EU - onko järkee vai ei?

vlad

Respected Leader
@Vonka kirjoitteli Kärkipoliitikkojen vahtimisketjussa seuraavaa:

Avasin tämän ketjun aikanaan sellaiseksi, josta voi tarkistaa poliitikkojen lausuntoja, tapaamisia ja kannanottoja.

Nyt menee EU-väittelyksi.

Ja koskapa väittely tuntui jatkuvan jatkumistaan ja kenties tiivistyvän entisestään niin kenties se osoittaa sen, että on olemassa oleva tarve käydä keskustelua EU:n järkiperäisyydestä ja siitä, että onko Suomen ollut järkeä liittyä EU:hun ja että kuinka luotettavana EU:ta voidaan pitää ja - mikä merkittävinä - onko se lopulta muuta kuin talousyhteisö vaikka sellaista se yrittää olla ja sellaisen kuvan se pyrkii itsestään toimillaan antamaan, että se myös jotain muuta haluaisi olla.

Otsikko nyt ei paras mahdollinen ole, tai ei ainakaan neutraalein mahdollinen - nyt se voi olla johdattamassa keskustelua kohden yhtä päämäärää, jossa itsekukin yrittää perustella sitä onko siinä järkeä vai ei, mutta yritetään lähestyä muistakin näkökulmista tätä "hanketta" nimeltä EU ja nähdä siinä toimivaa logiikkaa toimimattomuuden sijaan (tai olla näkemättä, jos sellaista ei ole). Otsikosta en nyt kaada syytä kenenkään muun harteille, se ei ole Putinin eikä venäläisten vika - ihan itse tässä tuli ryssittyä!

Onko siis EU:sta ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä? Tai yhteisvaluutta eurosta? Tai onko koko ajatus nykymuotoisesta EU:sta mahdoton - onko valtioiden ja talouksien ero liian suuri jotta mitään toimivaa on mahdollista saada aikaan? Entäpä liittovaltio - mitä se toisi tullessaan?

vlad.
 
Siirretään seuraava viesti tähän ketjuun:

Muistetaan nyt että Ukraina ei kuulu EU:hun ja siitä huolimattaa, on sekä EU, USA että maat kuten Norja ja Austalia lähteneet sanktiotoimintaan. USA:lla ja Britannialla on tietenkin oma vastuunsa, kun eivät noteraa Budapestin muistiota sen raskaammaksi.

Niin ja tämä Ukrainan saama apu on käytännössä sellaista apua (pl mukaan tullut joukkojen kouluttamisen aloittaminen vajaa vuosi taisteluiden alun jälkeen) jonka lasken kuuluvan siihen apukategoriaan, jossa toivotaan avun eli Ukrainan tapauksessa pääasiassa pakotteiden tuovan toivotun tuloksen jonkin ajan kuluessa mutta käytännössä kukaan ei pysty sanomaan mikä tämä aika on ja kuinka suuri merkitys tällä avulla loppujen lopuksi tulee olemaan (merkitystä taloudellisilla pakotteilla on, sitä en kiistä, mutta EU:n ja länsimaiden Ukrainalle myöntämä apu ja tuki ei ole konkreettista Ukrainaa suoraan hyödyttävää apua muutamia poikkeuksia lukuunottamatta).

Eli tilanteessa jossa Suomi kokee Ukrainan kohtalon ja Suomi tulee saamaan EU:n taholta vastaavaa apua, niin mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on konkreettisissa sotilaallisissa ponnisteluissa? Jos Suomi ei saa materiaalia, logistista tukea/apua, aseita ja ammuksia niin Suomen saama tuki on lopulta vain välillistä ja se on enemmän "toivotaan toivotaan"-tukea johon on helppo sitoutua mutta joka ei vaadi todellisia uhrauksia siinä mielessä mitä suora aseellinen tuki ja esim. sellainen sotilaallinen tuki, jossa Suomen puutteita vahvistetaan.

Jos EU:n taholta tulevat signaalit ovat luokkaa, jossa sotilaallinen tuki torpataan ja kerrotaan jatkettavan sanktiolinjalla ei se sitä suomalaista sotilasta itäsuomalaisessa metsämaisemassa lohduta.

Lissabonin sopimuksen auttamisvelvollisuuden painoa en lähde arvioimaan. Kremlinkin on vaikea lähteä sitä arvioimaan, koska Ukrainan osalta nähtävästi olettivat samanlaista hölmöilä kuin Georgian osalta, ja reaktio oli erilainen.

Georgian kohdalla länsi "hölmöili". Ukrainan kohdalla länsi lähti sanktiopolitiikan linjalle mutta samalla on toistuvasti ilmaissut haluttomuutensa suoraan sotilasapuun (etenkin huomattava osa EU:n jäsenvaltioista) ja tämä on se signaali josta minä en pidä. Etenkin EU:n merkittävimmät jäsenvaltiot ovat toistuvasti ilmaisseet haluttomuutensa ryhtyä varustamaan Ukrainaa (syyt ovat toisaalta perustellut ja ymmärrettävät) mutta tämä taas liene Kremlin suuntaan sellainen signaali, jota he toivovat eli länsi pyrkii välttämään parhaansa mukaan välttämään sotilaallista konfliktia ja seuraava pohdinta Kremlin kohdalla on sitten se, että onko EU:n merkittävimpien jäsenvaltioiden halukkuus uhrautua (uhrata miehiä) sama sellaisissa tapauksissa joissa kohde on sotilaallisesti liittoutumaton EU:n jäsenvaltio, kuten Suomi.

Hm.. Paperilla Art V ja Lissabonin sopimukset ovat eri luokassa. Lissabonin sopimuksessa luvataan kaikki mahdollinen apu kun taas Art. V sallii sellaisen avun jonka osapuoli katsoo tarpeelliseksi, ja sen laukaisee vain kaikkien 28 jäsenen yksimielisyys. Todellisuudessa tilanne tietenkin on erilainen. USA ei voi olla reagoimatta NATO-liittolaisen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi ja toimii joko NATO:n tai coalition of willing puitteissa, jos joku NATO-maa sabotoisi. EU:lla ei ole organisaatioita eikä suunnitelmia. Todellisuudessa apu hoidettaisiin NATO:n organisaation kautta., vaikkei kukaan tästä halua puhua.

Olen myös samaa mieltä että NATO:on pitää liittyä, vaikka heti.

Tässä näen juuri EU:n NATOn välisen suurimman eron. EU:sta ei löydy valtiota joka operoisi samoista lähtökohdista mitä Yhdysvallat operoi, Yhdysvallat ei voi olla toimimatta ja antaa NATOn romuttua ja samalla rapistuttaa omaa geopoliittista (sotilaallista) arvovaltaansa. EU:n johtavien jäsenmaiden kohdalla ei samaa voimaa ole olemassa - heillä ei ole samoja intressejä huomioitavana mitä Yhdysvalloilla on, joten tässä suhteessa näen EU:n olennaisesti heikompana ja jos yksikään merkittävä EU:n jäsenvaltio ei ota todellista (sotilaallista) johtajuutta haltuunsa niin millainen halu keskisuurilla ja pienillä mailla on ryhtyä auttamaan Suomea tai kantaa vastuunsa? Sanoihin, että hyvin olematon.

Jos Venäjä aloittaisi hybridisodan tai intervention Suomea kohtaan EU:n olisi olennaisesti helpompi uhrata Suomi ja pysyttäytyä sillä tasolla, että Venäjälle asetetaan taloudellisia sanktioita ja toivotaan niiden tuottavan tulosta ja Venäjän lopettavan sotilaalliset toimet Suomea kohtaan ja olettaen se lopettaisikin ne jollain aikavälillä laskettuna, mutta mitä hyötyä siitä on Suomelle jos Suomi joutuu samalla olemaan sotilaallisten toimien kohteena vuoden tai kaksi? Ei se paljoa Suomessa talvella lämmitä, että Keski-Eurooppaan virtaa kaasua ja EU on asettanut kohtalaisia talouspakotteita Venäjälle.

Oletan kuitenkin, että mikäli Suomi joutuu jonkinasteisen hyökkäyksen kohteeksi Suomi tulisi saamaan yksittäisiltä naapurimailta muutakin kuin henkistä ja taloudellista tukea, mutta kuinka merkittävään rooliin Ruotsin ja Eestin ja mahdollisesti joidenkin kolmansien maiden tuki nousisi? Sitä on todella vaikea arvioida.

vlad.
 
Kyllä tämä on hyvä ketju avata, eli käydään läpi pohjamutia myöten tämä asia. @vlad otti jo lähtökohdakseen EU:n merkityksen länsi-integraation, vakauden ja turvallisuuden tuojana. Hajanaisena valtioiden liittona EU ei kykene tarjoamaan yhteistä puolustusta. EU on talousliitto, ei sotilaallinen turvatakuiden antaja ja suoja. EU-maiden puolustusliitto on yleisimmin NATO. Mutta kaikilla ei ole sitä suojana. EU:n omat turvatakuukehitelmät taas vesittivät Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja.

EU:lla ei ole ollut yhteistä turvallisuuspolitiikkaa eikä aikaisemmin edes oikein yhteistä ulkopolitiikkaakaan, mutta Ukrainan kriisin myötä sellaista on jopa hiukan syntynyt. Silti kansallisvaltiot pelaavat omaa hommaa kahdenvälisissä suhteissa muihin valtioihin. Paitsi mallioppilas Suomi.

EU ja Suomi on eri asia kuin EU ja suomalaiset. Usein puhutaan, että kansa äänesti EU:n puolesta. Neuvoa antava kansanäänestys jatkoneuvotteluille pidettiin lokakuussa 1994. Äänestäneistä 56,9% kannatti liittymistä. 43,1% oli vastaan. Vaikka olen EU:n kannattaja (syynä länsi-integraation välttämättömyys suhteessa Venäjään), annan arvoa tälle toiselle puolelle Suomen kansasta, joka on eri mieltä. Minua harmitti kuulla juhlapuheita, joissa puhuttiin, kuinka "me" menimme EU:hun ja "me" päätimme sitä ja tätä. Näissä puheissa ei annettu minkäänlaista kädenojennusta toiselle puolelle Suomen kansaa, joka oli ja on täysin päinvastaista mieltä!

Olin itse 1993-1995 pääsääntöisesti ulkomailla amerikkalaisen yrityksen palveluksessa enkä ollut sidoksissa mihinkään kotimaiseen instituutioon tai ehtinyt seurata. Kädet täynnä hommaa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisin ollut puolesta ja olen nytkin. Integraatiota voisi myös syventää turvallisuuspolitiikassa mutta täysi liittovaltiokehitys ei minulle maistu vaikka järjellisesti ymmärrän edut. Ei vain maistu. En luota Güntheriin, en Luigiin. Niin se vain on.

Maaseudun kannalta EU:ssa on hyvää tuotantotuki, huonoa byrokratia.

Vapaa liikkuvuus? Vapaan liikkuvuuden takia rikollisten on helpompi toimia tullien vähetessä tai muuttuessa pistokokeiksi. Huumeet ja ihmiskauppiaat ovat saaneet voimakkaampaa jalansijaa Suomessa kuin koskaan aikaisemmin.

Vapaa liikkuvuus meillä oli tietysti jo ennen EU:ta. Kokemusta on. Passinkansia kyllä piti yleensä rajoilla vilauttaa. Muuten, moniko teistä lähtee ulkomaille ilman passia? Siis vaikka sitä ei tarvitsisi näyttää? Jos menette lentokoneeseen, näytätte tai jäätte kotiin. Tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus eivät siis edellytä EU:ta. Schengen ja ETA riittävät. Esimerkiksi Norja, Sveitsi ja Islanti hyödyntävät Schengeniä ja ETA:a kuulumatta EU:hun.

Vientiteollisuudelle EU tarjoaisi teoriassa paljon. Tosin sille tuli vain niin vapaa liikkuvuus, että se osittain karkasi meiltä Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan saman tien. Siinä taas kyse on maapalloistumisesta eikä niinkään EU:sta.

Yhteinen valuutta on tietysti matkustajan kannalta kätevä, mutta hinta askarruttaa. Ruotsi, Englanti ym.ymmärsivät jäädä pois eurokytkennästä. He saavat edut.

Yhtenevä lainsäädäntö on hyvin kaksipiippuinen juttu. Joiltakin osin se kyllä rationalisoi asioita, mutta toisaalta luo kosolti uusia, epätarkoituksenmukaisia normeja ja kasvavaa byrokratiaa. EU:n lainsäädäntövallan rajaus olisi ehkä syytä ottaa tarkistettavaksi.

Epädemokraattisuus, salailukulttuuri, jäsenmaiden niskaan kaadetut taloudelliset riskit ja aivan helkkarin erinomaisen huono sopimusmoraali. Sekin on EU.

EU tuottaa tonneittain paperia ja päätöksenteko on hidasta. Koska miltei kaikki vetävät kotiinpäin, päätökset ovat usein huonoja kompromisseja. Parlamentin järjetön reissaaminen Strasbourgin ja Brysselin välillä vie paljon rahaa. Se on täysin älytöntä ja nimenomaan tyypillistä EU:n älyttömyyttä kaiken lisäksi. Ja paperia palaa tonneittain. Toisaalta eräs EU-virkamies sanoi, että suomalaiset niitä papereita tekevät ja rakastavat, muut ottavat rennosti.

Euro (eri asia kuin EU, unohtakaa)

Euro näyttänee juuri nyt kasvojaan Kreikassa ja myös meidän kansantaloudessamme, kun vielä kerran kerätään tukipakettia ja lopulta takauskin lankeaa. Hyvä että itse emme mene konkurssiin, sekin vaara on. Se, että omaa valuuttaa ei voi säädellä, on meillekin kipua tuottava asia vielä mutta erityisesti heikkoja eteläeurooppalaisia talouksia ajatellen karmea yhtälö.

Maitopurkin hinta pysyi hyvin kurissa, samoin vesi, sähkö ym tärkeä. Ja kahvi! Ruoka olisi tullut paljon kalliimmaksi ilman EU:ta. Tavaroiden vapaa liikkuvuus on jopa halventanut tuotteita, tosin tässä erityisesti globaali kilpailu ja kiinalaisten kopiointi-into. Nämä kaikki voi osoittaa tilastoilla ja tutkimuksilla ja vaikka OECD-raportissa.

Mutta pieniä outoja juttuja tapahtui, jotka jokapäiväisessä elämässä tuntuvat. Jos sinulla on nykyisin 20 euroa taskussa, et nimittäin kauaa riehu. 100-120 mk riitti paremmin. Kukaan ei olisi maksanut vaikkapa vitamiinipurkista 107 markkaa... Nämä pikkujutut ovat niin ovelissa paikoissa, että sitä ei huomaa eikä näitä oteta mihinkään tutkimuksiin, siis tavallaan erikoistavaraa.

Kyse ei tosiaan ole eurosta (eikä pelkästään veroista), vaan suomalaisten taipumuksesta hinnoitella itsensä ulos markkinoilta. Kävitkö ennen euroa kahvilla ja munkilla? Maksoit 1,50 mk. Euroon tultua se oli välittömästi 1€ 50 snt ja nyt hinta samassa paikassa on 4,00 eli 24 markkaa. Jos palkkani olisi noussut samalla indeksillä, se olisi nyt 23 600 euroa kuussa. Mutta ei ole. Käyn silti kahvilla ja munkilla, ei tässä vielä koirat kintuille kuse.

Kävitkö matkoillasi jossain paikallisessa museossa, jossa oli pari maitopystiä ja traktoria, rukki ym perinnettä? Pääsylippu maksoi markan tai kaksi.

Mihin museoon sinä nyt menet 17 sentillä? Ei. Viisi euroa aikuisilta ja kolme lapsilta, eikö vain? Kolme lasta ja kaksi aikuista matkalla. Jokainen viisas menee museon ohi ja paskat nakkaa sille. Ja kunta miettii, pitäisikö museo nyt sulkea kun ei enää ole kävijöitä. Näin se menee, mutta se on suomalaista tyhmyyttä.
 
Viimeksi muokattu:
On kyllä ollut halpa kahvi ja munkki jos on ollut 1,50 suomen markkaa... Minäköhän vuonna ollut tällainen hintataso?

1,5 markkaa v.1995 vastaa modernin ajan (v.2014) 0,34€


Nyt pitää itsekin ihmetellä ja muistella...

90 vuonna syntynyt itse, joten ollut käytössä skidinä joskus markat. Viikkorahaa. Joskus 2000 luvun alussa se valuutta vissiin virallisesti vaihtui.

Minua kiinnostaakin ensisijaisesti 90- luvun hintataso ehkäpä markkojen suhteen. Jotkut Kekkosen ajan markkahinnat ei ehkä ole niin relevantteja vertailun kohteita. Kuitenkin talous ja maailma ja myös Suomi muuttuivat niistä ajoista.

Laskin että mitä maksoi 1,5 litran kokis v.1995. Katsoin nordean sivulta vinkkejä euro ja markka vertailuun

Leikitään että alepasta saa v.2014 1,5l cokiksen hintaan 1,495 € . Tuo on teoreettinen hinta jolla pystyt tänään hakemaan cokiksia kaupasta. Sun pitää ostaa niitä two-packeinä, mutta leikitään että saat ihan normaalisti ostettua 1,5 pullon. Elikkä tuohon sisältyy pantti 0,4€ , elikkä normaali kaupanteolla muodostunut hinta. Pantin hintaa mielestäni on hieman järjetöntä jättää pois hinnan vertailusta. Mielestäni ainoa oikea litrahinta kuitenkin on se kaupantekohetkellä muodostunut hinta. Pantin palautuksen suhteen homma ei ole tarkalleen ottaen "plus miinus nolla" koska rahalla on yleisesti ottaen aika-arvo.


Cokiksen hinnan saa muutettua, Nordean kertoimella jakamalla, "hypoteettiseen eurohintaan" vuonna 1995. Joten laskettiin esim ( 1,5 * 0,73 +0,4 ) / 1,3739 = 1,0881€ 1,5l pullo cokista

Tuo muutetaan markoiksi, jolloinka on pakko käyttää sitä fiksattua kurssia, kun alunperin siirryttiin markoista euroihin (?). Se tekee käsitääkseni seuraavaa 1,0881* 5,94573 = 6,4698 markkaa varattuna ostokseen, elikkä 1,5 litran cokikseen v.1995. Pakko myöntää että tuon täytyisi olla ehkäpä se paras hinta tuolle tuotteelle. :D

En kyllä osaa sanoa että oliko tuollainen oikeasti se hintataso. Se pitäisi jostain varmistaa vielä historiallisesti ajateltuna että oikeasti rahat riittäisivät.

http://www.nordea.fi/henkilöasiakkaat/säästöt/sijoittaminen/rahanarvonkerroin/702504.html


http://www.nordea.fi/Henkilöasiakkaat/Säästöt/Sijoittaminen/Rahanarvonkerroin+laskuri/42717.html
 
Kyse ei tosiaan ole eurosta (eikä pelkästään veroista), vaan suomalaisten taipumuksesta hinnoitella itsensä ulos markkinoilta. Kävitkö ennen euroa kahvilla ja munkilla? Maksoit 1,50 mk. Euroon tultua se oli välittömästi 1€ 50 snt ja nyt hinta samassa paikassa on 4,00 eli 24 markkaa. Jos palkkani olisi noussut samalla indeksillä, se olisi nyt 23 600 euroa kuussa. Mutta ei ole.

Euroon liittymisessä tehtiin ainakin 20% devalvaatio mutta nyt tämä sama yritetään tehdä toisin keinoin koska EURO.
(mutta hinnat pomppasivat oikeen kunnolla)

Nyt leikataan palkkoja, eläkkeitä, pidennetään työaikoja ect mutta ei kosketa julkishallintoon vaan se jatkaa paisumistaan kuin pullataikina.

Myös tämä rahareikä on EU:ssa pyhälehmä johon ei sovi koskea (hyvä bisnes jollekin) ----> Parlamentti toimii kolmessa eri paikassa ja maassa: Brysselissä (Belgia), Strasbourgissa (Ranska) ja Luxemburgissa (Luxemburg).
 
Minua kiinnostaakin ensisijaisesti 90- luvun hintataso ehkäpä markkojen suhteen. Jotkut Kekkosen ajan markkahinnat ei ehkä ole niin relevantteja vertailun kohteita. Kuitenkin talous ja maailma ja myös Suomi muuttuivat niistä ajoista.l

Jossain toisessa ketjussa varmaan, jos pääasia on hintataso, koska se ei liity EU:hun vaan alkoi joissakin pikkujutuissa siitä, että kaksoisajattelu hylättiin ja euro nähtiin uutena markkana. Myyjät käyttivät psykologiaa ja se vain jäi päälle.

Miten tämän selittäisin? 1990-luvulla kirpputorilta sai rihkamaa 50 pennillä ja markalla. Mutta ei sieltä nyt juuri osteta edes poisheitettävää ilmaista mäkkärilelua enää 17 sentillä tai kymmenellä sentillä... Aijna on 1-5 euroa (!).

Yritän muistella joskus. Nyt on ruuhkaa. Ja esimerkkejä löytyy muuten toisinkin päin tosiaan.

Ja tämä on sivupolku eli eri ketjuun. Ja kukaan ei yleensä oikein jaksa ymmärtää, että ajan kuluessa valuutasta riippumatta joku asia laskee, joku pysyy suurin piirtein samana ideksitarkistuksissa ja joku nousee. Itse puhuin kuitenkin sellaisesta asiasta, joka taas on täysin myyjän vallassa eli hänen omat katteensa. Se on vähän eri juttu.

Jokainen käsittää, että jos kahvia saa 250 grammaa hintaan 1,49, ei yksi kertakäyttömuki helvetin huonoa sumppia jossain festareilla saisi maksaa kahta euroa...

Mutta tämä ketju siis EU:n järkevyydelle muuten, näin oletan Vladin halunneen?
 
Georgian kohdalla länsi "hölmöili". Ukrainan kohdalla länsi lähti sanktiopolitiikan linjalle mutta samalla on toistuvasti ilmaissut haluttomuutensa suoraan sotilasapuun (etenkin huomattava osa EU:n jäsenvaltioista) ja tämä on se signaali josta minä en pidä. Etenkin EU:n merkittävimmät jäsenvaltiot ovat toistuvasti ilmaisseet haluttomuutensa ryhtyä varustamaan Ukrainaa (syyt ovat toisaalta perustellut ja ymmärrettävät) mutta tämä taas liene Kremlin suuntaan sellainen signaali, jota he toivovat eli länsi pyrkii välttämään parhaansa mukaan välttämään sotilaallista konfliktia ja seuraava pohdinta Kremlin kohdalla on sitten se, että onko EU:n merkittävimpien jäsenvaltioiden halukkuus uhrautua (uhrata miehiä) sama sellaisissa tapauksissa joissa kohde on sotilaallisesti liittoutumaton EU:n jäsenvaltio, kuten Suomi.

Itse sanoisin, että Ukrainan avulle nihkeydessä yksi syy on ollut kyllä se, että Ukraina on Ukraina, eikä esim. Suomi poliittisen kulttuurin, korruption, väestön yhtenäisyyden jne. suhteen. Korruptoituneiden hallitusten auttamiseen silloinkin, kun nämä ihan aidosti ovat avun tarpeessa ollaan nihkeitä siksi, että siinä tunnetaan kaadettavan rahaa suoraan joihinkin vääriin taskuihin. Jos ulkoa tuleva raha mene suoraan oligarkkien taskuun, niin se menee sitten sitä kautta, että Ukraina käyttää ulkoa tulevan avun sotimiseen samaan aikaan, kun verorahat menevät parempiin taskuihin. Olen melko lailla varma, että Suomeen tämä ei päde.

Enkä usko, että Suomi tarvitsisi tuollaisessa Venäjä matsissa suoraan niitä EU-sotilaita maaperälleen. Suomi voisi hyvin hyötyä siitä, että maahan vain kaadettaisiin EU-maiden aseita ja jopa suoraa rahaa (jolla Suomi ostaisi aseita vaikka USA:sta). Suomessahan sotilaita riittää, mutta kuten olen sanonut, iso osa heistä on "tykinruokaa", eli heillä ei ole kunnon nykyaikaista aseistusta. EU voisi myös tarjota ilmatukea, joka sekin olisi niille turvallisempaa kuin omien sotilaiden lähettäminen. Tämä olisi tietenkin vaarallista Venäjän suorille rajanaapureille, koska Venäjä voisi panna heidät maksamaan siitä, mutta isoille Länsi-Euroopan maille tämä olisi erinomainen keino kuluttaa Venäjää panematta merkittävää määrää omia sotilaita vaaraan. Jos Suomen taivaat pysyisivät puhtaana venäläisistä koneista ja sen lisäksi Suomeen höyryävät panssarikiilat saisivat niskaansa rautaa taivaalta, niin tällä olisi hyvin suuri merkitys Suomen puolustuksen onnistumiselle.

Jos Venäjä aloittaisi hybridisodan tai intervention Suomea kohtaan EU:n olisi olennaisesti helpompi uhrata Suomi ja pysyttäytyä sillä tasolla, että Venäjälle asetetaan taloudellisia sanktioita ja toivotaan niiden tuottavan tulosta ja Venäjän lopettavan sotilaalliset toimet Suomea kohtaan ja olettaen se lopettaisikin ne jollain aikavälillä laskettuna, mutta mitä hyötyä siitä on Suomelle jos Suomi joutuu samalla olemaan sotilaallisten toimien kohteena vuoden tai kaksi? Ei se paljoa Suomessa talvella lämmitä, että Keski-Eurooppaan virtaa kaasua ja EU on asettanut kohtalaisia talouspakotteita Venäjälle.

Kuten jossain muualla olen maininnut, jos EU jättäisi tuen tuolle tasolle, niin se olisi käytännössä EU:n loppu yhteisönä, jossa jäsenet pitävät toistensa puolia. Georgia ja Ukraina eivät tähän vertaudu, koska niiden kohdalla ei EU:n olemassaolo ollut kyseessä. Eikä nihkeys Kreikan pelastamisen suhteenkaan vertaudu, koska Kreikan pulmat ovat pitkälti Kreikan itsensä aiheuttamia, ei ulkoa tuotettuja (tai no, tästäkin mielipiteet vaihtelevat, mutta ainakaan ne eivät ole yhtä selvästi kreikkalaisten tahdon vastaisesti tehtyjä kuin mitä Venäjän hyökkäys Suomeen olisi).

Oletan kuitenkin, että mikäli Suomi joutuu jonkinasteisen hyökkäyksen kohteeksi Suomi tulisi saamaan yksittäisiltä naapurimailta muutakin kuin henkistä ja taloudellista tukea, mutta kuinka merkittävään rooliin Ruotsin ja Eestin ja mahdollisesti joidenkin kolmansien maiden tuki nousisi? Sitä on todella vaikea arvioida.
Jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi ja Viro ei, niin minun on hyvin vaikea nähdä, että Viro uskaltaisi tuossa tilanteessa paljoakaan tehdä, koska on selvää, että Venäjä uhittelisi sillekin, että ei hyvä heilu, jos he auttavat Suomea. Ruotsille auttaminen olisi helpompaa ja se hyvin todennäköisesti Suomea eniten auttaisikin. Mutta minä uskon, että isot Länsi-Euroopan maat olisivat myös auttamassa. Ne olivat muuten tulossa Suomen apuun keväällä 1940, mikä oli yhtenä syynä, miksi Stalinille tuli kiire saada rauha aikaiseksi, vaikka Suomen puolustus alkoi olla siinä vaiheessa murtumispisteessä. Ja siis silloin ei Suomella ja Länsi-Euroopan demokratioilla ollut mitään EU:hun verratavaa rakennelmaa välillään.
 
Toimimattoman järjestelmän romahtaminen on tervettä koska se takaa, että on tarve pyrkiä toimiviin järjestelmiin, jotta vältettäisiin romahdukseen joutuminen.

Tietty on sellaisia lyhytaikaisia ilmiöitä joissa pyritään asettamaan ideologia etusijalle ja kääntämään huomiota pois tosiasioista, mutta nämä tälläiset ovat lyhytaikaisia järjestelmiä.

Mikään järjestelmä ei pitemmässä juoksussa pysty välttämään todellisia asioita.

Todellisuus saa aina jossain vaiheessa sellaiset järjestelmät, jotka eivät käytännössä toimi, kiinni, ja tällöin ne romahtavat, ja tilalle tulee toisenlainen systeemi.
 
Viimeksi muokattu:
http://professorinajatuksia.blogspo...=Feed:+blogspot/Ipsas+(Professorin+ajatuksia)

TIISTAI 7. HEINÄKUUTA 2015

muiden EU-maiden painostuksestatekemään ratkaisun, jonka mukaan venäläisiä matkustuskieltolistalla olevia henkilöitä ei päästetty Suomeen. Päätös saattoi sinänsä olla tyhmä tai viisas, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Sen sijaan on merkittävää, että suurin osa EU-maista ei Suomen tiedustellessa niiden mielipidettä ottanut kantaa siihen, pitäisikö listalla olevat venäläispoliitikot päästää Suomeen tai vaativat suoraan Unioniintulokieltoja. Sen sijaan monet EU-maiden parlamentaarikotovat tuominneet Suomen toiminnan jälkikäteen eli nyt, kun Venäjä on odotetusti nostanut asiasta metelin. Näin siitä huolimatta, että Suomi olisi alun alkaen halunnut päästää venäläiset kokoukseen.

Kreikan kriisin suhteen EU:n politiikkaa seuranneille vähemmän yllättävää oli puolestaan se, että ennen Kreikan kansanäänestystä kovasti uhonneet EU-johtajat ilmaisivat halunsa jatkaa edelleen neuvotteluja Kreikan lisärahoittamisesta, vaikka sinne syydetyn omaisuuden takaisin saamisesta ei ole mitään toivoa. Tai no, onhan EU-raha virrannut Kreikkaan jatkuvasti.

Toisin sanoen sääntöjä koko historiansa ajan rikkonut Kreikka saa kyllä muulta EU:lta tukea ja pääomia, vaikka enemmistö unionilaisista ei niitä haluaisikaan antaa. Samanaikaisesti Unionin sääntöjä pilkulleen noudattanut Suomi joutuu sylkykupiksi, vaikka on toiminut Unionin takia omaa tahtoansa vastaan.

Suomeen kohdistuneiden moitteiden kohtuuttomuutta korostaa vielä se, että Suomi on kärsinyt EU:n yhdessä määräämistä pakotteista enemmän kuin Venäjä konsanaan. Ja Kreikankin tapauksesta on hyvä muistaa, ettemme ole hukkaan heitetyillä rahoillamme pelastaneet kreikkalaisia, vaan vastuuttomasti luottoja myöntäneet keskieurooppalaiset pankit.

EU on myös solidaarisuuden nimissä sopinut Välimerestä pelastettujen kehitysmaalaisten sijoittamisesta "vapaaehtoisella pakolla" kaikkiin EU-maihin. Suomessa kansa vastustaa tällaista taakanjakoa, ja olihan kielteinen kanta tavallaan kirjattu hallitusohjelmaankin, jonka mukaan osallistumme taakanjakoon kiintiöpakolaismäärän kautta.

Siitä huolimatta näyttää siltä, että olemme de facto pakotettuja kantamaan vastuumme tästäkin solidaarisuudesta. Eikä tämä tapahdu edes nykyisen pakolaiskiintiömme sisällä. Eikä ainakaan suomalaisten enemmistön tuella.

Kun edelle kirjatut tapahtumat ottaa yhteistarkasteluun, ei voi olla huomaamatta, että orwellilainen viisaus "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" kuvaa EU:n syvintä olemusta turhankin tarkasti. Tämä on valitettavaa, sillä epäorwellilainen EU voisi olla vahvuus ja hyvinvoinnin lähde koko Euroopalle. Nykyinen sen sijaan näyttäisi olevan maanosan ongelmien peruspilari ja lähde.
 
Kyse ei tosiaan ole eurosta (eikä pelkästään veroista), vaan suomalaisten taipumuksesta hinnoitella itsensä ulos markkinoilta. Kävitkö ennen euroa kahvilla ja munkilla? Maksoit 1,50 mk. Euroon tultua se oli välittömästi 1€ 50 snt ja nyt hinta samassa paikassa on 4,00 eli 24 markkaa. Jos palkkani olisi noussut samalla indeksillä, se olisi nyt 23 600 euroa kuussa. Mutta ei ole. Käyn silti kahvilla ja munkilla, ei tässä vielä koirat kintuille kuse.

Tässä hieman faktaa hintojen kehityksestä Tilastokeskukselta. Kahvikupin hinta on tosiaan noussut rajusti EU-jäsenyyden myötä, mutta siihen liimautuminen on keinotekoista, koska monen muun tuotteen hinta ei ole noussut tai on jopa laskenut. Yleisesti ruuan reaalihinta on laskenut (=ruuan inflaatio on ollut hitaampaa kuin yleinen inflaatio). Tuolla linkittämälläni sivulla on oiva kuvaaja kahvikupin ja kahvipaketin hintakehityksestä vuodesta 1994 eteenpäin. Edellisen reaalihinta on noussut 30%, jälkimmäisen laskenut 35%. Tähän on parikin syytä. Ensinnäkin ALV on iskee ravintolaruokailuun enemmän kuin ennen. Toiseksi kahvikupin hinta on suurimmalta osin suomalaisen ihmistyön hintaa. Siinä raaka-kahvin hinnalla ei ole juuri mitään merkitystä. Koska reaalipalkat ovat nousseet, on selvää, että niin on kahvikupinkin. Sinä tuossa tosin liioittelet, eli kahvikupin hinta ei suinkaan ole noussut noin paljoa.

Kävitkö matkoillasi jossain paikallisessa museossa, jossa oli pari maitopystiä ja traktoria, rukki ym perinnettä? Pääsylippu maksoi markan tai kaksi.

Maksoiko? Minä en muista, mitä pääsyliput museoihin maksoivat, mutta näkisin mielelläni tuosta jotain kättä pidempää enkä vain jotain hatusta revittyä numeroa.
 
Yleisesti ruuan reaalihinta on laskenut

höpö höpö tai/ja ostovoima on kurvahtanut myös, mutta ei täällä mikään ole laskenut (mitä nyt muutamat päivittäistavara kaupat kilpaa laskevat hintoja)...päin vastoin kokoajan suomessa on hintoja /veroja korttettu... mitä milloinkin
 
höpö höpö tai sitten on vaan ostovoima kurvahtanut mutta ei täällä mikään ole laskenut...päin vastoin
Jätä Suomi24:ään nämä höpöttelyt. Jos ei ole minkäänlaista näyttöä väitteidensä tueksi, niin kannattaisiko jättää postaamatta?

http://faktabaari.fi/eu/tilastomyytit/

Tilastokeskuksen tiedoista selviää muun muassa seuraavaa:

Tilastot kertovat, että ruoan reaalihinta – hinnat puhdistettuna yleisellä hintakehityksellä – on tänä päivänä reilut kolme prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1994.

Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa ei nostanut elintarvikkeiden hintoja, ihmisten vastakkaisesta ja varmasta käsityksestä huolimatta.

Vuonna 2010 ruoan hinta laski kahdesta syystä. Ruuan arvonlisäveroa laskettiin 17 prosentista 12 prosenttiin lokakuun alussa 2009. Hinnat laskivat täysimääräisesti veron alennuksen verran. Samaan aikaan maailmanmarkkinahinnat kääntyivät selkeään laskuun. Lasku näkyi Suomessa hitaammin ja pienempänä kuin muualla Euroopassa.

Vuodesta 2010 ruoan reaalihinta on noussut Suomessa yli 8 prosenttia, selvästi nopeammin kuin muualla Euroopassa.

Ruoan arvonlisäveroa on nostettu 12 prosentista 14 prosenttiin ja makeis- ja virvoitusjuomaveroa on nostettu reippaasti.

Suomessa ravintoketjun osat – teollisuus, kuljetus ja kauppa – ovat nostaneet marginaalejaan enemmän kuin muualla. Ruoan hinta vuodesta 2010 maaliskuuhun 2014 nousi Suomessa nopeimmin vanhoista EU-maista.

Jokainen voi sitten itse miettiä, miten marginaalien ja sitä myötä kuluttajahintojen olisi käynyt EU:n ulkopuolella rajallisen kilpailun oloissa.
 
Tässä hieman faktaa hintojen kehityksestä Tilastokeskukselta. Kahvikupin hinta on tosiaan noussut rajusti EU-jäsenyyden myötä, mutta siihen liimautuminen on keinotekoista, koska monen muun tuotteen hinta ei ole noussut tai on jopa laskenut. Yleisesti ruuan reaalihinta on laskenut (=ruuan inflaatio on ollut hitaampaa kuin yleinen inflaatio). Tuolla linkittämälläni sivulla on oiva kuvaaja kahvikupin ja kahvipaketin hintakehityksestä vuodesta 1994 eteenpäin. Edellisen reaalihinta on noussut 30%, jälkimmäisen laskenut 35%. Tähän on parikin syytä. Ensinnäkin ALV on iskee ravintolaruokailuun enemmän kuin ennen. Toiseksi kahvikupin hinta on suurimmalta osin suomalaisen ihmistyön hintaa. Siinä raaka-kahvin hinnalla ei ole juuri mitään merkitystä. Koska reaalipalkat ovat nousseet, on selvää, että niin on kahvikupinkin. Sinä tuossa tosin liioittelet, eli kahvikupin hinta ei suinkaan ole noussut noin paljoa.



Maksoiko? Minä en muista, mitä pääsyliput museoihin maksoivat, mutta näkisin mielelläni tuosta jotain kättä pidempää enkä vain jotain hatusta revittyä numeroa.

Koska lukutaidossa on vakavia puutteita (minullakin), totean vielä kerran:

a) väärä ketju
b) selitin eri asioita aspekteja ja tuotteita jo riitävästi, jos vain haluat lukea ja ymmärtää lukemasi

c) olen helvetin huonolla tuulella

Anteeksi.
 
höpö höpö tai/ja ostovoima on kurvahtanut myös, mutta ei täällä mikään ole laskenut (mitä nyt muutamat päivittäistavara kaupat kilpaa laskevat hintoja)...päin vastoin kokoajan suomessa on hintoja /veroja korttettu... mitä milloinkin
Ymmärrätkö reaalihinnan ja nimellisen hinnan eron? Katso siltä linkittämästäni Tilastokeskuksen sivulta, niin näet, että vuodesta 1994 ruuan hinta on noussut hitaammin kuin muut hinnat.
 
Suomalaisessa peruskoulussa tulee aloittaa indoktrinaatio, jossa oppilaat kasvatetaan ensisijaisesti unionin kansalaisiksi eikä Suomen.
 
Back
Top