Onneksi sentään on tiedossa keinot, joilla korvataan syntyvyyden puutteita.
Aika moni tuntemani nuori harkitsee hyvin vakavasti, miten selviää mahdollisten lasten kasvattamisesta ym. kun työ ottaa sen reilu 50 tuntia viikossa plus siihen kuuluvat matkustelut. Keneltä puuttuu se ns. sosiaalinen verkosto, jolle ulkoistaa lastenhoito, niin onhan se tekemätön paikka. Tai ryvettää pilttejä vanhempien vuorotyörytmissä....tai jatkuva muuttaminen duunin perässä...tai paska palkka....tai tai.
Noh, minä olen sentään osani tehnyt ja runtannut maailmaan liudan voimakkaita pilttejä, noita jo olevia tai tulevia valtion pikku työmuurahaisia. Sitä sarkaa puidessa on ohimoille jo tarttunut naavaa ja selkä on vähän koukussa.
Sepäs se, ennen suuri perhekoko tarkoitti myös tekeviä käsiä ja lapsenvahteja, puhumattakaan siitä että useampi sukupolvi asui saman katon alla.
Näitä vielä on maaseudulla mutta sielläkin jo harvinaisempaa.