan tutkia huokaistu mitä esim. nuo valtaisat valkoposkihanhiprikaatit tuovat masuissaan Venäjän pohjoisosista? Mahdollisuuksia kantaa suolessa täkäläiselle pellolle tuomiopäivän aineita on melkoinen.:)
 
Onko muuten tutkittu kuinka paljon vesilintujen kuolemat väheni, kun tuli lyijyhaulikielto vesilinnustuksessa?
Vai kuoliko niitä alunperinkään lyijyhaulien syönnin takia, oliko vain vahva olettamus että voisi ehkä kuolla?

Just samaa meinasin kirjoittaa hanhista kuin @baikal .

Mutta kielletään varmuuden vuoksi kaikki, niin ei voi mennä pieleen.
 
Vai kuoliko niitä alunperinkään lyijyhaulien syönnin takia, oliko vain vahva olettamus että voisi ehkä kuolla?

Kovapohjaisilla rannoilla, joissa oli paljon ammuntaa löytyi paljon hauleja lintujen ruokajärjestelmästä. Ja varmasti myös vaikutti niiden terveyteen. Muistaakseni pari aluetta Oulun seudulta ja pari Savosta oli tutkinnan painopisteinä. Normi Suomalainen liejuhöttöpohja imee haulit ilman vaikeuksia sen verran lintujen ulottumattomiin, että siellä pysyvät liejussa.

Jos taas pohjasedimentin myrkkyjä halutaan tiirailla, niin ullattaen löytyykin sitten muuta kivaa alkaen jo ammoisista saasteista nykyisiin ja melkoista tauhnaa on suo-ojitusten jäljiltä vesistöjen pohjakerroksissa. Siellä on iloisesti sekaisin elohopeat ja alumiinit, strontiumit ja cesiumit, torjunta-ainejäämiä ja silkkaa sitä ihtiään, mutta tottakai se perhanan kalevalametsästäjä on kaikista pahin saastuttaja. Se on ainakin saatava maksamaan teoistaan. :)
 
Onko sinulla tullut vastaan tutkimusta missä on varmasti pystytty todentamaan lyijyn siirtyminen haaskalintuun raadosta? Tai onko yhtäkään haaskalinnun tai eläimen kuolemaa pystytty tätä kautta todentamaan.

En muuten tältä istumalta usko. Todennäköisyys tälle on varmasti pienempi kuin lotto voitolla.

Suositten erittäin vahvasti, että otat https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/tietoa-meista/yhteystiedot tai tänne https://riista.fi/riistahallinto/yhteystiedot/ yhteyttä asian tiimoilta.
Ihan varmasti vastaavat, koska tällaiset jutut on just niiden työtä. Ja tuolla pitäisi olla faktista tutkimustietoa jakaa tai ainakin tieto mistä hakea.
Niin kuin tässä ketjussa jo kerrottiin. Jahti ja metsästäjälehdessä ainakin on tätä asiaa puitu jo monta vuotta.

Jos eivät vastaa tiedustelu pyyntöösi kerro ihmeessä tänne. Eivät tee työtään, jos eivät asialliseen tiedusteluun vastaa. Itse molempien jäsen, niin kuin varmaan suurin osa tämän ketjun kirjoittajista.

Ei ole tullut vastaan mutta en mä tätä toisaalta ole kovin kauaa selvitellytkään, RUL:n tiedotteen jälkeen rupesin asiasta huvikseni lukemaan. Koitan katsoa olisiko noista vesilintujen lyijymääristä tietoa jossain.

Voisin kysellä tuolta liitosta, kiitos vinkistä. Ja on mulla toki metsästyskortti ja päällekkäispiippuinen itselläkin, aika pienellä käytöllä tosin kun on maaton kaupunkilainen. Lähinnä akateemisesta mielenkiinnosta selvittelen koska tässä asiassa eri puolet on niin kaukana toisistaan että kiinnostaisi tietää mikä se todellinen tilanne on ja miten voisi, kuten tossa ylempänä kirjoitin, saada mahdollisimman pienellä haitalla saada isoimman vaikutuksen mahdollisiin ympäristövahinkoihin.
 
Back
Top