F/A-18 E/F Super Hornet

Meillä ollaan osattu lentää Horneteilla tosi varovasti, kun ei ole kuin kaksi tuhoutunut.

Juu-u.

Tuosta suomalaisten "sievästi" lentämisestä voi kysellä lisää osviittaa vaikkapa Oregonin kansalliskaartin F-15C lentäjiltä, siellä on varmasti jonkinlainen mielipide ja näkemys asiasta.

Oiskohan suomalaiset hornetit pysyneet taivaalla verrokkeihin nähden esimerkiksi hemmetin hyvin koulutettujen lentäjien ja ensiluokkaisen huollon ansiosta. Ehkä myös vähän tuuria ettei ole tosiaan ihan jatkuvasti pelikaania turbiinissa.
 
Sveitsi on toki vuoristoinen maa eikä täältä nojatuolista näe, kuinka rajusti koneilla liikehditään lentosuoritteiden aikana tai kuinka pintaa hipoen lennellään. Meikäläisistä tempuista on jonkin verran omakohtaisia havaintoja maan pinnalta niin G -voimien (koiratappelumanööverit) kuin matalalennon osalta. Jälkimmäiseen liittyen kerran oli vähällä mennä housut vaihtoon vaaramaisemissa, kun haja-asutuksen laitamilla vanhempien autotalliverstaan portailla askarrellessani Hornet lensi todella matalalta yli sillä seurauksella, että kaaduin portailla selälleni ”kokonaishämmästyksen” vallassa. Ja korvissa soi vapauden pasuunan ääni tovin aikaa. Draken-aikana lensi DK kerran 80-luvun loppupuolella telluilla laskiessani alapuolelta (!) tunturin kuvetta nuollen ja vaarojen välistä puikkelehtien. Upea näky.

Hävittäjäkoneilla lentäminen on meillä nykyaikojen onnettomuustilastojen nojalla ollut varsin turvallista ja taitavaa eli kalusto on kunnossa (lue: huolto) ja lentäjät ovat päteviä; ihan ketä tahansa nojatuolipilottia ei puikkoihin päästetä. Kalustosta otetaan kyllä irti se, mitä siitä lähtee.
 
Oiskohan suomalaiset hornetit pysyneet taivaalla verrokkeihin nähden esimerkiksi hemmetin hyvin koulutettujen lentäjien ja ensiluokkaisen huollon ansiosta.
Tätä minä tarkoitinkin, että meillä lentäjät tietävät koneen rajat ja osaavat lentää ammattitaitoisesti varoen liikoja vaaroja ja näin onnettomuuksia on ollut aika vähän.
 
Sveitsi on toki vuoristoinen maa eikä täältä nojatuolista näe, kuinka rajusti koneilla liikehditään lentosuoritteiden aikana tai kuinka pintaa hipoen lennellään. Meikäläisistä tempuista on jonkin verran omakohtaisia havaintoja maan pinnalta niin G -voimien (koiratappelumanööverit) kuin matalalennon osalta. Jälkimmäiseen liittyen kerran oli vähällä mennä housut vaihtoon vaaramaisemissa, kun haja-asutuksen laitamilla vanhempien autotalliverstaan portailla askarrellessani Hornet lensi todella matalalta yli sillä seurauksella, että kaaduin portailla selälleni ”kokonaishämmästyksen” vallassa. Ja korvissa soi vapauden pasuunan ääni tovin aikaa. Draken-aikana lensi DK kerran 80-luvun loppupuolella telluilla laskiessani alapuolelta (!) tunturin kuvetta nuollen ja vaarojen välistä puikkelehtien. Upea näky.

Hävittäjäkoneilla lentäminen on meillä nykyaikojen onnettomuustilastojen nojalla ollut varsin turvallista ja taitavaa eli kalusto on kunnossa (lue: huolto) ja lentäjät ovat päteviä; ihan ketä tahansa nojatuolipilottia ei puikkoihin päästetä. Kalustosta otetaan kyllä irti se, mitä siitä lähtee.

Hornetteja ei ole tullut bongattua harjoituksissa matalalta kunnon vauhdissa, mutta aikanaan kun olivat tuoreita vehkeitä niin tykkäsivät vaappua törkeän hitaasti lentäen laskutelineet ulkona jossain napapiirin kohdalla. Senverran menivät matalalla että pystyi laskemaan niitit kyljestä. Hyvin se lähti siitä sitten kun junttasi kaasun auki ja veti telineet sisään.

Drakeneita näki liian matalalla, liian kovaa ja liian usein. Siellä oli "melkein sukua"-ukko puikoissa ja se lensi aina suoraan päältä elvistelläkseen jos vaan sattui olemaan lennot sille suunnalle. Ottaen huomioon että Drakenin primääri funktio oli lähinnä muuttaa kerosiinia lentomeluksi, niin vähempikin olisi riittänyt.

Edit.

Inttiaikoina kun purettiin kamoja bussista tienvarteen harjoitusalueelle siirtymistä varten sopivassa notkossa parin isomman nyppylän välissä, niin joku hawkin puikkoihin päässyt tykitti siitä yli maastonmuotoja nuollen semmosta kyytiä että heikompia ois varmaan hirvittänyt. Harmillisesti katosi paikalta yhtä nopeaa kuin ilmestyikin, ei ois haittanut vaikka ois moikannut toistamiseenkin.
 
Hornetteja ei ole tullut bongattua harjoituksissa matalalta kunnon vauhdissa, mutta aikanaan kun olivat tuoreita vehkeitä niin tykkäsivät vaappua törkeän hitaasti lentäen laskutelineet ulkona jossain napapiirin kohdalla. Senverran menivät matalalla että pystyi laskemaan niitit kyljestä. Hyvin se lähti siitä sitten kun junttasi kaasun auki ja veti telineet sisään.

Drakeneita näki liian matalalla, liian kovaa ja liian usein. Siellä oli "melkein sukua"-ukko puikoissa ja se lensi aina suoraan päältä elvistelläkseen jos vaan sattui olemaan lennot sille suunnalle. Ottaen huomioon että Drakenin primääri funktio oli lähinnä muuttaa kerosiinia lentomeluksi, niin vähempikin olisi riittänyt.

Edit.

Inttiaikoina kun purettiin kamoja bussista tienvarteen harjoitusalueelle siirtymistä varten sopivassa notkossa parin isomman nyppylän välissä, niin joku hawkin puikkoihin päässyt tykitti siitä yli maastonmuotoja nuollen semmosta kyytiä että heikompia ois varmaan hirvittänyt. Harmillisesti katosi paikalta yhtä nopeaa kuin ilmestyikin, ei ois haittanut vaikka ois moikannut toistamiseenkin.
OT: Tämä oli hauska vertaus: "Drakenin primääri funktio oli lähinnä muuttaa kerosiinia lentomeluksi". ALCOn vanhoista dieselvetureista olen käyttänyt vertausta, että niiden primäärifunktio oli muuttaa diesel kovaksi kalinaksi ja sankaksi savuksi. Tämä Draken-vertaus on vähän samaa sukua!

Drakeneista on lämmin muisto 1980-luvun lopulta Turun saaristosta, kun Draken jyristi täysin yllättäen jälkipoltin päällä varmaan muutama metri auton yläpuolella. Oli todella lähellä, etten pelästyksissäni ohjannut autoa saariston rengastieltä mereen...
 
Näin Sveitsin Luzernin Pilatus-vuorelta, kuinka hävittäjät lensivät alapuolellani vuorten välissä. Oli kylla hurjan näköistä touhua. En ihmettele, jos onnettomuuksia sattuu.
 
Inttiaikoina kun purettiin kamoja bussista tienvarteen harjoitusalueelle siirtymistä varten sopivassa notkossa parin isomman nyppylän välissä, niin joku hawkin puikkoihin päässyt tykitti siitä yli maastonmuotoja nuollen semmosta kyytiä että heikompia ois varmaan hirvittänyt. Harmillisesti katosi paikalta yhtä nopeaa kuin ilmestyikin, ei ois haittanut vaikka ois moikannut toistamiseenkin.

Olisit halunnut toisen kierroksen ilmahyökkäystä? :oops:
 
Meillä ollaan osattu lentää Horneteilla tosi varovasti, kun ei ole kuin kaksi tuhoutunut.
Jos vertaa Suomen maastoa Norjaan niin siinäkin on selitystä. Vuoristoisessa maassa lentäminen ympäri vuoden on huomattavasti vaarallisempaa touhua. Onhan tuossa statistiikassa toki muutama moottorihäiriö, muistaakseni 2-3 kpl arvioituna. Osa lienee puhtaita vahinkoja (G-LOC, lentäjän virhe ATA taisteluharjoituksessa / suunnistuksessa matalalla jne.).

Oli näistä Norskien F-16 onnettomuuksista juttua täällä jo pari vuotta sitten ja tuotakin statistiikkaa esiteltiin silloin.
 
Super Hornet down under,
 

Liitteet

  • IMG_2887.JPG
    IMG_2887.JPG
    1.3 MB · Luettu: 20
  • IMG_2888.JPG
    IMG_2888.JPG
    662.1 KB · Luettu: 6
  • IMG_2889.JPG
    IMG_2889.JPG
    669.4 KB · Luettu: 5
  • IMG_2890.JPG
    IMG_2890.JPG
    723.9 KB · Luettu: 7
  • IMG_2891.JPG
    IMG_2891.JPG
    742.8 KB · Luettu: 7
Viimeksi muokattu:
Jos vertaa Suomen maastoa Norjaan niin siinäkin on selitystä. Vuoristoisessa maassa lentäminen ympäri vuoden on huomattavasti vaarallisempaa touhua. Onhan tuossa statistiikassa toki muutama moottorihäiriö, muistaakseni 2-3 kpl arvioituna. Osa lienee puhtaita vahinkoja (G-LOC, lentäjän virhe ATA taisteluharjoituksessa / suunnistuksessa matalalla jne.).

Oli näistä Norskien F-16 onnettomuuksista juttua täällä jo pari vuotta sitten ja tuotakin statistiikkaa esiteltiin silloin.

Muistatko missä? Vähän hankala käyttää hakua, kun avainsanat Norja, F-16 ja onnettomuus ovat vähän turhan yleisiä. KIinnostaisi kuitenkin tuo aihe, kun onnettomuusluvut ovat kuitenkin magnitudia suuremmat kuin Suomella.
 
Viimeksi muokattu:
Sinänsä tuo on vähän koomista, että hävittäjiä ei ole pudottaneet viholliset vaan mitättömän pienet eläimet. Todennäköisesti vielä "omia". Eri tavalla huvittavaa on se, että tälle ei voida mitään.

Tässä voisi happamasti todeta, että kaksimoottorisen vaurionsietokyky on lintutörmäyksessä yksimoottorista parempi. Tätä argumenttiahan käytettiin usein 90-luvulla eikä se aivan vailla pohjaa ole.
 
Vaatisi aika hyvin suunniteltua käytännössä IT-ansaa. Jos viholliskoneen lentoreitti osataan arvata niin hyvin, että sinne voi asettaa droneparven väijyyn, niin eikö samalla vaivalla sinne voisi lähettää ihan oikeaakin ilmatorjuntaa?
 
Back
Top