Eränkäynti

Mutta oikeesti mikä pyörii tai jättää pyörimättä, kun piilottaa patruunoita nuotion alle, ansaitsisivat kunnon sakinhivutuksen ko. henkilöt ja naamat kaupan seinälle.

Itse olen nähnyt usemman tyypin heittävän taskustaan hirvikiväärin patruunoita nuotioon. Olen ollut ainoa joka suojautuu, mutta aion tehdä sen vastakin. Arviolta n. 99,9% todennäköisyydellä ei aiheuta vahinkoa. Vaara on kuitenkin olemassa ja jos vahinko sattuu, niin voi olla henki pois. Kusipäistä touhua. Ainakin Sotkamolainen ja Raumalainen on tuollaista harrastanut minun nähden. Jo pelkkä nalli kiväärin hylsyssä nuotiossa paukahtaa siten, että saattaa heittää kipunoita silmille. Tiedän, kun hävitän joskus nalleja kiukaan pesässä. Joskus ladatessa tulee nallitettu ruttuhylsy, tai nalli menee ruttuun. Ne hävitän kiukaassa. Eli joku 1-5 kpl kerralla. Nekin poksahdukset tulee laskettua, ettei vaan jää tuhkan sekaan lojumaan. Arinaton kiuas tietty.

Minua ei vähäinen lyijyn käyttö juuri harmita, mutta muoviset haulikon hylsyt ja välitulpat risoo. Sellier Bellotilla on pahvihylsyjä huopavälitulpalla ja niitä käytänkin lintukauden jälkeen. Kalliita ovat, siksi ei tuu ympäri vuoden pelkästään niitä käytettyä.
 
Onko sinulla tullut vastaan tutkimusta missä on varmasti pystytty todentamaan lyijyn siirtyminen haaskalintuun raadosta? Tai onko yhtäkään haaskalinnun tai eläimen kuolemaa pystytty tätä kautta todentamaan.

Nyt löytyi mielenkiintoista tutkimusta Pohjois-Ruotsista. 46 maakotkaa otettiin kiinni alueelta Västernorrland, Jämtland, Västerbotten ja Norrbotten, tehtiin verikokeet ja pannoitettiin 2014-2015.

Näiden kotkien lentokorkeutta ja nopeutta seurattiin GPS-pannoilla ennen ja jälkeen metsästyskauden alun, lisäksi linnut otettiin uudelleen kiinni ja toistettiin verikokeet. Tulokset kuvana alla:

1605451144572.png

Vaaka-akselilla on siis päivät hirvenmetsästyskauden alusta ja pystyakselilla veren lyijypitoisuus miljardisosina. Kaksi lintua kuoli tutkimuksen aikana ilmeisesti muista syistä. Nähdään että lyijypitoisuudet veressä kasvavat selvästi mutta kyse on ei-kuolettavista tasoista. Näyttäisi siis varsin selvältä että hirvenmetäsästyskauden jälkeen lyijypitoisuudet ovat suuremmat, syytä tämä tutkimus ei toki kerro.

Kun lintujen lentokorkeutta ja -nopeutta verrattiin veren lyijypitoisuuteen nähdään että vaaka-akselilla oleva lyijypitoisuus tuntuu vaikuttavan näihin molempiin. Tämä täsmää ilmeisesti tutkijoiden ennakko-oletuksiin siitä että lyijytaso vaikuttaa lintujen käyttäytymiseen negatiivisesti.
1605451344514.png

En ole biologi joten en osaa tuota paperia sen kummemmin kritisoida, mutta melko vahva aineisto näyttäisi olevan sille että Pohjois-Ruotsissa hirvenmetsästyskausi vaikuttaa maakotkien veren lyijypitoisuuteen joka puolestaan vaikuttaa käyttäytymiseen. Miten tämä suhteutuu muihin lintuihin, Suomeen tai patruunatyyppeihin en osaa sanoa.
 
Nyt löytyi mielenkiintoista tutkimusta Pohjois-Ruotsista. 46 maakotkaa otettiin kiinni alueelta Västernorrland, Jämtland, Västerbotten ja Norrbotten, tehtiin verikokeet ja pannoitettiin 2014-2015.

Näiden kotkien lentokorkeutta ja nopeutta seurattiin GPS-pannoilla ennen ja jälkeen metsästyskauden alun, lisäksi linnut otettiin uudelleen kiinni ja toistettiin verikokeet. Tulokset kuvana alla:

Katso liite: 45345

Vaaka-akselilla on siis päivät hirvenmetsästyskauden alusta ja pystyakselilla veren lyijypitoisuus miljardisosina. Kaksi lintua kuoli tutkimuksen aikana ilmeisesti muista syistä. Nähdään että lyijypitoisuudet veressä kasvavat selvästi mutta kyse on ei-kuolettavista tasoista. Näyttäisi siis varsin selvältä että hirvenmetäsästyskauden jälkeen lyijypitoisuudet ovat suuremmat, syytä tämä tutkimus ei toki kerro.

Kun lintujen lentokorkeutta ja -nopeutta verrattiin veren lyijypitoisuuteen nähdään että vaaka-akselilla oleva lyijypitoisuus tuntuu vaikuttavan näihin molempiin. Tämä täsmää ilmeisesti tutkijoiden ennakko-oletuksiin siitä että lyijytaso vaikuttaa lintujen käyttäytymiseen negatiivisesti.
Katso liite: 45346

En ole biologi joten en osaa tuota paperia sen kummemmin kritisoida, mutta melko vahva aineisto näyttäisi olevan sille että Pohjois-Ruotsissa hirvenmetsästyskausi vaikuttaa maakotkien veren lyijypitoisuuteen joka puolestaan vaikuttaa käyttäytymiseen. Miten tämä suhteutuu muihin lintuihin, Suomeen tai patruunatyyppeihin en osaa sanoa.

Näköjään asiaa yritetty tosissaan tutkia. Mutta lopulta nuo väiteet on vain vahvoja olettamuksia, ei kiistatonta faktaa.
Ekana minulla tuli mieleen, että samaan aikaan alkaa kanalinnustus. Ajattelisi että kotka saa helpommin lyijyä haavakoksi jääneestä kanalinnusta mikä on jäänyt maastoon. Olettaisin että sieltä tulee helpommin lyijykuormitusta?
Muutenkin kotkan ruokavalio vaihtelee vuoden ajan mukaan. Pedot ottaa aina ruokansa sieltä mistä helpoiten saa.

Kotka ei ole millään tavalla uhanalainen laji ja kannat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Joten tuskin kovin epäterveellisesti syövät.
60-70 luvulla kotkat oli lujilla ympäristö myrkkyjen takia ja oikeasti uhanalaisia.
 
Ekana minulla tuli mieleen, että samaan aikaan alkaa kanalinnustus. Ajattelisi että kotka saa helpommin lyijyä haavakoksi jääneestä kanalinnusta mikä on jäänyt maastoon. Olettaisin että sieltä tulee helpommin lyijykuormitusta?
Muutenkin kotkan ruokavalio vaihtelee vuoden ajan mukaan. Pedot ottaa aina ruokansa sieltä mistä helpoiten saa.

Tätä mietin, samoin kuin täällä mainittua ohjeistusta teurasjätteen hautaamisesta. Tuo tutkimus pitäisi toistaa Suomessa ja mielellään useamman vuoden aikasarjana.

Ongelmaksi muodostuu varmasti se että tuollainen projekti on aivan hel*etin kallis, kenttäpäiviä tulee paljon ja joudutaan käyttämään labroja ja tekniikkaa. Ei liene yliopistolla kauheasti mahkuja tuollaista tehdä.
 
Minua ei vähäinen lyijyn käyttö juuri harmita, mutta muoviset haulikon hylsyt ja välitulpat risoo. Sellier Bellotilla on pahvihylsyjä huopavälitulpalla ja niitä käytänkin lintukauden jälkeen. Kalliita ovat, siksi ei tuu ympäri vuoden pelkästään niitä käytettyä.
On pikkuvaiva kerätä muovihylsyt talteen ja roskiin laukausten jälkeen varsinkin päällekkäis/rinnakkaispiippusella. Puolarilla veneestä ampuen hylsyjen keräily voipi mennä hankalaksi tietenkin.
 
On pikkuvaiva kerätä muovihylsyt talteen ja roskiin laukausten jälkeen varsinkin päällekkäis/rinnakkaispiippusella. Puolarilla veneestä ampuen hylsyjen keräily voipi mennä hankalaksi tietenkin.
Olen aina kerännyt taittuvapiippuisista muovihylsyt roskiksiin. Puolarit sylkee ihan maallakin n. kolmanneksen hylsyistä hävyksiin. Ainakin 56 grammaisilla joita viime vuosina olen puolarissa käyttänyt.
Minulla on lisäksi vielä hieman harjoiteltavaa muovisen haulikupin/välitulpan kiinniottamisessa lennosta. Ja voi olla, että sormet loppuu ennen kuin opin.
 
Ajattelisi että kotka saa helpommin lyijyä haavakoksi jääneestä kanalinnusta mikä on jäänyt maastoon. Olettaisin että sieltä tulee helpommin lyijykuormitusta

Hyvin osaavat kotkat ruokailla tarjottimilta, joita ihmiset kuvaustohinoissaan järkkäävät maastoon. Lintuhaavakoita jää maastoon edelleen turhan paljon, se on totta. Mutta näinköhän kotkat tenkanaan koluavat ne pusikot, joissa koppeloparat uinahtavat ikiuneen....ja montako haulia siitä menee nieluun syöjälle?

Tutkimusmetodit ja -keinot löytävät nykyään ihan mitä tahansa mistä tahansa. Viisarit värähtävät etsittäessä mitä tahansa mistä tahansa, niin tarkkoja systeemit ovat.

Ja on muistettava, että kotkan ongelma takavuosikymmeninä ei tosiaan ollut haulikuormitus vaan se, että asema ruokapyramidissa takasi linnun suoleen ja elimistöön pcb:t ynnä muut elohopeat ja tinat.

Lintujen matalalentosuoritukset voivat liittyä enemmän saalistamiseen kuin lyijyn näännyttämään ressukkaan. Ei liene ihme, että lentokorkeus ja -vauhti ovat syksyn tullen kanalintu-jänis-kettu-ym. jahdissa passee saalistusta silmällä pitäen. Ja poronvasakin tai peuranvasa houkuttelee....mitä järkeä kotkan olisi kilometristä tähyillä saalistaan?

Jos hirven tähteet ja lyijy ovat varma tappava yhdiste, niin mitens korpit, ketut jne.? Niidenhän pitäisi olla jo sukupuuton partaalla horjuvia lajeja. Mutta eivät kyllä ole. Kettukanta on melkoinen alueilla, joista susi puuttuu ja korppi lisääntyy mielestäni koko ajan.
 
Minua ei vähäinen lyijyn käyttö juuri harmita, mutta muoviset haulikon hylsyt ja välitulpat risoo. Sellier Bellotilla on pahvihylsyjä huopavälitulpalla ja niitä käytänkin lintukauden jälkeen. Kalliita ovat, siksi ei tuu ympäri vuoden pelkästään niitä käytettyä.

Etsin näitä joskus, ja ainakin B&P:lla on myös muovittomia, sekä muovihylsyjä huopa/pahvivälitulpalla. Joitain pienemmille linnuillekin soveltuvia sporting paukkuja on myös biohajoavilla muovivälitulpilla.

 
Mulla on hyllyssä selleri-bellerin, Gyttorpin ja Rottweilin pahvihylsyllisiä. En käytä talvella mitään muuta. Huopavälitulppa ei stondaa pakkasessa koppuraksi, ei mulla tieteellistä näyttöä siitä ole, mutta vahva uskomus. :) Sukulaismiehellä on tallessa vielä Vihtavuori Royalin pahvihylsyllisiä.

En tiedä tosin mitä kaupan hyllyltä löytyy tänään, nuo on ostettu jo vuosia sitten.
 
Tässä minun kahvinkeittovarustus retkeilyyn.
Kahvimylly, Stanley kattila jossa keitän vettä kaasukeittimellä, kaksi mukia jotka tulevat tuon Stanleyn mukana, Snow Peak pressokannu.
En tiedä mistä mukit on tehty (jotain muovia ilmeisesti) mutta fantastinen eristyskyky. Eivät lämpene ollenkaan ulkopinnasta.

 
@Patu Sarkakankaan ostin V-lekasta vuosia ja vuosia sitten joten en muista hintaa. Sadeasukangas maksoi n. 60 eur (ei käyttänyt kaikkea, n. 1 neliömetri jäi yli) ja ompelija veloitti 20 eur.
 
Keväällä testasin US medical blanketin riippumatossa. Päällä villapaita ja -housut + päällysvaatteet. Lämpötila jossain 5 asteen hujakoilla, ja sain nukuttua. Varmaan menisi hieman kylmemmässä, jos olisi ollut parempi eristys selän alla.

Sinapin värinen, medical 100% villahuopa on hyvä, ja järkevään kokoon rullautuva.

---

Kehitysidea tuohon vedenpitävään villahuopaan. Ompelee saumat keskeltä pitkittäin ja poikittain niin, että huopa on jakautuu neljään osioon. Jokaisen osion ulkoreunaan sitten ompelematon kohta, tyyliin 30cm, josta saa tungettua lisäeristettä peitteen sisälle. Neljä osiota siksi, että lisäeriste, mikä tahansa olki yms, jakautuu ja pysyy paremmin paikallaan.
 
Ei kannata odottaa. Voi tulla, voi olla tulematta. Minulla on näitä ideoita mitä pitää toteuttaa vaikkei välttämättä ole käyttöä.
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Idea ”sadepeitosta” ja noiden materiaalien toimivuus keskenään ovat kiinnostavia asioita. Tänä päivänä olleessa kelissä (viheliäisen kasteleva tihkusade, joka muuttuu lumisateeksi tuulen voimistuessa jne.) olisi tuollaista peittoa ollut mukava kokeilla. Ja sama tietysti monilla eri keleillä. Kiinnostukseni noihin materiaaleihin ja ideointiin siitä, mitä kaikkea tuollaisesta combosta voisi kehittää maasto-oloihin toimii sormien käyttövoimana näppäimistöllä. :D
 
@Sarek1 Ei muuta kuin kokeilet itse. Lekassa on myynnissä kaksi erilaista villahuopaa ja sitä sadekangastakin löytyy. Kai sun asuinpaikalla joku ompelupalvelu on jos ei itse osaa.
 
Back
Top