Türkiye. Se on fakta. Lehmänläjään on jo astuttu ja jalka haisee, joten pistetään vähän konditionaalia lisämausteeksi.
Lehtijuttu on tietysti lehtijuttu, mutta Bloombergin artikkelin tekstiä lukiessa Mattisin huolenaiheet on aseteltu järjestykseen 1. kustannukset ja 2. tuotantoviivästykset.
Ongelmakohta 2 on erittäin ikävä jo ennestään pahasti viivästyneelle hankkeelle, mutta ei koneen tuotanto kai siihen kokonaan tyssäisi, hidastuisi kyllä? Tähän mennessä on varsin hyvin ehditty kartoittaa vaihtoehtoiset toimijat mahdollisen muutoksen varalta. Uusien toimittajien hyväksymismenettelyt yms. vievät tietysti aikansa. Miten tuotannon hidastuminen vaikuttaisi uusiin kauppoihin?
Ongelmakohta 1 on se paha asia. Konehanke ei ole halpuudestaan tunnettu ja tällä tarkoitan hankkeen tähänastisia kokonaiskuluja. Hanketta on rahoittanut merkittävällä summalla myös nyt kivenä kengässä hiertävä Turkki. Sadan koneen mahdollinen katoaminen tilauskirjasta (siinäpä vasta stealth -temppu!) olisi melkoinen lovi Lämärin lompakkoon sekä imagotappio ja saattaisi synnyttää hintakorotuspainetta muille ostajille. Haluaisiko Turkki sijoittamiaan rahoja takaisin?
Raha on kongressiedustajille helposti ymmärrettävä asia. Ja lisäkustannukset jo ennestään hintavassa hankkeessa iso mörkö. On mielenkiintoista nähdä, kumpi painaa loppujen lopuksi vaakakupissa enemmän, politiikka vai dollarit. Suo siellä, vetelä täällä. Mattis pelännee sitä, että Turkin poissulkeminen hankkeesta voisi aiheuttaa dominonappuloiden kaatuilemista useassa suunnassa eli hankalia poliittisia ja taloudellisia ongelmia, jotka saattaisivat mahdollisesti olla yhteisvaikutukseltaan suurempia kuin luottamuspula Ertokaanin Turkkia ja sen toimintaa kohtaan. Mietittäessä mitä riskejä koneiden toimittamiseen Turkille nykytilanteessa liittyy, voidaan päätellä kuinka paha tilanne on. Tulee vähän mieleen tilanne, jossa kävelet huivi silmillä niityllä, jossa lehmät ovat laiduntaneet ja ensimmäinen kontakti on saatu.
Mitä tämä tarkoittaa meillä? HX-hankkeen eteneminen ei konditionaaleista hätkähdä, vaan F-35 on edelleen yhtenä ehdokkaana mukana kilpailussa vankasti kuten aiemminkin. Toivotaan, että asiat lutviutuvat parhain päin ja että Lämärin pojat tekevät meille kilpailukykyisen tarjouksen.
OT:na tekee mieli kysyä, miten arvelisitte yhtäältä jenkkien siviilihallinnon ja toisaalta sotilaspuolen rankkaavan luotettavuusakselilla Suomen verrattuna USA:n NATO -yhteistyökumppani Turkkiin vaikkapa tällaisessa monitoimikonehankinnassa tällä hetkellä?