Kampi eli molemmat, mikäli kumpikin kone on sitä mitä niiden valmistaja sanoo olevan. Kaikissa koneissa on omat huonot puolensa ja heikkoutensa, jotka eivät yleensä paljastu yleisölle ennenkuin kymmenien vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Me emme näitä voi tietää. Luotamme että RFQ ne ostajille kertoo salassapidon suojissa. Luotamme että ostaja saa verifioida ominaisuudet eikä joudu toimimaan lupausten varassa.
F-35: häivekone, kehityspotentiaalia on. Riskit käytön itsenäisyyden osalta (ALIS, mission data files) eivät tiedossa, mutta toistaiseksi molempia hallitaan USA:sta, ellei toisin kerrota. Suomi ei siis hallitse koneita itsenäisesti. Kantanee 2000+ kg pommikuorman pitemmälle.
Gripen: Lentotehtävien tuotantokyky, huollettavuus. Teknologiasiirto varmasti saatavissa. Maantiekäyttö. Meteor. Elsokykyjä kehutaan. IRST. Pitkä toiminta-aika kevyellä asekuormalla. Kehityspotentiaali omiin tarpeisiin avioniikan modulaarisen rakenteen ja valitun sertifiointiprosessin ansiosta.
Tehtävien tuotantokyky per kone ja per euro, huollettavuus, ovat tärkeimpiä tekijöitä harmaassa kuluttavassa vaiheessa ennen varsinaisia sotatoimia. Jos koneen huoltotarve on kymmeniä tunteja (tällä hetkellä noin 50 eikä lupausta alaspäin) per lentotunti, se tarkoittaa ettei Suomella ole varaa pitää normaalioloissa valmiina sellaista TS-luokiteltujen mekaanikkojen määrää, joka tarvitaan jos naapuri aloittaa kuluttavan ja jatkuvan häirinnän ja koputtelun.
Sensorifuusiota, tietojen yhdistelykyä ja parvilinkkejä löytyy kaikista koneista, samoin ir-sensoreita 360°. Se, mitä emme tiedä, on kuinka hyviä ne kussakin ovat, ja kuinka helposti ne päivittyvät sitä mukaa kuin elektroniikka kaikenkaikkiaan kehittyy.
Voidaan tarvita kykyä liikkua näkymättömissä ilmavalvontakoneilta ja rajan takaisilta maatutkilta. X-alueen häive vaikeuttaa maalittamista. Etu F-35:lle jos sen häive on niin hyvä kuin sanotaan. Tunkeutumiskykyä tarvitaan kuitenkin hyvin harvoin, joten kaikista lentotunneista ei kannata maksaa sitä hintaa, jos hintaero on kova. Muut käyttäjämaat, joilla todellinen tarve tunkeutujien torjumiseen omin voimin leveällä rintamalla, tukeutuvat useampaan konemalliin. (Poikkeuksena Norja, joka on alkuperäinen F-35-kumppani, kuuluu NATOon ja turvaa kauppasopimuksillaan Kongsbergin ohjusten markkinoita.)
Molemmat soveltuvat muiden sotiin, eli voidaan käyttää osana koalitiovoimia jos Suomi sellaiseen joutuu lähtemään. F-35 soveltuu pykälän helpommin, koska paikalla on luultavasti yhteensopiva huoltopalvelu, jolta huolto voidaan ostaa ilman suuren oman huolto-osaston lähettämistä. F-35 soveltuu siis parhaiten palvelemaan USA:n ja sen liittolaisten etua ja mahdollistaa Suomen sitomisen osaksi USA:n sodankäyntilogistiikkaa kaikkine sotateknologiaetuineen ja poliittisine ystävyyksineen.
Gripen palvelee kotimaan high-tech-teollisuuden etua, mikäli siihen osataan neuvotella järkevät hankinta- ja ylläpitoehdot. F-35:n kanssa se ei ole enää mahdollista, koska kakku on jo jaettu ja aikaisemmatkin jakajat riitelevät keskenään menetetyistä viipaleista. Gripenin paikallinen kokoonpano ja ohjelmiston hallinta onnistuu haluttaessa varmasti, F-35:n kokoonpano ja pinnoitus mitä varmimmin tapahtuu Italiassa, ohjelmistokokoonpanojen validointi USA:ssa.
Euroopan sisäinen sotateollinen yhteistyö on kysymysmerkki, mutta ei merkityksetön. Geostrategiset tuulet voivat olla kääntymässä, riippuen millaiseksi USA:n sisäpoliittinen kaaos ja toisaalta eurooppalainen reaktio muotoutuu lähivuosina. Joustava konekanta voi avata yllättäviä prospekteja Suomelle.
Ilmavoimien väen ei tarvitse miettiä kauppapoliittisia eikä puolustuspoliittisia ulottuvuuksia. Kumppanien etsimisessä heidän tarvitsee katsoa ainoastaan teknologista ja toimitusvarmuudellista ulottuvuutta. Sotilasteknologinen ja logistinen liittoutumiskyky kuuluu ilmavoimien ihmisten osaamisalueeseen. Poliittinen ulottuvuus ja Suomen sijainti maailmankartalla kuuluu poliitikoille, myös geostrateginen politiikka ja liittoutumiset.
Siksi Suomelle näillä tiedoin molemmat. 12-24kpl F-35, 36kpl Gripen, esimerkiksi.
Muutkin HX-tarjokkaat käyvät, jos hinta olisi kohdillaan. Huoltokustannuksen eroksi näiden kahden konemallien välillä voisi heittää summan 100-150M€/v (200h/v x 12.000€ x 40-60kpl). Teknologiasiirto ja itsenäisyys painavat kuitenkin enemmän.