F/A-18 E/F Super Hornet

Einomies1

Respected Leader
Koska keskustelua käydään liikaa 2 todennäköisimmän kone-ehdokkaan välillä lähinnä juupas-eipäs keskusteluna on minusta hyvä avartaa näkökulmaa. F/A-18 E/F on haastajan asemassa konekilvassa ja konetyypin valmistus on epävarmaa 2017 jälkeen. Superhornet voi silti nousta mustan hevosen asemaan kuten edeltäjänsä konekilvassa.

Boeing tarvitsee 24 koneen tilausmäärän vuodessa pitääkseen Super HN linjan auki. Tällä hetkellä US NAVYn EA-18G Growlerit pitävät tilauskantaa yllä ja epävarmuus vallitsee tulevaisuudessa. Jos linja pysyy auki voi "Superötökkä" olla varteenotettava vaihtoehto jossa yhdistyy taistelukokemus ja moderni teknologia.

Onko Super Hornetilla tulevaisuutta? Epävarmuudesta huolimatta tai sen johdosta Boeing lyö kiilaa F-35 projektin heikkoihin saumoihin (kustannukset, tekniset ongelmat ja viivästys) tarjoamalla jatkokehitysversiota F-18/EF Block II konetyypistä ja mainostaa Superbugin olevan kustannustehokkain taistelukone USA:n arsenaalissa.

Koneen tulevaisuus roikkuu F-35 projektin edistymisessä sekä Australian ja Kanadan kovassa kritiikissä JSF:ä vastaan. Australia on hankkinut jo 24 kpl konetyyppiä jotka se on suunnitellut muuttavansa Growler-varianteiksi kunhan F-35 alkaa astumaan palvelukseen. Aika kuitenkin tikittää ja Aussien F-18 AM/BM Hornetit alkavat näyttää modernisoinnistaan huolimatta ikääntymisen merkkejä. Huolena on että kestävätkö vanhat herhiläiset 2020-luvulle kun F-35:n odotetaan olevan operatiivinen.

Kanada on turhautunut myös JSF-soppaan ja kustannuslaskelmiin joita on tehty F-35 käytöstä ja nykyinen hallitus on jopa väläytellyt koko JSF-projektista vetäytymistä. Myös Kanada käyttää F-18 koneperheen versiota joten on mielenkiintoista nähdä miten nämä kaksi suurta päättävät tehdä. Kanadan koneet ikääntyvät nekin kovaa vauhtia ja paine kasvaa niiden korvaamiseksi.

Sama huoli F-18 C/D ikääntymisestä on jatkuvana ahdistuksena myös US NAVYlla jonka F-18C koneet ovat kovan rasituksen (lähi-idän operaatiot ja kova tukialuspalvelus)kuluttamia. Laivasto esittää 16 uuden F-18 E/F Super Hornetin hankintaa korvaamaan konepoistumaa joka uhkaa tehdä lovia laivueiden konemäärään. Paine nousee F-18 E/F lisäostoille luomaan siltaa F-35:n tulemiseen.

Lyhytaikaista helpostusta olisi luvassa Kuwaitin tehtyä sopimuksen Boeingin kanssa 2015 yhteensä 28 Superhornetin hankinnasta. Optiona olisi 12 lisäkonetta. Ongelmana on USA:n hallitus joka ei ole kyennyt päättämään ulkomaankaupasta. Laivastoministeri on käärmeissään ja vaatii päätöksiä jotta St. Louiksen linja pysyisi auki. Tällä kaupalla linja voisi toimia vielä 1,5-2 v. vuoden 2018-2019 tienoille ilman lisäostoja.

Linja kykenee laskemaan tuotantoa 20 koneeseen ja pidentämään valmistuslinjaston elinkaarta mutta silloin Hornetin hinta alkaa nousemaan. Kanada ja Australia ratkaisevat lopullisesti konetyypin tulevaisuuden mikäli USA ei lisää omia hankintojaan. Tämä taas riippuu poliitikkojen kärsivällisyydestä F-35 koneprojektia kohtaan. L&M on edelleen löyhässä hirressä kehitysohjelmassa.

Superhornetin hyvät ja huonot puolet suhteessa kilpailijoihin ja parannukset suomen ilmapuolustukselle(oma mielipide):

+ Koeteltu projekti joka on ollut menestys: hinta on pitänyt ja samoin aikataulu. Jopa lopullinen koneen paino oli 400 paunaa alle vaaditun.
+ taistelumenestys ja kokemukset vuosien sodista ja rankasta laivuepalveluksesta merellä. Kovempaa näyttöä saa nykyään hakea.
+ luotettavuus ja kenttäkelpoisuus: 2 moottoria ja tukialuskoneen vankka runko joka kestää kovat laskeutumiset ja suuremmalla Bring back -painolla kuin C-versio.
+ Block 2 versiossa uusinta AESA-tekniikkaa + ATFLIR
+ Adv.variantissa kehittynyt avioniikka suurine kosketusnäyttöineen, Integroitu IRST, integroitu ELSO, CFT-tankit, EPE-moottorit, parannettu häive, asepodi jne.
+ E/F-kantama ilman CFT-säiliötä on 40 % = n. 150 nm. suurempi kuin C/D versiolla.
+ E/F block 2 voi toimia tankkerina itsepuolustusvarustuksella
+ Adv-versio näyttää konetyypin kehityspotentiaalin. Boeing pitää konetta kykenevänä 2040-luvulle
+ US + AUS koneet lentävät 2040-luvulle saakka joten huolto ja päivitykset on taattu sinne saakka tavalla tai toisella.
+ KAIKKI US MADE ilmasta-ilmaan ja ilmasta maahan täsmäaseet on integroituna ja testattuna valmiiksi(LRASM sekä mahd. JSM myös)
+ erinomainen liikehtimiskyky matalalla ja hitaasti lennettäessä
+ todellinen monitoimikyky ilman rajoituksia ja suuri asekuorma
+ potentiaalia löytyy maailman suurimman lentokonevalmistajan puolesta satojen jo käytössä olevien koneiden päivittämiseksi tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa koneeseen voidaan tarvittaessa mm. integroida helpommin US-sensoreita podeissa kuin esim. ruotsalaisten tai ranskisten koneisiin.

- ei todellinen häivekone vaan parannettuja häiveominaisuuksia .4 gen tasosta
- suhteellisen kookas vs. F-35 ja Gripen
- 2 moottoria kuluttaa paljon polttoainetta
- tietovuo-ominaisuus tuntematon
- jatkuvan kaarron kyky ja työntövoima korkealla heikompia vs. Typhoon / Gripen? (EPE-moottorit parantavat tätä tosin)
- IRST vaatii keskilinjan pa/ir-säiliöpodin toimiakseen


http://breakingdefense.com/2016/01/mabus-get-moving-on-that-f-18-sale-to-kuwait/

Tietoa projektista ja vertailua Hornet ja Superhornet välillä:
http://fas.org/man/dod-101/sys/ac/f-18.htm
 
Hyvä avaus, omasta mielestäni kysymys kuuluu, olisiko SuperHornet oikeasti taistelukykyinen 2045?
Kysymys on paha, eikä siihen voi antaa yksiselitteistä vastausta, mutta pohdinta on aiheellista.
 
Hyvä avaus, omasta mielestäni kysymys kuuluu, olisiko SuperHornet oikeasti taistelukykyinen 2045?
Kysymys on paha, eikä siihen voi antaa yksiselitteistä vastausta, mutta pohdinta on aiheellista.
Kiitos. Hyvä kysymys tosiaan. Tosin kaikki vaihtoehdot paitsi F-35 tarjoavat suurinpiirtein samoja ominaisuuksia. Esimerkiksi Eurofighter ja F-18 E/F lensivät ensilentonsa vuoden välein 1994 ja 1995. Rafale vielä tätäkin aikaisemmin ja ne ovat mahdollisten ehdokkaiden joukossa. Niitä kaupitellaan ahkerasti tulevaisuuden koneina mikä kertoo että miehitettyjen koneiden hinta alkaa olla niin suolainen jo nyt että täysin uusien koneiden kehittäminen ei kannata.

Ainoa kone joka ei ole vielä edes lentänyt on Gripen NG. Kone tarjoaa paperilla kuitenkin vain päivitetyn Gripenin C-versiosta kuten F-18 tekee omassa linjassa. Super HN on tosin jo toimiva tuote joka on todistanut kykynsä tositoimissa kentällä. Tällä on merkitystä jos muistelee Libyan konfliktia ja Typhoonin heikkoa suoritusta tosi toimissa.

Nämä koneet ovat tulleet operatiiviseen käyttöön 2000-luvulla joten luulen että kun katsotaan F-15 ja F-16 koneiden elinkaarta, niin nykyiset ns. 4+ gen.koneet voivat jatkaa päivityksillä hyvinkin 40 v.tuotannossa. F-15 ja 16 ovat myyneet päivitettyinä 30 v.ikäisinä konstruktioina ja niistä on tehty useita eri versioita. Jos F-35 projekti epäonnistuu edes osittain, voi olla että E/A-18 G ja Advanced eväti ole ainoita jatkomalleja joita on tarjolla tulevaisuudessa. Meille tuo ELSO-versio olisi todellinen Force Multiplier Venäjän kalustoa vastaan. Se on tosin kyvykkäänä erittäin kallis.

"Koeteltu, kehittyvä ja kyvykäs " voisi lukea lyhyesti Hornetin eduksi koska kilpailijoilla on heikkoutensa:
- Typhoon on kyllä potentiaalinen kone mutta 4 maan yhteinen päätöksenteko on hidasta ja takkuista ja konetta ei ole myyty EU:n ulkopuolelle. Jostain syystä Typhoon ei vakuuta
- Gripenin kehitys on vakaata mutta pyörii vaatimattomilla summilla. Optimoinnilla voidaan saada tehoa mutta ihmeitä ei kruunuilla tai pesoilla tehdä. Kone on riippuvainen USA:sta monin tavoin. Toimiiko vielä ensilentoa odottava kone toivotusti? Virheisiin ei ole Ruotsalaisilla varaa optimismista huolimatta. Koelento-ohjelma on lyhyt. Suurimmat heikkoudet on edelleen ruotsalaisessa ohjausjärjestelmässä, luulen ma.
- Dassault Rafale on hieno kone ja toimii ilmasta-maahan roolissa hyvin. Koneen Elso kyky on kiitelty ja Rafale lentää jo AESAn kanssa. Koneen ilmataisteluaseistus on tosin vielä heikko ja nojaa Bvr-taistelussa Matran Micaan kunnes Meteor integroidaan siihen. Rafalen moottorit on heikkotehoiset korkealla tapahtuvaan taisteluun. Kypärätähtäin puuttuu edelleen ja US aseistusta ei ole integroitu tai lisätty edes ohjelmistoihin.
- F-35......turha puhua kun kaikki risut ja ruusut on sanottu. Kone on todennäköisesti liian kallis suomelle ylläpidettäväksi vaikka se saataisiin toimimaan ajoissa.
 
- Dassault Rafale on hieno kone ja toimii ilmasta-maahan roolissa hyvin. Koneen Elso kyky on kiitelty ja Rafale lentää jo AESAn kanssa. Koneen ilmataisteluaseistus on tosin vielä heikko ja nojaa Bvr-taistelussa Matran Micaan kunnes Meteor integroidaan siihen. Rafalen moottorit on heikkotehoiset korkealla tapahtuvaan taisteluun. Kypärätähtäin puuttuu edelleen ja US aseistusta ei ole integroitu tai lisätty edes ohjelmistoihin.

Meteor on tulossa parin vuoden päästä. Micassa on etuna pitkän kantaman IR-ohjus, tosin se voi olla toki tulossa esim. IRIS-T-SL:n lentokoneasennuksella tms. muihinkin koneiisin. Typhooneja on myyty EU:n ulkopuolelle Omaniin, Saudi-Arabiaan ja Kuwaitiin. Tosin noiden maiden evaluointiprosessi koostunee prinssien viemisestä strippibaareihin ja isompiin lahjuksiin. Länsimaissa edes kai periaatteessa ollaan ostamassa aseita, ei leluja.

Superbugista sanoisin saman kuin muistakin ehdokkaista. Kaikki ovat hyviä, ei hankinta mene pieleen valittiinpa mikä kone tahansa.
 
Meteor on tulossa parin vuoden päästä. Micassa on etuna pitkän kantaman IR-ohjus, tosin se voi olla toki tulossa esim. IRIS-T-SL:n lentokoneasennuksella tms. muihinkin koneiisin. Typhooneja on myyty EU:n ulkopuolelle Omaniin, Saudi-Arabiaan ja Kuwaitiin. Tosin noiden maiden evaluointiprosessi koostunee prinssien viemisestä strippibaareihin ja isompiin lahjuksiin. Länsimaissa edes kai periaatteessa ollaan ostamassa aseita, ei leluja.

Superbugista sanoisin saman kuin muistakin ehdokkaista. Kaikki ovat hyviä, ei hankinta mene pieleen valittiinpa mikä kone tahansa.
Micasta on kyllä 2 versiota eli RF ja IR ja ohjuksen etuna on suihkunsuuntaus joka lisää ketteryyttä. Myös Elektro-magneettinen haku lienee yhtenä optiona. Mican kantama on tietääkseni max. 40 km luokkaa joten se jää selvästi AMRAAM, METEOR ja R-77 ohjusten kantamasta.

Tapani Perttula väitti 2016 ekassa Siivet lehdessä http://siivet.fi/ että Rafalen RBE-2 AESA ei kykene hyödyntämään Meteorin 2 suuntaista datalinkkia täysin. Rafale on tosin lentänyt jo vuodesta 2013 AESA:n kanssa kun Gripeniin ja Typhooniin AESAa vasta sovitellaan. Rafale tosin lienee kalliimpi vaihtoehto kuin Super Hornet.

Noita Typhoon kauppoja en muistanutkaan. No, arabit ostavat mitä vaan koska niillä on liikaa rahaa. Asiantuntemus ja testit on sitten melko olemattomat.
 
In August 2013, Boeing introduced a new Super Hornet variant, the Advanced Super Hornet (ASH). The aircraft is outfitted with conformal fuel tanks increasing the aircraft's mission radius by up to 130 nm for a total radius exceeding 700 nm. The ASH also features and enclosed weapons pod and has a radar cross section that is 50% less than current Block II Super Hornets. With enhanced F414 engines providing 15-20% more thrust, the ASH comes with greater speed and acceleration. Other new features are a next generation cockpit and an internal Infrared Search and Track (IRST) system. With the ASH, Boeing hopes to win upcoming fighter competitions overseas where it competes with Lockheed Martin's advanced, but costly, F-35 Lightning II.

Armament/Weapons:

The F/A-18E/F has eleven weapons stations (hardpoints) - 2 on wingtips, 6 under-wing, and 3 under-fuselage - and carries a wide range of ordnance. It features an M61-A1/A2 Vulcan 20mm gatling gun and can be equipped with AIM-9 Sidewinder missiles (AIM-9X projected), AIM-120 AMRAAM, AGM-88 HARM/AARGM, AGM-154 JSOW, AGM-158 JASSM, GBU-31/38 Joint Direct Attack Munitions (JDAM) as well as several other types of ordnance. According to Boeing, a typical basic loadout for a self-escort strike mission includes the AN/ASQ-228 ATLIR targeting pod, one AIM-120 AMRAAM, two AIM-9 Sidewinder missiles and an external fuel tank. This leaves the six under-wing weapon stations available to carry a variety of weapons and other stores. For more detail, see specifications below.

Price/Unit Cost:
In FY 2013, the unit cost of an F/A-18E/F Super Hornet is $65.3 million (flyaway cost) or $80.7 million incl. support costs. The airframe costs $33.22 million, the two F414-GE-400 engines cost $9.64 million ($4.82 million each), and the avionics cost $9.32 million.

Primary Function: Multi-role tactical fighter and attack aircraft
Prime Contractor: Airframe: McDonnell Douglas (The Boeing Co.); Engines: General Electric Co.
Power Plant: 2x General Electric F414-GE-400 afterburning turbofan engines
Thrust: 14,000 pounds dry thrust; 22,000 pounds thrust with afterburner (each engine)
Wingspan: 44 ft 9 in (13.68 m)
Length: 60 ft 1 in (18.5 m)
Height: 16 ft (4.87 m)
Weight (Empty): 32,000 lbs (14,520 kg)
Maximum Takeoff Weight (MTOW): 66,000 lbs (29,930 kg)
Payload: Max. 34,000 lbs (15,420 kg)
Speed: Max: Mach 1.8+/1,034 kts/1,190 mph (1,934 km/h)
Service Ceiling: 50,000+ ft (15,240+ m)
Range: 1,275 nm/1,467 miles (2,346 km) - clean plus two AIM-9 Sidewinder missiles
Combat Radius: 390 nm/449 miles (723 km)
Crew: E models: One; F models: Two
Price/Unit Cost: $65.3 million flyaway cost or $80.7 million incl. support costs (in FY 2013)
First Flight: November 29, 1995
Deployed: Initial Operational Capability (IOC) in November 1999

Armament/Weapons:
Main Gun: 1x M61A1/A2 Vulcan 20mm gatling gun with 578 rounds;
4x AIM-9 Sidewinder (AIM-9X projected) + 2x AIM-120 AMRAAM; or 6x AIM-120 AMRAAM.
Other Weapons Carried: AGM-65 Maverick; AGM-84 Harpoon, SLAM, SLAM-ER; AGM-88 HARM/AARGM;
AGM-154 JSOW; AGM-158 JASSM; GBU-38 500-pound Joint Direct Attack Munition (JDAM);
GBU-31 2,000-pound Joint Direct Attack Munition (JDAM); Mk 82/84 General Purpose Bombs;
CBU-87 1,000-pound Combined Effects Munition; CBU-89 GATOR Mine System; CBU-97 1,000-pound Sensor Fuzed Weapon;
GBU-10 2,000-pound Paveway II; GBU-12 500-pound Paveway II; GBU-16 1,000-pound Paveway II;
GBU-24 2,000-pound Paveway III laser-guided bomb; Mk 62/63 Quickstrike Naval Mines.

Avionics/Sensors/Countermeasures:
Raytheon AN/APG-79 AESA radar (older models were equipped with the Raytheon AN/APG-73)
Raytheon AN/ASQ-228 Advanced Targeting Forward-Looking Infrared (ATFLIR) electro-optical targeting pod
BAE Systems/Exelis AN/ALQ-214(V)3 Integrated Defensive Countermeasures (IDECM) system
Raytheon AN/ALR-67(V)3 Radar Warning Receiver
BAE Systems AN/ALE-47 countermeasures dispensing system (CMDS)
Raytheon AN/ALE-50 towed decoy or AN/ALE-55 Fiber Optic Towed Decoy (FOTD)
Rockwell Collins AN/ARC-210 VHF/UHF Airborne Communications System
Joint Helmet Mounted Cueing System (JHMCS).

http://www.bga-aeroweb.com/Defense/F-18-Super-Hornet.html
 
Itsekin olen varovaisesti Superhönön kannalla. Koneen koeteltu historia ja vankka, ongelmaton perusrakenne on tässä se valtti, mitä pidän hyvin vahvana. Never buy anything mark one ja köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Lisäksi on suhteellisen varma hevonen veikata, että koetellun konstruktion kevyt päivittäminen ylläpitää suorituskykyä varmemmin kuin vuosikaudet ongelmasta toiseen junnaavat miljardilelut. US Navy ja Kengurut tarjoavat kuitenkin koneelle tuotetukea sen elinkaaren ajaksi. Jonkin verran lisähyötyä varmaan saataneen kokemuksesta ja komponenttipoolista C/D- hönön kanssa, mutta tämän edun suhteen olen hieman varovainen. Superhönö on kuitenkin käytännössä uusi kone, ja mm. AMRAAMit ovat sellaisenaan käyttökelpoisia myös suurimmassa osassa muita ehdokkaita. Growler taas olisi ELSO-versiona hyvin kiinnostava lisä.

Samat lainalaisuudet tietty pätevät F-16:een ja F-15 Silent Eagleen. F-16:n kanssa tosin en näe, että ne syyt, miksi sitä ei valittu -92 (lähinnä ilmeisesti yksimoottorisuus, tosin eivät tainneet sen mukana luvata AMRAAMIa?) olisivat olennaisesti muuttuneet ja pidän Superhönöä kuitenkin suorituskykyisempänä koneena. F-15 taas lienee liian kallis, mutta muutoin aivan varteenotettava peli.

Vähiten innostun epävarmasta JSF:stä, jonka suorituskyvystä on jo alettu tinkimään onnettoman kompromissin tekohengittämiseksi. Typhoon on kallis eikä ilmeisesti vieläkään päässyt lastentaudeistaan eroon. Greippi lentää vain ruotsalaisten unelmissa ja siitä luvataan suorastaan pähkähulluja. En veikkaisi noin epävarmaan hevoseen. Rafalella taas on omat puutteensa (mm. tikat ja se massavanhantaisi kaiken kalliilla ostetun ilmasta-maahan-kyvyn), ja lienee aika varmaa, että valinta on amerikkalainen, jos (toivottavasti kun) EU-tuotteet eivät kelpaa. Superhönön varteenotettavimmat kilpailijat ovat näkökulmastani siis samanikäiset konstruktiot, päivitetyt F-16 E/F ja F-15 SE.
 
Itse näkisin että F-35:lla on kyllä melko iso teknologia- ja tuotantomääräetu takanaan, niin kauan kun mitään massiivista vikaa ei vempaimesta löydy. Tilauksia jenkkien ja muiden kaverimaiden osalta alkaa hiljalleen kertyä siihen malliin että vempaimesta näyttäisi olevan tulossa lännen standardihävittäjä. Teknologiayhteensopivuus ja pitkä elinkaari näyttää siis olevan taattu. Muut konstruktiot kuten Super Hornet, Typhoon, Gripen jne. paitsi edustavat askeleen vanhempaa perusrakennetta, myös ovat tuotantosarjoiltaan aika pieniä, n. 500 kpl tienoolla.

HX-projekti tulee aika hyvään aikaan sikäli, että F-35 alkaa parhaillaan olla aktiivisessa koekäytössä myös muilla ostajilla. Todennäköisesti vempeleen toimivuus ja tilausmäärät tiedetään aika hyvin muutaman vuoden päästä, ja hinta on vielä hivenen tippunut nykyisestä sinne n. 80 miljoonaan taaleriin / kpl. Kallis se on vieläkin, mutta toisaalta Super Hornet, Gripen jne. seuraavine versioineen ovat nekin 60-70 miljoonan haarukassa eli hintaero ei lopulta ole niin valtava.
 
Viimeksi muokattu:
US Navy ja Kengurut tarjoavat kuitenkin koneelle tuotetukea sen elinkaaren ajaksi.

Siis sen elinkaaren ajaksi mikä koneella on ko. maissa. Tällä hetkellä on hämärän peitossa olisiko joku maa ottamassa konetta käyttöön samoihin aikoihin Suomen kanssa ja kukaan ei tiedä löytyykö asiakkaita vielä sen jälkeenkin. Ideaalitapauksessa sijoittaudutaan elinkaaren keskivaiheille ja SH:n kanssa se tuntuu melko epätodennäköiseltä.

F-16:n kanssa tosin en näe, että ne syyt, miksi sitä ei valittu -92 (lähinnä ilmeisesti yksimoottorisuus, tosin eivät tainneet sen mukana luvata AMRAAMIa?) olisivat olennaisesti muuttuneet ja pidän Superhönöä kuitenkin suorituskykyisempänä koneena.

Kyllä F-16:n kanssa olisi AMRAAMit saanut. Moottorien lukumäärä tuskin tulee olemaan mikään olennainen tekijä. Muuten vastaus riippuu ihan koneiden varustuksesta. Hornet oli tuolloin hiukan modernimpi peli paremmalla tutkalla. Toisaalta SH on tarpeettoman iso ja raskas Suomelle.

Katsot hankintaa vahvasti tämän hetken näkökulmasta minkä takia arviosi tuskin tulevat vastaamaan Ilmavoimien myöhemmin tekemiä arvioita. Ajan kanssa epävarmuudet uudempien konstruktioiden suhteen pienenevät ja kasvavat vanhempien suhteen.
 
Näin maallikkona ja asiasta mitään ymmärtämättä: ensin 20-30kpl superhornetteja nykyisten rinnalle ja kun F35, taikka joku muu, osoittaa joskus tulevina vuosina toimintakykynsä ja soveltuvuutensa niin sitten 20-30kpl niitä korvaamaan nykyiset Hornetit.

Ongelma ratkaistu?
 
Näin maallikkona ja asiasta mitään ymmärtämättä: ensin 20-30kpl superhornetteja nykyisten rinnalle ja kun F35, taikka joku muu, osoittaa joskus tulevina vuosina toimintakykynsä ja soveltuvuutensa niin sitten 20-30kpl niitä korvaamaan nykyiset Hornetit.

Ongelma ratkaistu?

Mitä ongelmaa olet ratkaisemassa? Mehän olemme etsimässä nimenomaan korvaajaa nykyisille Horneteille, joten mitä tarkoitusta rinnalle hankittavat Super Hornetit palvelisivat?
 
Siis sen elinkaaren ajaksi mikä koneella on ko. maissa. Tällä hetkellä on hämärän peitossa olisiko joku maa ottamassa konetta käyttöön samoihin aikoihin Suomen kanssa ja kukaan ei tiedä löytyykö asiakkaita vielä sen jälkeenkin. Ideaalitapauksessa sijoittaudutaan elinkaaren keskivaiheille ja SH:n kanssa se tuntuu melko epätodennäköiseltä.

USN on tosiaan luopumassa Super Horneteista koneiden elinkaaren loppuessa n. 2035 - 2040. Australia luopuu omista Super Horneteistaan vuoteen 2030 mennessä niin että ne korvataan joko neljännellä F-35 laivueella tai UCAV:eilla. Super Hornetit olivat muutenkin Australialle jonkinlainen stopgap-ratkaisu kun F-111 koneiden elinkaari loppui päivityksistä huolimatta suunniteltua aikaisemmin.

Joka tapauksessa nuo maat tulevat luopumaan Super Horneteistaan ennen Suomen seuraavan konetyypin käyttöajan puoliväliä.
 
Super Hornetin elinkaari on yksi ongelma: Suomi olisi konetyypin viimeinen/viimeisiä käyttäjiä (kenties Kuwaitin ja/tai Malesian kanssa). Toisaalta se ei ole ylivoimainen ongelma, sillä se vaikuttaa lähinnä päivittämiseen ja koneen ajanmukaisena pitämiseen. Koneen pitäminen palveluskäytössä vaatii lähinnä riittävän ison varaosavaraston. Tästä esimerkkinä Iran ja Venezuela lentävät amerikkalaiskoneilla tänäkin päivänä, vaikka (alkuperäisten) varaosien saaminen on ollut varsin vaikeaa, ja ongelmaa on jouduttu hoitamaan mm. kannibalisoinnilla.

Super Hornet on vahva ehdokas, jos halutaan edullinen ja perusvarma kone. Teknisesti Super Hornet ei kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään ihmeellistä oikein millään saralla, paitsi ehkä aseissa. Myös TURPO-aspektin suhteen Super Hornet on vahvoilla.

Tällä hetkellä suurin kysymys on kuitenkin se, onko Super Hornet tuotannossa vielä vuonna 2025? Se vaatisi uskoakseni vähintään kahta uutta ulkomaista vientikäyttäjää ja USN:n koneostoksien jatkumista vielä useita vuosia. En usko, että näin tulee käymään, vaikka se periaatteessa onkin mahdollista.
 
Näin maallikkona ja asiasta mitään ymmärtämättä: ensin 20-30kpl superhornetteja nykyisten rinnalle ja kun F35, taikka joku muu, osoittaa joskus tulevina vuosina toimintakykynsä ja soveltuvuutensa niin sitten 20-30kpl niitä korvaamaan nykyiset Hornetit.

Ongelma ratkaistu?

Täysin samaa mieltä. Sopiva ratkaisu voi olla tosiaan tällä kertaa hankkia äks-määrä kalustoa korvaamaan se Hornetvoima, joka on ajettu tappiin ja korvata loppu ajan oloon. Helpottaa nimittäin rahoittamistakin aivan hitokseen. Maailma on pullollaan sotavaltioita, joilla on vähintään kaksi peliä rinnakkain.
 
Näin maallikkona ja asiasta mitään ymmärtämättä: ensin 20-30kpl superhornetteja nykyisten rinnalle ja kun F35, taikka joku muu, osoittaa joskus tulevina vuosina toimintakykynsä ja soveltuvuutensa niin sitten 20-30kpl niitä korvaamaan nykyiset Hornetit.

Ongelma ratkaistu?

Täysin samaa mieltä. Sopiva ratkaisu voi olla tosiaan tällä kertaa hankkia äks-määrä kalustoa korvaamaan se Hornetvoima, joka on ajettu tappiin ja korvata loppu ajan oloon. Helpottaa nimittäin rahoittamistakin aivan hitokseen. Maailma on pullollaan sotavaltioita, joilla on vähintään kaksi peliä rinnakkain.

Tämä kuulostaa houkuttelevalta ratkaisulta. Mutta valitettavasti ei ole sitä.

Hornetit toimitettiin 95-2000 karkeasti. Niiden käyttöikä on 30 vuotta. Uudet koneet tulevat 2025-2030.

Koneita on käytetty tasaisesti. Ei ole mitään vähemmän käytettyjä yksilöitä.

Jos osaa Horneteista haluttaisiin pitää kauemmin, jouduttaisiin niihin tekemään kalliimpaa huoltoa (miljardiluokassa) ja silti elinkaari loppuisi ehkä 5-10 vuodessa lopullisesti. Aika kallista.

Tuon lyhyen ylimenokauden ajan olisi lisäksi käytössä kaksi järjestelmää. Sekin lisäisi kustannuksia.
 
Tämä kuulostaa houkuttelevalta ratkaisulta. Mutta valitettavasti ei ole sitä.

Hornetit toimitettiin 95-2000 karkeasti. Niiden käyttöikä on 30 vuotta. Uudet koneet tulevat 2025-2030.

Koneita on käytetty tasaisesti. Ei ole mitään vähemmän käytettyjä yksilöitä.

Jos osaa Horneteista haluttaisiin pitää kauemmin, jouduttaisiin niihin tekemään kalliimpaa huoltoa (miljardiluokassa) ja silti elinkaari loppuisi ehkä 5-10 vuodessa lopullisesti. Aika kallista.

Tuon lyhyen ylimenokauden ajan olisi lisäksi käytössä kaksi järjestelmää. Sekin lisäisi kustannuksia.

Kahdessa vaiheessa uusiminen olisi tosiaan pitänyt ottaa kaikessa toiminnassa huomioon jo vuosia sitten ja alkaa painottaa käyttöä vain osalle kalustoa. Sillä päästäisiin siihen että nyt käynnistettävä hanke olisi vaatimattomampi mutta tilanne jo päällä. Tilauksen pitäisi lähteä ehkä jo tänä vuonna jotta uusi tyyppi olisi rivissä viimeistään 2020. Ja uuden tyypin tullessa käyttöön pitäisi heti käynnistää hanke toisen puolikkaan vaihtoon noin vuonna 2035.

Jatkossa meillä olisi sitten koko ajan hävittäjien uusimishanke käynnissä kun aloituksesta täyteen valmiuteen menee se 15 vuotta ja koneiden elinkaari on 30 vuotta. Homma varmaan helpottuisi hallinnollisesti kun meille voitaisiin Puolustusministeriöön perustaa tuohon tehtävään pysyvästi keskittyvä osasto. Ei kuitenkaan kuulosta kokonaisuutena taloudellisesti järkevälle.
 
Jos tehtäisiin päätös toisesta konetyypistä Hornetin rinnalle @VLF ja @baikal ehdotuksien mukaisesti, olisi mahdollista supistaa Hornet-lentotoimintaa (lentotunteja, joko karsimalla pilottien määrästä tai taitotasosta) ja pidentää sitä kautta Hornetin elinkaarta. Näin kuvittelisin ehdotetun. Absoluuttinen ikä vaikuttaa elinkaareen sekin, mutta lentotunnit paljon enemmän.

Kaksi konetyyppiä toki kasvattaisivat kustannuksia jonkin verran, mutta on tehtävissä, jos halutaan. Näillä näkymin hankinta olisi silti vaikea rahoituksellisestikin, koska MTA2020-hankinnat.
 
Jos tehtäisiin päätös toisesta konetyypistä Hornetin rinnalle @VLF ja @baikal ehdotuksien mukaisesti, olisi mahdollista supistaa Hornet-lentotoimintaa (lentotunteja, joko karsimalla pilottien määrästä tai taitotasosta) ja pidentää sitä kautta Hornetin elinkaarta. Näin kuvittelisin ehdotetun. Absoluuttinen ikä vaikuttaa elinkaareen sekin, mutta lentotunnit paljon enemmän.

Kaksi konetyyppiä toki kasvattaisivat kustannuksia jonkin verran, mutta on tehtävissä, jos halutaan. Näillä näkymin hankinta olisi silti vaikea rahoituksellisestikin, koska MTA2020-hankinnat.

Jos hyväksytään Ilmavoimien suorituskyvyn merkittävä lasku niin sitten tuo olisi tietysti mahdollista. Tason pitäminen edellyttäisi sitten lentotuntien määrän tuplaamista puolikkaalla kalustolla. Säästäähän voisi niinkin että hankitaan uutta konetta vain esimerkiksi 20kpl. Eiköhän tuo määrä jatkossa laske sinne kahden laivueen tienoille joka tapauksessa.
 
Jos hyväksytään Ilmavoimien suorituskyvyn merkittävä lasku niin sitten tuo olisi tietysti mahdollista. Tason pitäminen edellyttäisi sitten lentotuntien määrän tuplaamista puolikkaalla kalustolla. Säästäähän voisi niinkin että hankitaan uutta konetta vain esimerkiksi 20kpl. Eiköhän tuo määrä jatkossa laske sinne kahden laivueen tienoille joka tapauksessa.

Suorituskyvyn lasku? Siis eihän niitä "ylimääräisiä" Horneteja tarvitse myydä/romuttaa!

Jos meillä on uutta konetyyppiä Hornetin rinnalla 30 kpl, ja niillä lennetään normaaliin tyyliin, ja sitten lennetään 62 Hornetilla puolet siitä, mitä nykyään, niin missä suorituskyvyn lasku tapahtuu?

Lisäys: Meillä on edelleen tuossa tilanteessa lentäjien ja suorituskyvyn puolesta n. 60 koneen ilmavoimat, ja sen lisäksi on 30 kpl Hornetteja "reservissä".
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top