USA näyttää Suomelle mallia, miksi energiaomavaraisuus on hyvästä
Venäjä tuottaa enemmän öljyä kuin viime vuonna, energiatuntija Guy Caruso muistuttaa
TALOUS 5.7.2015 2:00 Päivitetty: 5.7.2015 13:49
Yhdysvaltalaisen CSIS-tutkimuslaitoksen energia-asiantuntija Guy Caruson mukaan ydinvoima energiamuotona on hinnoitellut itsensä ulos Yhdysvaltojen energiamarkkinoilta.
yhdysvaltain tiedustelu palvelu CIA ennusti vuonna 2012, että energian, ruoan ja veden kulutus kasvaa vuoteen 2030 mennessä 35–50 prosenttia nykyisestä. Syynä on väestön lisääntyminen ja kehitysmaissa erityisesti keskiluokan kasvu. Energiapula saattaisi puolestaan johtaa sotiin.
"En usko siihen", sanoo yhdysvaltalainen CSIS-tutkimuslaitoksen energia-asiantuntija
Guy Caruso.
Hän perustelee väitettään energiankäytön tehostumisella ja halventuneilla hinnoilla.
Kuka
Guy Caruso
Neuvonantajana Center for Strategic & International Studies -tutkimuslaitoksessa.
Erikoistunut kansalliseen turvallisuuteen ja energia-asioihin.
Aloitti työuransa tiedustelupalvelu CIA:ssa öljy- ja energiaosastolla, jossa hän seurasi Lähi-itää ja Afrikkaa.
Työskennellyt myös Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n johtajistossa Pariisissa.
George W. Bushin presidenttikaudella Caruso oli Yhdysvaltain energiaministeriön tietohallinnon johtaja vuosina 2002–2008.
Sen sijaan ydinvoima on Caruson mukaan energiamuotona hinnoitellut itsensä ulos Yhdysvaltain energiamarkkinoilta.
Caruson mukaan ydinvoiman pääomakustannus on yli kymmenkertainen liuskekaasuvoimalaan verrattuna.
"Eihän ydinvoimaloita tehdä enää kuin Intiaan, Venäjälle, Kiinaan ja Etelä-Koreaan."
Caruso on hoitanut Lähi-idän ja Afrikan energia-asioita CIA:ssa 1960-luvulta lähtien. Hän on nähnyt, miten energiansaanti muuttaa maailman valtapolitiikkaa.
Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. Suomi on riippuvainen tuontienergiasta, ja se hiertää poliitikkoja.
Kotimainen ydinenergia tarjoaisi riippuvuuteen helpotusta, mutta hallitus on juuttunut selvittelemään vallanjakoa Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa: ovatko voimalan omistajat pääosin EU:sta vai yrittääkö Venäjä bulvaanin avulla haalia voimalasta suurempaa osaa.
Maailman energiapolitiikan ymmärtämiseksi olennaisin yksittäinen tieto on se, että Yhdysvallat, Venäjä ja Saudi-Arabia hallitsevat yli 40 prosenttia maailman öljyvarannoista.
Keskeisin energia-alan muutos on puolestaan se, että Yhdysvalloista löytyi täysin odottamatta niin paljon liuskeöljy- ja kaasureservejä, että Yhdysvallat voi olla täysin omavarainen energian suhteen.
"Kukaan ei osannut ennustaa sitä viisi vuotta sitten", Caruso sanoo.
Yksin Yhdysvalloissa liuskeöljyä riittää useammaksi kymmeneksi vuodeksi, liuskekaasua parin sadan vuoden ajaksi. Yhdysvalloissa liuskeöljyä tuotetaan jo 20 osavaltiossa.
Kun Yhdysvallat on energiaomavarainen, se voi vetää tiukempaa linjaa esimerkiksi Iranin ydinaseneuvotteluissa tai sanktioissaan Venäjää kohtaan.
EU miettii parhaillaan, kuinka taiteilla Ukrainan kriisin ja Venäjän kanssa. Moni EU-maa on riippuvainen venäläisestä maakaasusta.
Caruson arvion mukaan energiasektorilla pakotteet Venäjää vastaan eivät ole toimineet, ainakaan toistaiseksi.
"Venäjä on pystynyt tuottamaan enemmän öljyä tänä vuonna kuin viime vuonna", Caruso arvioi.
"EU on ollut pakotteiden suhteen hyvin varovainen. Heillä ei ole sitä ylellisyyttä, mihin Yhdysvalloilla on nyt varaa."
Öljyn ja maakaasun voimakas halpeneminen viime vuonna johtui Caruson mukaan pääosin siitä, että öljyntuottajat päättivät ryhtyä taistelemaan markkinaosuuksistaan liuskeöljyä vastaan hinnalla.
Saudi-Arabian strateginen päätelmä oli, että jos öljybarrelin tuotantohinta olisi alle 50 dollaria, liuskeöljyä tuottavia laitoksia ei kannattaisi perustaa, Caruso selittää.
"Näin se voi tyrmätä joukon kilpailijoita pois pelistä."
Esimerkiksi usein Brent-viitelaadun hinta barrelia kohti halpeni 112 dollarin huipusta halvimmillaan 40 dollarin tuntumaan.
Caruson mukaan voi hyvin kysyä, onko Saudi-Arabian valitsema strategia liuskeöljybuumin hillitsemiseksi lopulta kestävä.
"Jo nyt liuskeöljyä voi tietyillä alueilla tuottaa kannattavasti 30 dollarilla barrelilta", öljy- ja kaasumies Caruso selittää.
Lisäksi liuskeöljyesiintymiä on huomattavan paljon. Kiinnostavimmat uudet esiintymät ovat Caruson mukaan Argentiinassa, Venäjällä ja Kiinassa.
Liuskeöljy on aiheuttanut Yhdysvalloissa kultakuumeen kaltaisen ilmiön, jossa esiintymien järkevä hyödyntäminen, tuotekehittely ja ympäristönsuojelu jäivät investoijien ja maanomistajien nopean rahanteon jalkoihin.
Pääomavaltaisella alalla esiintymien hyötysuhde laskee ensimmäisen vuoden jälkeen dramaattisesti, ja pohjavettä kuluu nykytekniikoilla valtavasti.
Yhdysvalloissa liuske-esiintymien hyödyntämistä on Caruson arvion mukaan näistä ongelmista huolimatta vaikea estää, koska osavaltiot kaipaavat kipeästi investointeja ja työpaikkoja.
Liuskekaasua vastustavat erityisesti ne ympäristösuojelijat, joista kaikenlainen fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen on pahasta, Caruso yksinkertaistaa.
Heillä on vahva asema erityisesti Kaliforniassa, New Yorkin osavaltiossa ja Coloradossa.
Luonnonsuojelijat ovat liittoutuneet paikallisten keskikokoisten öljynjalostamoiden kanssa. Outo ryhmittymä ajaa yhdessä sitä, että yhdysvaltalaista liuskeöljyä ei saisi myydä ulkomaille.
Öljyjalostamot vastustavat vientiä siksi, että halpa hyvälaatuinen vientituote supistaa niiden öljykaupan voittoja.
Suuria öljy-yhtiöitä kiista ei Caruson mukaan enää koske.
"He myivät tuollaiset jalostamot pois pienemmille toimijoille jo vuosia sitten.