Nyt sotketaan kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä käsitettä toisiinsa.Jos oletetaan, että generaattorin hyötysuhde on 50 % (tuuliturbiinin teoreettinen maksimi on 59,3 %)
Coefficient of performance= COP ja efficiency. Jälkimmäinen on oikeasti suomeksi hyötysuhde, edellistä sellaiseksi kutsutaan aivan yleisesti, mutta virheellisesti.
Edellinen kertoo miten suuri osuus ilmavirtauksen alkujaan sisältämästä liike-energiasta muutetaan mekaaniseksi työksi akselille.
Jälkimmäinen kertoo mikä osuus siitä energiasta, minkä ilman liike-energia alenee muutetaan mekaaniseksi työksi akselille.
Suurin osa ilman liike-energiasta jää edelleen ilman liike-energiaksi sekä RAT:lla, että kaupallisten tuulivoimaloiden turbiineilla.
Jälkimmäisissä tavoitteena on maksimoida akseliteho suhteessa investoituun raha määrään, eikä sillä oikeasti ole mitään väliä minkä verran ilman liike-energiaa alennetaan, koska se ei maksa tuulivoimayhtiölle yhtään mitään. Lentokoneen RAT:n tapauksessa taas jokaisella ilmasta poistetulla kilowatilla on kallis hinta, se maksaa suoraan suihkuturbiinin polttoaineen kulutuksessa, jos lennetään vaaka-lentoa eikä vauhdin anneta hidastua. Näiden seurauksena kaupallisten tuulivoimaloiden coefficient of performance on suuri, mutta efficiency aivan surkea (< 20%). RAT:n osalta asia saattaisi olla juuri päinvastoin, COP varmaankin alle 10% ja efficiency niin suuri kuin vaan saadaan aikaan, veikkaisin 50...65%. Mutta voi olla toisinkin, sillä noin alhainen COP lisää aparaatin painoa samalla teholla, mistä on lentokoneessa haittaa.
Betzin laista saatava 59,3 % on maksimi COP:lle, mutta se ei ota ollenkana kantaa miten suuri efficiency voi olla. Se on kuitenkn varmaa että suuri efficiency edellyttää COP:n laskemista alemmaksi maksimiarvostaan, ja suuri COP edellyttää efficiencyn alentamista suunnitteluvaiheessa. Niitä ei voi saada molempia yhtäaikaa maksimoitua.