Gripen E/F

Paitsi että ruotsalaiset ovat ihan kelpo insinöörejä, ovat he kovia markkinointimiehiä, ainakin suomalaisiin verrattuna. Ehkä tässä on kysymys jostain muusta kuin konetyypin sotilaallisesta suorituskyvystä. Esimerkiksi siitä, että yrittävät yleistä keskustelua herättämällä nostaa hieman takamatkalle jäänyttä Gripen-vaihtoehtoa takaisin parrasvaloihin. Tai jostain isommasta sotilaspoliittisesta kuviosta, johon Gripenin valinta istuu ruotsalaisten mielestä hyvin.

Tämä tuntuu todennäköisimmälle. Poliittinen vaikuttaminen keittiön oven kautta. Suomalaiset pitäisi saada sivuuttamaan suorituskyky ensisijaisena kriteerinä ja nostamaan turvallisuuspoliittinen ulottuvuus sen edelle. Tässä tapauksessa käytännössä jonkinlainen haavekuva yhteisestä puolustuksesta johon ei kuitenkaan oikeasti tarvitse sitoutua.
 
Tiedämmekö me tarjousten sisältöä tuolla tasolla? Boeingin tuotevalikoimasta löytyy Wedgetail. Eikä mikään kai estä konemyyjää partneroitumasta tutkavalvontalentokoneen valmistajan kanssa, jos omaan portfolioon ei tuotetta kuulu.
Tiedetään. Wedgeä olisi käyty katsomassa GlobalEyen tavoin jos se kuuluisi kuvioon. Ei noin isoa järjestelmää voi olla arvioimatta jos se on osa mahdollista pakettia. Growlerissa on jo tarpeeksi haastetta mahduttaa kokonaisuuteen.
 
Tiedetään. Wedgeä olisi käyty katsomassa GlobalEyen tavoin jos se kuuluisi kuvioon. Ei noin isoa järjestelmää voi olla arvioimatta jos se on osa mahdollista pakettia. Growlerissa Growlerin kustannuksissa on jo tarpeeksi haastetta mahduttaa kokonaisuuteen.

Korjasin.

Growlerin kohdalla suurin ongelma ei liene suorituskyvyn arviointi. Kyllä kai elektronisesta sodankäynnistä täällä Venäjän naapurissa jotakin ymmärretään. Growler on myös kykenevä suoriin taistelutehtäviin, jos Super Hornetit alkavat käydä vähiin ja elson sijaan tarvitaan aselavetteja, eli ne eivät ole pois hävittäjistä.

Sen sijaan kustannuksissa voi olla ähkimistä ja pähkimistä. Paljonko kehityksen alla olevien häirintäsäiliöiden hankinta maksaa niiden valmistuttua? Entä ylläpito ja päivitykset elinkaaren aikana?
 
Ainoa kikka millä saab saisi greippenistä pakko ostoksen olisi se suorituskyky. Ronski myyntimies voisi koettaa tunkea pakettiin mukaan ilmaiset MLU päivitykset (mahdollisine uusine sensoreineen yms.) ilmaiset integraatiot uusille aseille, moottoripäivitykset joilla hurjasti lisää kantamaa nykyistä paremmalla moottoriteholla ja kirsikaksi kakun päälle saabin valmistaman kuolemansäteen jolla vanjan lentokoneet voi pyyhkäistä taivaalta huispois satojen kilometrien päästä samoin kuin kohti ammutut ohjukset, iskender kebabit ja risteilyohjukset. Sitten vaadittaisiin vielä tarpeeksi tyhmä ostaja ja reikiä täynnä oleva sopimus ettei mitään tarvi oikeasti toimittaa jos ei koskaan tulekkaan valmista näistä päivityksistä.

Ilmaisia on hyvä luvata, kun koko firma voi olla belly-up 20 vuoden kuluttua. Kyllä se ilmaisuus pitää leipoa tähän tarjoukseen, koneet nollakatteella ja ilman kehityskulujen siivua, niin se tasoittaisi Greipin pelikenttää. Joku voisi vaikka erehtyä ostamaan kovallakin rahalla, jos Suomi uskaltautuu ensin kaupoille.
 
Ilmaisia on hyvä luvata, kun koko firma voi olla belly-up 20 vuoden kuluttua. Kyllä se ilmaisuus pitää leipoa tähän tarjoukseen, koneet nollakatteella ja ilman kehityskulujen siivua, niin se tasoittaisi Greipin pelikenttää. Joku voisi vaikka erehtyä ostamaan kovallakin rahalla, jos Suomi uskaltautuu ensin kaupoille.
Ja Suomelle maanpuolustus on kansallisesti elämän ja kuoleman kysymys, niin itse en usko Gripeniä valittavan vaikka mitä tarjottaisiin hyväntekeväisyytenä. Edes maat, jotka ovat herran kukkarossa kuten Alankomaat ja Belgia eivät sitä ole valinneet, vaikka siellä se pääasiallinen tehtävä varmaan on tunnistuslennot keskimäärin ja sen hoitaa Gripenilläkin. Sveitsi ei edes kelpuuttanut jatkamaan kilpailussa.

Minä sanon sen, että Gripeniin ei kannata sekaantua. Se ei ole meidän tehtävä tekkohengittää ruotsalaisten ilmailuteollisuutta sillä kustannuksella että vähemmän suorituskykyä hankittaisiin. Ja onneksi samaa mieltä varmasti on hankkeen väki myös.
 
Suomalaiset pitäisi saada sivuuttamaan suorituskyky ensisijaisena kriteerinä ja nostamaan turvallisuuspoliittinen ulottuvuus sen edelle.
Suomalaiset yya-ajasta selvinneenä ovat allergisia tuolle yritykselle. Meillä nimenomaan poliittinen ja turvallisuuspoliittinen valinta on tehty jo - valitsemalla koneiden toimittajamaat. Nämäkin yhteistyön merkityksen painavuudella jota toki poliittisesti voi muutella mutta turvallisuuspoliittisesti se on järjestyksessä USA - EU ja Britit - pohjoismaat. Sen jälkeen on kriteerinä ainoastaan suorituskyky joka kylläkin käsittää koko puolustusvoimien toimintakentän ja erityisesti ilmavoimien. Ja tässä järjestys ikään kuin palveluntarjoajina menee USA - EU - muut maat (kuten Israel, Ruotsi, Norja).
 
Viimeksi muokattu:
Ja Suomelle maanpuolustus on kansallisesti elämän ja kuoleman kysymys, niin itse en usko Gripeniä valittavan vaikka mitä tarjottaisiin hyväntekeväisyytenä. Edes maat, jotka ovat herran kukkarossa kuten Alankomaat ja Belgia eivät sitä ole valinneet, vaikka siellä se pääasiallinen tehtävä varmaan on tunnistuslennot keskimäärin ja sen hoitaa Gripenilläkin. Sveitsi ei edes kelpuuttanut jatkamaan kilpailussa.

Minä sanon sen, että Gripeniin ei kannata sekaantua. Se ei ole meidän tehtävä tekkohengittää ruotsalaisten ilmailuteollisuutta sillä kustannuksella että vähemmän suorituskykyä hankittaisiin. Ja onneksi samaa mieltä varmasti on hankkeen väki myös.

Kaikki 4.5 sukupolven edustajat lähtivät kilpaan taka-asemasta F-35:n ottaessa paalupaikan. Jos kuitenkaan viidennen sukupolven varikkopilttuu ei löydy samalta moottoriradalta, niin muilla talleilla on mielenkiintoinen keskinäinen kisa.

Painamalla kustannukset alas voi kasvattaa kiinteähintaisen paketin suorituskykyä. Konevalmistajien kate lienee 10 prosentin luokassa diilistä ja kehityskulut muodostanee 10-20 prosenttia (Typhoonilla 18 miljardia euroa tämän mukaan ja tuotanto ~600 konetta, Gripen E:llä tiettävästi 2 miljardia ja ~100 konetta myyty). Eli jos ruotsalaiset höyläisivät 10 miljardista ~2 miljardia pois ja lisäisivät sillä rahalla pakettiin hävittäjiä, aseita ja tutkavalvontalentokoneita, niin suorituskyky voisi nousta kilpailukykyiselle tasolle oman viiteryhmän sisällä.

No, tätä eivät ruotsalaiset nähtävästi tee. Eikä se tietenkään ratkaisisi keskeneräisyyden aiheuttamia hankaluuksia suorituskyvyn arvioinnissa ja myöhästymisen uhkaa.
 
Suomalaiset nimenomaan yya-ajasta selvinneenä ovat allergisia tuolle yritykselle. Meillä nimenomaan poliittinen ja turvallisuuspoliittinen valinta on tehty jo - valitsemalla koneiden toimittajamaat. Nämäkin yhteistyön merkityksen painavuudella jota toki poliittisesti voi muutella mutta turvallisuuspoliittisesti se on järjestyksessä USA - EU ja Britit - pohjoismaat. Sen jälkeen on kriteerinä ainoastaan suorituskyky joka kylläkin käsittää koko puolustusvoimien toimintakentän ja erityisesti ilmavoimien. Ja tässä järjestys ikään kuin palveluntarjoajina menee USA - EU - muut maat (kuten Israel, Ruotsi, Norja).

En minäkään usko tuollaisen kähmyilyn johtavan menestykseen. Yrittää sitä silti voi. Ei ne svenskit viimeksikään kovin fiksuja peliliikkeitä esittäneet kun sortuivat suoranaiseen uhkailuun.
 
Ei ne svenskit viimeksikään kovin fiksuja peliliikkeitä esittäneet kun sortuivat suoranaiseen uhkailuun.
Tuossa viimeistään oli pakko hylätä Gripen. Muuten se olisi näyttänyt siltä, että uhkailemalla Suomea voi viedä kuin pässiä hankinnoissa.
 
Tämä tuntuu todennäköisimmälle. Poliittinen vaikuttaminen keittiön oven kautta. Suomalaiset pitäisi saada sivuuttamaan suorituskyky ensisijaisena kriteerinä ja nostamaan turvallisuuspoliittinen ulottuvuus sen edelle. Tässä tapauksessa käytännössä jonkinlainen haavekuva yhteisestä puolustuksesta johon ei kuitenkaan oikeasti tarvitse sitoutua.

Valinta tehdään suorituskyky edellä olettaen että kaikki mahtuvat budjettiin. MUTTA koska kaikilla tuntuu olevan vaikeuksia saada tarjousta sopimaan budjettiin, ei ole täysin mahdotonta etteikö halvalla hinnalla voisi sittenkin kilpailla jos kokonaispaketin (koulutus, varaosat, aseistus, muu varustelu, avaimenperät ja lippalakit...) hinta saadaan sen verran edulliseksi että se voittaa sitten kustannustehokkuudessa kun muut joutuvat leikkaamaan osa-alueita vähemmäksi. Jostain tällaisesta siis voisi olla kysymys baikalin kuulemissa HMTT-jutuissa.
Muistutan että DX-kisassa mikään kilpailija ei mahtunut budjettiin, tai tarjous ei muuten ollut vaatimusten mukainen. Periaatteessa siis mitään konetta ei olisi pitänyt valita!
 
Muistutan että DX-kisassa mikään kilpailija ei mahtunut budjettiin, tai tarjous ei muuten ollut vaatimusten mukainen. Periaatteessa siis mitään konetta ei olisi pitänyt valita!
Itse asiassa F-16 oli ainoa, joka mahtui ja sitä olisi pystytty budjetilla hankkimaan 67 kappaletta.
 
Siihen päti jossain mitassa tuo kohta "tarjous ei muuten ollut vaatimusten mukainen". Myyjä oli kovin vastahakoinen huomioimaan ostajan vaateita ja toiveita.
General Dynamics ei tarjonnut loppukokoonpanoa Suomessa joka oli ilmavoimien vaatimus. Hinta olisi ehkä pompsahtanut sitten heilläkin rajan yli jos se olisi ollut mukana, kokoonpano tehtaalla on tietenkin halvempaa.
No saapa nähdä käykö näin tälläkin kertaa sitten, että kukaan ei mahduta 64 hävittäjää 10 miljardiin euroon vaadituilla reunaehdoilla johtaen siihen, että määrässä mennään jonkin verran alas. Kallein vaihtoehto viime kerralla eli Mig-29 sen Ilta-Lehden jutun mukaan olisi mahtunut 58 kappeleen voimin, eli 9 vähemmän kuin tarjouksessa kysyttiin. Gripen 59 koneella.

Käykö niin, että esim. kun vipa neuvottelukierros on ohi, niin esim. Typhoonin tarjouksessa onkin esim. 56 konetta, Rafalella vaikka 60, Gripeneitä 57 + 2 Global Eye, Superilla 50+ SH + 10+ Growler ja 62 F-35. :unsure:
 
Valinta tehdään suorituskyky edellä olettaen että kaikki mahtuvat budjettiin. MUTTA koska kaikilla tuntuu olevan vaikeuksia saada tarjousta sopimaan budjettiin, ei ole täysin mahdotonta etteikö halvalla hinnalla voisi sittenkin kilpailla jos kokonaispaketin (koulutus, varaosat, aseistus, muu varustelu, avaimenperät ja lippalakit...) hinta saadaan sen verran edulliseksi että se voittaa sitten kustannustehokkuudessa kun muut joutuvat leikkaamaan osa-alueita vähemmäksi. Jostain tällaisesta siis voisi olla kysymys baikalin kuulemissa HMTT-jutuissa.
Muistutan että DX-kisassa mikään kilpailija ei mahtunut budjettiin, tai tarjous ei muuten ollut vaatimusten mukainen. Periaatteessa siis mitään konetta ei olisi pitänyt valita!

Muistaakseni HN:n tapauksessa määrän pudottaminen 64:än perusteltiin käyttämällä kolmen koneen hinta kehittyneisiin suunnistusjärjestelmiin ja muihin hilavitkuttimiin? Tiedä sitten, pitikö paikkansa ;)
 
Kas, canardin juuressa olevaan slottiin on ilmestynyt toinenkin optinen sensori:

Ef7i_umXgAAj7Jy
 
Back
Top