Erittäin lyhyt kantama ohjussysteemi
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
veffeade
Eversti
Hejsan kirjoitti:
Ovat muuttaneet ohjuksen logiikkaa sellaiseksi jotta venalaiset eivat pysty sita suoraan hairitsemaan: Siis ohjauksesta ja hairinnasta on siivottu vanhat venalaisviritykset pois. Vahinko vain jotta alkaa olla iakas ohjus. Muuten kyl voisi suositella Suomellekin...
veffeade kirjoitti:
Ei noihin ip-hakeutuviin olkapääohjuksiin voi rakentaa mitä takaportteja häirintää varten. Grom ei ole sitäpaitsi mikään puolalainen kopio Iglasta vaan sen syntyhistoria on paljon monimutkaisempi. Aikoinaanhan neuvostoliittolaiset antoivat puolalaisten perustaa Strela linjaston. Jo 80-luvulla puolalaiset totesivat, että kyseinen ohjus oli vanhenevaa tekniikkaa. Puolalaiset pyysivät isänniltään luvan rakentaa Igla linjaston. Lupaa ei herunut sillä Puola oli hyvää vauhtia muuttumassa liittolaisesta potentiaaliseksi viholliseksi. Puolalaiset eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan etsivät tilaisuutta uuden ohjuksen valmistuksen käynnistämiseksi.
Tilaisuus tuli vasta neuvostoliiton romahdettua kun Puolan tiedustelupalvelu sai ostettua Iglan täydelliset piirrustukset. Sen perusteella suunniteltiin uusi ohjus. Muutaman vuoden ajan joitakin komponentteja jouduttiin ostamaan Venäjältä mutta nykyisin ohjus on täysin "Made in West".
Kannatta myös muistaa, että ohjuksen käyttöönotto vuosi ei välttämättä kerro laitteen tasosta yhtään mitään. Esimerkiksi Stingeriä ja RBS-70 ohjuksia on paranneltu jatkuvasti viimeisen 30 vuoden aikana.
Mosuri kirjoitti:
Ei ehkä takaportteja, mutta häirintä on helpompaa kun tiedetään enemmän siitä miten ohjus käyttäytyy (eli tiedetään, että millä logiikalla se toimii). Siis jos tiedetään, että millä IP taajuuksia hakupää etsii ja millä se hylkää IP-lähteen, niin sitten voidaan joko kehittää soihtuja sen mukaan tai minimoida ei-toivotut säteilyt koneista.
SJ kirjoitti:
Ihan vain tiedoksesei ettei SA-16 tai SA-18 piittaa paskaakaan soihduista. Tsetseenit on käyttäneet menestyksellisesti venäläisten omia ohjuksia niitä vastaan ja Gromit näyttivät osuvan varsin hyvin venäläisiin koneisiin vuonna 2008. Myös tuo logiikka väite on hieman huvittava kun se ohjuksiin liittyvä logiikka on varsin yksikertaista. Noiden ohjusten herkkyys on muutenkin sitä luokkaa, että ne eivät tarvitse esim. sukon kohdalla edes moottorin lämpöä vaan ilman kitkan aiheuttama kuumeneminen riittää jos tulitetaan edestä. Voi ne venäläiset olla aika eteviä mutta luonnonlakeja ne ei sentään pysty kumoamaan. Tutkaohjuksissa taas tekniset tiedot ovat huomattavasti merkittävämpiä.
Myöskään sotahistoria ei tunne tapauksia joissa ip-hakuisen olkapääohjuksen ominaisuuksien tietäminen lisäisi huomattavasti niiden torjuntatoimenpiteiden tehoa. Esimerkiksi Afganistanissa Stingereitä jäi lähes heti niiden kentälle tulon jälkeen neukkujen käsiin mutta mitään kuvailemaasi "ihmetorjuntaa" ei pystytty järjestämään vaikka speksit ml. tarkat tiedot hakupään toiminnasta oli käytettävissä. Ei vaikka aikaa vastatoimien kehittämiseen oli useita vuosia.
Mosuri kirjoitti:
No tiedoksesi sinullekin takaisin, että tiedän, että noiden ohjusten hakupää on herkkä. Itseasiassa niin herkkä, että se soihtujen välttäminen toimii juurikin siksi, että ohjus sulkee pois ne maalit, jotka säteilevät vaikkapa palavan kerosiinin tai magneesiumin IP-taajuudella ja hakeutuu kuumentuneen alumiinin (tms. metallin) IP-taajuuksiin.
Mitä taas tulee tuon logiikan huvittavuuksiin, niin juuri sen takia jenkeillä on se IP-majakka kopterin katolla koska he tiedivät miten vanhat Strelan hakupäät toimivat ja siten kyettiin häiritsemään hakupäätä niin, että ohjus luulee kohteen olevan hieman sivussa, jolloin sitä ei saa edes laukaistua tai sitten ohjus lentää minne sattuu. Mutta ehkä tämä ei ole sotahistoriaa.
Ja varmasti stingerille vastakeinoja kyettiin kehittämään, korkeammalla lentäminen (tärkeää tietää, että kuinka korkealla) on sellainen ja stingeriin ilmeisesti vielä silloin tehosi soihdut, joten vanhoihin ei vissiin sitten vaadittu sen kummempia muutoksia?
Jo se on tärkeää, että tiedetään ohjuksen olevan immuni häirinnälle, niin tiedetään käyttää muita keinoja.
SJ kirjoitti:
Neuvostoliittolaiset ottivat käyttöön vastaavanlaisen toimintaperiaatteen omaavan laitteen jo 80-luvulla (SOEP-V1A Lipa). Oli käytössä mm. Mi-24 koptereissa ja jälkiasennettuna mm. Mi-8 koptereissa. Ei kuitenkaan pystynyt muuttaman sitä faktaa, että kopterit eivät pärjää ohjusympäristössä. Aivan kuten useimmat "jammerit" laite auttaa välillä toisinaan taas ei.
Kiitos nyt kun toit tämän asian esille! Suomalaiset ilmatorjuntamiehet kun ovat näistä laitteista olleet tietoisia jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Kyseisten laitteiden vaikutuksesta ohjusammuntoihin ja toimintaperiaatteesta taisi tulla koulutusta jo alokasaikana...
Millaiseksi muodostuisi läntisen koalition elämä Afganistanissa, jos joku iso toimija toisi Taliksille kouluttajat ja olalta ammuttavat? Olipa merkki ja malli mikä tahansa.
Eikös neukkujen ensimmäinen vastatoimi ollut nostaa reippaasti lentokorkeutta? Ja sitä seurasi yksinkertaiset pakokaasunohjainhörpöttimet? Mutta tuskaiseksi lentäminen muuttui Stingerien ilmestyttyä kentälle.
Eikös neukkujen ensimmäinen vastatoimi ollut nostaa reippaasti lentokorkeutta? Ja sitä seurasi yksinkertaiset pakokaasunohjainhörpöttimet? Mutta tuskaiseksi lentäminen muuttui Stingerien ilmestyttyä kentälle.
baikal kirjoitti:
Neuvostoliittolaisethan olivat huomanneet ettei tavallisesta motorisoidusta jalkaväestä ollut juuri muuhun kuin linnoitettujen vartiopaikkojen miehittämiseen (ja mikä tilanne on vuonna 2011!!!). Sen sijaan helikoptereilla liikkuvat ilmarynnäkköjoukot sekä spetsnazit olivat osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Olalta laukaistavat ilmatorjuntaohjukset käytännössä pilasivat tämän toimivan konseptin. Kuten eräs afgaani totesi "Yksi ilmarynnäkkömies vastaa kymmenta asevelvollista jalkaväen sotilasta. Yksi spetsnaz vastaa kymmentä ilmarynnäkköjoukkojen sotilasta." Jokainen voi sitten miettiä miten viidentoista spetsnazin menettäminen Mi-8:n syöksyessä maahan kirvelsi neukku upseereita. Tiedustelijoita, ilmarynnäkköjoukkoja ja spetsnatseja ei myöskään voinut kouluttaa massamaisesti tappioita korvaamaan. Afgaanit eivät ehkä pystyneet tappamaan Karhua mutta ne katkoivat hampaita ja vetivät kynsiä irti...
Tavallinen jalkaväki taas oli asutuskeskusten ulkopuolella ripoteltu pienille vartioasemille joita yhä enemmän huollettin ilmateitse. Näiden joukkojen ylläpito kävi hyvin raskaaksi kun sissien saartoon tuli myös ilma-elementti.
Neuvostoliitton sotilasjohto oli myös laskenut ettei Afganistanin tiejärjestelmä mahdollistanut joukkojen määrän huomattavaa lisäämistä. Käytännössä 115 000 miestä riitti vain asutuskeskusten ja niiden lähitienoiden valvontaan sekä välttämättömien kuljetusreittien turvaamiseen.
Käytännössä neukkujen sotilasjohto oli tilanteessa jossa sodan voittaminen sanan varsinaisessa merkityksessä ei ollut mahdollista viiden tai edes kymmenen vuoden sisällä.
Ja kas, todistamme tilannetta, jossa ollaan taas samassa pisteessä: reilu 100 tuhatta länsitaistelijaa ylläpitää jotain quota, mutta ratkaisua ei ole näköpiirissä. Muuta kuin lähde käpyttelemään, jahka tilanne on jos ei sopiva niin edes sellainen, ettei tarvi aivan hävetä silmiä päästään.
