RistoJ kirjoitti:Boliden MANPAD on suunnilleen yhtä kallis kuin uudet IP-hakuiset olkapääohjukset. Bolide-ohjus on halvempi (ei kallista hakupäätä) ja laukaisulaite on kalliimpi (laser+lämpökamera). Kokonaisuutena suurta eroa ei hinnoissa ole. RBS 70 laukaisulaite on hyvinkin kannettava, tarvitaan vain yksi sotilas enemmän sitä kantamaan.
Tietenkin IP-hakuisissa on omat hyvät puolensa, mutta kannettavuus on varsin pieni etu, sillä RBS 70 -kokoinen laite liikkuu helposti mihin vain. .
Suomessa nyt vaan sattuu olemaan sellaisia joukkoja jotka tarvisevat ilmatorjuntaa juuri siellä missä sitä tarvitaan. Esimerkiksi rannikkojääkärikomppaniaa ei todellakaan lämmitä se, että RBS-70 laukaisulaite löytyy kahdeksan kilometrin päästä toisen komppanian alueelta vaan se tarvitsee ilmatorjuntaa juuri siellä missä veneet sattuvat olemaan. Sama koskee myös osastoja jotka toimivat vihollisen selustassa. It-mies kyllä hiihtää stinger tai igla selässä mutta RBS:n kanssa kukaan ei ole hiihtänyt mihinkään.
Mosuri kirjoitti:Mikähän ammottava aukko ilmatorjunnassa nyt on? .
No meillä sattuu olemaan sijoitettuna kuusinumeroinen määrä miehiä osastoissa joille ei ole muuta suojaa vihollisen ilmahyökkäysiltä kuin sergeit ja itkk:t. ItO 2005 kalustoa kun riittää kolmelle valmiusprikaatille ja Helsingin suojaksi. Huomattava osa Crotale kalustosta kun on vielä sidottu ilmavoimien ja laivaston tukikohtien suojeluun niin kokonaistilanne vaikuttaa todella huonolta.
RistoJ kirjoitti:Iglan (osin epäsuorat) korvaajat ovat ITO 2005 ja 2005M, joiden ansiosta valmiusprikaatien ilmatorjunta on paljon vahvempi kuin aikanaan jääkäriprikaatien. Laukaisualustoja on suunnilleen sama määrä ja laukaisuvalmiita ohjuksia n. 50% enemmän ja torjunta-ala yli 100% (käytännössä kyllä paljon enemmänkin) suurempi. Nyt niillä on todellinen pimeätoimintakyky ja huonon sään toimintakyky. Samaten aseiden oma valvontakyky tutkien ja lämpökameroiden avulla on aivan eri luokkaa. Aikanaan Igloja oli kyllä jakaa useammalle prikaatille, mutta ilmatorjuntaohjuspatterien suorituskyky oli paljonkin vaatimattomampi.
Muistutan tässä 90-luvulla igloja riitti kaikille jääkäriprikaateille (10 kappaletta), panssariprikaateille (kaksi kappaletta), ilmavoimien tukikohtien suojaksi ja vielä rannikkojoukoille. Hetken aikaa strela kalustoa riitti jopa jalkaväkiprikaatien ilmatorjunnan tehostamiseen.
Kun laskeskelee kuinka paljon miehiä on ohjussuojan alla oli ennen ja kuinka paljon on nyt, niin 1500 metrin lisäys torjuntakorkeudessa on vain laiha lohtu niille lukemattomille pataljoonille joille suojaa ei ole tarjota.